HS: Saako lapsi harrastaa, jos ei pysty olemaan ryhmässä?

Niin me ihmiset olemme erilaisia. Itse en koskaan kehtaisi omalla nimelläni ja naamakuvallani kertoa laajalevikkisellä alustalla, että oma lapsi häritsee monen muun lapsen harrastustoimintaa. En myöskään kehtaisi kuvailla harrastusryhmän ohjaajan olemusta negatiivisin sävyin ja päälle päätteeksi kerjätä sääliä. Mutta kuten sanottu, erilaisia ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Niin me ihmiset olemme erilaisia. Itse en koskaan kehtaisi omalla nimelläni ja naamakuvallani kertoa laajalevikkisellä alustalla, että oma lapsi häritsee monen muun lapsen harrastustoimintaa. En myöskään kehtaisi kuvailla harrastusryhmän ohjaajan olemusta negatiivisin sävyin ja päälle päätteeksi kerjätä sääliä. Mutta kuten sanottu, erilaisia ollaan.

En kehtaisi koskaan omalla naamalla haukkua muiden lapsia riesaksi, joten siksi nää täällä varmaan nimettömänä haukkuukin toisten lapsia kun eivät omalla naamallaan kehtaa paljastaa rumaa sisintään. 

Vierailija kirjoitti:

Niin me ihmiset olemme erilaisia. Itse en koskaan kehtaisi omalla nimelläni ja naamakuvallani kertoa laajalevikkisellä alustalla, että oma lapsi häritsee monen muun lapsen harrastustoimintaa. En myöskään kehtaisi kuvailla harrastusryhmän ohjaajan olemusta negatiivisin sävyin ja päälle päätteeksi kerjätä sääliä. Mutta kuten sanottu, erilaisia ollaan.

Kasvatuksen ideaali on muuttunut. Entisaikaan se oli häpeä jos lapsi riehui ja ei noudattanut sääntöjä. Nykyisin taas sellaista käytöstä pidetään jopa toivottavana koska se on merkki siitä, että lapsi saa olla vapaasti oma itsensä ja että lasta ei alisteta.

"Raisa Mattilan ja Antti Bergin suhde päättyi tavalla, joka on kuin kohtaus elokuvasta. Raisa ilmoitti puolisolleen ystävänpäivänä rakastuneensa toiseen ja haluavansa eron.

Tilannetta kärjisti vielä sekin, että oli heidän nuoremman yhteisen lapsensa 1-vuotispäivä."

Oukki eli se on tuo 1-vuotiaana äidin päätöksen takia uusperhekuvioon joutunut lapsi joka nyt häiriköi uimakoulussa... Kuka on yllättynyt, käsi ylös?

Muistan kun oma lapseni harrasti ryhmässä ja olihan sielläkin tällainen vit........ylivilkas persoona. Koko sen 45min häiritsi muita, kävi tönimässä, huusi ohjeiden päälle ja yleisesti sellaista meuhkaamista. No, kyllä se siellä ryhmässä taisi 2-3 kertaa olla jonka jälkeen ei enää näkynyt. Vanhemmat eivät olleet paikalla vaikka sitä ohjaaja toivoikin, olivat silloin sen 5 vuotta. Muistan sen henkilökohtaisen helpotuksen kun tuo oli jäänyt pois ja tiesin ettei enää tarvinnut sitä touhua katsoa/kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Niin me ihmiset olemme erilaisia. Itse en koskaan kehtaisi omalla nimelläni ja naamakuvallani kertoa laajalevikkisellä alustalla, että oma lapsi häritsee monen muun lapsen harrastustoimintaa. En myöskään kehtaisi kuvailla harrastusryhmän ohjaajan olemusta negatiivisin sävyin ja päälle päätteeksi kerjätä sääliä. Mutta kuten sanottu, erilaisia ollaan.

"Niin me ihmiset olemme erilaisia. Itse en koskaan kehtaisi omalla nimelläni ja naamakuvallani kertoa laajalevikkisellä alustalla, että oma lapsi häritsee monen muun lapsen harrastustoimintaa. En myöskään kehtaisi kuvailla harrastusryhmän ohjaajan olemusta negatiivisin sävyin ja päälle päätteeksi kerjätä sääliä. Mutta kuten sanottu, erilaisia ollaan."

Niinpä, samaa mieltä. Mutta tuntuu olevan  ihan linjakasta tuon toimittajan aiempaan toimintaan nähden, kun oma perheen jättäminen on valjastettu rahanteon välineeksi. Todennäköisesti tämänkin lapsen asioita on repostella jo tuossa kirjassa. Eli tuolta naiselta ei ole yllättävä ulostulo.

Helsingin Sanomien toimituksellista päätöksentekoa sen sijaan pitää ihmetellä. Eikö ole ollut sen vertaa pelisilmää jutun hyväksyjällä, ettei tuollaisen avautumistaustan omaavan toimittajan minäminä-henkistä valitusvirttä julkaistaisi? Toisaalta HS menee raha edellä (eväste- ja seurantakäytäntöuutinen sai aika monenkin irtisanomaan tilauksensa), ja tämä aihe herättää lukijoiden kommentteja. Lehden nykylinjan tyyliin sitten oman toimittajan minäminä-jutun jälkeen haastatellaan eri asiantuntijoita ja lopulta lähikaupassa pirjomarjaa kokemusasiantuntijana siitä, miten lapset käyttäytyvät tai eivät käyttäydy. Ja ollaan saatu taas lehteen täytettä useammalle päivälle.

Kyllä joo, toimittajan kehtaamisella ei  ole rajoja, eikä näköjään lehden toimituksellakaan. Onneksi omakin tilaus loppuu pian, ei tarvitse seurata kauempaa tätä kilpajuoksua pohjalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsen tanssiryhmän tuli down-tyttö. Hän oli 2 vuotta vanhempi kuin muut koska vanhemmat olivat ajatelleet että kehitystaso sopii paremmin pienempien ryhmään. Mutta tyttö oli siten myös huomattavan paljon isompi kuin muut ja riehakas. Hän törmäili jatkuvasti muihin lapsiin sillä seurauksella että lämmittelyleikit ym. päättyivät pienempien itkuun ja häntä alettiin pelätä. Kukaan ei kuitenkaan uskaltanut kritisoida että miksi hän on siinä ryhmässä kun jatkuvasti tulee vaaratilanteita. Muut tytöt lopettivat yksi toisensa perään käymästä tunneilla. 

Tässä olisi pitänyt olla ohjaajalla ja seuralla pelisilmää. Tilanne on varmasti ollut nolo kaikille ja sen jatkuminen ei kenenkään itsetuntoa kehitä myönteiseen suuntaan. Onneksi nykyään on ainakin harvakseltaan tarjolla myös ryhmiä joissa huomioidaan erityistarpeet. 

Ei se oikein riitä, että niitä harrastusryhmiä on tarjolla harvakseltaan. Niitä pitäisi olla erityisille enemmän, jotta hekin voivat harrastaa turvallisessa ympäristössä. Eihän se noille itseriittoisille omanapaisille itsekkäille ns "normaaleille" mitään opeta kun ovat vapaamatkustajina miettimään mitä itse joskus tekevät väärin, mutta ainakin erityiset lapset on turvassa noilta. Moni "normaali" on henkisesti todella väkivaltainen ja niin tyhmä että ei edes ymmärrä hävetä huonoa käytöstään ja nähdä sitä omaa tapaansa häiriköidä ja kiusata. 

Alleviivaat oikein sen, että usein näiden loputonta joustoa ja venymistä vaativien häiriköiden vanhemmatkin ovat sitä samaa laatua. Ei ihme ettei mikään suju ja mitään tilannetajua ole. Omena harvoin putoaa kovin kauas puusta...

Olen itse todella joustava joten valehtelit juuri. Aina on kehuttu joustavaksi ja sovittelevaksi vaikka olenkin erityisen vanhempi. Miksi lietsot yleistävää vihaa vaikka et mitenkään voi laittaa erityisten vanhempia mihinkään hegemoniseen nippuun, kertää älyn puutteestasi. 

Olen eri, mitta joustavuutesi ei välity tästä keskustelusta, vaan sanpisin sinua joustamattomaksi. Lisäksi sinä vaadit, mutta et ole osoittanut ottavasi tippaakaan vastuuta lapsesi häiriökäyttäytymisestä. Tässähän sinä syyttelet yhteiskuntaa siitä kuinka lapsesi ei saa olla häiriöksi. Suosittelen kasvattamaan lasta niin ettei hän olisi häiriöksi, se on ihan oikeasti mahdollista. T: erityislapsen vanhempi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kaverini lapsi sai porttikiellon muskariin kun riehui ja rikkoi jonkin soittimen. Kaveri oli ihan hajalla.

Nykyään kaverin lapsi on yläkoululainen, koulumenestys oikein hyvä, ja pärjää erinomaisesti sekä liikunta- että taideharrastuksessaan.

Relatkaa, hyvät ihmiset.

Tämä oli hyvä muistutus. Yleensä kyse ei ole kasvatuksen puutteesta tai mistään halusta olla ikävä muita kohtaan, vaan lapsi tarvitsee enemmän aikaa kasvaa. Se saattaa tarkoittaa sitä, että odotetaan vielä hetki ennen kuin aloitetaan harrastus, tai, kuten Hesarin kolumnissa, etsitään ryhmä, jossa lapsi ohjaajalla pysyy homma hallinnassa ja lapsi saa onnistumisen kokemuksia. 

 

Joissain harrastuksissa vanhempi saa tulla mukaan ohjaamaan lastaan, mikä toimii hyvin joillekin lapsille. Toisissa se taas on ehdottomasti kiellettyä. Olen kuitenkin itse huomannut, että todella paljon riippuu siitä, miten tottunut ohjaaja on erilaisiin lapsiin ja toimintatapoihin ja miten hyvin hän saa kontaktin ryhmään.

Ohjaajat eivät ole kasvatusalan ammattilaisia, heiltä ei voi edellyttää sitä, että he ottavat jokaisen uniikin lumihiutaleen huomioon. Jos lapsi ei varhaiskasvatuksessa pärjää ikätasoisesti, niin miksi harrasteryhmässä amatöörikasvattajan pitäisi osata ottaa erilaiset tarpeet huomioon ja tukea jokaista lasta yksilönä, kun siihen ei kykene palkkaa saava varhaiskasvattajakaan.

Eikö tämä äityli ole sama joka ilmoitti miehelleen lähtevänsä toisen miehen matkaan lapsensa 1-vuotis syntymäpäivänä? 

Vierailija kirjoitti:

"Raisa Mattilan ja Antti Bergin suhde päättyi tavalla, joka on kuin kohtaus elokuvasta. Raisa ilmoitti puolisolleen ystävänpäivänä rakastuneensa toiseen ja haluavansa eron.

Tilannetta kärjisti vielä sekin, että oli heidän nuoremman yhteisen lapsensa 1-vuotispäivä."

 

Oukki eli se on tuo 1-vuotiaana äidin päätöksen takia uusperhekuvioon joutunut lapsi joka nyt häiriköi uimakoulussa... Kuka on yllättynyt, käsi ylös?

Miksi näitä päästetään ääneen? Raisa ei ymmärtänyt että ongelma josta puhuu, johtuu hänestä ja nyt tilanne on kiusallinen, koska Raisa on epäonnistunut kaikessa, paitsi jos on trolli, niin tästä pojot.

Palstan erokirjakeskustelussa on 134 yläpeukkua saanut, erokirjan ja nyt puheena olevan kolumnin kirjoittajaa koskeva kommentti, joka sopii myös tähän keskusteluun:

"Kyse on tuolla naisella häpeän ja syyllisyyden tunteen pakenemisesta."

Vierailija kirjoitti:

Eikö tämä äityli ole sama joka ilmoitti miehelleen lähtevänsä toisen miehen matkaan lapsensa 1-vuotis syntymäpäivänä? 

On sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsen tanssiryhmän tuli down-tyttö. Hän oli 2 vuotta vanhempi kuin muut koska vanhemmat olivat ajatelleet että kehitystaso sopii paremmin pienempien ryhmään. Mutta tyttö oli siten myös huomattavan paljon isompi kuin muut ja riehakas. Hän törmäili jatkuvasti muihin lapsiin sillä seurauksella että lämmittelyleikit ym. päättyivät pienempien itkuun ja häntä alettiin pelätä. Kukaan ei kuitenkaan uskaltanut kritisoida että miksi hän on siinä ryhmässä kun jatkuvasti tulee vaaratilanteita. Muut tytöt lopettivat yksi toisensa perään käymästä tunneilla. 

Tässä olisi pitänyt olla ohjaajalla ja seuralla pelisilmää. Tilanne on varmasti ollut nolo kaikille ja sen jatkuminen ei kenenkään itsetuntoa kehitä myönteiseen suuntaan. Onneksi nykyään on ainakin harvakseltaan tarjolla myös ryhmiä joissa huomioidaan erityistarpeet. 

Ei se oikein riitä, että niitä harrastusryhmiä on tarjolla harvakseltaan. Niitä pitäisi olla erityisille enemmän, jotta hekin voivat harrastaa turvallisessa ympäristössä. Eihän se noille itseriittoisille omanapaisille itsekkäille ns "normaaleille" mitään opeta kun ovat vapaamatkustajina miettimään mitä itse joskus tekevät väärin, mutta ainakin erityiset lapset on turvassa noilta. Moni "normaali" on henkisesti todella väkivaltainen ja niin tyhmä että ei edes ymmärrä hävetä huonoa käytöstään ja nähdä sitä omaa tapaansa häiriköidä ja kiusata. 

Alleviivaat oikein sen, että usein näiden loputonta joustoa ja venymistä vaativien häiriköiden vanhemmatkin ovat sitä samaa laatua. Ei ihme ettei mikään suju ja mitään tilannetajua ole. Omena harvoin putoaa kovin kauas puusta...

Olen itse todella joustava joten valehtelit juuri. Aina on kehuttu joustavaksi ja sovittelevaksi vaikka olenkin erityisen vanhempi. Miksi lietsot yleistävää vihaa vaikka et mitenkään voi laittaa erityisten vanhempia mihinkään hegemoniseen nippuun, kertää älyn puutteestasi. 

Olen eri, mitta joustavuutesi ei välity tästä keskustelusta, vaan sanpisin sinua joustamattomaksi. Lisäksi sinä vaadit, mutta et ole osoittanut ottavasi tippaakaan vastuuta lapsesi häiriökäyttäytymisestä. Tässähän sinä syyttelet yhteiskuntaa siitä kuinka lapsesi ei saa olla häiriöksi. Suosittelen kasvattamaan lasta niin ettei hän olisi häiriöksi, se on ihan oikeasti mahdollista. T: erityislapsen vanhempi

Mietin usein, miksi osa erityislapsista osaa olla ihmisiksi, osa ei. Ehkä kyse ei sittenkään ole siitä diagnoosista, vaan vanhempien suhtautumisesta diagnoosiin. Jokaista lasta voi ja pitää kasvattaa ottamaan muita huomioon, syndrooma tai kirjainyhdistelmä eivät saa olla tekosyy sille, että vanhemmat eivät viitsi.

Jos lapsen käytös julkisilla paikoilla on sitä luokkaa, että lapsi tarvitsisi valjaat ja hihnan, niin kenellä tulee mieleen viedä se lapsi johonkin urheiluseuran treeneihin ja olettaa, että lapsi pärjää siellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsen tanssiryhmän tuli down-tyttö. Hän oli 2 vuotta vanhempi kuin muut koska vanhemmat olivat ajatelleet että kehitystaso sopii paremmin pienempien ryhmään. Mutta tyttö oli siten myös huomattavan paljon isompi kuin muut ja riehakas. Hän törmäili jatkuvasti muihin lapsiin sillä seurauksella että lämmittelyleikit ym. päättyivät pienempien itkuun ja häntä alettiin pelätä. Kukaan ei kuitenkaan uskaltanut kritisoida että miksi hän on siinä ryhmässä kun jatkuvasti tulee vaaratilanteita. Muut tytöt lopettivat yksi toisensa perään käymästä tunneilla. 

Tässä olisi pitänyt olla ohjaajalla ja seuralla pelisilmää. Tilanne on varmasti ollut nolo kaikille ja sen jatkuminen ei kenenkään itsetuntoa kehitä myönteiseen suuntaan. Onneksi nykyään on ainakin harvakseltaan tarjolla myös ryhmiä joissa huomioidaan erityistarpeet. 

Ei se oikein riitä, että niitä harrastusryhmiä on tarjolla harvakseltaan. Niitä pitäisi olla erityisille enemmän, jotta hekin voivat harrastaa turvallisessa ympäristössä. Eihän se noille itseriittoisille omanapaisille itsekkäille ns "normaaleille" mitään opeta kun ovat vapaamatkustajina miettimään mitä itse joskus tekevät väärin, mutta ainakin erityiset lapset on turvassa noilta. Moni "normaali" on henkisesti todella väkivaltainen ja niin tyhmä että ei edes ymmärrä hävetä huonoa käytöstään ja nähdä sitä omaa tapaansa häiriköidä ja kiusata. 

Alleviivaat oikein sen, että usein näiden loputonta joustoa ja venymistä vaativien häiriköiden vanhemmatkin ovat sitä samaa laatua. Ei ihme ettei mikään suju ja mitään tilannetajua ole. Omena harvoin putoaa kovin kauas puusta...

Olen itse todella joustava joten valehtelit juuri. Aina on kehuttu joustavaksi ja sovittelevaksi vaikka olenkin erityisen vanhempi. Miksi lietsot yleistävää vihaa vaikka et mitenkään voi laittaa erityisten vanhempia mihinkään hegemoniseen nippuun, kertää älyn puutteestasi. 

Olen eri, mitta joustavuutesi ei välity tästä keskustelusta, vaan sanpisin sinua joustamattomaksi. Lisäksi sinä vaadit, mutta et ole osoittanut ottavasi tippaakaan vastuuta lapsesi häiriökäyttäytymisestä. Tässähän sinä syyttelet yhteiskuntaa siitä kuinka lapsesi ei saa olla häiriöksi. Suosittelen kasvattamaan lasta niin ettei hän olisi häiriöksi, se on ihan oikeasti mahdollista. T: erityislapsen vanhempi

Tottakai pidän oman lapseni puolia ja omia puoliani jos joku valehtelee. Olen kuitenkin joustava ja mennyt itse vahtimaan omaa lastani harrastukseen toisin kuin sinä valehtelet. En myöskään ole missään vaiheessa sanonut, että häiriköinti on ok, tuo on sinun oman pääsi sisäistä väärää tulkintaa jonka ehkä tahallaankin tulkitset noin kiillottaaksesi omaa sädekehääsi. En minä ole vienyt lastani harrastuksiin häiriköimään eikä lapseni ole tälläkään hetkellä missään harrastusryhmässä häiriköimässä ketään. Suosittelen sinulle opettelemaan niitä käytöstapoja ennekuin alat siitä paasaamaan meille kenellä niitä on. 

Vierailija kirjoitti:

Niin me ihmiset olemme erilaisia. Itse en koskaan kehtaisi omalla nimelläni ja naamakuvallani kertoa laajalevikkisellä alustalla, että oma lapsi häritsee monen muun lapsen harrastustoimintaa. En myöskään kehtaisi kuvailla harrastusryhmän ohjaajan olemusta negatiivisin sävyin ja päälle päätteeksi kerjätä sääliä. Mutta kuten sanottu, erilaisia ollaan.

Sama.

Päin vastoin, jos lapsesta toistuvasti tulisi tuollaista palautetta, kokisin epäonnistuneeni äitinä totaalisesti.

Sääli tuota lastakin. Äiti kertoo avoimesti käytöshäiriöistä ja ei ota tilanteesta mitään vastuuta. Tuttujen on helppo yhdistää kenestä on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsen tanssiryhmän tuli down-tyttö. Hän oli 2 vuotta vanhempi kuin muut koska vanhemmat olivat ajatelleet että kehitystaso sopii paremmin pienempien ryhmään. Mutta tyttö oli siten myös huomattavan paljon isompi kuin muut ja riehakas. Hän törmäili jatkuvasti muihin lapsiin sillä seurauksella että lämmittelyleikit ym. päättyivät pienempien itkuun ja häntä alettiin pelätä. Kukaan ei kuitenkaan uskaltanut kritisoida että miksi hän on siinä ryhmässä kun jatkuvasti tulee vaaratilanteita. Muut tytöt lopettivat yksi toisensa perään käymästä tunneilla. 

Tässä olisi pitänyt olla ohjaajalla ja seuralla pelisilmää. Tilanne on varmasti ollut nolo kaikille ja sen jatkuminen ei kenenkään itsetuntoa kehitä myönteiseen suuntaan. Onneksi nykyään on ainakin harvakseltaan tarjolla myös ryhmiä joissa huomioidaan erityistarpeet. 

Ei se oikein riitä, että niitä harrastusryhmiä on tarjolla harvakseltaan. Niitä pitäisi olla erityisille enemmän, jotta hekin voivat harrastaa turvallisessa ympäristössä. Eihän se noille itseriittoisille omanapaisille itsekkäille ns "normaaleille" mitään opeta kun ovat vapaamatkustajina miettimään mitä itse joskus tekevät väärin, mutta ainakin erityiset lapset on turvassa noilta. Moni "normaali" on henkisesti todella väkivaltainen ja niin tyhmä että ei edes ymmärrä hävetä huonoa käytöstään ja nähdä sitä omaa tapaansa häiriköidä ja kiusata. 

Alleviivaat oikein sen, että usein näiden loputonta joustoa ja venymistä vaativien häiriköiden vanhemmatkin ovat sitä samaa laatua. Ei ihme ettei mikään suju ja mitään tilannetajua ole. Omena harvoin putoaa kovin kauas puusta...

Olen itse todella joustava joten valehtelit juuri. Aina on kehuttu joustavaksi ja sovittelevaksi vaikka olenkin erityisen vanhempi. Miksi lietsot yleistävää vihaa vaikka et mitenkään voi laittaa erityisten vanhempia mihinkään hegemoniseen nippuun, kertää älyn puutteestasi. 

Olen eri, mitta joustavuutesi ei välity tästä keskustelusta, vaan sanpisin sinua joustamattomaksi. Lisäksi sinä vaadit, mutta et ole osoittanut ottavasi tippaakaan vastuuta lapsesi häiriökäyttäytymisestä. Tässähän sinä syyttelet yhteiskuntaa siitä kuinka lapsesi ei saa olla häiriöksi. Suosittelen kasvattamaan lasta niin ettei hän olisi häiriöksi, se on ihan oikeasti mahdollista. T: erityislapsen vanhempi

Mietin usein, miksi osa erityislapsista osaa olla ihmisiksi, osa ei. Ehkä kyse ei sittenkään ole siitä diagnoosista, vaan vanhempien suhtautumisesta diagnoosiin. Jokaista lasta voi ja pitää kasvattaa ottamaan muita huomioon, syndrooma tai kirjainyhdistelmä eivät saa olla tekosyy sille, että vanhemmat eivät viitsi.

Se se on. Jos saa diagnoosin se tarkoittaa että tekemistä on enemmän ei vähemmän. Nyt ollaan päädytty tilanteeseen jossa vilkkaan lapsen kanssa tehdään vähemmän töitä ja ymmärretään enemmän. Voi voi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsen tanssiryhmän tuli down-tyttö. Hän oli 2 vuotta vanhempi kuin muut koska vanhemmat olivat ajatelleet että kehitystaso sopii paremmin pienempien ryhmään. Mutta tyttö oli siten myös huomattavan paljon isompi kuin muut ja riehakas. Hän törmäili jatkuvasti muihin lapsiin sillä seurauksella että lämmittelyleikit ym. päättyivät pienempien itkuun ja häntä alettiin pelätä. Kukaan ei kuitenkaan uskaltanut kritisoida että miksi hän on siinä ryhmässä kun jatkuvasti tulee vaaratilanteita. Muut tytöt lopettivat yksi toisensa perään käymästä tunneilla. 

Tässä olisi pitänyt olla ohjaajalla ja seuralla pelisilmää. Tilanne on varmasti ollut nolo kaikille ja sen jatkuminen ei kenenkään itsetuntoa kehitä myönteiseen suuntaan. Onneksi nykyään on ainakin harvakseltaan tarjolla myös ryhmiä joissa huomioidaan erityistarpeet. 

Tilannetta ja vanhempien roolia tanssitunnilla tietämättä sanoisin, että kyllä vikaa on myös vanhemmissa, jotka ottavat lapsensa pois tanssiryhmästä yhden erityisen vuoksi. Siinä opetetaan omille lapsille jotain todella rumaa. 
Yksi ainoa käsipari riittäisi törmäilyn estämiseen. Se voisi olla seuran vapaaehtoinen nuori, erityislapsen oma läheinen tai sopimuksen mukaan kuka tahansa vanhempi. Mutta ei, katsotaan vaan nenänvartta pitkin, että iik, siellä törmäillään mun ihanaan pikkuballerinaan, sen sijaan että mitenkään autettaisiin.

Harmi alapeukuista, olet osin oikeassa. Omasta mielestä ratkaisu olisi juuri tuo ehdottamani erityistarpeisten ryhmä tai sitten niin että erityistarpeisella olisi ehdottamasi avustaja mukana. Tästä olisi hyvä myös diplomaattisesti mainita jotta "nirppanokat" voisivat siirtyä toiseen ryhmään tai tanssikouluun. Kannatan kuitenkin erityisten sijoittamista omaan ikäryhmään, tanssi on kehollinen laji ja jos olet selkeästi muita isompi niin se ei ole lapselle hyväksi. T: Se jonka tekstiä kommentoit

Meillä lapsen harrasteryhmässä oli pari tuollaista häirikkölasta, joten yksi vanhemmista kysyi, perustetaanko oma ryhmä, hän voi kustantaa tilat ja niin sitten häiriköt jäivät keskenään alkuperäiseen ryhmään ja loput vaihtoivat yksityiseen ryhmään. Kyllähän siitä nousi isokirjaiminen keskustelu, mutta vetoaminen vapaaehtoisuuteen, sääntöihin sitoutumiseen ja turvallisuuteen olivat tärkeämpiä kuin kolmen vilkkaan lapsen mahdollisuus oppia olemaan ryhmässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsen tanssiryhmän tuli down-tyttö. Hän oli 2 vuotta vanhempi kuin muut koska vanhemmat olivat ajatelleet että kehitystaso sopii paremmin pienempien ryhmään. Mutta tyttö oli siten myös huomattavan paljon isompi kuin muut ja riehakas. Hän törmäili jatkuvasti muihin lapsiin sillä seurauksella että lämmittelyleikit ym. päättyivät pienempien itkuun ja häntä alettiin pelätä. Kukaan ei kuitenkaan uskaltanut kritisoida että miksi hän on siinä ryhmässä kun jatkuvasti tulee vaaratilanteita. Muut tytöt lopettivat yksi toisensa perään käymästä tunneilla. 

Tässä olisi pitänyt olla ohjaajalla ja seuralla pelisilmää. Tilanne on varmasti ollut nolo kaikille ja sen jatkuminen ei kenenkään itsetuntoa kehitä myönteiseen suuntaan. Onneksi nykyään on ainakin harvakseltaan tarjolla myös ryhmiä joissa huomioidaan erityistarpeet. 

Ei se oikein riitä, että niitä harrastusryhmiä on tarjolla harvakseltaan. Niitä pitäisi olla erityisille enemmän, jotta hekin voivat harrastaa turvallisessa ympäristössä. Eihän se noille itseriittoisille omanapaisille itsekkäille ns "normaaleille" mitään opeta kun ovat vapaamatkustajina miettimään mitä itse joskus tekevät väärin, mutta ainakin erityiset lapset on turvassa noilta. Moni "normaali" on henkisesti todella väkivaltainen ja niin tyhmä että ei edes ymmärrä hävetä huonoa käytöstään ja nähdä sitä omaa tapaansa häiriköidä ja kiusata. 

Alleviivaat oikein sen, että usein näiden loputonta joustoa ja venymistä vaativien häiriköiden vanhemmatkin ovat sitä samaa laatua. Ei ihme ettei mikään suju ja mitään tilannetajua ole. Omena harvoin putoaa kovin kauas puusta...

Olen itse todella joustava joten valehtelit juuri. Aina on kehuttu joustavaksi ja sovittelevaksi vaikka olenkin erityisen vanhempi. Miksi lietsot yleistävää vihaa vaikka et mitenkään voi laittaa erityisten vanhempia mihinkään hegemoniseen nippuun, kertää älyn puutteestasi. 

Olen eri, mitta joustavuutesi ei välity tästä keskustelusta, vaan sanpisin sinua joustamattomaksi. Lisäksi sinä vaadit, mutta et ole osoittanut ottavasi tippaakaan vastuuta lapsesi häiriökäyttäytymisestä. Tässähän sinä syyttelet yhteiskuntaa siitä kuinka lapsesi ei saa olla häiriöksi. Suosittelen kasvattamaan lasta niin ettei hän olisi häiriöksi, se on ihan oikeasti mahdollista. T: erityislapsen vanhempi

Tottakai pidän oman lapseni puolia ja omia puoliani jos joku valehtelee. Olen kuitenkin joustava ja mennyt itse vahtimaan omaa lastani harrastukseen toisin kuin sinä valehtelet. En myöskään ole missään vaiheessa sanonut, että häiriköinti on ok, tuo on sinun oman pääsi sisäistä väärää tulkintaa jonka ehkä tahallaankin tulkitset noin kiillottaaksesi omaa sädekehääsi. En minä ole vienyt lastani harrastuksiin häiriköimään eikä lapseni ole tälläkään hetkellä missään harrastusryhmässä häiriköimässä ketään. Suosittelen sinulle opettelemaan niitä käytöstapoja ennekuin alat siitä paasaamaan meille kenellä niitä on. 

Rakensit olkiukon jolla oikeutat huonoa käytöstäsi ja paasaamista käytöstavoista. Toisinsanoen teit väärän johtopäätöksen jonka esitätä faktana ja näin voit kätevästi kiillottaa sitä sädekehääsi. Heipat sulle.