Rakastunut ystävään
Auttakaa. Olen parisuhteessa ja rakastunut hyvään ystävääni. Olen pitkään ollut ko.ihmisen ystävä ajatellen, että meidät tarkoitettiin vain ystäviksi. Hän on tahoillaan myös parisuhteessa. Asioita on tapahtunut ja olen alkanut tuntea että olen rakastunut häneen ja hän minuun. Hän on sanonut ja tehnyt asioita joita tehdään vain tärkeille ihmisille. Haluaisin elää samanlaista elämää kuin hän elää, huomaan ajattelevani millainen yhteinen tulevaisuutemme olisi. Mielestäni hänen puoliso ei ole yhtään hänen tyylinen ja luulen ystäväni ajattelevan samaa minun kumppanistani. Mitä tekisitte? Onko liian itsekästä ajatella, että tunnistaisin tunteeni hänelle? Jos ystävänne tunnustaisi, että on teihin rakastunut, olisiko se ystävyydelle haitaksi?
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinun ensin kannattaisi erota omasta puolisostasi? Löytäisit sitten mahdollisuuden rakkauteen kun et nykyistä rakasta.
Nykyinen suhde on ok. Tuntuu että eroaminen tietämättä varmasti toisen tunteista loisi myös paineita toiselle. Kuin jos keskustelemme ensin ja tunteet on selvillä ja erot tahoillamme yhteinen päätös. Ap
Edelleen voi erota vaikkei toinen niin tekisi. Sinä pelailet.
Vierailija kirjoitti:
Pettämisessä ei ole mitään väärää, mutta siitä ei pidä ikinä kertoa. Koskee kaikkia osapuolia. Itseasiassa ei pitäisi edes puhua pettämisestä vaan vaikka petkuttamisesta.
Tää pitää muute paikkansa. Petkuttamiseen pitää suhtautua nii, et sitä ei koskaa oo ees tapahtunu väitti joku mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Mistä APn tarve suoltaa tarinaa oikein kumpuaa?
Oman lapsuutensa vaillejäämisistä?
Voi hyvinkin olla. Sekä oman elämänsä sössimisistä
Minä aikanaan olin myös ihastunut ystävääni ja kiinnostus oli - hyvin todennäköisesti - jossain määrin molemminpuolista. Kuitenkin siinä vaiheessa kun avauduin tunteistani, ystävä halusi ottaa etäisyyttä. Ymmärrettävästi. Silloin se tuntui kamalalta, nyt ajattelen, että se oli ainoa järkevä vaihtoehto häneltä.
Ja sama tilanne sikäli, että ajattelin olevani "sopivampi" ystävälleni. Voi olla, että olisikin ollut. Tätä ei koskaan päästy testaamaan. Mutta ei rakkaus ja kumppanuus katso pelkästään sitä. Ja sopivuutta monenlaista.
Toisaalta minun oli pakko saada tilanteeseen jokin ratkaisu, jotta pääsin itse eteenpäin. Ystävyyden katkeaminen oli se hinta, jonka siitä maksoin.
Lapsia ei ollut kummallakaan mukana. Muutenkin oltiin hyvin nuoria, parikymppisiä.
Onneksi maailmassa on myös hyviä ihmisiä olemassa <3 Vaikkei se tältä palstalta aina tule esiin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä APn tarve suoltaa tarinaa oikein kumpuaa?
Oman lapsuutensa vaillejäämisistä?Voi hyvinkin olla. Sekä oman elämänsä sössimisistä
Varmasti yrittää pilata jonkun toisen elämää tarkoituksella ja saada itselleen etuuksia
Vierailija kirjoitti:
Onneksi maailmassa on myös hyviä ihmisiä olemassa <3 Vaikkei se tältä palstalta aina tule esiin
Ystäväni on hyvä, paras ihminen. <3 kaunis sisältä ja ulkoa. Vahva. Sielukas.
Vierailija kirjoitti:
Ihmis jäte ap
Normaalien ihmisten halveksuma. Epäonnistunut ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Siinä menee ystävyys jos parisuhde alkaa.
Miksi näin? Kuvittelen meille hitaat, hiljaiset aamut, pitkät rauhalliset viikonloput. Yhteistä puuhaa ja erikseen puuhailua. Luonnon rauhassa, tärkeiden asioiden parissa. Luonnollisessa rytmissä. Illat kynttilän valossa tai tulen äärellä. Rakastava, lämmin ilmapiiri. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettämisessä ei ole mitään väärää, mutta siitä ei pidä ikinä kertoa. Koskee kaikkia osapuolia. Itseasiassa ei pitäisi edes puhua pettämisestä vaan vaikka petkuttamisesta.
Tää pitää muute paikkansa. Petkuttamiseen pitää suhtautua nii, et sitä ei koskaa oo ees tapahtunu väitti joku mitä tahansa.
Petkuttaminen ei pitäisi ikinä tulla puolison tietoon. Vaikka siinä ei olekaan mitään väärää, pitää puolisoa kunnioittaa sen verran ettei aiheuta hänelle pahaa oloa.
Ideaalimaailmassa puolisolle toivotaan parasta ja siihen voi kuulua petkuttaminen. Tähän kuitenkaan ei monikaan ole valmis, koska nuoresta pitäen kulttuuri on opettanut petkuttamisessa olevan jotain pahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä menee ystävyys jos parisuhde alkaa.
Miksi näin? Kuvittelen meille hitaat, hiljaiset aamut, pitkät rauhalliset viikonloput. Yhteistä puuhaa ja erikseen puuhailua. Luonnon rauhassa, tärkeiden asioiden parissa. Luonnollisessa rytmissä. Illat kynttilän valossa tai tulen äärellä. Rakastava, lämmin ilmapiiri. Ap
Mystinen rakkauden fantasia on joidenkin pakotie tosiasioista.
Siksi ovat pohjasakkaa kaikin tavoin. Epäonnistuneita elämässään.
Kerro minulle suoraan tunteistasi äläkä pelkästään täällä. Voidaan jutella asiasta ja miettiä jatkoa kun ensi kerralla nähdään, ehkä seuraavana viikonloppuna.
Vierailija kirjoitti:
Kerro minulle suoraan tunteistasi äläkä pelkästään täällä. Voidaan jutella asiasta ja miettiä jatkoa kun ensi kerralla nähdään, ehkä seuraavana viikonloppuna.
Mistä tiedän että se olet sinä? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä APn tarve suoltaa tarinaa oikein kumpuaa?
Oman lapsuutensa vaillejäämisistä?Voi hyvinkin olla. Sekä oman elämänsä sössimisistä
Ketään ei enää kiinnostele hänen sepityksensä.
Vierailija kirjoitti:
Kerro minulle suoraan tunteistasi äläkä pelkästään täällä. Voidaan jutella asiasta ja miettiä jatkoa kun ensi kerralla nähdään, ehkä seuraavana viikonloppuna.
Eihän sinua haittaa tilanteeni.. uskotko että voisimme onnistua? Sano jokin tunniste. Ap
No tällaiset asiat vain tietää ja vaistoaa, jos et usko että olen se kenestä puhut en sitä varmasti silloin olekaan.
Itse haluan uskoa ja uskonkin että nyt vain tiedän, en tiedä mistä mutta tiedän.
Ihmiset menevät ihan sekaisin, kun ihastuvat. Eräs ystävä oli mulle hyvä ystävä, kirjoittelimme enimmäkseen työasioista, kunnes aloin huomata hänessä ihastumisen merkkejä. Oli jo myöhäistä ottaa etäisyyttä, sieltä tuli rakkauskirje ja aivan käsittämättömiä tulevaisuudensuunnitelmia avioliitosta ym. Niin varma hän oli vastavuoroisista tunteista! Tosiasiassa en ollut hänestä romanttisesti kiinnostunut, ei ollenkaan tyyppiäni. Niipä kerroin puolisolle ja näytin kirjeen ja lopetimme ystävyydet siihen.
Mistä APn tarve suoltaa tarinaa oikein kumpuaa?
Oman lapsuutensa vaillejäämisistä?