Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi kotiäidit muka " uhrautuvat" vaikka todellisuudessa eivät halua töihin?
28.05.2007 |
Tämä on juttu mikä enemmän ja enemmän ärsyttää. Siis kun kuulee näitä juttuja, että olen lapsen kanssa kotona ja teen tärkeintä työtä mitä ihminen maailmassa voi tehdä. Siis sävy on sellainen, että tässä nyt uhraudutaan, mutta mikäänhän ei ole niin arvokasta ja tärkeää kuin hoitaa oma lapsi kotona.
Ok, allekirjoitan muuten tuon, että tärkeätähän se on (eikä tietty ainoa oikea tapa) mutta väitän, että ainakin 90 % näistä naisista on kotona vähintäänkin yhtä suurelta osin itsekkäistä syistä. Totuushan on se, että se on vaan niin paljon kivempaa olla lapsen kanssa kotona kuin käydä töissä. Saa nukkua aamulla rauhassa ja miettiä että lähtiskös shoppaileen vai käviskö puistossa juoruilemassa muiden äitien kanssa vai olisko hiekkalaatikolla vai mitä tekis. Välillä tehdään vähän ruokaa ja siivoillaan ja taas ollaan vaan.
Eihän tästä tietty maksetakaan yhtä paljon, kuin työssä käynnistä, mutta ajatellaanpa: jos vaihtoehtona olisi, että heräisit joka aamu kellonsoittoon ja pukisit kiireessä kiukuttelevan lapsen päiväkotiin ja sen jälkeen tekisit täyden työpäivän, kävisit kaupassa ja hoitaisit lasta vielä illan, niin kyllä se vaan kotona on aika kivaa. Miksei sitten voi suoraan sanoa näin? Miksi pitää väittää, että tässä uhraudutaan lapsen takia jne... En ole kenenkään muun kuin itseni kuullut rehellisesti sanovan, että kotona on paljon iisimpää. Ja kyllä, olen siis itse kotiäiti mutta sen lisäksi, että hoidan lapseni, elän kyllä aika rentoa elämää työelämääni verrattuna. Eli halusin hoitaa lapsen kotona mutta yksi suurin syy tähän oli se, etten halua mennä takaisin töihin kun kotona on niin helppoa.
Ok, tietty eri jos olisi vaikka neljä lasta, siinä jo puuhaa riittäisikin mutta siis nämä kaltaiseni yhden lapsen äidit. Ärsyttää tuo oman kruunun kiillottaminen, kun syyt on kuitenkin aivan toiset.
Kommentit (93)
sanoi olevansa lastensa kanssa seitsemän tuntia eli kello 12 - 19 ja kokkaavansa vain kerran päivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset syövät lounaan tarhassa muut ruuat teen päivittäin itse. Välipala unohtui mainita. Kyllä joo harrastan kolme kertaa viikossa aamuisin, mutta niin kai harrastavat muutkin. Ottavat sen ajan sit viikolopusta tai muusta. Turha provosoitua, se ei ollut tarkoitus. Halusin vain tuoda ilmi et on muitakin tapoja olla kotiäitinä. Tarha on minusta hyvä juttu lapsille vaikka olisivat kotonakin ihan jo sosiaalisuuden takia. Teen paljon lasten kanssa mutta en tokikaan ole ammattilainen enkä jaksa esim askarella päivittäin tai kutsua aina muita lapsia meille leikkimään. Tämä on toki vain yhden ihmisen mielipide. Ainoa mihin pyrin on että lapsillani olisi mahdollisimman hyvin kaikki.
ja kyllä minä sanon laittavani viisi ateriaa, kun kerran laitan viisi ateriaa. En oikein ymmärrä logiikka, että ateriamäärä jotenkin ei olisi se, minkä laitan tai että se riippuisi siitä, missä lapset ovat kello 9 - 12...
Jos he syövät viidesti, aterioita on viisi. Ei neljä, ei kolme, eikä kuusi. Loogisesti, Elon laskuopilla.
Minusta se on ihan ok. Nyt molemmat ovat samassa tarhassa vain eri ryhmissä. Jotenkin kaikki meni luontaisesti näin.
-aamianen
-lounas
-välipala
-illallinen
-iltapala
näistä laitan kaiken muun paitsi lounaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
sanoi olevansa lastensa kanssa seitsemän tuntia eli kello 12 - 19 ja kokkaavansa vain kerran päivässä.
Minä kotiäitinä koen olevani lasten kanssa 24/7 (paitsi tietty silloin jos olen jossain omilla menoillani niin että mies hoitaa lapsia) ja kokkaan kaksi kertaa vuorokaudessa. Jos lapset söisivät sen toisen aterian muualla kokkaisin kerran vuorokaudessa.
Jos tuo kl 12-19 on tuon ihmisen lasten hereilläoloaika, niin hänen osassaan sanoisin itsekin olevani lasteni kanssa tuon 12-19. Päivällisen kokkaisin siinä sivussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin hän väitti kokkaavansa kerran, sitten viidesti. Sitten täällä listataan epälukuisia tapoja laskea viisi väärin. Jos kerran aterioita on viisi, niitä on viisi. Jos ei ole, ei ole. Mutta ei viittä voi välillä laskea yhdeksi ja seuraavassa puheenvuorossa yhdeksi, jos kuitenkin koko ajan aterioiden määrä on vakio. Viisi on viisi on viisi.
Ja niin päätät, mutta lapsesi siitä KÄRSII ja hän siinä UHRAUTUU. Sinun takiasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin, näkemysero, myönnetään. Minä miellän tuon puuron keittelynkin aterian laittamiseksi. Ateriahan se kuitenkin on, eikös ;)
Vierailija:
vaan lasten kanssa päivät kotona oleva kotiäiti. Meilläkin lapset syövät 5 kertaa päivässä ja sanon laittavani heille kaksi ateriaa. En kutsu aamupalan, välipalan tai iltapalan tarjoamista aterian laittamiseksi. Sitä nimitystä käytän vain noista kahdesta lämpimästä ateriasta. Ja jos lapseni olisivat hoidossa aamupäivät ja söisivät lounaan siellä, niin silloin sanoisin laittavani vain yhden aterian päivässä. Vaikka meillä sitten se neljä kertaa syötäisiinkin.
Meidän talo on asuinneliöltään 450 + piha. Joten töitä mulla riittää. Asumme kaupungissa onneksi mutta kuitenkin. En siis ole työtön kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nuo pihatyöt. Ei siihen ÄITIYTTÄ vaadita.
Ja se että talossa on piha, on myös aika tavallista. Harvemmin ne _talot_ kerrostaloissa sijaitsee, vaan tulevat juuri pihan kanssa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Ensin hän väitti kokkaavansa kerran, sitten viidesti. Sitten täällä listataan epälukuisia tapoja laskea viisi väärin. Jos kerran aterioita on viisi, niitä on viisi. Jos ei ole, ei ole. Mutta ei viittä voi välillä laskea yhdeksi ja seuraavassa puheenvuorossa yhdeksi, jos kuitenkin koko ajan aterioiden määrä on vakio. Viisi on viisi on viisi.
En jaksa millään muistaa mistä lauseista riita alkoi, mutta ehkä sinä vain kutsut kokkaamiseksi jotain sellaista mitä toinen ei kutsu? Molemmissa perheissä voidaan silti syödä ihan yhtä monta kertaa, vaikak toinen äiti kokisi kokkaavansa 5 kertaa ja toinen 2.
Minulle aamupuuron keittäminen ja leipien laitto ei ole kokkaamista. Lounaan (=lämpimän ruuan) laittaminen on sitä, vaikka joskus sekin hoituu vain laittamalla eilispäiväisen laatikon uuniin. Myöskään välipalan; hedelmien leivän jogurtin tms tajoaminen ei ole kokkaamista. Päivällisen laittaminen taas on sitä. Iltapuuroa ja leipiä en myöskään koe kokkaamiseksi.
Tämä siis minun (ja ehkä sen kotiäiti/rouvankin) näkemykseni tai kokemukseni asiasta. Näitä eroavaisuuksia löytyy muistakin asioista. Jollekin joku asia on siivoamista ja toiselle ei. Mahdotonta sanoa kuka on oikeasssa ja kuka väärässä määritelmineen, mutta tietty tarkennukset on joskus hyviä ettei synny vääriä mielikuvia. Kuten nyt ilmeisesti sinulle että tuossa perheessä syödään vain kerran vuorokaudessa. Eihän nyt tällaisista tapella kannata!
74 tai mikä numeroni nyt olikaan
olen kotona kolme vuotta, koska on vain kiva olla kotona ja siihen on varaa. Lapsi on tasan tarkkaan 2-vuotiaana aivan kysä menemään päiväkotiin ja se kolmas vuosi kotona on vain mukavuudenhalua.
sen 3 vuotta yhdenkin lapsen kanssa, jos kokevat sen kotihoidon tärkeäksi. Minä tunnen lukuisia yhden lapsen kotiäitejä ja olen sellainen itsekin. Miksi laittaisin lapsen päiväkotiin 2-vuotiaana, vaikka pidän kotihoitoa parempana ja haluan suht ison ikäeron, koska en jaksa sitä kahden pienen lapsen kanssa olemishelvettiä.
2 - 2,5 vuotta ikäeroa tai sitten vauva ja koululaisia/eskarilaisia.
Minusta ei olisi notkumaan yhden kanssa, tekisin varmaan jotain jatko-opintoja tai töitä ohessa.
Vierailija:
niin, näkemysero, myönnetään. Minä miellän tuon puuron keittelynkin aterian laittamiseksi. Ateriahan se kuitenkin on, eikös ;)
Kun tuota rupesin pohtimaan niin kyllähän minäkin sanon että meillä syödään 5 ateriaa, ati että syödään 5 kertaa päivässä. Mutta aterian laittamiseksi tai kokkaamiseksi lasken vain nuo lämpimät ruuat. Vaikka kieltämättä eilisen päivällislaatikon uuniin laittaminen on pienempi kokkaussuoritus kuin puurojen ja leipien laitto aamupalle... :D
Alue: Aihe vapaa
Vierailija:
vaan lasten kanssa päivät kotona oleva kotiäiti. Meilläkin lapset syövät 5 kertaa päivässä ja sanon laittavani heille kaksi ateriaa. En kutsu aamupalan, välipalan tai iltapalan tarjoamista aterian laittamiseksi. Sitä nimitystä käytän vain noista kahdesta lämpimästä ateriasta. Ja jos lapseni olisivat hoidossa aamupäivät ja söisivät lounaan siellä, niin silloin sanoisin laittavani vain yhden aterian päivässä. Vaikka meillä sitten se neljä kertaa syötäisiinkin.