Tiedätkö ihmisiä, jotka pukeutuvat siististi ja ovat muutenkin hyvin huoliteltija, mutta

Kyllä, esittävät hienompia ja parempia ihmisiä mutta eivät ole ihan sellaisia kuitenkaan. 

Minulla semmoinen kaveri. Matalapalkka-alalla ja asuu vaatimattomasti, mutta vaatteet ovat viimeisen päälle, kaikki raha käytetään ulkonäköön. On lapsuuden traumaa, köyhän yh-isän lapsi ja isä ei välittänyt vaatettaa lapsiaan, he kulkivat ryysyissä. Lapsia kiusattiin ja vaatteille naurettiin. Ei naureta enää!

Minä. Meillä on usein sotkuista mutta tykkään pukeutua siististi.

Tiedättekö sellaisia ihmisiä jotka esittää fiksua ja mukavaa, mutta kokee alemmuuskompleksia, on kateellinen muille ja juoruilee selän takana?

On järkyttyvinään esim. siitä, jos ihmisellä, jonka ulkonäköä hän kadehtii, on romua pihassa, eikä muka voi mennä pyydettäessä sisälle teelle, koska IIK, SOTKUINEN PIHA. 



Siitä hän saakin syyn katsoa tuota henkilöä nokkaansa pitkin, kun eihän se nyt oikeasti voikaan olla mukava, fiksu ja siisti tyyppi, kun sillä on romua pihassa, jotain mätää siinä on pakko olla. Näin kuvittelemalla hän ehkä hieman saa helpotusta katkeruudelleen. 

Tunnen, ystävät pukeutuneet aina viimeisen päälle tyylikkäästi, klassisesti, koti myös järjestyksessä ja upea, käytös korrektia mutta erittäin lämpimiä ja mukavia ihmisiä. 

Tätä ei kysytty, mutta entäs kun koti on viimeisen päälle ja itse on ihan räjähtäneen näköinen?

Meillä on sotkuista. 

No tuo nyt on ihan vähintä mahdollista mitä voi väsynyt itselleen tehdä käydäkeen normaalista, että jaksaa huolehtia ulkonäöstään. Ei sitä kukaan edes haluaisi tuntea jos se kävelisi tuolla kampaamattomana likaisissa vaatteissa ja paskat housussa. 

Vierailija kirjoitti:

Tätä ei kysytty, mutta entäs kun koti on viimeisen päälle ja itse on ihan räjähtäneen näköinen?

Tunnen tuollaisen vanhemman herrasmiehen. Jossain juhlissa on aina pukeutuminen viimeisen päälle mutta kotioloissa, kaupassa käydessä, koko ajan on päällä vanhat arki- ja työvaatteet. Joku vanha lätsä päässä ja nahkasaappaat jalassa. Hänen kotinsa on kuin museo. Vanha iso hirsinen mallaistalo jossa on kyllä nykyajan mukavuudet, keittiö, kylppärit, vessat jne. mutta eteinen ja iso tupa on vanhanaikainen ja säilytetty alkuperäistyylisenä. Pitkä ruokapöytä ja penkit ym. Kaikki paikat todella siistinä. Talo, pihat, kaikki. Joku sukulainen käy auttelemassa, siivoamassa silloin tällöin.

Itseni. Olen niin uupunut, väsynyt ja masentunut. Asun pienessä koiran kopissa, joka on 16 neliötä. Ei ole tiskikonetta, joten tiskejä kertyy ja koska on niin vähän tilaa kotini on lähes aina kaaoksessa. En uskaltaisi poistua koskaan kotoa, jos en panostaisi pukeutumiseen ja muutenkin ulkonäkööni. En vie edes roskia ilman meikkejä. Siltikin ahdistaa kulkea ulkona, vaikka kanssa ihmiset varmaan luulevat, että kaikki on hyvin.

Ja sitten ovat tietysti ne, jotka vain odottavat päivää, jolloin remontti voi alkaa. Aivan turha laittaa hienoa pihaa, kun raskaat koneet tulevat kitenkin paikalle. Aivan turha järjestää kotia viimeisen päälle, kun remontissa avataan lattiat ja uusitaan pesutilat ym. Ja niin edelleen.

Usein näkyy siististi pukeutuneita, jotka ei pese käsiään vessassa käydessä.  

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekö sellaisia ihmisiä jotka esittää fiksua ja mukavaa, mutta kokee alemmuuskompleksia, on kateellinen muille ja juoruilee selän takana?

On järkyttyvinään esim. siitä, jos ihmisellä, jonka ulkonäköä hän kadehtii, on romua pihassa, eikä muka voi mennä pyydettäessä sisälle teelle, koska IIK, SOTKUINEN PIHA. 



Siitä hän saakin syyn katsoa tuota henkilöä nokkaansa pitkin, kun eihän se nyt oikeasti voikaan olla mukava, fiksu ja siisti tyyppi, kun sillä on romua pihassa, jotain mätää siinä on pakko olla. Näin kuvittelemalla hän ehkä hieman saa helpotusta katkeruudelleen. 

En tarkoita mitää vähän sotkuista pihaa, vaan oikeasti kaatopaikkatasoa olevaa. Kyllä siinä on elämänhallinta pahasti hukassa

43