Millaisia red flageja teillä ollut suhteen alussa?

Note to self: älä ikinä pariudu

Nykyinen kumppani puhui heti ensimmäisillä treffeillä ex kumppanistaan.. 

Ouuu paha tää kuulostaa tutulta,  jostain syystä miehen ex tunsi tietävänsä meidän asioita kaikkea ja matkivansa vaikka mies ei muka jutellut ex:n kanssa..

Riidat sukulaisten ja entisten kavereiden kanssa. Jos joukossa yksi tai kaksi hankalaa olisi, voisi niitä moikata ja jatkaa matkaa. Mollaaminen oikeusjutuista puhumattakaan. Joskushan voi olla syytä, ei usein kuitenkaan ihan eri ryhmiin kuuluvien kanssa. Eristäminen kavereista on toinen. Baarijuttujen kieltämisen ymmärrän jotenkin, mutta kyläilyn kieltämistä en.

Naisystävä oli kyvytön komromisseihin, jokaisessa asiassa. Kaikki piti mennä hänen kirjoittaman suunnitelman mukaan, tästä ei poikettu. 

Koska olet muuttanut Suomeen?  Opettele suomenkieltä!

Kaikenlaiset red flaget saa näkemään punaista.

Itkun tuherrus kun pitäisi lähteä luotani omaan kotiinsa (asui kauempana ja vietti muutaman viikonlopun kuukaudessa luonani). Olisi niin paljon kivampaa jäädä juomaan siideriä. Kavereille ei voinut koskaan sanoa onneksi olkoon synttäreinä, olla iloinen näiden ulkomaan reissuista tai joistain hankinnoista, ylennyksistä töissä tms. vaan vastaus oli aina, ihan aina "haista v***u", muka 'vitsillä'. Mistään syvällisemmistä asioista ei voinut puhua koska hän ei halunnut että puhun hänet ympäri mielipiteestään. Ei ole koskaan ollut tapana, vaan haluan vain tuntea ihmisen paremmin kun kerran seurustellaan. Runsas alkoholinkäyttö. Lopulta oli joutunut käymään verikokeissa joista ei suostunut sanomaan että miksi, koska ei halunnut huolestuttaa minua. En ole tosiaan mikään hysteerikko. Tyyppi tuntui seurustelevan jonkun ihan muunlaisen, kuvittelemansa ihmisen kanssa, toisin kuin mitä oikeasti olin, joten ei siitä lopulta mitään tullut.

Nainen vaikutti kovin impulsiiviselta ja on myös ainoa nainen josta minua on varoiteltu useammankin ihmisen toimesta. Käytäntö on osoittanut, että kaikki varoitukset pitivät paikkansa ja alun impulsiivisuus oli vain jäävuoren huippu. Elämäni raskain suhde on kyseessä, mutta ketään muuta en voisi enää kuvitellakaan haluavani. Rakastan häntä. 

Vierailija kirjoitti:

Joillain on suuri ongelma jos puolisolla on hyvät välit vanhempiinsa,aika vähä pätöinen ongelma jos elää parisuhde väkivaltaisessa suhteessa.

Itse pitäisin varoitusmerkkinä sitä, jos kumppani ei tykkää hyvistä väleistä vanhempiin, ystäviin, sukulaisiin jne. Kontrolloiva tai väkivaltainen suhde alkaa usein eristämisellä, ettei uhri saa muilta apua, kun väkivalta alkaa.

Tuli hirveesti lahjoja ja kukkia ja ylistäviä kommentteja. Aika pian kaveri muuttui omistushaluiseksi ja alkoi sanella miten pukeudun ja missä käyn jne. Kontrolli ja manipulointi lisääntyivät vähitellen. Aloin uskomaan omaan huonouteeni kun sain moitteitta jostain. Pikkuhiljaa itsetuntoni haurastui ja alkoi pahemman luokan arvostelu, haukkuminen, kontrolli, muistutteli miten minut oli kelpuutettu vaikka oli paljon parempia tarjolla. Muutama läpäisy tuli kun jätkä halusi vähän "kurittaa", sain moitteitta kun en ollut kuten naisen tulee suhteessa olla.... hankalien hetkien jälkeen tuli hyvitystä ja ylistystä ja rakkaudentunnustuksia. Aloin odottaa yhteistä lastamme. Jätkä tenttasi oliko varmasti hänen geenit. Kerran tönäisi humalapäissään minut sohvalle ja oli ottamassa vyön ja aikoi "kurittaa varmuuden vuoksi". Onnistuin pakenemaan.

No kaikenlaista tapahtui, lapsi syntyi keskosena ja suhde meni entistä enemmän päin helvettiä. Olin huono synnyttäjä, huonot geenit jne. Mutta äitiys antoi niin paljon voimia että tuli päivä kun sanoin että tämä on tässä. Eräänä päivänä minä vaan muutin. Senkin jälkeen oli vaikeeta mutta selvisin ja saadaan olla lapsen kanssa turvassa.

En haluaisi korostaa sitä mutta pakko on kertoa että mies oli lähi-idästä, eri kulttuurista. Ja minä tyhmä lankesin vaikka aina pidin suomalaisia naisia niin tyhminä kun menevät lirkutteluista sekaisin.

Jälkeen päin on aivan selvää että suhde eteni liian nopeasti ja kontrolli tuli kuvioihin aikaisin. Sen olisi pitänyt olla varoitusvalo! Onneksi olen saanut tukea ja tietoa perheväkivallan muodoista,  ja vaikka itse en ikinä rikosilmoitusta tehnyt, suosittelen sitä lämpimästi jos joutuu pienenkin väkivallan kohteeksi omassa kodissaan!

Juominen oli muutama päiväss viikonloppuna sitten koko ajan kännissä

Vierailija kirjoitti:

Mies oli joko pihi tai jostain syystä ei halunnut käyttää rahaa. Hän kuitenkin oli ihan keskituloisessa vakituisessa työssä, ei ollut autoa, lapsia eikä lemmikkejä ja harrastukset olivat edullisia, niin mun mielestä hänellä kyllä olisi pitänyt olla fyrkkaa.

Voi olla että pelivelat painoivat, näin oli omalla kohdallani erään miehen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavan yleinen red flag on draamahakuisuus. Se voi tulla nopeastikin. Joka viikko jostain asiasta tulee draamat. Sanoit exäsi nimen hänen mielestään liian monta kertaa, menitkin golfaamaan sovitusti, etkä lähtenyt hänen kanssaan kävelylle, tai et ollutkaan ”riittävän innostunut” jostain hänen ideastaan. Aiheita löytyy miljoona, mutta kun tällainen draama-queen pääsee vauhtiin, niin sitä ei kannata jäädä katsomaan. Se on pelkästään paheneva kierre. 

Miksi muuten pitää sitä exää vielä kuljettaa mukana keskusteluissa? sivumainintana

Usein se eksä tulee mukaan ihan vahingossa, tyyliin:

Nainen sanoo: Hei mentäskö ens kesänä Kolille!

Mies innostuu: Mennään vaan, se on tosi hieno paikka!

Nainen sanoo: Ootko käyny?

Mies lipsauttaa: Joo, me käytiin muutama vuosi sitten (huomaa virheensä).. siis oon käyny...

Nainen suuttuu: Niin sen eksäs kanssa? Ja nyt pitäs uudestaan päästä? 

Mies anellen: No emmä sitä tarkottanu, ku...

Nainen: Anna olla, meni fiilikset koko reissuun. Kiva jos sulla on ollu kivaa siellä.

V*ttuili avoimesti kaikille ystävilleni jotka sitten lopulta katosivat elämästäni. Oli myös itse "jättänyt" jokaisen läheisemmän oman ystävänsä ja käytti aikaa näiden haukkumiseen vielä vuosien päästä. Eristävää käytöstä alusta saakka ja hänellä ei ollut yhtäkään ystävää. Olin aivan korviani myöten rakastunut ja vaihdoin koko elämäni häneen. 

Vierailija kirjoitti:

Nauroi ja vähätteli kun pyysin, että voitais harrastaa jotain yhdessä. Sanoi ”tee vaan yksinäs, mitä minua kinuat mukaan.” Kaupungilla yritin pitää kädestä kiinni niin repi aina käden oikein väkipakolla minun kädestä irti ja pälyili ympärilleen. En tiedä vieläkään mikä siinä oli, mitä se piilotteli tai pelkäsi. Kaupoissa jos oltiin yhdessä pälyili sielläkin hyllyjen takana, että oli kaukana minusta. Kerran kun olin katselemassa jotain ostettavaa, ryntäsi yhtäkkiä minun luo ja repi kädestä, että nyt lähdetään kiireesti täältä pois. Kyllä tuo kaikki oli minulle ihan liikaa, eihän kukaan voi tuollaista elämää elää?

Toivoton äijä.

Itsesääli. Joku muu/muut ovat syyllisiä hänen tilanteeseensa tai tyytymättömyyteensä itseensä. Jonkilaista perusuhriutumista. Eivät ole selvittäneet oikeasti asioita itsensä kanssa ja/tai käyttävät tätä (uhri)tarinaansa jotenkin aina selitykseksi persoonansa peruspilarina. Vaikka olisivat ns. menestyneitä: ammatti, työpaikka, työkaverieta jotka arvostavat. Tällainen ihminen voi olla siis vaikka johtaja, ammatissaan hyvin menestynyt, tutkija/akateemikko, menestynyt taiteilija ...jne. Tämä kaiken alavireenä oleva itsesäälinarratiivi esiintyy ihmissuhteissa tuhovoimaisena mustasukkaisuutena, kostomentaliteettina, valtapeleinä, pakottavana tarpeena charmata ja vietellä joka käänteessä (valtapeli), (lovebombing ja ylirakastunutmanipulaatio samaa kategoriaa),kukko tunkiolla syndrooma, helevetinmoinen ihailun ja huomion tarve ja paisuteltu tärkeily omasta arvostaan. Teennäinen vaatimattomuus. 

Rakkaus- ja ystävyyssuhde tällaisten persoonien kanssa on oma alalajinsa, joista on kirjoitettu ja tehty elokuvia kymmennittäin. Sadoittain. Jos tällaiseen lähtee on omat "pelimerkit" oltava hallussa tai muuten tuloksena on suhteeseen lähtevän minuuden ja persoonan täydellinen hajoaminen. Ainakin hyvin pitkäksi aikaa. Jotkut onnistuvat kiipeäämään ja rakentamaan tien takaisin itseensä tällaisen täystuhon jälkeen.

Suurin red flag oli kun nainen kertoi että hänen kaverinsa yrittää tulkita minusta red flageja. Red flag on usein itsessään red flag.

1.  nuori mies 35v sitten, joka luuli ittsestään ihan liikoja, antoi itsestään vähän sen kuvann et on joku kulmakuntien komein pitkänhuiskea ryhdikäs leveästi hymyilevä kaikkien tyttöjen unelma. Tykkäsi istua viikonloput saunailloissa ja paikallisissa baareissa, vielä könytä jonnekin jatkoille ja vetää aina kaatokännit. Kävi hyvin pian alun jälkeen ilmi että vaikka hän nimenomaan halusi minut ja oli olevinaan kovinkin innostunut niin kaverit, viina ja saunaillat meni aina minun edelle.  2,5v sitä kestin ja yllätys yllätys hän petti kännissä (just se mitä olin kokoajan pelännyt), hän halusi erota, toki olisin itsekin lähtenyt, vaikka sydän meni ihan palasiksi. 

2. Nuorta miestä ei seksi juuri kiinnostanut ja hän oli ihan kyvytön ja haluton minkäänlaiseen arjen hellyyden osoituksiin, ei siis oikeasti osannut mutta ei myöskään tykännyt olla lähekkäin esim sohvalla lojuen, hän lähti hyvin pian pois jollain verukkeella ja siirti vaikka nojatuoliin. Ei jatkoon.

3. Tyhmä kuin saapas, en ymmärtänyt häntä yhtään ja hänellä oli typerät junttijutut

4. Juuri eronnut (keski-ikäinen) , ei omaa asuntoa, ei työpaikkaa, koko elämä ihan palasina, mt ongelmia, klassinen aikuislapsi, hössöttäjä, huomauttelija, taipumus neuvoa muita kysymättä, vastuunpskoilija taloudellisesti pa... tarviiko vielä jatkaa. 

Machoilu. 🤮