Lue keskustelun säännöt.
Suhteessa toinen haluaa lapsia, mutta toinen ei - lapsia haluava yrittää käännyttää toista
08.09.2026 |
Mitä mieltä olette tällaisesta tilanteesta, että toista henkilöä yritetään suhteessa painostaa kohti lapsen hankkimista, vaikka ei haluaisi?
Oletteko itse olleet tällaisessa tilanteessa ja mitä teitte/tekisitte?
Kommentit (145)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisia suhteita ei ole tarkoitettu kestämään, kumpikin sen tietää. Kun lapsia haluava löytää itsensä kaltaisen kumppanin, päättyy lapsettoman ehdoilla eletty suhde.
Lapsetonta ei saa painostaa vanhemmaksi, siitä ei hyvää seuraa, mutta jos ei lapsia halua, niin pitää oivaltaa, että toisella on oikeus jatkaa elämäänsä ja päätyä vanhemmaksi, vaikka miten tätä rakastaisi.
Eikö tuossa aapeen esimerkissä juuri lapsia haluava ole se joka ei ole oivaltanut toisen valinnanvapautta?
Harva ehdottomasti lapseton kertoo rakastumisen alkuhuumassa, että ei missään nimessä lapsia, tämä suhde on tässä. Vaikka juuri hänen pitäisi asia tehdä selväksi eli kiitos, hyvää seksiä, ei kiitos lapsia. Koskaan. Ikinä.
Mä käyn suhteen dealbrakerit heti alussa läpi (mielellään ekoilla treffeillä) ja lapsiasia on yksi niistä. Musta on hämmästyttävää, että ilmeisesti monikaan ei ei sitten tunnu alussa näin tekevän. Jos taas ihastuminen tulee kaveruuden kautta, niin siinä vaiheessa kaveri jo tietää musta pikkusen enemmän kuin random deitti, että ei pitäisi kamalasti yllätyksiä tulla.
Ihmiset myös vaikuttavat toisiinsa ja ottavat toisiltaan vaikutteita. Aika jännä ajatus, että pitäisi olla täysin sinua varten muotilla luotu kumppani, joka saa puoli tuntia aikaa mukautua ja sopeutua yhteiseen elämäänne, kun olet jo menossa. Kuulostaa kalliilta. Keneltä olet tilannut tällaisen palvelun, joka muovaa sinulle täydellisen kumppanin, jonka voit vaan repiä pakkauksesta sellaisenaan ja ottaa käyttöön?
Häh? Ei siinä mitään mukautumista tarvita tai pyydetä, joko olet hänelle sopiva tai et, joko tulee toiset treffit tai ei. Vai oletko ihan eilen syntynyt joka ei tiedä mistään mitään, eikä oma minuus ole edes käsite mitä ymmärtäisit?
Ihminen ei voi olla ottamatta vaikutteita toisilta. Ensitreffeillä vaikuttaa himo, ei se onko yhteensopivuutta. Tämä himo voi olla myös hyvin yksipuolista ja toinen vaan haluttava perusolemukseltaan.
Jos omistautuminen ja valinta on aitoa, se kestää kyllä tutustumisjakson, se voi olla puolen vuoden sijaan vaikka vuodenkin mittainen. Ei aito rakkaus mene sellaisessa miksikään. Vain nälkä, himo, halu ja muut katoavat, pois palavat ja muutenkin huonot perusteet ryhtyä sukupuolisuhteeseen katoavat. Mutta jos rakkaus on aitoa, nekin voidaan herättää koska tahansa, kun hetki on sopiva
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hedelmöity
Meille Ovumiaan olet tervetullut lapsettomuushoitoon yksin. Lähetettä tai aiempia tutkimuksia ei tarvita, pelkkä ajanvaraus lääkärin ensikäynnille riittää. Kun toiveenasi on hankkia lapsi yksin hedelmöityshoidon avulla, tarvitset luovutettuja sukusoluja. Ennen suunnitellun lahjasukusoluhoidon toteuttamista keskustelet psykologimme kanssa asiaan liittyvistä oikeudellisista, eettisistä ja psykologisista asioista.
Hoidon aloittamisen ohjeellinen alaikäraja on 23v. mutta lääkäri tekee lopullisen hoitopäätöksen aina tapauskohtaisesti. Hoidamme itsellisiä naisia 46-vuotiaaksi asti.
Harkitsen vakavasti
Onni 🥰
Olen varmaankin aika hidasälyinen mutta nyt kun lapset jo aikuisia olen alkanut ymmärtää kuinka tärkeitä he ovat meille. Tulevat käymään niin kyynelsilmin saattelen junalle.
sosiaalinen paine lastenhankintaan oli valtava.
Jokaisella ihmisellä on itsemääräämisoikeus, ketään ei saa painostaa tai pakottaa seurusteluun, seksiin tai lasten tekoon. Kaikenlainen tämän manipulointi, hienovarainen ja ystävällinenkin, on väärin. Myös sukulaisten taholta. Joskus tällainen voi olla myös ihan suoranaista seksuaalista ahdistelua, sillä sukuelinasiat lisääntyminen mukaanlukien kuuluvat ihmisen itsemääräämisoikeuden piiriin. Surullista, että vuonna 2026 pitää sivistysvaltiossa vielä tällaisia asioita ääneen sanoa. Että toisten sukuelin- tai lisääntymisasiat eivät kuulu toisille millään tasolla, eivät edes puheen...
Ei sun ole pakko olla suhteessa. Ketään ei painosteta noissa asioissa, eikä ehkäisyvastuusta laisteta vaan sen hoitaa jokainen itse. Jos ei hoida, seuraukset tiedetään. Sitten voit syyttää vain itseäsi.
Ja tosiaan, jos suhde on noin epävakaa, eroa.
Ihmiset eroaa ihan liian vähän. Sen näkee parisuhteessa olevien täysin turhan kitinän määrästä. Erotkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos vain nyt ottaisitte sen lusikan (tai etuveitikan) kauniiseen käteen ja tekisitte sen lapsen. Suomi tarvitsee uusia lapsia ja on isänmaallinen teko lisääntyä. Saisitte tekin muuta sisältöä elämään, kuin vauva-lehden palstalla vaikertelemisen. Kertaus lyhyesti: Makuuhuoneeseen - kortongit pois - peitto heilumaan ja maha pystöön!
En ota, sinä voit ottaa omasi ja laittaa omat sukuelimesi ja elämäsi pöydälle tämän ongelman ratkaisemiseksi. Ja lisääntyä vaikka sellaisen kanssa, jonka kanssa et halua, mitä vaadit muilta. Jos olet liian vanha niin asia ei taas kuulu sinulle yhtään, sinun vaikutusmahdollisuutesi asiaan loppuivat hedelmällisyytesi myötä.
Kivaa päivää ja herran siunausta!
Minua kiinnostaa ensisijaisesti, miten tällaiset ihmiset ovat menneet yhteen. Tähän törmää tosi usein, että vaikka kertoisi jo tapailun alussa omat kynnyskysymykset ja periaatteet, toinen ei kuuntele, vaan ilmeisesti ajattelee, että kyllä tuo tuosta vielä muuttuu, tai sitten ei ajattele mitään, muuta kuin itseään. Tämä on kaikkein raivostuttavinta, kun homma kosahtaa sitten kuitenkin myöhemmin.
Jos mieli muuttuu matkalla, on reilua kertoa se ajoissa. Tässä aloituksen tilanteessa en näe muuta vaihtoehtoa kuin ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
sosiaalinen paine lastenhankintaan oli valtava.
Jokaisella ihmisellä on itsemääräämisoikeus, ketään ei saa painostaa tai pakottaa seurusteluun, seksiin tai lasten tekoon. Kaikenlainen tämän manipulointi, hienovarainen ja ystävällinenkin, on väärin. Myös sukulaisten taholta. Joskus tällainen voi olla myös ihan suoranaista seksuaalista ahdistelua, sillä sukuelinasiat lisääntyminen mukaanlukien kuuluvat ihmisen itsemääräämisoikeuden piiriin. Surullista, että vuonna 2026 pitää sivistysvaltiossa vielä tällaisia asioita ääneen sanoa. Että toisten sukuelin- tai lisääntymisasiat eivät kuulu toisille millään tasolla, eivät edes puheen...
Tätä painostusta lasten tekoon harrastettiin vanhempien ja sukulaisten taholta "kyllä sun mieles sitten muuttuu vanhemmiten", " Älähän sano ettet halua lapsia " yms "odotan sitten kun oot äiti" ja siis ihan teini iästä saakka ja myös monilla luokkalaisilla js nimenomaan tytöillä samat kokemukset kun sanotaan "ootas sitten kun saat omia lapsia", vaikka tietää jo nuoresta lähtien ettei halua lapsia, jotkut toki muuttaneet mieltään vanhempana mutta sitten kun tiettyyn ikään mennessä ei ole lapsia niin kyselyt loppuu.
Poikiin tämä painostus ei ole koskaan kohdistunut ainoastaan tyttöihin, aina maailman luomisesta lähtien oletuksena on että kaikki naiset ja tytöt haluaa lapsia ja jos niitä ei halua tai tee luokitellaan vaikka miksikä epäonnistujaksi ,itsekkääksi tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut voivat aloittaa suhteen ollessa lapsikysymyksen suhteen vielä epävarmoja/tietämättömiä. Jotkut eivät tiedä mitä haluavat edes vaikka ovat 35, 40, 45v. Niin paljon epävarmuuksia, etteivät pysty tekemään päätöstä, haluaako vai ei. Tällainen epävarmuus voi päättyä kumpaan tahansa ja "pommi" voi tulla suhteeseen hyvinkin pitkän ajan päästä, kun toinen on yhtäkkiä löytänyt itsensä ja sisäisen kutsumuksen.
Mutta koska itse olen varma että lapsia en hanki, niin en edes ala suhteeseen jonkun tuollaisen epävarman kanssa, just siksi kun se on fifty/fifty että päättyykö se suhde siihen myöhemmin. Tai no, todennäköisemmin 70/30 (tai jopa 90/10) koska suurin osa maailman ihmisistä vielä nykyään haluaa lisääntyä. Ja kannattaako lasta varmasti haluavien myöskään tuhlata aikaa tuollaisen epävarman kanssa? Heille se aika voi olla vielä arvokkaampaa kun se vaikuttaa lastensaanti mahdollisuuksiin.
Huomatkaa nyt hyvät ihmiset, että ette te voi sitä varmaksi tietää, onko toinen epävarma, valehteleeko tai muuttaako mielensä myöhemmin.
Riski on aina olemassa, että toinen ei ole luottamuksesi arvoinen. Ja rakkaus uskoo sen, mitä se toivoo.
Siksi kysyn ekana hänen kantansa lastenhankintaan, ettei mies vaan myötäile minun mukaani.
"En ole varma" - ei tule toisia treffejä.
"Haluan lapsia" tai "todennäköisesti joo jossain vaiheessa" - ei toisia treffejä.
"En halua lapsia" - kiva, todennäköisesti tulee toiset treffit minun puolestani, kunhan juttu muutenkin sujuu. (Ja ehkä kysyn onko käynyt sterissä niin näkee kuinka tosissaan hän on. Itse olen käynyt.)
Jos sitten kun minä sanon että en halua lapsia, noista kahdesta ekasta alkaa mitään "nooooo, siis joooooo, en mäkään nyt tavallaan oikeasti halua lapsia, tulee vaan sanottua noin kun joku kysyy, että juu juu samaa mieltä siitä ollaan" - Ei toisia treffejä.
Jos aidosti muuttaa mielensä myöhemmin niin sittenpähän muuttaa, ei voi mitään ja erotaan, mutta yhtä hyvin hän saattaisi muuttaa mielensä jostain muustakin asiasta jonka takia ei enää sovittaisikaan yhteen. Mutta kun ei ole kristallipalloa niin pitää mennä sen mukaan mitä kukakin sanoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos vain nyt ottaisitte sen lusikan (tai etuveitikan) kauniiseen käteen ja tekisitte sen lapsen. Suomi tarvitsee uusia lapsia ja on isänmaallinen teko lisääntyä. Saisitte tekin muuta sisältöä elämään, kuin vauva-lehden palstalla vaikertelemisen. Kertaus lyhyesti: Makuuhuoneeseen - kortongit pois - peitto heilumaan ja maha pystöön!
Venäjän propagandaa tehdä lapsia kuolevaan maahan
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaankin aika hidasälyinen mutta nyt kun lapset jo aikuisia olen alkanut ymmärtää kuinka tärkeitä he ovat meille. Tulevat käymään niin kyynelsilmin saattelen junalle.
Ja torvisoittokunta soi ja sukulaiset ympärillä vilkuttaa hyvästiksi 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut voivat aloittaa suhteen ollessa lapsikysymyksen suhteen vielä epävarmoja/tietämättömiä. Jotkut eivät tiedä mitä haluavat edes vaikka ovat 35, 40, 45v. Niin paljon epävarmuuksia, etteivät pysty tekemään päätöstä, haluaako vai ei. Tällainen epävarmuus voi päättyä kumpaan tahansa ja "pommi" voi tulla suhteeseen hyvinkin pitkän ajan päästä, kun toinen on yhtäkkiä löytänyt itsensä ja sisäisen kutsumuksen.
Mutta koska itse olen varma että lapsia en hanki, niin en edes ala suhteeseen jonkun tuollaisen epävarman kanssa, just siksi kun se on fifty/fifty että päättyykö se suhde siihen myöhemmin. Tai no, todennäköisemmin 70/30 (tai jopa 90/10) koska suurin osa maailman ihmisistä vielä nykyään haluaa lisääntyä. Ja kannattaako lasta varmasti haluavien myöskään tuhlata aikaa tuollaisen epävarman kanssa? Heille se aika voi olla vielä arvokkaampaa kun se vaikuttaa lastensaanti mahdollisuuksiin.
Huomatkaa nyt hyvät ihmiset, että ette te voi sitä varmaksi tietää, onko toinen epävarma, valehteleeko tai muuttaako mielensä myöhemmin.
Riski on aina olemassa, että toinen ei ole luottamuksesi arvoinen. Ja rakkaus uskoo sen, mitä se toivoo.
Siksi kysyn ekana hänen kantansa lastenhankintaan, ettei mies vaan myötäile minun mukaani.
"En ole varma" - ei tule toisia treffejä.
"Haluan lapsia" tai "todennäköisesti joo jossain vaiheessa" - ei toisia treffejä.
"En halua lapsia" - kiva, todennäköisesti tulee toiset treffit minun puolestani, kunhan juttu muutenkin sujuu. (Ja ehkä kysyn onko käynyt sterissä niin näkee kuinka tosissaan hän on. Itse olen käynyt.)
Jos sitten kun minä sanon että en halua lapsia, noista kahdesta ekasta alkaa mitään "nooooo, siis joooooo, en mäkään nyt tavallaan oikeasti halua lapsia, tulee vaan sanottua noin kun joku kysyy, että juu juu samaa mieltä siitä ollaan" - Ei toisia treffejä.
Jos aidosti muuttaa mielensä myöhemmin niin sittenpähän muuttaa, ei voi mitään ja erotaan, mutta yhtä hyvin hän saattaisi muuttaa mielensä jostain muustakin asiasta jonka takia ei enää sovittaisikaan yhteen. Mutta kun ei ole kristallipalloa niin pitää mennä sen mukaan mitä kukakin sanoo.
Niinpä niin. Mutta turha täälä öyhöttää, että miten voi olla mahdollista, että tuollaiseen tilanteeseen päädytään. Kun ihmiset voi valehdelka tai muuttaa mielensä. Miehet varsinkin olettaa, että nainen aina lopulta haluaa lapsia, sanoi hän itse mitä hyvänsä.
En itsekään ole laittanut sanoja miehen suuhun, vaan kysynyt avoimia kysymyksiä aiheesta. Silti olen seurustellut 2 miehen kanssa, jotka kertoivat etteivät halua ikinä lapsia. Molempien mielipide muuttui muutamien kuukausien jälkeen ja musta alettiin painostamaan kotiäitiä.
Ei kiitos, etsikää joku muu.
"Mutta kyllähän kaikki naiset haluaa lapsia!!" On ainoa, mitä sain vastaukseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut voivat aloittaa suhteen ollessa lapsikysymyksen suhteen vielä epävarmoja/tietämättömiä. Jotkut eivät tiedä mitä haluavat edes vaikka ovat 35, 40, 45v. Niin paljon epävarmuuksia, etteivät pysty tekemään päätöstä, haluaako vai ei. Tällainen epävarmuus voi päättyä kumpaan tahansa ja "pommi" voi tulla suhteeseen hyvinkin pitkän ajan päästä, kun toinen on yhtäkkiä löytänyt itsensä ja sisäisen kutsumuksen.
Mutta koska itse olen varma että lapsia en hanki, niin en edes ala suhteeseen jonkun tuollaisen epävarman kanssa, just siksi kun se on fifty/fifty että päättyykö se suhde siihen myöhemmin. Tai no, todennäköisemmin 70/30 (tai jopa 90/10) koska suurin osa maailman ihmisistä vielä nykyään haluaa lisääntyä. Ja kannattaako lasta varmasti haluavien myöskään tuhlata aikaa tuollaisen epävarman kanssa? Heille se aika voi olla vielä arvokkaampaa kun se vaikuttaa lastensaanti mahdollisuuksiin.
Huomatkaa nyt hyvät ihmiset, että ette te voi sitä varmaksi tietää, onko toinen epävarma, valehteleeko tai muuttaako mielensä myöhemmin.
Riski on aina olemassa, että toinen ei ole luottamuksesi arvoinen. Ja rakkaus uskoo sen, mitä se toivoo.
Siksi kysyn ekana hänen kantansa lastenhankintaan, ettei mies vaan myötäile minun mukaani.
"En ole varma" - ei tule toisia treffejä.
"Haluan lapsia" tai "todennäköisesti joo jossain vaiheessa" - ei toisia treffejä.
"En halua lapsia" - kiva, todennäköisesti tulee toiset treffit minun puolestani, kunhan juttu muutenkin sujuu. (Ja ehkä kysyn onko käynyt sterissä niin näkee kuinka tosissaan hän on. Itse olen käynyt.)
Jos sitten kun minä sanon että en halua lapsia, noista kahdesta ekasta alkaa mitään "nooooo, siis joooooo, en mäkään nyt tavallaan oikeasti halua lapsia, tulee vaan sanottua noin kun joku kysyy, että juu juu samaa mieltä siitä ollaan" - Ei toisia treffejä.
Jos aidosti muuttaa mielensä myöhemmin niin sittenpähän muuttaa, ei voi mitään ja erotaan, mutta yhtä hyvin hän saattaisi muuttaa mielensä jostain muustakin asiasta jonka takia ei enää sovittaisikaan yhteen. Mutta kun ei ole kristallipalloa niin pitää mennä sen mukaan mitä kukakin sanoo.
Niinpä niin. Mutta turha täälä öyhöttää, että miten voi olla mahdollista, että tuollaiseen tilanteeseen päädytään. Kun ihmiset voi valehdelka tai muuttaa mielensä. Miehet varsinkin olettaa, että nainen aina lopulta haluaa lapsia, sanoi hän itse mitä hyvänsä.
En itsekään ole laittanut sanoja miehen suuhun, vaan kysynyt avoimia kysymyksiä aiheesta. Silti olen seurustellut 2 miehen kanssa, jotka kertoivat etteivät halua ikinä lapsia. Molempien mielipide muuttui muutamien kuukausien jälkeen ja musta alettiin painostamaan kotiäitiä.
Ei kiitos, etsikää joku muu.
"Mutta kyllähän kaikki naiset haluaa lapsia!!" On ainoa, mitä sain vastaukseksi.
Tämä. En ymmärrä tuota logiikkaa. Miksi ihmeessä nainen sanoisi ettei halua lapsia jos haluaa niitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut voivat aloittaa suhteen ollessa lapsikysymyksen suhteen vielä epävarmoja/tietämättömiä. Jotkut eivät tiedä mitä haluavat edes vaikka ovat 35, 40, 45v. Niin paljon epävarmuuksia, etteivät pysty tekemään päätöstä, haluaako vai ei. Tällainen epävarmuus voi päättyä kumpaan tahansa ja "pommi" voi tulla suhteeseen hyvinkin pitkän ajan päästä, kun toinen on yhtäkkiä löytänyt itsensä ja sisäisen kutsumuksen.
Mutta koska itse olen varma että lapsia en hanki, niin en edes ala suhteeseen jonkun tuollaisen epävarman kanssa, just siksi kun se on fifty/fifty että päättyykö se suhde siihen myöhemmin. Tai no, todennäköisemmin 70/30 (tai jopa 90/10) koska suurin osa maailman ihmisistä vielä nykyään haluaa lisääntyä. Ja kannattaako lasta varmasti haluavien myöskään tuhlata aikaa tuollaisen epävarman kanssa? Heille se aika voi olla vielä arvokkaampaa kun se vaikuttaa lastensaanti mahdollisuuksiin.
Huomatkaa nyt hyvät ihmiset, että ette te voi sitä varmaksi tietää, onko toinen epävarma, valehteleeko tai muuttaako mielensä myöhemmin.
Riski on aina olemassa, että toinen ei ole luottamuksesi arvoinen. Ja rakkaus uskoo sen, mitä se toivoo.
Siksi kysyn ekana hänen kantansa lastenhankintaan, ettei mies vaan myötäile minun mukaani.
"En ole varma" - ei tule toisia treffejä.
"Haluan lapsia" tai "todennäköisesti joo jossain vaiheessa" - ei toisia treffejä.
"En halua lapsia" - kiva, todennäköisesti tulee toiset treffit minun puolestani, kunhan juttu muutenkin sujuu. (Ja ehkä kysyn onko käynyt sterissä niin näkee kuinka tosissaan hän on. Itse olen käynyt.)
Jos sitten kun minä sanon että en halua lapsia, noista kahdesta ekasta alkaa mitään "nooooo, siis joooooo, en mäkään nyt tavallaan oikeasti halua lapsia, tulee vaan sanottua noin kun joku kysyy, että juu juu samaa mieltä siitä ollaan" - Ei toisia treffejä.
Jos aidosti muuttaa mielensä myöhemmin niin sittenpähän muuttaa, ei voi mitään ja erotaan, mutta yhtä hyvin hän saattaisi muuttaa mielensä jostain muustakin asiasta jonka takia ei enää sovittaisikaan yhteen. Mutta kun ei ole kristallipalloa niin pitää mennä sen mukaan mitä kukakin sanoo.
Niinpä niin. Mutta turha täälä öyhöttää, että miten voi olla mahdollista, että tuollaiseen tilanteeseen päädytään. Kun ihmiset voi valehdelka tai muuttaa mielensä. Miehet varsinkin olettaa, että nainen aina lopulta haluaa lapsia, sanoi hän itse mitä hyvänsä.
En itsekään ole laittanut sanoja miehen suuhun, vaan kysynyt avoimia kysymyksiä aiheesta. Silti olen seurustellut 2 miehen kanssa, jotka kertoivat etteivät halua ikinä lapsia. Molempien mielipide muuttui muutamien kuukausien jälkeen ja musta alettiin painostamaan kotiäitiä.
Ei kiitos, etsikää joku muu.
"Mutta kyllähän kaikki naiset haluaa lapsia!!" On ainoa, mitä sain vastaukseksi.
Pointti on siinä että riskin voi minimoida. Paska mäihä sulla että on osunut useampikin valehtelija/mielensämuuttaja kohdalle. Ikävä homma, suoraan sanottuna ihan perseestä.
Se vaan on harvinaisempaa että mies valehtelisi "en koskaan halua lapsia" jos hänellä ei ole hajuakaan naisen kannasta asiaan, koska kuitenkin enemmän on juuri tuo oletus että "kaikki naisethan lapsia haluaa", niin jos mies on valmis valehtelemaan saadakseen naisen niin yleensä se on enemmän tohon "juu tietty haluan lapsia" suuntaan. Olitko sanonut että et halua lapsia ennenkuin tiesit heidän kantaa? Jos olit, niin sittenhän heidän on helppo myötäillä ja valehdella, siksi naisten kannattaa olla siitä hyshys, ennenkuin miehen kanta tulee selväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisia suhteita ei ole tarkoitettu kestämään, kumpikin sen tietää. Kun lapsia haluava löytää itsensä kaltaisen kumppanin, päättyy lapsettoman ehdoilla eletty suhde.
Lapsetonta ei saa painostaa vanhemmaksi, siitä ei hyvää seuraa, mutta jos ei lapsia halua, niin pitää oivaltaa, että toisella on oikeus jatkaa elämäänsä ja päätyä vanhemmaksi, vaikka miten tätä rakastaisi.
Eikö tuossa aapeen esimerkissä juuri lapsia haluava ole se joka ei ole oivaltanut toisen valinnanvapautta?
Eikös se joka kokee toisen toiminnan loukkaavan rajojaan yleensä lähde? Nyt mulle riitti.
Vai pitääkö siitä lähtemisestäkin tehdä kiista?
Toki kannattaa lähteä, mutta hassusti vain käänsit asian niin että lapseton olisi se jolla olisi vaikeuksia ymmärtää että toinen saa jatkaa elämäänsä toisaalla.
Lue uudelleen koko ketju. Ettet vain itse olisi puolueellinen asiassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut voivat aloittaa suhteen ollessa lapsikysymyksen suhteen vielä epävarmoja/tietämättömiä. Jotkut eivät tiedä mitä haluavat edes vaikka ovat 35, 40, 45v. Niin paljon epävarmuuksia, etteivät pysty tekemään päätöstä, haluaako vai ei. Tällainen epävarmuus voi päättyä kumpaan tahansa ja "pommi" voi tulla suhteeseen hyvinkin pitkän ajan päästä, kun toinen on yhtäkkiä löytänyt itsensä ja sisäisen kutsumuksen.
Mutta koska itse olen varma että lapsia en hanki, niin en edes ala suhteeseen jonkun tuollaisen epävarman kanssa, just siksi kun se on fifty/fifty että päättyykö se suhde siihen myöhemmin. Tai no, todennäköisemmin 70/30 (tai jopa 90/10) koska suurin osa maailman ihmisistä vielä nykyään haluaa lisääntyä. Ja kannattaako lasta varmasti haluavien myöskään tuhlata aikaa tuollaisen epävarman kanssa? Heille se aika voi olla vielä arvokkaampaa kun se vaikuttaa lastensaanti mahdollisuuksiin.
Huomatkaa nyt hyvät ihmiset, että ette te voi sitä varmaksi tietää, onko toinen epävarma, valehteleeko tai muuttaako mielensä myöhemmin.
Riski on aina olemassa, että toinen ei ole luottamuksesi arvoinen. Ja rakkaus uskoo sen, mitä se toivoo.
Siksi kysyn ekana hänen kantansa lastenhankintaan, ettei mies vaan myötäile minun mukaani.
"En ole varma" - ei tule toisia treffejä.
"Haluan lapsia" tai "todennäköisesti joo jossain vaiheessa" - ei toisia treffejä.
"En halua lapsia" - kiva, todennäköisesti tulee toiset treffit minun puolestani, kunhan juttu muutenkin sujuu. (Ja ehkä kysyn onko käynyt sterissä niin näkee kuinka tosissaan hän on. Itse olen käynyt.)
Jos sitten kun minä sanon että en halua lapsia, noista kahdesta ekasta alkaa mitään "nooooo, siis joooooo, en mäkään nyt tavallaan oikeasti halua lapsia, tulee vaan sanottua noin kun joku kysyy, että juu juu samaa mieltä siitä ollaan" - Ei toisia treffejä.
Jos aidosti muuttaa mielensä myöhemmin niin sittenpähän muuttaa, ei voi mitään ja erotaan, mutta yhtä hyvin hän saattaisi muuttaa mielensä jostain muustakin asiasta jonka takia ei enää sovittaisikaan yhteen. Mutta kun ei ole kristallipalloa niin pitää mennä sen mukaan mitä kukakin sanoo.
Niinpä niin. Mutta turha täälä öyhöttää, että miten voi olla mahdollista, että tuollaiseen tilanteeseen päädytään. Kun ihmiset voi valehdelka tai muuttaa mielensä. Miehet varsinkin olettaa, että nainen aina lopulta haluaa lapsia, sanoi hän itse mitä hyvänsä.
En itsekään ole laittanut sanoja miehen suuhun, vaan kysynyt avoimia kysymyksiä aiheesta. Silti olen seurustellut 2 miehen kanssa, jotka kertoivat etteivät halua ikinä lapsia. Molempien mielipide muuttui muutamien kuukausien jälkeen ja musta alettiin painostamaan kotiäitiä.
Ei kiitos, etsikää joku muu.
"Mutta kyllähän kaikki naiset haluaa lapsia!!" On ainoa, mitä sain vastaukseksi.
Pointti on siinä että riskin voi minimoida. Paska mäihä sulla että on osunut useampikin valehtelija/mielensämuuttaja kohdalle. Ikävä homma, suoraan sanottuna ihan perseestä.
Se vaan on harvinaisempaa että mies valehtelisi "en koskaan halua lapsia" jos hänellä ei ole hajuakaan naisen kannasta asiaan, koska kuitenkin enemmän on juuri tuo oletus että "kaikki naisethan lapsia haluaa", niin jos mies on valmis valehtelemaan saadakseen naisen niin yleensä se on enemmän tohon "juu tietty haluan lapsia" suuntaan. Olitko sanonut että et halua lapsia ennenkuin tiesit heidän kantaa? Jos olit, niin sittenhän heidän on helppo myötäillä ja valehdella, siksi naisten kannattaa olla siitä hyshys, ennenkuin miehen kanta tulee selväksi.
Entä jos ei halua kumppanikseen myötäilijää ja valehtelijaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisia suhteita ei ole tarkoitettu kestämään, kumpikin sen tietää. Kun lapsia haluava löytää itsensä kaltaisen kumppanin, päättyy lapsettoman ehdoilla eletty suhde.
Lapsetonta ei saa painostaa vanhemmaksi, siitä ei hyvää seuraa, mutta jos ei lapsia halua, niin pitää oivaltaa, että toisella on oikeus jatkaa elämäänsä ja päätyä vanhemmaksi, vaikka miten tätä rakastaisi.
Eikö tuossa aapeen esimerkissä juuri lapsia haluava ole se joka ei ole oivaltanut toisen valinnanvapautta?
Eikös se joka kokee toisen toiminnan loukkaavan rajojaan yleensä lähde? Nyt mulle riitti.
Vai pitääkö siitä lähtemisestäkin tehdä kiista?
Toki kannattaa lähteä, mutta hassusti vain käänsit asian niin että lapseton olisi se jolla olisi vaikeuksia ymmärtää että toinen saa jatkaa elämäänsä toisaalla.
Lue uudelleen koko ketju. Ettet vain itse olisi puolueellinen asiassa?
Koko ketju? Miksi? Vastasin vain tuolle joka kehotti lapsia haluamattoman olemaan ymmärtäväinen, vaikka lapsia haluava on se painostaja.
Vierailija kirjoitti:
Ero. Ja ei kannata tuhlata päivääkään kummankaan aikaa.
Olen samaa mieltä, jos kyse on vakaasta päätöksestä olla tekemättä lapsia. Itse sanoin puolisolle aikanaan, että ei vielä tässä elämäntilanteessa. Kun tilanne hieman vakiintui parin vuoden kuluttua, lopetimme ehkäisyn ja hän tuli raskaaksi.
Ikävää tässä on se, että joidenkin "ehkä" tai "ei vielä" on "ei ikinä". Tämä on väärin lasta haluavaa kohtaan.
Parisuhteessa kannatta noin ylipäätään tehdä kompromisseja. Voi olla, että toinen haluaa viisi lasta, ja toinen max. yhden. Mitäs sitten tehdään? Eronythetipaikalla ei välttämättä ole se paras ratkaisu, ainakaan jos pidempiä suhteita aikoo elämänsä aikana harrastaa.
En, eikä tuo onneksi oo enää edes teorias mahdollista 😎
Oi vauva 🥰