Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi kotiäidit muka " uhrautuvat" vaikka todellisuudessa eivät halua töihin?
28.05.2007 |
Tämä on juttu mikä enemmän ja enemmän ärsyttää. Siis kun kuulee näitä juttuja, että olen lapsen kanssa kotona ja teen tärkeintä työtä mitä ihminen maailmassa voi tehdä. Siis sävy on sellainen, että tässä nyt uhraudutaan, mutta mikäänhän ei ole niin arvokasta ja tärkeää kuin hoitaa oma lapsi kotona.
Ok, allekirjoitan muuten tuon, että tärkeätähän se on (eikä tietty ainoa oikea tapa) mutta väitän, että ainakin 90 % näistä naisista on kotona vähintäänkin yhtä suurelta osin itsekkäistä syistä. Totuushan on se, että se on vaan niin paljon kivempaa olla lapsen kanssa kotona kuin käydä töissä. Saa nukkua aamulla rauhassa ja miettiä että lähtiskös shoppaileen vai käviskö puistossa juoruilemassa muiden äitien kanssa vai olisko hiekkalaatikolla vai mitä tekis. Välillä tehdään vähän ruokaa ja siivoillaan ja taas ollaan vaan.
Eihän tästä tietty maksetakaan yhtä paljon, kuin työssä käynnistä, mutta ajatellaanpa: jos vaihtoehtona olisi, että heräisit joka aamu kellonsoittoon ja pukisit kiireessä kiukuttelevan lapsen päiväkotiin ja sen jälkeen tekisit täyden työpäivän, kävisit kaupassa ja hoitaisit lasta vielä illan, niin kyllä se vaan kotona on aika kivaa. Miksei sitten voi suoraan sanoa näin? Miksi pitää väittää, että tässä uhraudutaan lapsen takia jne... En ole kenenkään muun kuin itseni kuullut rehellisesti sanovan, että kotona on paljon iisimpää. Ja kyllä, olen siis itse kotiäiti mutta sen lisäksi, että hoidan lapseni, elän kyllä aika rentoa elämää työelämääni verrattuna. Eli halusin hoitaa lapsen kotona mutta yksi suurin syy tähän oli se, etten halua mennä takaisin töihin kun kotona on niin helppoa.
Ok, tietty eri jos olisi vaikka neljä lasta, siinä jo puuhaa riittäisikin mutta siis nämä kaltaiseni yhden lapsen äidit. Ärsyttää tuo oman kruunun kiillottaminen, kun syyt on kuitenkin aivan toiset.
Kommentit (93)
yhden lapsen hoitoon vienti aamulla ja hoito illalla nyt niin raskasta ole.. Ja kyllä se on varmasti töistä ja ihmisestä kiinni viihtyykö paremmin kotona lapsen kanssa vai työelämässä. Itellä kolmas nyt tulossa ja olen ollut välillä töissä, kun töitä olen saanut ja välillä kotona ja minusta kivointa on vaihtelu. Välillä jaksaa hoitaa pitempiäkin jaksoja lapsia kotona ja välillä kaipaa työelämää ja muita aikuisia ja on kiva mennä töihin. Ihanteellisin tilanne minun kohdalla olis osittainen hoitovapaa, eli 4 pv töitä ja 3 pv lasten kanssa. Saa nähdä miten sitte kolmannen synnyttyä, mutta nyt ainakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minun mielestäni kotona olo lasten kanssa (kolme lasta pienellä ikäerolla, vähän nukkuvia, aikasin herääviä, itkusia, temperamenttisia) oli NIIN paljon rankempaa kuin tämä työssäkäynti. Mulla on oma firma, ten työtä kotoa, pidän kahvitaukoja just sillon kun huvittaa, saan syödä lounaani rauhassa, jos pitää siivota kotona, ehdin tehdä sen hyvin ilman minussa roikkuvia rakkaita takiaisia jne.
Outo alostus... En ole tehnyt mitään uhrausta lasteni vuoksi, koska todellakin lapset tarvitsevat äitiä/isää kokopäiväsesti vähintään sen ekan vuoden ajan ja koska rakastan lapsiani mutta SILTI, minun työni on erittäin paljon helpompaa ja lepposempaa kun mitä täyspäiväsen kotiäidin työ oli!!
Vierailija:
yhden lapsen hoitoon vienti aamulla ja hoito illalla nyt niin raskasta ole.. Ja kyllä se on varmasti töistä ja ihmisestä kiinni viihtyykö paremmin kotona lapsen kanssa vai työelämässä. Itellä kolmas nyt tulossa ja olen ollut välillä töissä, kun töitä olen saanut ja välillä kotona ja minusta kivointa on vaihtelu. Välillä jaksaa hoitaa pitempiäkin jaksoja lapsia kotona ja välillä kaipaa työelämää ja muita aikuisia ja on kiva mennä töihin. Ihanteellisin tilanne minun kohdalla olis osittainen hoitovapaa, eli 4 pv töitä ja 3 pv lasten kanssa. Saa nähdä miten sitte kolmannen synnyttyä, mutta nyt ainakin.
ei siisn kotirouva eikä kotihengetärkään. Minulla hoidettavana 24/7 Kome alle kouuikäistä lasta. Yksikään ei ole päivähoidossa tuntiakaan eikä meillä ole muutenkaan babysittereitä ollut. Vaan ihan kotona minun kanssani. Mieheni tekee matkatöitä_ ja kyllä olen jossain määrin urhatunut lasteni vuoksi olemaan kotona. En ole kotona siksi, että pääsisin helpommalla ! Töihin meno oilsi todellakin lomaa :)
en vain halua laittaa lapsiani hoitoon.
kaikken raskaimmatlta minusta kotiäitinä olon tekee juuri se kasvattaminen ! Kavattamineeen kuuluu mielestäni juuri noiden virikkeiden kehittely ja suunnittelu (askartelieminen, satuhetket, lauluhetket, tehtävähetket, metsäretket, teatterit, uinnit ) sosiaalisen elämän järsestäminen ( poistoilu, harraskuksissa mukanaolon) Välillä tympii myös taspainoisesta ja monipuolsiesta ruokavalisota huolehtimenen.. Ja asunnon pitämoinen edes jossakin kuosissa. Kun kotona ollaa päivisin niin kotona myös keritään sotekä päivisin.
Nämä toiminnot ovat toki yksittäisinä hetkinä mukavia.. mutta tosiaan kun on usemman vuoden ollut kotona ja haluaa eri-ikäiset lapsensa todellakin hoitaa ja kasvattaa, niin eipä nuo hoidu , jos vain kotona " olis vaan ja makoilis "
Jep, ja toisaan olen ammatiltani lastentarhanopettja :) työhäni olisi aivan tätä samaa, ja vieläpä vain 8 H päivässä taukoineen ja jaetulla vastuulla ja vieläpä paremmalla palkalla.
Jos olsisn päivät töissä ja illat kotona niin päääsisin helpommalla. Kotona voisin illalla vain olla lukimmin lasten kanssa, kun voisin turvautua siij´hen ajatukseen , että lapset ovat päivähoidossa ja saaneet virikkeitä ja ravitsevaa ruokaa, ulkoilleet ja saaneet ikäistänsä seuraa :)
Ps anteeksi ktrjoitusvirheet näpyttelen hämärässä kannettavaa.
Hienoa, että olette oivaltaneet, että äitejä on erilaisia, toiset viihtyy kotona, toiset ei, toiset valittaa, toiset ei. Nyt kun vielä keksitte, että a)on erilaisia lapsia, helppoja ja vähemmän helppoja, terveitä ja vähemmän terveitä ja b)on erilaisia työpaikkoja, kevyitä ja raskaita, joustavia ja byrokraattis-jäykkiä, vaativia ja läpi-istuskeltavia, niin TA-DAA saatatte ymmärtää, että tässä asiassa ei vaan voi yksioikoisesti sanoa yhtään mitään, varsinkaan kenenkään toisen puolesta.
Eli jospa vaan yritettäisiin äiteinä ja ihmisinä kehittää systeemiä, esimerkiksi liputettaisiin paremman kotihoidontuen puolesta ja kumarrettaisiin subjektiiviselle päivähoito-oikeudelle!? Vaan tietysti jollekinhan siinä sitten taas pyllistetään... ;) Valinnanvapaus kunniaan, yksilönvapautta unohtamatta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanon vaan sen, että on suomelle onni kun hyvät, luovat, kärsivälliset ja viisaat vanhemmat valitsevat kotivanhemmuuden.
On sujomelle onni, että työelämään hakeutuu omaan työhönsä vihkityneitä alan ammattilaisia.
Mutta kuka arvostaa kiroilevaa aina marmattavaa kotiäitiä tai huonoa opettajaa, ei kukaan eikä pidäkään!
Morjens taas!
Toki silloinkin tekemistä riiitti, ikäero lapsilla 1,5 v. Oli kuitenkin sinänsä mukavaa aikaa, sai syödä aamiaisen rauhassa ja lähteä ulos / puistoon kun oltiin valmiita. Nyt sitten kiskotaan lapset sängystä ylös unisina, puetaan tapellen ja kamalalla vauhdilla päiväkotiin että äiti ehtii seuraavaan bussiin. TÖistä juoksujalkaa kauppaan (kamalaa! käyn kaupassa ennen kuin haen lapset, hui!!!), päiväkotiin hakemaan lapset ja kotiin laittamaan ruokaa. Kaikki se työ mitä ennen sai tehdä pitkin päivää, on nyt tiivistettävä muutamaan illan tuntiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja se ei silti tarkoita, etteikö kotonaolemiseni olisi arvokasta tai samaan aikaan myös ainakin osittain epäitsekästäkin. Esim. en pelkästään hengaile kotona, vaan yritän huolehtia päivittäin lasteni riittävästä ulkoilusta ja mielekkäästä tekemisestä sekä teen paljon ruokaa itse, vaikka helpommallakin voisi päästä.
Silti päätös kotonaolemisesta ON itsekäs: en halua vielä lähteä siihen rumbaan, jossa pitäisi yhdistää kokopäiväinen työ, perhe ja omat harrastukset. Nyt kun olen lasten kanssa kaiket päivät, voin huoletta harrastaa iltaisin :)
kuin käydä töissä ja kiikuttaa lapset siksi aikaa hoitoon. Työssäkäyvät ovat varmasti uupuneempia ja heillä sitä omaa oleskeluaikaa on vieläkin vähemmän.
Se kumpi on mielenterveydelle parempi on sitten eri juttu. Osa kaipaa haasteellisia tehtäviä, suurta tilipussia, aikuiskontakteja jne. niin paljon että työssäkäynti sopii paremmin. Kevyempää fyysisesti työssäkäynti tuskin on.
Lapselle molemmat vaihtoehdot voivat olla oikein mitoitettuina (lyhyet hoitopäivät etc) Uhrautuva äiti ei yleensä ole se paras vaihtoehto (itsellä kokemusta tästä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsihan on oikein energinen (ja onneksi myös hyväntuulinen) ainakin meillä hoitopäivän jälkeen. On pph:lla, jossa nukkuu juuri ennen hakua 2-4 h päiväunia.
Itse olen ihan poikki kiireisen työpäivän jälkeen, ruoanlaitto, pyykkäykset, leikit ja siivoukset edessä. Lääh..onneksi pian pääsee taas kesälomalle ja sitten talvella äitiyslomalle.
Haluan antaa lapsille stressittömän lapsuuden jolloin heidän ei tarvitse alkaa päivähoitorumbaan ja minun ei tarvitse kaataa vastuuta lapsista yhteiskunnalle, vaan hoidan ja kasvatan itse kouluikään saakka. Sitä joskus ihmettelen, miksi sitä ei arvosteta ollenkaan että itse hoitaa lapsensa ja kysellään, milloin viet lapset hoitoon. Miksi pitäisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta haluan vain kommentoida, että 1v ja 3v lasten kotiäitinä en todellakaan nuku aamuisin pitkään (herätys viimeistään klo 6), enkä shoppaile (pelkät ruokaostokset näiden kanssa on melkoinen suoritus). Odotan kuin kuuta nousevaa, että pääsen syksyllä töihin lepäilemään. Ja syy miksi olen kotona on se, etten halua laittaa alle 1,5 v lasta päiväkotiin.
Kyllä töissä pääsee paljon helpommalla. Kokemusta on kummastakin.
Alue: Aihe vapaa
olin yrittäjä. Tein 6 päiväistä viikkoa. Joka päivä min. 8h töissä ILMAN taukoja! Kunhan nyt saan nämä mukulat sen verran isoiksi, että tarhaan kärsii laittaa, niin tämä mamma painelee suinpäin töihin LOMALLE! Siis kyllä allekirjoitan, että lapsenhoito on paljon rankempaa, kuin töissä olo. ja minun työ kun ei ole mitään persauksillaan istumista, vaan siinä seistään koko päivä ja hutkitaan töitä, niin että hiki tulee!