Kissanpentujen osittain hullun korkea luovutusikäraja
Nämä kukkahattutätien kissayhdistykset ja SEYt ottavat niin päähän. Vaikka ajatus taustalla on hyvä, toiminta menee äkkiä siihen, että kasvattajaa pidetään automaattisesti pyhimyksenä ja tulevaa omistajaa "pahiksena".
Minulla on kokemusta kolmen pentueen kasvattamisesta takavuosilta. Ero oli ilmeinen: Pienenä itsesosiaalistamani omat pennut olivat ihmisläheisyydeltään täysin toisesta maailmasta kuin muualta haetut. Silti eläinsuojelujärjestöjen asenne ostajan toiveisiin on usein pöyristyttävä. Kun aikoinaan kysyin kattienkatastrofi-yhdistykseltä leikkaamattoman kissan sukupuolta, sain vihaisen tuhahduksen: sukupuolella ei ole väliä, ostajan pitää hyväksyä mitä vain osoittaakseen olevansa valmis sitoutumaan.
No, minäpä kerron: jos sitoudun eläimeen 20 vuodeksi, haluan vaikuttaa sen sukupuoleen, väritykseen ja luonteeseen. On täysin epämotivoivaa sitoutua "mihin tahansa", kun mahdollisuus valita on olemassa. Ennen kaikkea haluan päästä rakentamaan suhdetta pentuun mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta siitä kasvaa mahdollisimman ihmisrakas. Ihmisviileä pentu ei palvele ketään. Kun pennun saa 14-viikkoisena niin suurinosa ihmisläheisyydestä on JO rakennettu ja jäljelle jää tuuri, minkälainen kasvatti ihminen kissalla on ollut.
Toisin kuin julkisuudessa väitetään, luovutusikä ei ole mustavalkoinen. Mitä pidempään pentua pidetään kasvattajalla, sitä suurempi osa sen kaikkein herkästä ja ihanimmasta varhaisajasta viedään varsinaiselta omistajalta pois. Kaikki kasvattajat haluavat omia tämän ainutlaatuisen vaiheen itselleen – verhoiltiinpa se sitten vastuullisuuden taakse tai ei.
Kasvattajan halua pitää pentu itsellään ei pitäisi leimata automaattisesti pelkäksi hyvyydeksi ja vastuullisuudeksi. Tulevalla omistajalla on oikeus rakentaa suhdetta lemmikkiinsä sen parhaassa kehitysvaiheessa, varsinkin kun tarjolla on äärimmäisen vastuullinen loppuelämän koti virikkeineen ja seuraajineen. Tosin sitäpä kasvattaja ei voi tietää, mutta ei voi tietää tuleva omistajakaan miten kasvattaja kasvattaa ihmisläheisyyteen.
Toinen asia on palkkiot. Aikoinaan sain vihaisia puheluita yhdistyksiltä koska en pyytänyt pennuista mitään, kuulemma vastuuttomat ottaa kissanpentuja kun ilman saa. No pyydettiin nimellinen pieni summa sitten. Nykyisin kääntäisin asian niin että ehkäpä vastuuttomat tehtailee kissanpentuja, maatiaiskissanpentujenkin hinnat ovat pilvissä yli 50-kertaiset mitä itse pyysin aikoinaan.
Minäpä kerron mitä itse suosittelen. Älkää siruttako kissojanne, et itsekään haluaisi luonnotonta mönttiä sisällenne. Käyttäkää kattinne lääkärissä huoletta, lääkärille ei kuulu onko kissa sirutettu vai ei, hänellä on vaitolovelvollisuus olla ilmoittamatta jos sirua ei ole. Jos haluatte ihmisläheisen kissanpennun, tutustukaa viihtyykö pentu sylissä vai onko etäinen ihmisiin, jos kissanpentu on jo 14-viikkoa tai edes lähelle sitä, älkää ottako koska mitään ei ole enää tehtävissä. Kissa elää niin vanhaksi että te ansaitsette kissan joka on mahdollisimman paljon sellainen kuin toivotte, silti pitää muistaa että hänelläkin on oma persoonallinen luonteensa jota ei voi muuttaa :-)
Kommentit (63)
Juu mutta kysäseppä näiltä kissa yhdistyksiltä pärjääkö kissa. Eijeijeiiii pentua ei voi hankkia koska pentutehtailijan pitää saada nauttia koko pentuaika, jonka jälkeen on kätevä hankkiutua siitä eroon!
Sitten varsinainen omistaja joutuu omistautumaan ehdoitta kissaan 20-vuotta pelkästään velvollisuuksin, ilman että saa edes mainita, että on jotain omia toiveita tai päämääriä symbioosista lemmikin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jopas on suhteettoman iso poru parista viikosta. Eri maissa on vähän erilaisia lainsäädäntöjä. vrt. esim. Jenkeissä vasta 21 v. saa ostaa alkomaholia, meillä jo 18v. jne....
Ja pakkoko sitä kissaa on hankkia eläinsuojeluyhdistykseltä, jos on kovin tarkkoja toiveita ja kriteerejä vaikka sille väritykselle.
Kannattaa muistaa, että eläin/kissa on oma persoonansa ja arvokas omana itsenään, ei minään ihmisen jatkeena ja hyödykkeenä. Olettaisin, että eläinsuojeluyhdistyksissä tämä periaate on korostunut, ja hyvästä syystä.
Voi valtava kiitos tästä elämää suuremmasta filosofisesta valaistumisesta! Totta kai meidän pitäisi muistaa, että kissa on riippumaton entiteetti, joka opiskelee vapaa-ajallaan kvanttifysiikkaa ja maksaa itse vuokransa, eikä suinkaan ihka aito hyödyke, jonka ihminen on omilla rahoillaan hankkinut omaa virkistystään varten. Oikeaoppisessa maailmassahan ihminen toimii vain nöyränä hiekkalaatikon siivoojana eläimelle, jonka luonteella tai seurallisuudella ei saa olla mitään väliä.
Todellisuudessa kyseessä on kuitenkin maailman toimivin symbioosi. Ihminen saa kotiinsa juuri sellaisen ihmisrakkaan kumppanin kuin halusi, ja vastineeksi tämä "hyödyke" kuittaa 20 vuoden ilmaiset hotellipalvelut, täyden ylläpidon ja lämpimän pedin ilman tarvetta pyydystää hiiriä pakkasessa. Jos tämä on riistoa, ilmoittautuisin itsekin mielelläni samanlaiseksi hyödykkeeksi.
Ajatus siitä, että lemmikin ominaisuuksien toivominen tekee ihmisestä pahan, on pelkkää teennäistä moralisointia. Kun ihminen saa täsmälleen toiveitaan vastaavan lemmikin, symbioosi toimii parhaiten: kissaa rakastetaan ja siitä huolehditaan viimeisen päälle. Sitoutuminen 20 vuodeksi itselle mieluisaan eläimeen on kaikkien etu, vaikka laitosmaiset moralisoijat vaatisivatkin pelkkää pyhää marttyyriutta.
Ikävä kyllä kukaan kissa ei ole täysin sun toiveiden mukainen. Kissa käyttäytyy kuten kissa ja niillä on oma luonteensa. Eikä ne ole kuin ihmisen mieli.
Turhaan länkytä ulkonäöstä ja sukupuolesta, ettet muka niihin voisi vaikuttaa. Netistä näkee ja sieltä voi valita mikä miellyttää.
No onko kukaan pitänytkään turkkilaisia mitenkään eläinten hyvinvointia edistävinä tai edelläkävijöinä? Tuskinpa.