Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi kotiäidit muka " uhrautuvat" vaikka todellisuudessa eivät halua töihin?
28.05.2007 |
Tämä on juttu mikä enemmän ja enemmän ärsyttää. Siis kun kuulee näitä juttuja, että olen lapsen kanssa kotona ja teen tärkeintä työtä mitä ihminen maailmassa voi tehdä. Siis sävy on sellainen, että tässä nyt uhraudutaan, mutta mikäänhän ei ole niin arvokasta ja tärkeää kuin hoitaa oma lapsi kotona.
Ok, allekirjoitan muuten tuon, että tärkeätähän se on (eikä tietty ainoa oikea tapa) mutta väitän, että ainakin 90 % näistä naisista on kotona vähintäänkin yhtä suurelta osin itsekkäistä syistä. Totuushan on se, että se on vaan niin paljon kivempaa olla lapsen kanssa kotona kuin käydä töissä. Saa nukkua aamulla rauhassa ja miettiä että lähtiskös shoppaileen vai käviskö puistossa juoruilemassa muiden äitien kanssa vai olisko hiekkalaatikolla vai mitä tekis. Välillä tehdään vähän ruokaa ja siivoillaan ja taas ollaan vaan.
Eihän tästä tietty maksetakaan yhtä paljon, kuin työssä käynnistä, mutta ajatellaanpa: jos vaihtoehtona olisi, että heräisit joka aamu kellonsoittoon ja pukisit kiireessä kiukuttelevan lapsen päiväkotiin ja sen jälkeen tekisit täyden työpäivän, kävisit kaupassa ja hoitaisit lasta vielä illan, niin kyllä se vaan kotona on aika kivaa. Miksei sitten voi suoraan sanoa näin? Miksi pitää väittää, että tässä uhraudutaan lapsen takia jne... En ole kenenkään muun kuin itseni kuullut rehellisesti sanovan, että kotona on paljon iisimpää. Ja kyllä, olen siis itse kotiäiti mutta sen lisäksi, että hoidan lapseni, elän kyllä aika rentoa elämää työelämääni verrattuna. Eli halusin hoitaa lapsen kotona mutta yksi suurin syy tähän oli se, etten halua mennä takaisin töihin kun kotona on niin helppoa.
Ok, tietty eri jos olisi vaikka neljä lasta, siinä jo puuhaa riittäisikin mutta siis nämä kaltaiseni yhden lapsen äidit. Ärsyttää tuo oman kruunun kiillottaminen, kun syyt on kuitenkin aivan toiset.
Kommentit (93)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä työssäkäyvätkin tekevät usein yhden aterian perheelleen päivässä ja ovat lastensa kanssa ajallisesti melkein yhtä kauan ja käyvät ostoksilla. Ei se silti tee heistä mielestäni kotiäitejä.
Vierailija:
Olen lasten kanssa klo 12-19, paitsi silloin jos on babysitteri. Käytämme lastenhoito apua usein illtaisin kun menemme mieheni kanssa ulos. Hoidan myös ostokset ihan itse ja valmistan joka päivä illallisen. Kyllä koen tekeväni ihan oman osuuteni....
hoitaa ulkopuolinen enemmän kuin äiti eli suunnilleen tasoihin menee uraäidin tuntien kanssa.
Olen ollut nyt pian 4 vuotta kotona ja vielä ainakin yksi lapsi on toiveissa joten voi mennä vielä toinen mokoma pätkä kotiäitinä. Joskus mulla oli haaveita vielä urastakin mutta nyt ne ehkä saa unohtaa lopullisesti :(
Jaa miksi en sitten mene töihin? Mulla nyt sattuu olemaan sellainen tilanne että meille on taloudellisesti edullisempaa tämä että minä olen kotona. Tämä helpottaa koko perheem elämää kun mies saa keskittyä täysipainoisesti yritykseensä ja minä hoidan kodin. Uskoisin että pääsisin helpommalla jos olisin töissä ja muuten hoidettaisiin puoliksi kotihommat.
Palatakseni ap:n edelliseen kysymykseen. Eli jos ei tarvitsisi välittää taloudellisista asioista eikä lasten hoitoaikaongelmista (olen se jolla on vuorotyö ja mies rakentaa). Siis saisin aivan itse päättää! Minä tekisin puolipäivätyötä. En " rasittuisi" liikaa työelämässä, mutta en myöskään tylsistyisi kotona ja näkisin työkavereitani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kolmen vuoden välein putkahtaa vielä sopivasti uusi lapsi
Luulen ymmärtäväni ap:n pointin ja olen osittain samaa mieltä. Kyllä monet äitiystäväni myöntävät, että kotona on helpompaa ja etteivät töihin edes halua. Toisaalta monille yhtä tärkeää on myös se, ettei lapsia haluta laittaa pieninä hoitoon.
Minulla on viisi pientä lasta, ja touhua ja työtä riittää. Olen ollut myös työelämässä, ja oman kokemukseni mukaan kotiäitinä pääsen silti paljon vähemmällä. Ei työelämästä turhaan makseta palkkaa. Ehdin tehdä kotityöt päivän aikana, ulkoilla ja touhuta lasten kanssa, käydä lasten kanssa kaupassa jne. Parasta kotiäidin arjessa on se, ettei ole pakko tehdä yhtään mitään. Jos laiskottaa, kaupasta voi hakea einesruuat ja muutenkin vetää päivän lokoisasti. Työelämässä tämä ei onnistu. Muutenkin päivisin ehtii hoitamaan sosiaalisia kontakteja, kylästelemään, kerhoilemaan jne. Työelämä rajoittaa kaikkea paljon, ja vie muutenkin voimia, sillä kodin- ja lastenhoito siirtyy vain iltaan eikä häviä minnekään.
Kuitenkin oman valintani taustalla on tärkeimpänä syynä se, etten raski laittaa pieniäni vieraalle hoitoon, koska ei ole pakko. Parasta elämässä on se, kun saa jakaa arjen pienten lasten kanssa, pitää heitä paljon sylissä ja elää yhdessä kiireetöntä aikaa.
Se mitä ilman kotona jää, on yhteiskunnan arvostus. Se on yllättävän suuri asia, ja uskon että myös yksi syy siihen, miksi monet kotiäidit kokevat alemmuudentunnetta ja haluavat töihin. Se on tärkeään, että saa kokea olevansa arvokas yhteiskunnalla ja saada paitsi arvostusta, myös omaa rahaa ja riippumattomuuden tunteen. Molempia rooleja kokeilleena voin sanoa, että ammattiminä saa paljon enemmän arvostusta kuin kotiäitiminä. Paljon parempaa kohtelua saa työäitinä, ja onhan se tavallista, että kotiäidit koetaan jotenkin yhteiskunnan loisina ja yhteisten rahojen kuluttajina, palkansaajien siivellä eläjinä. Toinen juttu on se, että kotielämä on helppoudessaan myös puuduttavaa. Tylsistyminen ja älyllisten haasteiden niukkuus alkaa väsyttää, ja lopulta koko kotielämä tuntuu rankalta ja uuvuttavalta. Siis vaikka töitä ei olisikaan yhtä paljon kuin varsinaisessa työpaikassa, väsyttää ja uuvuttaa juuri tylsistymisen vuoksi.
Mutta eiköhän nämä ole persoona- ja perhekohtaisia asioita. Ei voi yleistää, ei todellakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja babysitteri on tosi usein meillä kun lapset jo nukkuvat. En usko et töissä käyvien lapset on hoidossa vain 3h/päivässä. Ihan puppua. Taitaa vaan av-mammat olla kateellisia kun eivät itse voi elää minun elämääni. Kyllä joo ymmärrän et tuntuu kurjalta jos on pakko käydä töissä tai sit kotona joutuu tekemään ihan kaiken. Unohdin vielä mainita et mieheni tekee kotitöitä myös ja on ihan yhtä pätevä lasten kanssa kuin minä. Mieheni mielestä olen maailman paras vaimo ja äiti. Olen erittäin onnellinen KOTIÄITI.
kello 12 - 19, jossa ajassa toinen nukkuu päikkärit. Ihan itse näin kirjoitit. Eli 7 tuntia päivässä. Se on aika lailla sama määrä, mikä työssäkäyvälle äidille kertyy. Samaten se yksi ateria per päivä. Eli kotiäitejä ette siis kumpikaan ole. Sinä olet kotirouva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska siis olen kotona voin myös päättää että meillä on muuta ohjelmaa...;) Tätä on elämän vapaus kun ei ole pakko tehdä mittän mitä ei huvita. Jos äiti menee töihin 8h per päivä ja matkat niin ei hän varmaankaan vietä yhtä paljon aikaa lastensa kanssa kuin minä?! Ei ainakaan mun matikka tota selitä. Itse olisin halunnut jo mennäkin töihin mutta mieheni pyysi minua vielä olemaan kotona koska se on hänestä niin ihanaa. Aina jotain hyvää ruokaa kun hän tulee kotiin ja siisti koti odottamassa. Lisäksi minulla on aikaa hoitaa kaikki ja hän voi keskittyä työn tekoon.
Aamulla pari tuntia, illalla noin kello 16 - 21 eli viisi tuntia. Seitsemän tuntia kaiken kaikkiaan. Ja laittaa tuona aikana sen yhden aterian lisäksi aamu- ja iltapalan eli itse asiassa kokkaa enemmän kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos lapsillasi on sekä hoitopaikka että kotona hoitaja ja teillä käy siivooja. Sinä teet yhden aterian päivässä. Sekö on se " kaikki" ?
Perhetilanteet, lapset ja työt ovat niin erilaisia ettei suoralta kädeltä voi vertailla keskenään.
Itse lukeudun ap:n lailla ajatteleviin. Eli kahden pienen lapsen kotiäitinä en koe uhrautuvani, vaan saavani viettää juuri sellaista arkea kuin haluan. Tietenkin jotkut päivät ovat rankempia, toiset taas helpompia jne. Mutta itse siis huomattavasti mielummin olen lasteni kanssa kotona kuin käyn töissä. Minulle se kevyempi ja mukavampi vaihtoehto, sekä tietty samalla vaihtelua arkeen. Töissä kerkeän käydä vielä monen monta vuotta ja varmasti tulen tuolloin kaipaamaan näitä aikoja ;o)
Sinänsä uhrautuminen ei varmasti kohdallani olisi tullutkaan kysmykseen, sillä meillä mies odottaa parhaillaan sitä että saa kesän jälkeen jäädä koti-isäksi. Hänen puolestaan olisin voinut palata töihin vaikka suoraan synnytyssairaalasta... Eli en voi millään sanoa oelvani kotona pakosta tai muuten uhrautuen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kysyisin, että jos olet lapsien kanssa koko heidän hereilläoloaikansa lukuunottamatta niitä kolmea tuntia, jonka ovat hoidossa, kuka heille ruoan tekee? Vai syövätkö he vain kerran sen 21 tunnin aikana, jonka sinä heidän kanssaan olet?
Laitan aamupalan koko perhelle ja vien lapset n 10min päähän tarhaan klo 9 ja haen klo 12. Jonka jälkeen pienempi nukkuu klo 13-15 ja isomman kanssa leikimme, olemme pihalla tai leivomme yms. Klo 15. menemme puistoon tai tapaamme ystäviä. Kerran viikossa menemme tyttäreni kanssa tanssitunnille jolloin pienmpää hoitaa babysitteri. Tämän iltapäivän vietämme tyttäreni kanssa kaksi ja käymme kakulla tunnin jälkeen. Muuten babysitteri tulee illalla kun lapset nukkuvat että pääsen mieheni kanssa ulos esim syömään. Valmistan joka ilta illallisen ja iltapalan jonka jälkeen lapset menevät nukkumaan n klo 20-21. Aika jonka vietän yleensä lasten kanssa on 9-10h per päivä. Tämä on huomattavasti enemmän kuin työssäkäyvillä äideillä. Siivooja käy kerran viikossa mutta ainakaan meidän lapsi perheessä tämä ei riitä vaan imuroin ihan päivittäin. Olen viikonloput täysin vapaa perhelle koska voin hoitaa kaikki lääkäri, kampaaja yms kun lapset ovat tarhassa kuten myös ruokakaupassa käynnin. Ruokakaupassa käynti lasten kanssa ei ole kovinkaan mukavaa varsinkin kun lapset ovat pieniä. Mieheni mielestä olen kotiäiti koska olen kotona ja hoidan lapsiamme ja kotiamme.
ja ethän sinä hoida kotia tai lapsia, koska lapsilla on hoitopaikka ja hoitaja ja teillä käy siivooja. Sinä olet kotirouva, et kotiäiti.
Ihan sama mitä sinä ajattelet kunhan vain me itse tiedämme mitä me teemme ja mitä me haluamme. :) :) :) LOL
Hänellä on myös lapsi päivähoidossa vaikka sen tässä unohtikin mainita.
TÄSTÄ LÄHIN VASTAUKSIA PYYDETÄÄN OIKEILTA KOTIÄIDEILTÄ (= naisilta jotka ovat kotona hoitamassa lapsiaan ja taloutta siinä samassa) EIKÄ KOTIROUVILTA (=naisiltä jotka ovat kotona lepäilemässä lasten ollessa hoidettavina päiväkodissa).
Ei kai se nyt miltään lasten eteen uhrautumiselta voi tuntuakaan jos ei lapsiaan hoida. Kyllähän jokainen meistä varmaan tykkäisi että kotona on kivaa jos saisi päivät yksin lekotella, käydä shoppailemassa ja harrastella.
tunnustan, että olen kateellinen, jos jollakin on varaa säännöllisesti esim siivoojaan. Provosoiduin ensimmäisestä viestistäsi, jossa kerroit että lapset puolipäivähoidossa ja sen lisäksikin vielä käytät lastenhoitajaa säännöllisesti. Ja kun itse laitan lapselle aterian viisi kertaa päivässä, hieman ihmetytti (ihmetyttää edelleen) miten on mahdollista että sinä laitat sen vain kerran puolenpäivän jälkeen.
Alue: Aihe vapaa
missä välissä olen lasten kanssa suurimman osan aikaa, jos he ovat osapäivähoidossa ja sen lisäksi he tarvitsevat vielä lastenhoitajakin? Vai ymmärsinkö nyt jotain väärin?
Vierailija: