Autismidiagnosointi mennyt överiksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos jollain alueella viidesosa lapsista on saanut diagnoosin niin joo, on mennyt ainakin osittain överiksi.

 

Ihmiset ovat myös alkaneet hakea normaalivariaation piiriin kuuluviin piirteisiin diagnooseja hahmottamatta mikä diagnoosien merkitys on. 

 

Tautiluokituksen mukaiset diagnoosit ovat asia erikseen, ja ne perustuvat sopimuksiin. Diagnoosit on tarkoitettu ammattihenkilöiden viestintään ja hoidon ja kuntoutuksen suunnittelun tarpeisiin. 

 

Ongelma on, että osassa paikoista noita diagnooseja on alettu tehdä pitkälti ihmisen oman kokemusmaailman perusteella. Siitähän diagnoosissa ei pitäisi olla kyse, vaan koulutettu ammattihenkilö määrittää, ovatko ongelmat niin laaja-alaisia ja merkittäviä, että diagnoosi on aiheellista asettaa. Pelkällä diagnoosilla ei myöskään tee mitään eikä sitä ole tarkoitettu itseymmärryksen välineeksi. Diagnoosi ei kerro mitään ongelmien taustasta, joka on monitekijäinen.

Älä puhu passkaa! Sun 'koulutettu ammattihenkilö' on mitä todennäköisimmin itse neurotyypillinen, jolla ei ole autismin vaikutuksesta autistiseen henkilöön mitään käsitystä. Koulutuksessa kerrotaan vain, miten autisti oireilee, eli käytös poikkeaa normaalista ja toivotusta. (Tai "oireilee", jos intensiivinen asioihin paneutuminenkin katsotaan oireiluksi) Sitten parhaimmillaan yritetään pohtia, miten sen autistin saisi toimimaan mahdollisimman normaalisti (s.o. neurotyypillisesti). Kun tässä onnistutaan (autistin psyyken kuormituksen kustannuksella), ollaan tyytyväisiä ja kerrotaan, miten on "tapahtunut edistystä".  Voi jumankekka!  Autismi on erilainen tapa hahmottaa maailmaa, eikä pitäisi olla mitään tarvetta pyrkiä muuttamaan sitä. Kehitysvammat ovat erikseen, niitä on normoillakin. Niihin suhtaudutaan ja hoidetaan miten osataan. Suuri osa autisteista ei ole kehitysvammaisia.

Aikuisena diagnosoitu autisti todellakin on itsensä asiantuntija, kun on onnistunut luovimaan maailmassa ilman diagnoosia siihen pisteeseen, että itsekin ymmärtänyt olevansa perusteiltaan erilainen kuin muut. Autistin on pakko pohtia usein itseään, minuuttaan, muita ihmisiä ja yhteiskuntaa, että pärjäisi. Naisautistit usein maskaavat jo pienestä pitäen, siitä tulee automaatio. Minulta se loppui vasta 66-vuotiaana, kun en enää jaksanut. Olen antanut itselleni luvan olla oma autistinen itseni. Toistaiseksi en ole saanut mitään apua/tukea, vaikka toiminnanohjaus sakkaa välillä pahasti, ja pitkät burnout-jaksot ovat tulleet tutuiksi. Näiden 'koulutettujen ammattilaisten' on ilmeisen mahdotonta ymmärtää tuen tarvetta, koska "olethan sä tähänkin asti pärjännyt".  No en ole.

En minäkään ole pärjännyt, mutta en kyllä kuvittele, että tässä konkurssikypsässä yhteiskunnassa aikuiskirjoisen ihmisen tuki tulisi tarjottavaksi. Ei tule. Tämä taas saa miettimään koko diagnosoinnin järkevyyttä (aikuisilla), koska käytännössä apua ei kuitenkaan ole tarjota. Moni on myös sekä traumatisoitunut että mt-ongelmainen vuosikymmenien selviytymisen jälkeen, joten koko homma on sillisalaatti. 

Lapset sitten erikseen. Itse toivon, että tutkimus etenee autismin suhteen geenitesteihin; tällä todennetaan ns muu samankaltainen oirehdinta pois kirjon alta. Kyllä minäkin veikkaan, että näillä diagnosointimäärillä joku mättää.

Autismikirjon diagnoosilla voi hakea tukea pärjäämiseen vammaispalvelulain perusteella. Autistit eivät ole pohjasakkaa, jolle ei muka kuuluisi vastaavat tukitoimet, mitä esim. fyysisesti vammaisille myönnetään. Jo laki määrää, ettei ketään voi syrjiä vammansa takia. 

Fyysisesti vammaisille on paljon tukitoimia, avustajia, vapaa-ajan toimintoja ja kulukorvauksia, tukihenkilöitä jne. Autistina on pöyristynyt, että mitään näistä en ole käytännössä saanut. Palvelutarpeen arvio on tehty ja tuen tarve on hyväksytty.

Eivät kaikki saa tukitoimia fyysisiin vammoihin, joten ei kannata yleistää. Olen liikuntavammainen pyörätuolin käyttäjä, ja ainoat tukitoimet, mitä olen onnistunut saamaan, ovat pyörätuoli, kyynärsauvat ja vammaisten pysäköintilupa. Ai niin, sainhan aikanaan myös invalidivähennyksen verotuksessa, kunnes Marin suuressa viisaudessaan päätti poistaa sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiiä muuta kuin että aloituksen tekstin perusteella et kyllä ihan neurotyypillisesti käy, mikä lie sua sit vaivaakaan

Okei ja perustelepa tämä väitteesi. Onko nykysin vaikka kaikki jyrkät tai "kiukkuiset" ihmiset autisteja?:) (sarkasmi))

No mä olen ainakin nähnyt sun jauhavan tästä aiheesta tällä palstalla useita kertoja. Ei ole normaalia jumittua tuolla lailla johonkin asiaan, että kannat vieläkin kaunaa jostain lapsuusajan lääketieteellisistä epäilyistä ja tutkimuksista. Joillekin autisteille tuollainen jumittuminen taas on tyypillistä. 

- eri

Olen tehnyt tätä ennen tasan yhden aloituksen asiasta, vasta keväällä olen alkanut koko av;lla kirjoittamaan.

 

Mutta sä sopisit psykologiksi. Kun huomaat ihmisessä yhden erikoisen piirteet, niin alat jo diagnosoimaan;) No ei vaan. Helppohan se on sanoa kun kukaan teistä ei mua face-to-face edes tunne!

Olet kommentoinut tätä asiaasi muissakin ketjuissa, uskoisin. 

En mä diagnosoinut sulla mitään. Kunhan sanoin, että miksi sun jutuista voi tulla sellainen fiilis, että oikeasti olisitkin autisti. 

Tiedäthän sä itse, ettei ole "normaalia" loukkaantua tuollaisesta ja kantaa kaunaa ja jumittaa asiassa vielä aikuisenakin? 

Ja mä en siis itse ole normaali, vaan autismin kirjolla. 

En ainakaan muista kommentoineeni. Tosiaan varmaan pääsiäisenä ekoja kertoja kirjotin av;lle. Mutta sehän on mahdollista.

 

Mä olen mun suvussa yhden aika varmasti (sanon näin, koska en ole lääkäri) autistin nähnyt. Tai laaja-alainen oppimisvaikeus tms hänellä. Hän on siis mies ja ihan v*tun kusipää, mutta se nyt ei tietysti autismiin liity tai koko asiaan.

 

En mä jumita enkä varsinaisesti kanna kaunaa. Haluaisin ehkä jotenkin että tällasia esim virhekirjauksia/olettamuksia ei tapahtuis kellekään muulle. Olis helpompi selittää kyllä ftf.

 

-ap

Autismi periytyy aika vahvasti. Jos olet nähnyt yhden autistisukulaisen, niin muitakin pitäisi löytyä. Eivät autistit ole ilkeitä, k-päitä tai muutenkaan pahoja. He ovat aika musta-valkoisia, sopeutuvat huonosti muutoksiin, ja heillä saattaa olla joitakin nentin mielestä omituisia tapoja tai päähänpiinttymiä.

No tosiaan 70-luvulla syntynyt, ei sillon diagnosoitu, ja se raja laajojen oppimisvaikeuksien vai autismin kohdalla on hänellä silleen että.. vaan lääkäri pystyisi sanomaan. Olen tässä puhunut vaan äitinisän eli vaarin suvusta, en tunne sitäkään vähää mummun sukua..

Ja hän on ilkeä ja k-pää, oli sitten diagnoosinsa mikä tahtojaan. Esim. on haastanut riitaa oman äitinsä kanssa jonkun kuusi vuotta jo turhasta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä noissa tutkimuksissa on tarkat kriteerit, älä huoli. Naiset varsinkin hyvin alidiagnosoituja.

Ja tähän jotkut "nerot" inttää, että naisella ei voi olla autismia, koska ei käyttäydy kuin autistinen pikkupoika, tai kuin autistinen mies. Tietenkään autistinen nainen ei käyttäydy samalla tavoin, eivätkä edes kaikki miesautistit käyttäydy samalla tavoin.

Tämähän ei ole ainakaan aloituksen aihe. Nainen voi olla autisti. Mies voi olla autisti. Nainen voi olla ylidiagnosoitu. Myös mies voi olla ylidiagnosoitu. En tiedä, miksi miesten ylidiagnosointi on vieläkin vähemmällä huomiolla kun naisten, vaikka oletettavasti sitäkin tapahtuu. Ehkä miehet ei niistä niin paljon puhu.

 

Ylidiagnosoinnin pitäis loppua. Se on mun toive. Psykologeille siis paremmat koulutukset jne. Ja lääkäreille. 

 

Ap

Mutta kun ei ole mitään yligiagnosointia. Naisten ja tyttöjen autismi on yhä voimakkaasti alidiagnosoitua. Jos sä toivot diagnosoinnin vähentämistä, niin siitä seuraisi ainoastaan se, että vielä nykyistä useampi autisti jäisi diagnosoimatta. 

Ja sinulla on ongelma luetunymmärryksessä. Niitä diagnooseja annetaan edelleen väärin perustein.

 

Ei kenenkään lapsen, toistanko: LAPSEN, ominaisuudet (ujous, perfektionismi, herkkyys ym ym) sais olla jonkun aikusen mielestä niin huonoja, että niitä aletaan tyyliin lapsen päästyä synnäriltä epäilemään. Yksi opettaja toisti lääkärien agendaa kuinka sairas olen ja keksi pienestä päästään pelkäävän, että (vahingossa tai tahallaan) puukotan kotsassa muita puukolla.

 

Minä voin puhua tästä koska minulla ei ole mitään hävettävää. Ap

Autismi näkyy jo muutama viikko synnärin jälkeen. Silloin huomaa ensimmäiset erikoisuudet, eikä lapsi taatusti vielä maskaa, tai käyttäydy tietoisesti jollakin tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä noissa tutkimuksissa on tarkat kriteerit, älä huoli. Naiset varsinkin hyvin alidiagnosoituja.

Ja tähän jotkut "nerot" inttää, että naisella ei voi olla autismia, koska ei käyttäydy kuin autistinen pikkupoika, tai kuin autistinen mies. Tietenkään autistinen nainen ei käyttäydy samalla tavoin, eivätkä edes kaikki miesautistit käyttäydy samalla tavoin.

Tämähän ei ole ainakaan aloituksen aihe. Nainen voi olla autisti. Mies voi olla autisti. Nainen voi olla ylidiagnosoitu. Myös mies voi olla ylidiagnosoitu. En tiedä, miksi miesten ylidiagnosointi on vieläkin vähemmällä huomiolla kun naisten, vaikka oletettavasti sitäkin tapahtuu. Ehkä miehet ei niistä niin paljon puhu.

 

Ylidiagnosoinnin pitäis loppua. Se on mun toive. Psykologeille siis paremmat koulutukset jne. Ja lääkäreille. 

 

Ap

Mutta kun ei ole mitään yligiagnosointia. Naisten ja tyttöjen autismi on yhä voimakkaasti alidiagnosoitua. Jos sä toivot diagnosoinnin vähentämistä, niin siitä seuraisi ainoastaan se, että vielä nykyistä useampi autisti jäisi diagnosoimatta. 

Ja sinulla on ongelma luetunymmärryksessä. Niitä diagnooseja annetaan edelleen väärin perustein.

 

Ei kenenkään lapsen, toistanko: LAPSEN, ominaisuudet (ujous, perfektionismi, herkkyys ym ym) sais olla jonkun aikusen mielestä niin huonoja, että niitä aletaan tyyliin lapsen päästyä synnäriltä epäilemään. Yksi opettaja toisti lääkärien agendaa kuinka sairas olen ja keksi pienestä päästään pelkäävän, että (vahingossa tai tahallaan) puukotan kotsassa muita puukolla.

 

Minä voin puhua tästä koska minulla ei ole mitään hävettävää. Ap

Autismi näkyy jo muutama viikko synnärin jälkeen. Silloin huomaa ensimmäiset erikoisuudet, eikä lapsi taatusti vielä maskaa, tai käyttäydy tietoisesti jollakin tavalla.

Joo totta. Mulla ei kuitenkaan kukaan- vanhemmat, isovanhemmat, sedät, tädit ym huomanneet mitään kummallista koskaan. Ja tuskinpa se on yllätys et tyyppi jonka vanhemmat, isovanhemmat ja sedät on hiljasia, on tyyppi itekon hiljanen.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä noissa tutkimuksissa on tarkat kriteerit, älä huoli. Naiset varsinkin hyvin alidiagnosoituja.

Ja tähän jotkut "nerot" inttää, että naisella ei voi olla autismia, koska ei käyttäydy kuin autistinen pikkupoika, tai kuin autistinen mies. Tietenkään autistinen nainen ei käyttäydy samalla tavoin, eivätkä edes kaikki miesautistit käyttäydy samalla tavoin.

Tämähän ei ole ainakaan aloituksen aihe. Nainen voi olla autisti. Mies voi olla autisti. Nainen voi olla ylidiagnosoitu. Myös mies voi olla ylidiagnosoitu. En tiedä, miksi miesten ylidiagnosointi on vieläkin vähemmällä huomiolla kun naisten, vaikka oletettavasti sitäkin tapahtuu. Ehkä miehet ei niistä niin paljon puhu.

 

Ylidiagnosoinnin pitäis loppua. Se on mun toive. Psykologeille siis paremmat koulutukset jne. Ja lääkäreille. 

 

Ap

Mutta kun ei ole mitään yligiagnosointia. Naisten ja tyttöjen autismi on yhä voimakkaasti alidiagnosoitua. Jos sä toivot diagnosoinnin vähentämistä, niin siitä seuraisi ainoastaan se, että vielä nykyistä useampi autisti jäisi diagnosoimatta. 

Ja sinulla on ongelma luetunymmärryksessä. Niitä diagnooseja annetaan edelleen väärin perustein.

 

Ei kenenkään lapsen, toistanko: LAPSEN, ominaisuudet (ujous, perfektionismi, herkkyys ym ym) sais olla jonkun aikusen mielestä niin huonoja, että niitä aletaan tyyliin lapsen päästyä synnäriltä epäilemään. Yksi opettaja toisti lääkärien agendaa kuinka sairas olen ja keksi pienestä päästään pelkäävän, että (vahingossa tai tahallaan) puukotan kotsassa muita puukolla.

 

Minä voin puhua tästä koska minulla ei ole mitään hävettävää. Ap

Mitä todisteita sulla on siitä, että diagnooseja annetaan väärin perustein? 

Miksi sä liität huonouden käsitteen autismiepäilyyn? Ei autismi ja autistiset piirteet tee kenestäkään muita huonompaa. 

Olen eri, mutta kerronpa pienen tarinan. Oma lapseni on laaja-alaisesti lahjakas, älykäs, korkeasti koulutettu, seurallinen ja varsin toimintakykyinen. Hän sai asperger-diagnoosin keski-ikäisenä, kun alkoi saada meltdowneja liiallisen työmäärän ja perfektionismin vuoksi.

Samalla, kun autismia tutkitaan, tutkitaan myös lukuisa määrä muita mielenterveyden häiriöitä haastatteluin ja lomakkein. Koska jälkikasvuni on äärettömän musta-valkoinen ja tarkka, niin hänellä on melkoinen lomakekauhu, sillä lomakkeissa käytettävä tila on rajallinen, eikä kysymyksiä ei ole esitetty mitenkään tyhjentävästi tai yksiselitteisesti. Jos jälkikasvuni näkee tällaisen kysymyksen, hän joutuu aina pohtimaan ja kyselemään, tarkoitetaanko tässä sitä, tätä tuota, vai vielä jotakin muuta asiaa.

Kun asperger-testien yhteydessä kartoitettiin mahdollista bibolaarisuutta, niin psykiatri antoi jälkikasvulleni nipun lomakkeita ja pyysi häntä täyttämään ne 15 minuutista. Tyttäreni kertoi, ettei onnistu siinä ajassa, ja kysyi, saako esittää tarkentavia kysymyksiä. Psykiatri antoi luvan ja melkein poltti hihansa jälkikasvuni kysymyksiin, koska niitä riitti ja riitti, ja aikataulu sakkasi. Myöhemmin sitten jälkikasvuni kertoi minulle, että olisi vastannut vääärin jokaiseen kysymykseen, ja saanut bibo-diagnoosin, ellei olisi kysynyt tarkentavia kysymyksiä.

Uskon, että suomalaisessa geenipoolissa on keskimääräistä enemmän autismia. Ainakin käytöksen perusteella vaikuttaa siltä. Autismin syntyynhän ihan tutkitusti vaikuttaa geenit paljon.