Millaisia red flageja teillä ollut suhteen alussa?

Mun red flagit

1. Ei pidä koirista. 2. Liian macho. 3. Eri uskonto kuin omani(=kristilliset arvot) 4. Alhainen koulutus 5. Laiska 6. Liian kiinni äidissään

Jahkaaminen ja pättämättömyys. 

Ja sitten törmäsin liian päättäväiseen ja määräilevään tyyppiin jolla kiire pariutua. Nyt tiedän varoa molempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soittaa äidilleen monta kertaa päivässä

Tai isälleen! Tämä tuli ilmi jo suhteen alussa ja nyt - 20 vuotta myöhemmin - on yhä isäänsä päivittäin ja monta kertaa päivässä yhteydessä.  Välillä ärsyttänyt vähemmän, välillä enemmän. Varsinkin lasten ollessa pieniä. Voitte uskoa, että isällään oli ja on edlleen  myös mielipide jokaiseen meidän perheen asiaan. Joo, myönnän toki, että ei ole appiukkoon kaikista lämpimimmät  välit. Toisaalta ei mitään riitakaan ole. Mielestäni kuitenkin riittää, että mies viettää hänen kanssaan viikossa monta tuntia. Minun ei enää tarvitse.

Ei mua haittais mutta kun poikaystävän äiti alkoi soitella mulle ja kertoilla sen lapsuudentarinoita ja sanoi että "on siinä pojassa jotain vialla" Eipä oltu kauan yhdessä, sairas oli. Parikin kertaa vein sen hesperiaan. No 18-v ikäisenä oli nuori ja hölmö.

Vierailija kirjoitti:

Tuli hirveesti lahjoja ja kukkia ja ylistäviä kommentteja. Aika pian kaveri muuttui omistushaluiseksi ja alkoi sanella miten pukeudun ja missä käyn jne. Kontrolli ja manipulointi lisääntyivät vähitellen. Aloin uskomaan omaan huonouteeni kun sain moitteitta jostain. Pikkuhiljaa itsetuntoni haurastui ja alkoi pahemman luokan arvostelu, haukkuminen, kontrolli, muistutteli miten minut oli kelpuutettu vaikka oli paljon parempia tarjolla. Muutama läpäisy tuli kun jätkä halusi vähän "kurittaa", sain moitteitta kun en ollut kuten naisen tulee suhteessa olla.... hankalien hetkien jälkeen tuli hyvitystä ja ylistystä ja rakkaudentunnustuksia. Aloin odottaa yhteistä lastamme. Jätkä tenttasi oliko varmasti hänen geenit. Kerran tönäisi humalapäissään minut sohvalle ja oli ottamassa vyön ja aikoi "kurittaa varmuuden vuoksi". Onnistuin pakenemaan.

No kaikenlaista tapahtui, lapsi syntyi keskosena ja suhde meni entistä enemmän päin helvettiä. Olin huono synnyttäjä, huonot geenit jne. Mutta äitiys antoi niin paljon voimia että tuli päivä kun sanoin että tämä on tässä. Eräänä päivänä minä vaan muutin. Senkin jälkeen oli vaikeeta mutta selvisin ja saadaan olla lapsen kanssa turvassa.

En haluaisi korostaa sitä mutta pakko on kertoa että mies oli lähi-idästä, eri kulttuurista. Ja minä tyhmä lankesin vaikka aina pidin suomalaisia naisia niin tyhminä kun menevät lirkutteluista sekaisin.

 

Jälkeen päin on aivan selvää että suhde eteni liian nopeasti ja kontrolli tuli kuvioihin aikaisin. Sen olisi pitänyt olla varoitusvalo! Onneksi olen saanut tukea ja tietoa perheväkivallan muodoista,  ja vaikka itse en ikinä rikosilmoitusta tehnyt, suosittelen sitä lämpimästi jos joutuu pienenkin väkivallan kohteeksi omassa kodissaan!

Olet lopulta rohkea. Itse en ikinä menisi muslimin kanssa naimisiin, aivan liian erilaiset kulttuurit. Ja on ne länsimaiset/suomalaisetkin äijäkulttuuria.

Vierailija kirjoitti:

Ei käyttänyt bideetä paskalla käymisen jälkeen.🤮

Hyi saatana😳

Vierailija kirjoitti:

Rakkauspommituksen vastakohta liiallinen itsenäisyys! Jo alkuvaiheessa työ meni  tapaamistemme edelle, ja hyväksyin tämän, koska " ennemmin työ kuin baarit tmv.". Todellisuudessa tyyppi ei kyennyt parisuhteeseen vaan kaipasi kodinhoitajaa ja panopuuta ilman "turhia kädestäpitelyjä". Aspergerpiirteinen?

Sama, mutta kyseessä oli 7v aiemmin eronnut nainen. Eron jälkeen hänellä oli ollut kaksi n. vuoden mittaista suhdetta ja minä olin se kolmas. Jos seksi joka toinen viikonloppu olisi riittänyt minulle, niin oltaisiin varmaan yhdessä vieläkin. Mutta halusin suhteetya enemmän. m53

Näitä varoittavia esimerkkejä kun lukee, niin tulee mieleeni, että olen lähes täydellinen kumppani.. M54

Eräs nainen lähestyi treffisovelluksessa ja vaikutti olevan ihan ok tyyppi. Harrasti love bombingia, halusi edetä melko nopeasti. Sitten paljastui keskeneräinen eroprosessi ja ajolähtö miehensä omistamasta asunnosta. Uutta kattoa siis tarvittiin pikaisesti pään päälle. Se oli show stopper minulle.

Vierailija kirjoitti:

Yksin on hyvä olla,ei tarvitse pelätä että mies jossain vaiheessa vetää turpaan. Yksi ollut jo yli 10 vuotta kun en enää uskalla tutustua yhteenkään mieheen saatuani loppuelämän traumat.Tsemppiä kaikille jotka ovat saman kokeneet.

Väkivalta on niin iso varoitusmerkki ettei sitä voi ohittaa. Kerran jos lyö niin ainaisessa pelossa elät. Pois pois, äkkiä pois.

Vierailija kirjoitti:

Mielipiteiden muuttuminen jonkun ajan päästä. Siis se, että alkuun toinen on samoilla linjoilla kanssasi lähes kaikesta, ja kehuu ulkonäköäsi, luonnettasi, harrastuksiasi, ammattiasi, leffamakuasi, you name it. Kuitenkin jossain keskusteluissa sanoo ohimennen jotain, joka viittaa aivan päinvastaisiin mielipiteisiin. Jossain vuoden paikkeilla alkaa tulla toisenlaisia kommentteja suoraankin, yhtäkkiä hiustesi väri onkin aika mauton, harrastuksesi ja ammattisi tyhjänpäiväisiä, leffamakusi nolo, ja luonteessasi riittää korjattavaa. Pahimmillaan alatkin rakastuneena "korjailemaan" itseäsi. Red flag siis alkuvaiheen lähes systemaattinen ylimyötäily ja kehuminen = koukkuun saaminen.

Jep. Vähitellen alkava kontrolli on aina red flag. Ei ne sitä itekään tajua mutta jos sinä huomaat niin lähde jos voit. Jos on jo lapsia eli olet jäänyt koukkuun niin vaikeaa on.

Vierailija kirjoitti:

Jää kiinni monta kertaa yksinpuhelusta. On yksin ja niin kuin keskustelee toisen kanssa? Hyvin creepyä. Sitten säikähtää pahasti kun huomaa, että joku tuli paikalle…

Karkaa ja äkkiä.

Vierailija kirjoitti:

Mielipiteiden muuttuminen jonkun ajan päästä. Siis se, että alkuun toinen on samoilla linjoilla kanssasi lähes kaikesta, ja kehuu ulkonäköäsi, luonnettasi, harrastuksiasi, ammattiasi, leffamakuasi, you name it. Kuitenkin jossain keskusteluissa sanoo ohimennen jotain, joka viittaa aivan päinvastaisiin mielipiteisiin. Jossain vuoden paikkeilla alkaa tulla toisenlaisia kommentteja suoraankin, yhtäkkiä hiustesi väri onkin aika mauton, harrastuksesi ja ammattisi tyhjänpäiväisiä, leffamakusi nolo, ja luonteessasi riittää korjattavaa. Pahimmillaan alatkin rakastuneena "korjailemaan" itseäsi. Red flag siis alkuvaiheen lähes systemaattinen ylimyötäily ja kehuminen = koukkuun saaminen.

Mulla tavallaan samanlainen kokemus, mutta takinkääntö olikin jotain testailua. Mies sanoi siis jostain syystä testimielessä ensin jotain täysin päinvastaista kuin mitä itse ajattelee, testatakseen olenko minä sitä mieltä?? Heittojansa ei oikein voinut minkään sarkasmin tai vitsin piikkiinkään laittaa, kun äänensävystä tai kontekstista ei voinut mitään sellaista päätellä. Hänen mielestään testaamansa asiat olivat taas niin itsestäänselvyyksiä, että minun olisi pitänyt tajuta ettei hän puhu totta. Esimerkkinä hän saattoi sanoa että juokseminen on typerä liikuntalaji, testatakseen harrastanko minä juoksua (hän itse harrasti). Hän selvitti tällä tavalla suhtautumistani myös mm. politiikkaan, wolt-ruokaan, huumeisiin, koiriin ja joihinkin seksiasioihin. En tajua miksi ei vain voinut keskustella ja kysyä niinkuin normaalit ihmiset. Hänhän teki itsestään aivan naurettavan tuolla ihme testailulla. Omasta mielestään oli nerokas, minun mielestä pelle.

Karkasi aina vähintään muutaman metrin päähän, jos seurassa oli muita (viehättäviä) naisia, muulloin veti herrasmiehen roolia. Äijäseurassa hän piti kädestä, kehui ja kertoi kavereilleen meidän yhteisistä tekemisistä. Kauniiden naisten läsnä ollessa hän käyttäytyi kuin hädin tuskin tuntisi minut. Eipä siis yllätys että eräässä tapahtumassa, missä oli taas karistanut minut kannoiltaan, hän löytyi nojailemasta johonkin naiskaveriinsa intiimeissä merkeissä. Veti hirveät raivarit minulle, ja käyttäytyi naisen edessä aivan kuin olisin joku stalkkeri. Seuraavana päivänä tyyppi yritti selitellä että olen vähän hupsu ja taisin juoda liikaa kuohuvaa, kun minulla on niin vilkas mielikuvitus. Täyttä kaasuvalotusta. Varoitusmerkki hänessä oli käytöksen totaalinen muuttuminen eri tilanteissa.

Naisen tatuoinnit ja ylimeikkaus.

Nainen suuttui kun ostin jotain itselleni.

Joustamattomuus. Kaikki piti tehdä niinkuin hänen lapsuudenkodissaan, kaikki muut tavat olivat vääriä. Tämä oli aika vaikeaa matkustaessa, kun piti yrittää noudattaa lapsuudenkodin päiväjärjestystä kellonaikoineen ja hirveä marina hotelliaamiaisella, kun puuro ei ollut mamman keittämää. Tietenkin myös minun tekemää ruokaa piti haukkua, kun tein sen ihan väärin. Naisten piti näyttää tyyliltään samalta kuin hänen äitinsä, se taisi olla se viimeinen niitti.

Aivan järkyttävän vanhanaikainen ja ilmeisesti jossakin tynnyrissä kasvanut ihminen. Onneksi se paljastui aika nopeasti muutaman viikon tapailun aikana. 

Tein joskus tonnikalapastaa ruoaksi ja mies katsoi sitä nenäänsä nyrpistellen, että jaa makaroooonia, mitäs se tämä on...? Jos kokkasi itse, niin teki aina ruskeaa kastiketta ja keitettyjä perunoita. 

Jos kävimme jossakin, esimerkiksi keikalla tai vaikka ihan vain kaupassa, niin loppuviikko kului taivastellen, että "kaikenlaisia hiihtäjiä sitä onkin heh heh, kyllä oli erikoinen tukka sillä yhdelläkin, olipa erikoiset vaatteet silläkin siellä, kaikenlaista porukkaa sitä onkin, vähän erikoista sakkia juu"

Oli kyllä niin raskas ihminen. En käsitä, miksi tuollaiseen haksahdin edes muutamaksi viikoksi.

Olin hänen luonaan käymässä. Asunto oli aika sekainen. Lattialla oli lehtiä. Astuin vahingossa yhden lehden (jotain harrastukseensa liittyviä) päälle, jolloin kansi hiukan repesi ja lähti irti. Mies suutahti tästä niin, että mökötti monta tuntia ja vaati/pakotti minut ostamaan uuden lehden hänelle.

Jotenkin hirveän lapsellista käytöstä aikuiselta ihmiseltä. Kyseessä ei siis ollut mikään keräilyharvinaisuus ja ensipainos sata vuotta sitten ilmestyneestä Aku Ankasta.