Lue keskustelun säännöt.
2001 syntyneiden vanhemmat!
28.05.2007 |
Onko lapsellanne nyt uhmaa ja miten se ilmenee?
Meidän pian 6v täyttävästä pojasta on tullut suoraan sanottuna aika hirveä. Uhittelee, isottelee, huutaa ja yrittää määrätä. Ennen oli todella rauhallinen ja helppo tapaus, nyt kaukana siitä. Onhan tähän väliin tietysti mahtunut muitakin uhmakausia, mutta tuossa iässä alkaa tietysti myös tv-ohjelmat, kaverit ym vaikuttamaan.
On ollut rakkautta ja rajoja, jos nyt joku valopää siihen ehtii vedota :) Moni tuttava on kertonut tämän iän oleva aika kamala (eräs oli harkinnut esikoisensa myymistä ;) mutta en ollenkaan ajatellut että tätä olisi tiedossa!
Kommentit (27)
Kuopus tosin toteuttaa uhmaa vähän omalla tavallaan: hän on aina ollut hyvin temperamenttinen ja kovaääninen, mutta nyt 5,5-vuotiaana on kuvioihin tullut mukaan marina ja kitinä ja epätoivo kaikkien vastoinkäymisten edessä. Kun sukka ei mene jalkaan, mistään ei tule mitään ja päiväkotiin ei voi mennä enää koskaan ¿ ja niin poika jämähtää istumaan lattialle parkumaan vaikka juuri hetki sitten oli iloisena lähdössä... Onneksi tosiaan tiedän kokemuksesta että tämäkin on vain vaihe, ja seesteisempi kausi on edessäpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kaikki tuntuu olevan niin hankalaa. Poika on muuttunut niin negatiiviseksi, mikään ei ole hyvin. Kiusaa ja nimittelee pikkusiskoaan jatkuvasti, tönii, komentaa ja irvistelee. Vaikea ottaa kieltoja vastaan ja meinaa hyppiä minunkin silmilleni. Mutta sitten taas hetkittäin on oma iloinen ja huumorintajuinen itsensä ja naurattaa äitinsä ihan kippuralle. Lohduttavaa tietää, että tämmöinen vaihe kuuluu olla, mutta kauanko tätä vielä kestää? Onko kyse kuukausista vai vuodesta? Tiukille ottaa.
joo-Uhittelee
joo-isottelee
joo-huutaa
joo-yrittää määrätä
ei-Ennen oli todella rauhallinen ja helppo tapaus.
joo-on hellydenkipeä
joo-vahtii, ettei pikkuveli saa koskaan enempää
joo-jaksaa piirtää tuntikausia
joo-jakssa leikkiä pitkään legoilla
joo-kaverit on tärkeitä
joo-koko ajan nälkä
...
Rakastan poikaani ihan hirveästi. Tuli juuri nyt kamala ikävä. Poikani on maailman ihanin ja suloisin 6-vuotias.
Meillä kyllä tyttö on tällä hetkellä paljon raivostuttavampi kuin poika. Sitä ihmeellistä kirkumista, ulinaa ja jatkuvaa papatusta ja enenrgiaa niin paljon tarjolla, ettei mikään liikunta maailmassa saa tuota pysymään paikoillaan. Ja sitten tosiaankin sanoo vastaan ja silmät leiskuen yrittää määräillä äiti poloa. Lapset ottavat IHAN KOKO ajan yhteen. Poika on fyysisempi, paiskoo tavaroita, kiroilee jne. Kumpikin on tosi tarkka vaatteistaan. Mitään eivät kuule, tuntuu, että KAIKKI toistetaan ties kuinka monta kertaa ennen kun menee perille. Ja kuten kaikilla muillakin, ovat sitten kuitenkin mahdottoman hellyyden kipeitä ja iltaisin pimeä pelottaa jne :)
Tosi iihana ikäkausi siis menossa :(. Meillä on kanssa aina ollut rajat ja rakkaus ja olen ihmeissäni, mihin omat rauhalliset kultamussukkani ovat kadonneet...olen lasteni yh ja välillä tuntuu, että nyt tämä äippä ei enää jaksa...
Tutulta kuulostaa.
Meidän tyttö täyttää 6v elokuussa ja vielä melko mieto uhma verrattuna siskoonsa, joka täyttää 7v nyt heinäkuussa.
Tämän nyt 7vuotta täyttävän kanssa on ollut viimeinen vuosi aivan hel...tin mahdotonta. Paiskoo koko ajan ovia, huutaa, räyhää, heittelee huoneessaan tavaroita, seisoo kädet puuskassa ja on kuin myrskyn merkki, milloin mistäkin. Eikä loppua näy,.. ollut kyllä aina melkoisen tempperamenttinen mutta kyllä tää 6-7vuoden väli on ollut aika uuvuttavaa. Ja nyt sittn tämä seuraava aloittelee tätä uhmaa.
Tämä meidän 6v täyttävä tyttö on sillä lailla erilainen, että on hirmu herkkä, itkeskelee tosi helpolla mutta toisaalta taas välillä niiiiiiiiiiiin ärsyttävä, ei kuuntele, nauraa mulle päin naamaa kun komennan " enkä tuu" " enkä tee . tee ite" - tähän tyyliin..
Ja kun soppaan lisätään vielä 2,5v supervilkas ensimmäisessä uhmassaan oleva poika niin välillä tuntuu, että meillä ei muuta tehdäkään kuin riidellä koko ajan.
Ehkä se tästä vielä helpottaa.. olisi niin ihana kun edes yksi ilta olis sellaista ihanaa suvantoa, lapset olis hyvällä tuulella, koko ajan joku ei kiukuttelis jne.
Mutta kuten joku sanoi - " elämä on...."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisään vielä tuon, että kun poika tekee jotain pahaa, ei tunne mitään häpeää siitä!! Nauraa ja virnuilee, ihan kuin olisi tyytyväinen siitä että esim pikkuveljeen koskee (kuten tässä taannoin kun potkaisi häntä jalkaan...)
Siis_niin_ärsyttävää!!
Anteeksi on kyllä joka kerran pyytänyt, välillä ihan automaattisesti, välillä pakotetusti.
ap
Meidän tammikuussa 6 vuotta täyttänyt poika on juuri samanlainen. Toisaalta on todella isoa poikaa, osaa jo paljon asioita ja oppiishalua on muutenkin suuri, mutta sitten tulee erikoisia raivareita, kiukuttelua, uhmaa ja tekoitkukohtauksia. Jatkuvasti kiusaamassa vuotta nuorempaa veljeä ja huutaa takaisin vanhemmille. Todella ihanaa lukea, että muilla on samoja ongelmia!
Koitetaan jaksaa ja ymmärtää.