Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi kotiäidit muka " uhrautuvat" vaikka todellisuudessa eivät halua töihin?
28.05.2007 |
Tämä on juttu mikä enemmän ja enemmän ärsyttää. Siis kun kuulee näitä juttuja, että olen lapsen kanssa kotona ja teen tärkeintä työtä mitä ihminen maailmassa voi tehdä. Siis sävy on sellainen, että tässä nyt uhraudutaan, mutta mikäänhän ei ole niin arvokasta ja tärkeää kuin hoitaa oma lapsi kotona.
Ok, allekirjoitan muuten tuon, että tärkeätähän se on (eikä tietty ainoa oikea tapa) mutta väitän, että ainakin 90 % näistä naisista on kotona vähintäänkin yhtä suurelta osin itsekkäistä syistä. Totuushan on se, että se on vaan niin paljon kivempaa olla lapsen kanssa kotona kuin käydä töissä. Saa nukkua aamulla rauhassa ja miettiä että lähtiskös shoppaileen vai käviskö puistossa juoruilemassa muiden äitien kanssa vai olisko hiekkalaatikolla vai mitä tekis. Välillä tehdään vähän ruokaa ja siivoillaan ja taas ollaan vaan.
Eihän tästä tietty maksetakaan yhtä paljon, kuin työssä käynnistä, mutta ajatellaanpa: jos vaihtoehtona olisi, että heräisit joka aamu kellonsoittoon ja pukisit kiireessä kiukuttelevan lapsen päiväkotiin ja sen jälkeen tekisit täyden työpäivän, kävisit kaupassa ja hoitaisit lasta vielä illan, niin kyllä se vaan kotona on aika kivaa. Miksei sitten voi suoraan sanoa näin? Miksi pitää väittää, että tässä uhraudutaan lapsen takia jne... En ole kenenkään muun kuin itseni kuullut rehellisesti sanovan, että kotona on paljon iisimpää. Ja kyllä, olen siis itse kotiäiti mutta sen lisäksi, että hoidan lapseni, elän kyllä aika rentoa elämää työelämääni verrattuna. Eli halusin hoitaa lapsen kotona mutta yksi suurin syy tähän oli se, etten halua mennä takaisin töihin kun kotona on niin helppoa.
Ok, tietty eri jos olisi vaikka neljä lasta, siinä jo puuhaa riittäisikin mutta siis nämä kaltaiseni yhden lapsen äidit. Ärsyttää tuo oman kruunun kiillottaminen, kun syyt on kuitenkin aivan toiset.
Kommentit (93)
Vastaus ap:n kysymykseen on, että osa äideistä olisi mieluummin töissä osa taas kotona. Tietysti! Erilaisia kun olemme.
Minä haluaisin töihin, mutta en voi tilanteemme vuoksi mennä. Minulla on vuorotyö, mutta emme saa vuorohoitopaikkaa, koska miehellä on päivätyö. Mies taas rakentaa taloa oman päivätyönsä lisäksi, joten hän ei voisi hoitaa lapsiamme minun iltavuorojen aikana. Meillä on kaksi alle 3-vuotiasta. Voin mennä sitten töihin, kun talomme on valmis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta hyvänä kakkosena tulee myös se tosiasia, että viihdyn kotona mainiosti ja alkuperäinen ammattinikin on lähellä tätä :). Mutta auta armias jos sanoisin että olen kotona siksi että viihdyn niin hyvin, johan tulisi paskaa niskaan..! Eihän kotiäidillä saa olla kivaa, muuten on yhteiskunnan loinen ;).
sinä taidat olla täällä ainut yksinkertainen. Harmi, että olet tehnyt neljä lasta perimään geenejäsi. Toiset PITÄÄ kotonaolosta, toiset taas EIVÄT PIDÄ. Toisilla on raskasta TÖISSÄ toisilla taas on raskasta KOTONA. Mikä siinä on niin vaikea käsittää?
joka pystyy tekemään haluamaansa asiaa on onnekas.
Herääminen se sitten kaiken ratkaiseekin, äly hoi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
sinä taidat olla täällä ainut yksinkertainen. Harmi, että olet tehnyt neljä lasta perimään geenejäsi. Toiset PITÄÄ kotonaolosta, toiset taas EIVÄT PIDÄ. Toisilla on raskasta TÖISSÄ toisilla taas on raskasta KOTONA. Mikä siinä on niin vaikea käsittää?
Kyse ei ole yksilöllisistä eroista eikä haluista vaan puhtaasta faktasta!
ja kyse ei ole yksilöiden välisistä eroista, niin vastaa sitten näihin kysymyksiin. Miksi osa äideistä sitten haluaa töihin, vaikka kotona on niiiiin helppoa? Oletko koskaan ollut työelämässä? Miksi miehet jäävät niin harvoin kotiin, vaikka kotona olisi niiiin helppoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on matkatyössä, joten minä en voi olla töissä, jotta arki saadaan pyörimään lapsille inhimillisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kyse ei ole yksilöiden välisistä eroista, vaan kaikki kokevat kotonaolon täsmälleen samalla tavalla, niin miksi sitten osa kaipaa töihin ja osa taas ei? Vai olisiko kyse sittenkin yksilöiden välisistä eroista. Toinen pitää enemmän mansikasta ja toinen taas mustikasta. Joku kokee pitkän kotonaolon turhauttavana ja tylsänä ja pääasiallisesti siksi raskaana. Joku toinen taas ei.
Ei ole rankkaa ja olen kotona koska niin itse haluan. Olen ihan itse valintani tehnyt. Lapset on aamuisin tarhassa ja mulla on siivooja kerran viikossa sekä babysitteri n 10h / viikko. En valita ollenkaan ja voin tosiaan itse päättää mitä teen. Huomenna aamulla menen esim mieheni kanssa ostoksille ja aamiaselle ihan rauhassa. Miehellä oma firma ja voi ottaa muutaman tunnin ´vapaata kun huvittaa. Hullu olisin jos valittaisin kun elämäni on tosiaan aika ihanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voin sanoa, että en koe millään tavalla uhrautuvani kotiäitinä olemalla. Päinvastoin, kiireinen työpäivä + lapsen ja kodin hoito ei nappaa ollenkaan. Kaikkein tärkein syy olla kotona on kuitenkin se, että se on pienelle lapselle paras hoitomuoto. Mutta en koe millään tavalla uhrautuvani (päinvastoin!! työssäkäyvät joutuvat uhrautumaan mun mielestä paljon enemmän ja uhraamaan myös osan lapsensa hyvinvoinnista).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun niin monen sanoi, että olen ainoa kaltaiseni, niin selittäkääpäs tämä. Av:n yleisen käsityksen mukaan lapset kuuluu hoitaa kotona kolmivuotiaaksi saakka, mutta nyt mulla väitetään, että kukaan muu ei ole kotona yhden lapsen kanssa kolmea vuotta. En kyllä ymmärrä.
No joo, yksi syy siihen, että monet menee töihin on raha. Ja se että kaipaa aikuiskontakteja. Nämä sitten painavat vaakakupissa enemmän kuin kotona olo. Se ei silti tarkoita, että henkilöiden mielestä kotona olisi ollut rankemspaa. Jos saisit saman palkan kotona olosta ja töissä olosta, entä sitten? Sitten vasta tilanteet olisi täysin vertailukelpoisia keskenään.
Ap
olen myös korkeasti koulutettu ja mukava. En vain halua elää niin etten olisi onnellinen ja haluan kuitenkin olla kotona lapsieni kanssa kun ovat pieniä. Siis elää lasten ehdoilla ja tarjota heille parasta. Onko se sitten väärin tai tuomittavaa? Onko kotirouva sitten paha asia tai naisen typeryyttä?
Siis kun kuitenkin olen lasteni kanssa suurimman osan aikaa. Onko esim kotirouva pahempi asia kuin käydä töissä ja laittaa lapset koko päivä hoitoon? Ei varmaankaan mutta huomaa pointtini etten koe uhrautuvani vaan teen juuri tasantarkkaan kuten itse haluan.
Muutaman hassun tunnin iltapäivällä, josta siitäkin varmaan nukkuvat
päikkäreitä valtaosan ajasta?
Olen lasten kanssa klo 12-19, paitsi silloin jos on babysitteri. Käytämme lastenhoito apua usein illtaisin kun menemme mieheni kanssa ulos. Hoidan myös ostokset ihan itse ja valmistan joka päivä illallisen. Kyllä koen tekeväni ihan oman osuuteni....
Alue: Aihe vapaa
Vierailija:
Lässyn, lässyn. Ja nyt pitäis voivotella kuinka on rankkaa ja niin pois päin! Mitä helvatin yksinkertaisia te oikein olette, minulla ei ole koskaan ollut rankkaa neljän lapsen kanssa mutta kun sen ottaa suorituksena, totta hemmetissä se on rankkaa!