Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kissanpentujen osittain hullun korkea luovutusikäraja
06.09.2026 |
Nämä kukkahattutätien kissayhdistykset ja SEYt ottavat niin päähän. Vaikka ajatus taustalla on hyvä, toiminta menee äkkiä siihen, että kasvattajaa pidetään automaattisesti pyhimyksenä ja tulevaa omistajaa "pahiksena".
Minulla on kokemusta kolmen pentueen kasvattamisesta takavuosilta. Ero oli ilmeinen: Pienenä itsesosiaalistamani omat pennut olivat ihmisläheisyydeltään täysin toisesta maailmasta kuin muualta haetut. Silti eläinsuojelujärjestöjen asenne ostajan toiveisiin on usein pöyristyttävä. Kun aikoinaan kysyin kattienkatastrofi-yhdistykseltä leikkaamattoman kissan sukupuolta, sain vihaisen tuhahduksen: sukupuolella ei ole väliä, ostajan pitää hyväksyä mitä vain osoittaakseen olevansa valmis sitoutumaan.
No, minäpä kerron: jos sitoudun eläimeen 20 vuodeksi, haluan vaikuttaa sen sukupuoleen, väritykseen ja luonteeseen. On täysin epämotivoivaa sitoutua "mihin tahansa", kun mahdollisuus valita on olemassa. Ennen kaikkea haluan päästä rakentamaan suhdetta pentuun mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta siitä kasvaa mahdollisimman ihmisrakas. Ihmisviileä pentu ei palvele ketään. Kun pennun saa 14-viikkoisena niin suurinosa ihmisläheisyydestä on JO rakennettu ja jäljelle jää tuuri, minkälainen kasvatti ihminen kissalla on ollut.
Toisin kuin julkisuudessa väitetään, luovutusikä ei ole mustavalkoinen. Mitä pidempään pentua pidetään kasvattajalla, sitä suurempi osa sen kaikkein herkästä ja ihanimmasta varhaisajasta viedään varsinaiselta omistajalta pois. Kaikki kasvattajat haluavat omia tämän ainutlaatuisen vaiheen itselleen – verhoiltiinpa se sitten vastuullisuuden taakse tai ei.
Kasvattajan halua pitää pentu itsellään ei pitäisi leimata automaattisesti pelkäksi hyvyydeksi ja vastuullisuudeksi. Tulevalla omistajalla on oikeus rakentaa suhdetta lemmikkiinsä sen parhaassa kehitysvaiheessa, varsinkin kun tarjolla on äärimmäisen vastuullinen loppuelämän koti virikkeineen ja seuraajineen. Tosin sitäpä kasvattaja ei voi tietää, mutta ei voi tietää tuleva omistajakaan miten kasvattaja kasvattaa ihmisläheisyyteen.
Toinen asia on palkkiot. Aikoinaan sain vihaisia puheluita yhdistyksiltä koska en pyytänyt pennuista mitään, kuulemma vastuuttomat ottaa kissanpentuja kun ilman saa. No pyydettiin nimellinen pieni summa sitten. Nykyisin kääntäisin asian niin että ehkäpä vastuuttomat tehtailee kissanpentuja, maatiaiskissanpentujenkin hinnat ovat pilvissä yli 50-kertaiset mitä itse pyysin aikoinaan.
Minäpä kerron mitä itse suosittelen. Älkää siruttako kissojanne, et itsekään haluaisi luonnotonta mönttiä sisällenne. Käyttäkää kattinne lääkärissä huoletta, lääkärille ei kuulu onko kissa sirutettu vai ei, hänellä on vaitolovelvollisuus olla ilmoittamatta jos sirua ei ole. Jos haluatte ihmisläheisen kissanpennun, tutustukaa viihtyykö pentu sylissä vai onko etäinen ihmisiin, jos kissanpentu on jo 14-viikkoa tai edes lähelle sitä, älkää ottako koska mitään ei ole enää tehtävissä. Kissa elää niin vanhaksi että te ansaitsette kissan joka on mahdollisimman paljon sellainen kuin toivotte, silti pitää muistaa että hänelläkin on oma persoonallinen luonteensa jota ei voi muuttaa :-)
Kommentit (63)
Sä väität olevasi kissaihminen, mutta et pätkääkään ymmärrä kissan kehityksestä, koska minäminäminä. Toivottavasti et saakaan kissaa mistään ellet ymmärrä mihin luovutusikä perustuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kissojen sirutus tulee pakolliseksi, turha siellä mussuttaa.
Minä sain 4-vuotiaan aran ja pelokkaan kissan paikalliselta kissatalolta ja se kissa on ollut ihmisläheisin yksilä mitä olen ikinä nähnyt. Kunhan se pääsi yli arkuudesta niin se oli jokapaikassa mukana ja nukkui vieressä.
Sukupuolella ja värillä ei ole mitään merkitystä ja ei sitä luonnetakaan aina voi ensisilmäyksellä nähdä.
Liian nuorena vieroitetuilla voi olla ongelmia, meillä oli aikoinaan kissa joka imi ihmisten korvia ja se oli söpöä, näin jälkikäteen ja aikuisena voin todeta että kissa oli vieroitettu liian aikaisin ja äitinsä tissiä se olisi halunnut imeä.
Vierailija kirjoitti:
Sä väität olevasi kissaihminen, mutta et pätkääkään ymmärrä kissan kehityksestä, koska minäminäminä. Toivottavasti et saakaan kissaa mistään ellet ymmärrä mihin luovutusikä perustuu.
Niihin minäminäminä juttuihinhan se perustuu -kunhan saan pitää pentuja mahdollisimman kauan. Sitähän se juuri on, tietysti tapauskohtaisesti voi olla muutakin.
Tiedätte asiat niin pirun hyvin, ettei muualla maailmassa tiedetäkään tästä teidän viisaudesta. Missään muualla ei nimittäin ole näin korkeaa luovutusikää, varmasti koko muu maailma tyhmä?
Ap ei osaa päättää haluaako se kolme viikkoa sitä kaikkein herkintä ja ihkuinta kehitysvaihetta vai tasapainoisen lemmikin seuraavaksi 20 vuodeksi. Tuollaisilla horinoilla ei ihme jos eläinsuojeluyhdistys ei halunnut antaa kissaa ap:n lemmikiksi.
Oma kissa oli melkein 5 kk kun otin sen ja kelpo peto siitä on kasvanut. Menin istumaan eläinsuojeluyhdistyksen pentuhuoneen lattialle ja otin pennun joka tuli eniten viereen kiehnäämään. Ihan samanluonteinen aikuinen tuosta kasvoi kuin ensitapaamisella silloin kahdeksan vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä sain 4-vuotiaan aran ja pelokkaan kissan paikalliselta kissatalolta ja se kissa on ollut ihmisläheisin yksilä mitä olen ikinä nähnyt. Kunhan se pääsi yli arkuudesta niin se oli jokapaikassa mukana ja nukkui vieressä.
Sukupuolella ja värillä ei ole mitään merkitystä ja ei sitä luonnetakaan aina voi ensisilmäyksellä nähdä.
Liian nuorena vieroitetuilla voi olla ongelmia, meillä oli aikoinaan kissa joka imi ihmisten korvia ja se oli söpöä, näin jälkikäteen ja aikuisena voin todeta että kissa oli vieroitettu liian aikaisin ja äitinsä tissiä se olisi halunnut imeä.
Suomi – tuo maailman ehdoton moralisoinnin ja virkamiesetiikan suurvalta! Onneksi olkoon meille kaikille: me olemme jälleen kerran pelastaneet maailman ja ratkaisseet kissanhoidon myyttisen mysteerin, jossa koko muu maapallo vaeltaa edelleen syvässä pimeydessä.
Kun muualla maailmassa – aina Ruotsista ja Keski-Euroopasta Japaniin asti – ihmiset ottavat kissanpennun 12-viikkoisena ja saavat röyhkeästi toivoa lemmikiltään tiettyä sukupuolta, väriä tai luonnetta, Suomessa tiedetään paremmin. Paljon paremmin.
Tässä oppipolku jokaiselle nöyrälle suomalaiselle kissanetsijälle:
1. Suomen lakisääteinen maailmanennätys: 14 viikkoa
Muu maailma nojaa tiede- ja kasvatusmalleihin, joissa pentu sosiaalistetaan uuteen kotiinsa 12 viikon kohdalla. Mutta ei Suomessa! Meillä lyötiin lakiin tyylikäs 14 viikon luovutusikä, koska meidän virkamiehemme ja kissayhdistyksemme tietävät biologian lait paremmin kuin kukaan muu universumissa.
Mitä siitä, että pienen pennun herkin, uteliain ja vastaanottavaisin ihmiseen leimautumisaika osuu luonnossa viikoille 2–8? Pääasia on, että kasvattaja saa omia pennun mahdollisimman pitkään itselleen "vastuullisuuden" nimissä, ja sinä saat kotiisi puolivuotiaan teinin, jolle olet lähinnä tunkeilija ja outo kämppäkaveri.
2. Sukupuoli, väri tai luonne? Ole hiljaa ja ole kiitollinen!
Jos menet kysymään eläinsuojeluyhdistykseltä tai "oikeaoppiselta" kasvattajalta jotain niin turhamaista ja itsekästä kuin pennun sukupuolta tai väritystä, valmistaudu saamaan henkinen korvapuusti.
"Sukupuolella ei ole väliä! Värillä ei ole väliä! Luonteella ei ole väliä! Se, että suostut ottamaan vastaan täysin sokkona 14-viikkoisen, kulmikkaasti sähisevän mustavalkoisen kollin, on ainoa hyväksytty osoitus siitä, että olet valmis sitoutumaan eläimeen 20 vuodeksi!"
Lainaisitko auton 20 vuodeksi ilman, että saat valita sen mallia? Et. Mutta lemmikin kohdalla sinun pitää suorastaan hävetä, jos haluat elää seuraavat kaksi vuosikymmentä eläimen kanssa, jonka ulkonäkö ja luonne oikeasti miellyttävät sinua ja sopivat elämäntyyliisi.
3. Kasvattaja on pyhimys, sinä olet potentiaalinen rikollinen
Suomalaisessa kissa-skenessä vallitsee ihana dynamiikka:
Kasvattaja/Yhdistys on virheetön hyväntekijä, joka laupeudessaan "omistautuu" ja säilyttää pentua olohuoneessaan lailliseen maksimi-ikään asti.
Sinä (tuleva omistaja) olet lähtökohtaisesti epäilyttävä pentutehtaan tukija, kukkahattu-kriitikko ja paha ihminen, jonka motiivit pitää perusteellisesti kyseenalaistaa kolmella esitietolomakkeella ja tuskastuneella huokauksella.
Entä jos halusit päästä rakentamaan suhdetta pikkupentuun mahdollisimman varhain, jotta siitä kasvaa syliin hakeutuva ja ihmisrakas perheenjäsen? Voi sinua pahaa, itsekästä ihmistä. Etkö ymmärrä, että pennun parhaat viikot kuuluvat lakisääteisesti kasvattajan iloksi, ei sinun?
Lopputulos: Suomi on pelastettu!
Nauttikaamme siis tästä uskomattomasta edistyksestä. Meillä on maailman tiukimmat pykälät, sirutuspakot, viralliset rekisterit ja ennätysikärajat.
Ja jos satut haluamaan ihmisläheisen, tietyn värisen pennun, jonka kanssa saat viettää sen elämän ihanimman varhaiskasvuvaiheen... no, voit aina muuttaa ulkomaille tai etsiä liiteristä maatiaskissan. Mutta muista silloinkin hävetä!
Voi harmi, sun aloitus oli nyt niin pitkä etten jaksanut lukea sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä väität olevasi kissaihminen, mutta et pätkääkään ymmärrä kissan kehityksestä, koska minäminäminä. Toivottavasti et saakaan kissaa mistään ellet ymmärrä mihin luovutusikä perustuu.
Niihin minäminäminä juttuihinhan se perustuu -kunhan saan pitää pentuja mahdollisimman kauan. Sitähän se juuri on, tietysti tapauskohtaisesti voi olla muutakin.
Tiedätte asiat niin pirun hyvin, ettei muualla maailmassa tiedetäkään tästä teidän viisaudesta. Missään muualla ei nimittäin ole näin korkeaa luovutusikää, varmasti koko muu maailma tyhmä?
Menes ottamaan lääkkeesi. Sinulle ei kuulu yksikään elävä olento
Ap vois ottaa lääkkeet.
On varmaan samoja tanttoja jotka soittaa eläinsuojaan että pitäisi saada kermanvärinen sinisilmäinen ragdoll-rotukissanpentutyttö nyt ja heti ja onhan se ROTUkissa ja siis varmasti KERMANvärinen eikä muu ja varmasti TYTTÖ koska kollit hyi. Ja siis NUORI ja SÖPÖ siis myös, melkein unohtui, hyi muuten turha kissa roskiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä hoitolaitoksessa tämä ap onkaan, avo vai suljetulla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sain 4-vuotiaan aran ja pelokkaan kissan paikalliselta kissatalolta ja se kissa on ollut ihmisläheisin yksilä mitä olen ikinä nähnyt. Kunhan se pääsi yli arkuudesta niin se oli jokapaikassa mukana ja nukkui vieressä.
Sukupuolella ja värillä ei ole mitään merkitystä ja ei sitä luonnetakaan aina voi ensisilmäyksellä nähdä.
Liian nuorena vieroitetuilla voi olla ongelmia, meillä oli aikoinaan kissa joka imi ihmisten korvia ja se oli söpöä, näin jälkikäteen ja aikuisena voin todeta että kissa oli vieroitettu liian aikaisin ja äitinsä tissiä se olisi halunnut imeä.
Suomi – tuo maailman ehdoton moralisoinnin ja virkamiesetiikan suurvalta! Onneksi olkoon meille kaikille: me olemme jälleen kerran pelastaneet maailman ja ratkaisseet kissanhoidon myyttisen mysteerin, jossa koko muu maapallo vaeltaa edelleen syvässä pimeydessä.
Kun muualla maailmassa – aina Ruotsista ja Keski-Euroopasta Japaniin asti – ihmiset ottavat kissanpennun 12-viikkoisena ja saavat röyhkeästi toivoa lemmikiltään tiettyä sukupuolta, väriä tai luonnetta, Suomessa tiedetään paremmin. Paljon paremmin.
Tässä oppipolku jokaiselle nöyrälle suomalaiselle kissanetsijälle:
1. Suomen lakisääteinen maailmanennätys: 14 viikkoa
Muu maailma nojaa tiede- ja kasvatusmalleihin, joissa pentu sosiaalistetaan uuteen kotiinsa 12 viikon kohdalla. Mutta ei Suomessa! Meillä lyötiin lakiin tyylikäs 14 viikon luovutusikä, koska meidän virkamiehemme ja kissayhdistyksemme tietävät biologian lait paremmin kuin kukaan muu universumissa.
Mitä siitä, että pienen pennun herkin, uteliain ja vastaanottavaisin ihmiseen leimautumisaika osuu luonnossa viikoille 2–8? Pääasia on, että kasvattaja saa omia pennun mahdollisimman pitkään itselleen "vastuullisuuden" nimissä, ja sinä saat kotiisi puolivuotiaan teinin, jolle olet lähinnä tunkeilija ja outo kämppäkaveri.
2. Sukupuoli, väri tai luonne? Ole hiljaa ja ole kiitollinen!
Jos menet kysymään eläinsuojeluyhdistykseltä tai "oikeaoppiselta" kasvattajalta jotain niin turhamaista ja itsekästä kuin pennun sukupuolta tai väritystä, valmistaudu saamaan henkinen korvapuusti.
"Sukupuolella ei ole väliä! Värillä ei ole väliä! Luonteella ei ole väliä! Se, että suostut ottamaan vastaan täysin sokkona 14-viikkoisen, kulmikkaasti sähisevän mustavalkoisen kollin, on ainoa hyväksytty osoitus siitä, että olet valmis sitoutumaan eläimeen 20 vuodeksi!"
Lainaisitko auton 20 vuodeksi ilman, että saat valita sen mallia? Et. Mutta lemmikin kohdalla sinun pitää suorastaan hävetä, jos haluat elää seuraavat kaksi vuosikymmentä eläimen kanssa, jonka ulkonäkö ja luonne oikeasti miellyttävät sinua ja sopivat elämäntyyliisi.
3. Kasvattaja on pyhimys, sinä olet potentiaalinen rikollinen
Suomalaisessa kissa-skenessä vallitsee ihana dynamiikka:
Kasvattaja/Yhdistys on virheetön hyväntekijä, joka laupeudessaan "omistautuu" ja säilyttää pentua olohuoneessaan lailliseen maksimi-ikään asti.
Sinä (tuleva omistaja) olet lähtökohtaisesti epäilyttävä pentutehtaan tukija, kukkahattu-kriitikko ja paha ihminen, jonka motiivit pitää perusteellisesti kyseenalaistaa kolmella esitietolomakkeella ja tuskastuneella huokauksella.
Entä jos halusit päästä rakentamaan suhdetta pikkupentuun mahdollisimman varhain, jotta siitä kasvaa syliin hakeutuva ja ihmisrakas perheenjäsen? Voi sinua pahaa, itsekästä ihmistä. Etkö ymmärrä, että pennun parhaat viikot kuuluvat lakisääteisesti kasvattajan iloksi, ei sinun?
Lopputulos: Suomi on pelastettu!
Nauttikaamme siis tästä uskomattomasta edistyksestä. Meillä on maailman tiukimmat pykälät, sirutuspakot, viralliset rekisterit ja ennätysikärajat.
Ja jos satut haluamaan ihmisläheisen, tietyn värisen pennun, jonka kanssa saat viettää sen elämän ihanimman varhaiskasvuvaiheen... no, voit aina muuttaa ulkomaille tai etsiä liiteristä maatiaskissan. Mutta muista silloinkin hävetä!
Luuletko sä oikeasti että joku muka jaksaisi lukea kommenttisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on kyllä totta että missään muussa maassa ei ole niin korkeaa luovutusikää kuin täällä. Mistä lie revitty?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sain 4-vuotiaan aran ja pelokkaan kissan paikalliselta kissatalolta ja se kissa on ollut ihmisläheisin yksilä mitä olen ikinä nähnyt. Kunhan se pääsi yli arkuudesta niin se oli jokapaikassa mukana ja nukkui vieressä.
Sukupuolella ja värillä ei ole mitään merkitystä ja ei sitä luonnetakaan aina voi ensisilmäyksellä nähdä.
Liian nuorena vieroitetuilla voi olla ongelmia, meillä oli aikoinaan kissa joka imi ihmisten korvia ja se oli söpöä, näin jälkikäteen ja aikuisena voin todeta että kissa oli vieroitettu liian aikaisin ja äitinsä tissiä se olisi halunnut imeä.
Suomi – tuo maailman ehdoton moralisoinnin ja virkamiesetiikan suurvalta! Onneksi olkoon meille kaikille: me olemme jälleen kerran pelastaneet maailman ja ratkaisseet kissanhoidon myyttisen mysteerin, jossa koko muu maapallo vaeltaa edelleen syvässä pimeydessä.
Kun muualla maailmassa – aina Ruotsista ja Keski-Euroopasta Japaniin asti – ihmiset ottavat kissanpennun 12-viikkoisena ja saavat röyhkeästi toivoa lemmikiltään tiettyä sukupuolta, väriä tai luonnetta, Suomessa tiedetään paremmin. Paljon paremmin.
Tässä oppipolku jokaiselle nöyrälle suomalaiselle kissanetsijälle:
1. Suomen lakisääteinen maailmanennätys: 14 viikkoa
Muu maailma nojaa tiede- ja kasvatusmalleihin, joissa pentu sosiaalistetaan uuteen kotiinsa 12 viikon kohdalla. Mutta ei Suomessa! Meillä lyötiin lakiin tyylikäs 14 viikon luovutusikä, koska meidän virkamiehemme ja kissayhdistyksemme tietävät biologian lait paremmin kuin kukaan muu universumissa.
Mitä siitä, että pienen pennun herkin, uteliain ja vastaanottavaisin ihmiseen leimautumisaika osuu luonnossa viikoille 2–8? Pääasia on, että kasvattaja saa omia pennun mahdollisimman pitkään itselleen "vastuullisuuden" nimissä, ja sinä saat kotiisi puolivuotiaan teinin, jolle olet lähinnä tunkeilija ja outo kämppäkaveri.
2. Sukupuoli, väri tai luonne? Ole hiljaa ja ole kiitollinen!
Jos menet kysymään eläinsuojeluyhdistykseltä tai "oikeaoppiselta" kasvattajalta jotain niin turhamaista ja itsekästä kuin pennun sukupuolta tai väritystä, valmistaudu saamaan henkinen korvapuusti.
"Sukupuolella ei ole väliä! Värillä ei ole väliä! Luonteella ei ole väliä! Se, että suostut ottamaan vastaan täysin sokkona 14-viikkoisen, kulmikkaasti sähisevän mustavalkoisen kollin, on ainoa hyväksytty osoitus siitä, että olet valmis sitoutumaan eläimeen 20 vuodeksi!"
Lainaisitko auton 20 vuodeksi ilman, että saat valita sen mallia? Et. Mutta lemmikin kohdalla sinun pitää suorastaan hävetä, jos haluat elää seuraavat kaksi vuosikymmentä eläimen kanssa, jonka ulkonäkö ja luonne oikeasti miellyttävät sinua ja sopivat elämäntyyliisi.
3. Kasvattaja on pyhimys, sinä olet potentiaalinen rikollinen
Suomalaisessa kissa-skenessä vallitsee ihana dynamiikka:
Kasvattaja/Yhdistys on virheetön hyväntekijä, joka laupeudessaan "omistautuu" ja säilyttää pentua olohuoneessaan lailliseen maksimi-ikään asti.
Sinä (tuleva omistaja) olet lähtökohtaisesti epäilyttävä pentutehtaan tukija, kukkahattu-kriitikko ja paha ihminen, jonka motiivit pitää perusteellisesti kyseenalaistaa kolmella esitietolomakkeella ja tuskastuneella huokauksella.
Entä jos halusit päästä rakentamaan suhdetta pikkupentuun mahdollisimman varhain, jotta siitä kasvaa syliin hakeutuva ja ihmisrakas perheenjäsen? Voi sinua pahaa, itsekästä ihmistä. Etkö ymmärrä, että pennun parhaat viikot kuuluvat lakisääteisesti kasvattajan iloksi, ei sinun?
Lopputulos: Suomi on pelastettu!
Nauttikaamme siis tästä uskomattomasta edistyksestä. Meillä on maailman tiukimmat pykälät, sirutuspakot, viralliset rekisterit ja ennätysikärajat.
Ja jos satut haluamaan ihmisläheisen, tietyn värisen pennun, jonka kanssa saat viettää sen elämän ihanimman varhaiskasvuvaiheen... no, voit aina muuttaa ulkomaille tai etsiä liiteristä maatiaskissan. Mutta muista silloinkin hävetä!
Olipa outo kirjoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä myyn tiskinalta, lisärahaa vastaan aina kun ostaja tajuaa kysyä Jopa 6-viikkoisia pentuja. Hinnat on kovat mutta niin on menekkikin.
Myykää te muut niitä aikuiskissoja, minä myyn aitoja pentuja, ja hyvin ne on pärjänneet!
Näitä ap kaltaisia itsekkäitä ihmisiä riittää, ikävä kyllä. Näille pitäisi olla ikuinen eläimien pitokielto.
Asiaa on tutkittu. Vertaisarvioiduissa tutkimuksissa on todettu, että 14-viikkoisina luovutetuilla pennuilla on vähemmän erilaisia käytöshäiriöitä kuin nuorempana luovutetuilla.
Esim. suomalaisten tutkijoiden julkaisu aiheesta täällä: https://www.researchgate.net/publication/319470349_Early_weaning_increa…
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä totta että missään muussa maassa ei ole niin korkeaa luovutusikää kuin täällä. Mistä lie revitty?
Suomessa luultiin silloin 6 v sitten että muut seuraisi mukana mutta yksikään muu maa ei ole nostanut luovutussuositusta 14 viikkoon. Pitävät vain outona Suomen päätöstä.
No en tiedä minkä kissayhdistyksen kautta olet kissaa hakenut, mutta itse olen kyllä sukupuolen ja värin saanut päättää jos haluamani kriteerejä on ollut tarjolla. Eikä se hintakaan ole ollut suhteeton.
Olisihan se tietty mukava saada pentu pienempänä, mutta pari ihan pienenä adoptoimaani kyllä olisivat äidin hoivaa tarvinneet pidempään, mutta tässä tapauksessa se ei ollut mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Asiaa on tutkittu. Vertaisarvioiduissa tutkimuksissa on todettu, että 14-viikkoisina luovutetuilla pennuilla on vähemmän erilaisia käytöshäiriöitä kuin nuorempana luovutetuilla.
Esim. suomalaisten tutkijoiden julkaisu aiheesta täällä: https://www.researchgate.net/publication/319470349_Early_weaning_increa…
Ja muualla taas on tultu päinvastaisiin tuloksiin että noin myöhä luovutus heikentää uuteen omistajaan leimautumista ja lisää kissan kodinvaihdon tuottamaa stressiä.
Alue: Aihe vapaa
14 viikkoa ei ole yhtään liikaa. Selitä sä mitä tahdot.