Rakastunut ystävään
Auttakaa. Olen parisuhteessa ja rakastunut hyvään ystävääni. Olen pitkään ollut ko.ihmisen ystävä ajatellen, että meidät tarkoitettiin vain ystäviksi. Hän on tahoillaan myös parisuhteessa. Asioita on tapahtunut ja olen alkanut tuntea että olen rakastunut häneen ja hän minuun. Hän on sanonut ja tehnyt asioita joita tehdään vain tärkeille ihmisille. Haluaisin elää samanlaista elämää kuin hän elää, huomaan ajattelevani millainen yhteinen tulevaisuutemme olisi. Mielestäni hänen puoliso ei ole yhtään hänen tyylinen ja luulen ystäväni ajattelevan samaa minun kumppanistani. Mitä tekisitte? Onko liian itsekästä ajatella, että tunnistaisin tunteeni hänelle? Jos ystävänne tunnustaisi, että on teihin rakastunut, olisiko se ystävyydelle haitaksi?
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
AP on todella sairas mielenterveydellisesti.
Just.. mitä sairasta on rakastumisessa? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnusta tunteesi ja jos hänellä on samoja tunteita, kokeilkaa tapailla toisianne salaa muutama kuukausi. Jos vielä tämän jälkeen haluatte vielä olla yhdessä, erotkaa puolisoistanne.
Salaa tapailu tuntuu niin väärältä mutta tuntuu, että se voisi olla paras ratkaisu. Koska muuten on riski että menettää kaiken turhaan. Olisitko itse valmis tapaamaan salaa? Mitä voi sanoa tekosyyksi ?
Onhan se väärin, mutta kuten sanoit ei kannata riskeerata kaikkea jos salasuhteessa paljastuukin toisesta liikaa epämiellyttäviä piirteitä.
Olen kerran tapaillut vaimoltani salaa, mutta se ei kestänyt kuin reilun kuukauden. Luojan kiitos etten tehnyt mitään hätäiltyjä päätöksiä. Tekosyynä käytin liikuntaa, ylitöitä ja harrastusporukoiden saunailtoja.
Vierailija kirjoitti:
Väsynyttä trollailua APlta
Tuolla oletuksella Vauvalla nyt kaikki on trollausta. Täällä toki trollataan liikaa, mutta sen sijaan, että heittää sen "0/5" ja "huono provo" töräyksen, voi samalla kirjoittaa sillä oletuksella, että aloitus EI ole trollausta. Keskustelu kun ei etene, jos ihmiset eivät keskustele ja tämä on tietääkseni keskustelupalsta.
En minäkään arvuuttele onko aito ap vai ei, mutta hänen kirjoitus oli sellainen mitä jokainen varattuun rakastunut tai vahvasti ihastunut on käynyt mielessään läpi. Vastuullinen ihminen ajattelee noissa tilanteissa aina ensin lapsia. Jos lapset pitävät molemmista vanhemmistaan (kuten käytännössä aina pitävät), niin sen nykyisen puolison pitää olla huono, että perhettä kannattaa ryhtyä rikkomaan uuden rakkauden vuoksi.
Jos lapsia ei ole kuviossa, niin silloin on helppo mennä tunteella. Jokainen tietää ilman neuvojakin kumpi vaihtoehto silloin parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnusta tunteesi ja jos hänellä on samoja tunteita, kokeilkaa tapailla toisianne salaa muutama kuukausi. Jos vielä tämän jälkeen haluatte vielä olla yhdessä, erotkaa puolisoistanne.
Salaa tapailu tuntuu niin väärältä mutta tuntuu, että se voisi olla paras ratkaisu. Koska muuten on riski että menettää kaiken turhaan. Olisitko itse valmis tapaamaan salaa? Mitä voi sanoa tekosyyksi ?
Onhan se väärin, mutta kuten sanoit ei kannata riskeerata kaikkea jos salasuhteessa paljastuukin toisesta liikaa epämiellyttäviä piirteitä.
Olen kerran tapaillut vaimoltani salaa, mutta se ei kestänyt kuin reilun kuukauden. Luojan kiitos etten tehnyt mitään hätäiltyjä päätöksiä. Tekosyynä käytin liikuntaa, ylitöitä ja harrastusporukoiden saunailtoja.
Miten ehdotit tapailua? Tilannetta hankaloittaa tai helpottaa se, että kyseessä on ystävä . Kumppanille voin periaatteessa selittää totuuden kaunisteltuna. Miten kertoa tunteista. Pitäisikö ehdottaa tapaaminen ja suudella? Vai puhua ensin ja sanoittaa tunne?ap
Sielunkumppanuus katoaa äkkiä sotkuisiin pettämisestä alkaneeseen avioeroihin ja haastavaan uusperhekuvioon, jossa lapsi joutuu tapaamaan vanhempansa kanssa pettäneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin tunnustat omalle puolisollesi. Jos et siihen pysty, et ansaitse mitään hyvää elämääsi.
Mitä tunnustamisesta hyötyy? Haluaisin ensin tunnustaa ystävälleni.. jos tietäisin hänen tuntevan samoin, tunnustaisin heti omalle puolisolleni myös.
Älä tunnusta puolisollesi koskaan, että haluat erota toisen vuoksi. Siitä ei seuraa kuin ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyttä trollailua APlta
Tuolla oletuksella Vauvalla nyt kaikki on trollausta. Täällä toki trollataan liikaa, mutta sen sijaan, että heittää sen "0/5" ja "huono provo" töräyksen, voi samalla kirjoittaa sillä oletuksella, että aloitus EI ole trollausta. Keskustelu kun ei etene, jos ihmiset eivät keskustele ja tämä on tietääkseni keskustelupalsta.
En minäkään arvuuttele onko aito ap vai ei, mutta hänen kirjoitus oli sellainen mitä jokainen varattuun rakastunut tai vahvasti ihastunut on käynyt mielessään läpi. Vastuullinen ihminen ajattelee noissa tilanteissa aina ensin lapsia. Jos lapset pitävät molemmista vanhemmistaan (kuten käytännössä aina pitävät), niin sen nykyisen puolison pitää olla huono, että perhettä kannattaa ryhtyä rikkomaan uuden rakkauden vuoksi.
Jos lapsia ei ole kuviossa, niin silloin on helppo mennä tunteella. Jokainen tietää ilman neuvojakin kumpi vaihtoehto silloin parempi.
Näen että tämä on liian myöhäistä. Tutustumme ja ystävystyimme syvemmin joitain vuosia sitten. Silloin olisi pitänyt tehdä se päätös että ei ala edes tutustua toiseen. Nyt on liian myöhäistä. Onko järkeä kiduttaa itseään kun rakkaus on syttynyt? Eikö se rakkaus itsessään ole jo petos? Ap
Vierailija kirjoitti:
Sielunkumppanuus katoaa äkkiä sotkuisiin pettämisestä alkaneeseen avioeroihin ja haastavaan uusperhekuvioon, jossa lapsi joutuu tapaamaan vanhempansa kanssa pettäneen.
Itse haluan uskoa, että olemme henkisesti niin samanlaisia ja kypsiä, että lapsi ymmärtää kyllä ja on lopulta onnellinen myös. Ap
Jos vain saisin jonkun selkeän merkin, että hän tuntee samoin, ajaisin hänen pihaan heti ja tunnustaisin tunteeni. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin tunnustat omalle puolisollesi. Jos et siihen pysty, et ansaitse mitään hyvää elämääsi.
Mitä tunnustamisesta hyötyy? Haluaisin ensin tunnustaa ystävälleni.. jos tietäisin hänen tuntevan samoin, tunnustaisin heti omalle puolisolleni myös.
Entä jos oletkin tulkinnut väärin hänen käyttäytymisen ja jäät ilman kaveria , miehesi jättää ja toinen ei halua suhdetta.Mieti tarkkaan.
Eikö sinun ensin kannattaisi erota omasta puolisostasi? Löytäisit sitten mahdollisuuden rakkauteen kun et nykyistä rakasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sähän pelailet
Onko rakkaus aina peliä? Ap
Ethän sinä tiedä rakkaudesta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin tunnustat omalle puolisollesi. Jos et siihen pysty, et ansaitse mitään hyvää elämääsi.
Mitä tunnustamisesta hyötyy? Haluaisin ensin tunnustaa ystävälleni.. jos tietäisin hänen tuntevan samoin, tunnustaisin heti omalle puolisolleni myös.
Entä jos oletkin tulkinnut väärin hänen käyttäytymisen ja jäät ilman kaveria , miehesi jättää ja toinen ei halua suhdetta.Mieti tarkkaan.
Hän on julkisesti, avoimesti huomioinut minua niin että en voi olla väärässä. En usko olevani väärässä. Ap
Vierailija kirjoitti:
AP on todella sairas mielenterveydellisesti.
Niin on. Pakkomielteisesti suoltaa pettämisen ihannointia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnusta tunteesi ja jos hänellä on samoja tunteita, kokeilkaa tapailla toisianne salaa muutama kuukausi. Jos vielä tämän jälkeen haluatte vielä olla yhdessä, erotkaa puolisoistanne.
Salaa tapailu tuntuu niin väärältä mutta tuntuu, että se voisi olla paras ratkaisu. Koska muuten on riski että menettää kaiken turhaan. Olisitko itse valmis tapaamaan salaa? Mitä voi sanoa tekosyyksi ?
Onhan se väärin, mutta kuten sanoit ei kannata riskeerata kaikkea jos salasuhteessa paljastuukin toisesta liikaa epämiellyttäviä piirteitä.
Olen kerran tapaillut vaimoltani salaa, mutta se ei kestänyt kuin reilun kuukauden. Luojan kiitos etten tehnyt mitään hätäiltyjä päätöksiä. Tekosyynä käytin liikuntaa, ylitöitä ja harrastusporukoiden saunailtoja.
Miten ehdotit tapailua? Tilannetta hankaloittaa tai helpottaa se, että kyseessä on ystävä . Kumppanille voin periaatteessa selittää totuuden kaunisteltuna. Miten kertoa tunteista. Pitäisikö ehdottaa tapaaminen ja suudella? Vai puhua ensin ja sanoittaa tunne?ap
Tutustuin naiseen yökerhossa ja vietimme yhteisen yön. Tämän jälkeen vaan ajauduimme tapailemaan. Kerroin kyllä hänelle ensimmäisen yön jälkeen olevani naimisissa. Olin todella ihastunut.
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinun ensin kannattaisi erota omasta puolisostasi? Löytäisit sitten mahdollisuuden rakkauteen kun et nykyistä rakasta.
Nykyinen suhde on ok. Tuntuu että eroaminen tietämättä varmasti toisen tunteista loisi myös paineita toiselle. Kuin jos keskustelemme ensin ja tunteet on selvillä ja erot tahoillamme yhteinen päätös. Ap
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinun ensin kannattaisi erota omasta puolisostasi? Löytäisit sitten mahdollisuuden rakkauteen kun et nykyistä rakasta.
Ap sanoi olevansa "sen ikäinen", ettei noin voi toimia. Mitä lie tarkoitti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta kaveruus. Etenkin jos lapsia kuvioissa. Parisuhde tulee mennä edelle.
Lapsi on jo sen verran vanha että en näkisi olevan esteenä erolle. Jos löytää sielunkumppaninsa. Ap
Sinun sielunkumppanisi on ihminen, joka jättäisi puolisonsa ja perheensä? Millaiset sielut teillä oikein on?
Pettämisessä ei ole mitään väärää, mutta siitä ei pidä ikinä kertoa. Koskee kaikkia osapuolia. Itseasiassa ei pitäisi edes puhua pettämisestä vaan vaikka petkuttamisesta.
AP on todella sairas mielenterveydellisesti.