Lue keskustelun säännöt.
Onko jollain kokemusta, miten huolestuneisuudesta pääsee eroon?
Minulla on taipumusta huolestua asioista. Nuorena opiskelijana olin huolissani, miten rahat riittää, saanko harjoittelupaikan, opinko asiat ennen tenttiä yms. Aika tavallisia huolia. Silti se vaikutti omaan arkeen, oli vaikea nauttia asioista, kun huolet pyöri päässä.
Nyt on taas ollut jakso, jolloin huolestuin kohtuuttomasti. Tällä viikolla yhtenä aamuna bussi ei ollut pysäkillä oikeaan aikaan. Tarkastin kännykällä, onko jotain onnettomuuksia, onko vuoroja peruttu tai muuta syytä. Ei löytynyt mitään. Ehdin lietsoa itseni niin huolestuneeksi, että lähetin kollegalle viestin, etten ehkä ehdi ajoissa töihin. Bussi tuli 14 minuuttia myöhässä. Ehdin ajoissa töihin. En voinut omalle hätääntymiselle mitään. Kävin keväällä työnantajan maksaman työpsykologikäynnin, kun tuntui, että työasiat häiritsee elämää kotona. Joskus saattoi tulla sellainen tunne, että jätin tärkeän asian tekemättä, piti laivaa tietokone esille ja alkaa etsiä, onko jotain, minkä unohdin. Pakkoajatuksia siis. Sitten jos otan sen tietokoneen, saatan unohtua selaamaan kalenteria tai sähköposteja tunniksikin. Psykologin neuvosta olen nyt jättänyt koneen avaamatta iltaisin, ja pystyn kontrolloimaan tarvetta. Olen yrittänyt opetella, että on asioita, joihin voin vaikuttaa omalla toiminnalla ha sitten niitä, joihin en voi. Energiaa ei kannattaisi suunnata asioihin, joista en voi päättää, mutta aivoni eivät usko sitä.
Onko hyviä neuvoja, miten lievittää huolestuneisuutta?
Kommentit (259)
Jos ihmisen energiasta suurin osa menee sen suuren huolen murehtimiseen niin eihän silloin enää jää energiaa niihin pienempiin. Myös saattaa asettaa asiat oikeaan suhteeseen. Ihmisen kapasiteetti on rajallinen. Tai tapahtuu juuri kuten joku kertoi, että kun oli sairastanut agressiivisen syövän niin lakkasi murehtimasta pieniä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vahvasti veikkaisin, että sinulla voisi olla ADD (nyk. Adhd). Niin tutulta nimittäin kuulostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vahvasti veikkaisin, että sinulla voisi olla ADD (nyk. Adhd). Niin tutulta nimittäin kuulostaa.
Tämä oli siis vastaus kirjoittajalle 101
Vierailija kirjoitti:
Lisää niitä asioita, jotka antavat ja tuovat sinulle voimakkaan itseluottamuksen tunteen, voimaa ja energiaa.
Kun sitten taas väsymys, pelot, ylikierroksille joutuminen, paniikki ja hysteria alkavat vaania, olet kuitenkin paljon vahvempi ja pystyt käsittelemään tunteita paremmin, päivä päivältä.
Jatka itseluottamusta tuovia harrastuksia ja tekoja, olivatpa ne sitten urheilusuorituksia, käsitöitä, taulun maalausta. Kaikki sellainen, joka antaa tunteen "Onnistuin", "Osaan", "Olen hyvä tässä." on tärkeää. Vaikka kirjoittaminen.
Ja se suljettava huolivihko on tärkeä. Kirjoitat kaiken ylös, etkä muuna aikaa edes ajattele koko asiaa. Eli teet työvihkon itse itsellesi. Samalla kirjoitat ylös ne tilanteet, jolloin olit panikoida ja kehittelet 2 - 3 vaihtoehtoa, miten niissä olisi voinut tai voi menetellä. Käyt mielellään kaikki em. tilanteet läpi ja laadit varasuunnitelmat. Opit näkemään eri vaihtoehtoja ihan järjellä ja luovut vähitellen niistä tunne- ja draamakuohuista.
Kyseessä on siis aivotyö ja käytännön harjoitukset. Ja sinä osaat ja opit.
Minulle ei anna energiaa ja voimaa muu kuin jumala. Tietysti omat harrasteet voivat tuoda onnistumisen tunteita, mutta jos ajattelee että ne ovat lähtöisin itsestä ja vain saavutukset merkitsevät, on helposti kierteessä, missä pitää koko ajan vaan kehittyä ja parantua, koventaa suorituksia, jne. Se on mahdotonta loputtomasti ja joutuu aina näkemään enemmän vaivaa uuteen onnistumisen tunteeseen.
Voima, rakkaus ja hyväksyntä tulee siitä, että tietää riittävänsä jumalalle ja joka päivä on arvokas siitä huolimatta, ettei suoritus yltänyt eilisen tasolle tai jotakin on vähän pielessä.
Kaikkea ei myöskään tarvitse hallita, eikä jokaista taakkaa ottaa kantaakseen. Riittää kun tekee sen mihin pystyy ja yrittää parhaansa. Moni asia on sitä paitsi parempi jättää herran haltuun ja luottaa siihen, että asiat järjestyvät itsekseen. Rentoutuminen edistää luovuutta ja luovat ratkaisut ovat yleensä paljon parempia kuin pakotetut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän itseäni saman tyyppisenä. Murehdin tulevaa ja mennyttä, mietin mitä saattaa tapahtua ja mitä on jo tapahtunut. Analysoin välillä todella vanhojakin asioita, mutta nyt iän myötä osaan jo suhtautua vanhoihin asioihin paremmin "mennyt on mennyttä, voi voi" tyylillä. Lasten myötä tilanne on muuttunut siten että enemmän murehdin sitä onko lapsilla kavereita, sujuuko koulu yms. Toki myös murehdin omaa itseäni, osaanko olla hyvä äiti tai toiminko jossain tilanteessa väärin. Töissä myös analysoin päätöksiä usein pitkään ja saatan miettiä sanoinko jotenkin väärin tai kirjasinko asian huonosti (teen potilas/asiakastyötä). Valmistelen asioita moneen kertaan ja pelkään virheitä. Olen myös aivan ylikiltti töissä ja vieraampien ihmisten kanssa. Mutta tässäkin huomaan, että kun rutiinia tulee niin töissä helpottanut paljon . Mutta tiedostan että paremmin henkisesti jaksaisin varmasti suorittavassa työssä, minusta ei ikinä olisi työhön jossa vastaisin asiakkaan hengestä. Ajoittain olen miettinyt olisiko terapiasta apua ja hyötyä, mutta toisaalta tilanne on helpottunut iän myötä joten uskoisin että parempaan suuntaan mennään kokoajan.
Olet kuin minä nuorempana, hyvin olet asioita miettinyt! Oikeastaan sitähän se elämä on, pähläilyä mitä teinkään tai jätin tekemättä. Eihän ihminen kehity, jos ei väliin pysähdy miettimään. Hyvä olisi jos voi todeta, että parhaani tein!
Niinhän se menee, että moni meistä jossain määrin ahdistuvista ei olisi saavuttanut ammatissaan taitotasoaan ilman, että on herkkä ja märehtivä. Tai koko ammattiin ei olisi ilman sitä päätynyt. Perfektionismilla on kaksi puolta.
Olen tänään jostain syystä omituisen ahdistunut, ja vaikka tiedän siihen syitä, mikään niistä ei ainakaan yksinään riitä selitykseksi. Voi olla, että olen oivaltamassa jotain, ja synnytystuskasta on kyse. Normaalisti toimivat pikkujärjestelemiset eivät tänään jostain syystä riitä. En siedä musiikkia, josta normaalisti pitäisin ja saisin itseni hyvälle tuulelle. Turhaudun kaikkeen, mitä normaalisti siedän häiriintymättä. Mietin, kannattaako kokeilla uloslähtemistä vai voimistaako se oireita. Aina ei tiedä etukäteen, ei ole kiva jos alkaa tuottaa itselleen torikammoa. Mökkihöperryn riittävän taitavasti ilmankin sellaista.
Minulla on myös maha kipeä ja ylävatsa turvoksissa tänään. Mietin, kumpi on syy ja seuraus. Lisäksi alan olla nälkäinen kun ei ole tehnyt mieli syödä pallomahaan. Mietin, voiko sekin vaikuttaa. Vaikka nyt kun maha lopulta alkoi murista, tuntuu että se vie mukavasti huomion korvienvälistä ja aiheuttaa toimeliaisuutta.
Verensokeri laskee, mieliala laskee. Pallomahaan voi syödä helposti sulavaa, lempeää, tärkkelyspitoista ruokaa, esim. perunamuusia tai puuroa. Ahdistusta tulee myös usein kun kofeiini laskee, ja sen taustalla on usein myös nälkä, sillä kofeiini estää ruokahalun tuntemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä: Meditaatio ja rentoutumisjarjoitukset, päiväkirjan pito (ns. huolihetki), terapiatyöskentely (omien arvojen selkiyttäminen ja niihin keskittyminen, oman henkisen hyvinvoinnin priorisointi erittäin korkealle).
Tietoisesti pyrin ottamaan mallia rennommista ihmisistä, jotka eivät ole ihan niin äärimmäisen tunnollisia aina kaikessa kuin mitä oma sisäinen tarve sanoo. Hekin pärjäävät -minunkin siis täytyy pärjätä vähemmällä.
Jatkan vielä, että meditaatiolle iso suositus, siinä nimenomaan harjoitetaan hermostoa rauhoittumaan ja pysähtymään. Se tekee niin hyvää ylivirittyneisyyteen taipuville huolestujille.
Meditaation sijaan kannattaa etsiä käsiinsä breathwork-harjoitteita, missä keskitytään hengitykseen eikä vaan nökötetä hiljaa ajatusten kanssa. Aika moni meditaatiossa ajautuu ajatuslooppeihin, kun ei tajua että keho pitää ensin hengityksen vapauttamien hormonien avulla tyhjentää niistä ajatuksista, vapauttaa mielihyvähormoneita, ja sitten oikeasti nauttia siitä istuskelusta mitään tekemättä.
Hengittämällä ja podia kuunnellen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen kova murehtija. Jos joku asia vaivaa mieltä tai on epävarma, niin aivot kertoo 100 tapaa, miten asiat voivat mennä....ja etenkin huonosti.
Mies aina sanoo mulle, että mulla menee hyvät murehtimiset ihan hukkaan, kun asiat eivät menekään huonosti. Lisäksi toteaa, että asiat kyllä aina järjestyy jollain tavalla. ----- Nämä lauseet yritän aina muistaa, kun murehtiminen yrittää vallata ajatusta. Jostain syystä ne helpottaa ja rauhoittaa, ja pystyn päästämään murehtimisesta irti tai ainakin lievittää sitä minimitasolle.
Rehellisesti. Sellainen lääkitys joka toimii ahdistukseen. En voi riittävästi painottaa kuinka paljon elämänlaatu nousee. Sulla voi olla yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä ja se haittaa elämääsi rankasti. Lääkäriin. Elämänlaatu nousuun. sä olet kuin kahleissa nyt ja sun elämä soljuu ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti. Sellainen lääkitys joka toimii ahdistukseen. En voi riittävästi painottaa kuinka paljon elämänlaatu nousee. Sulla voi olla yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä ja se haittaa elämääsi rankasti. Lääkäriin. Elämänlaatu nousuun. sä olet kuin kahleissa nyt ja sun elämä soljuu ohi.
Lääkekoukku ei ole hyvä ratkaisu pitkän ajan ongelmiin. Ajattelu ylipäätään ei hirveästi kuulu ihmiselle, nykyihmisen helmasynti on olla koko ajan ajatuksissaan. Sen sijaan pitäis keskittyä enemmän läsnäoloon ja kaikesta nautiskeluun, elämän ihmettelyyn ja muuhun tyhjäpäiseen toimintaan. Ajattelu, negatiivinen ajattelu ja yliajattelu eivät ole mitään hyveitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siitä pääse eroon. Olen seurannut vaimoa yli 30 vuotta ja se on aina huolestunut milloin mistäkin vaikkei yleensä olisi mitään aihetta.
Näin se taitaa mennä. Tässä on tapasteltu pian 70 v ja parannusta ei pahemmin nähtävissä. Viisas lapseni on pikkasen saanut rauhottumaan, tai peitän minkä ehdin🤨
Pahinta on sen ahdistuksen piilottaminen! Se vaan vahvistuu.
Itse ymmärsin kuunneltuani Arto Pietikäisen luentoja, että ahdistuksen voi antaa olla. Siitä voi myös kertoa läheisille, miksei vieraillekin, kun se tulee. Ahdistus saa olla! Sitä ei tarvitse hävetä. Sen kun hyväksyy eikä esitä jotain ylipirteetä ja "normaalia" kun se on päällä, sen voima hiipuu nopeammin. Nykyään kun tulee agdistus , sanon sille " moi vanha jamu, mistä nyt tuulee". Ja sitten teen pika-analyysin mikä ahdistaa ja sanon sille tyyliin "joo tää on vaikeeta mutta me siitä selvitään". Eli huumoria mukaan, ei elämä niin kauheeta ole. Ja jos niitä ahdistavia ajatuksia kyseenalaistaa, sekin auttaa. Itserohkaisua ja itsemyötätuntoa kannattaa harjoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta työtä se on vaatinut ihan älyttömästi, kymmeniä tunteja liikuntaa viikossa. Enkä ole ulkonäön vuoksi liikkunut vaan terveyden, kaunis kroppa tulee sivutuotteena.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi yrittää vain ajatella positiivisesti ja psyykata itseään ettei olisi niin huolestunut!
Ei toimi.
Lue HOT- metodista. Arto Pietiläinen kirjoittanut paljon miten selvitä ahdistusongelman kanssa. Löytyy myös youtubesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Murhe kannattaa kuulemma kirjoittaa paperille ja repiä se sitten palasiksi tai tehdä siitä lennokki.
Eipä siihen auta muu kuin saavuttaa tietty mielentila, jossa huolestuneisuus väistyy ja tilalle tulee ajattelu, että se asia menee sitten niin kuin menee. Aika näyttää, kuinka käy. Tulevan murehtimisella pilaa tämän päivän, vaikka siinä mieltä painavassa asiassa kävisi lopulta hyvin. Onko minulla syytä pilata tämä päivä turhalla tulevien murehtimisella, kun ei tiedä, miten tulee käymään ja kun ei se varmaakaan ole, että siinä käy huonosti. Jos ei onnistu, niin murehtii vasta sitten, ettei pohjalla ole jo ennakkoon murehtimisia.
Vierailija kirjoitti:
Jos ihmisen energiasta suurin osa menee sen suuren huolen murehtimiseen niin eihän silloin enää jää energiaa niihin pienempiin. Myös saattaa asettaa asiat oikeaan suhteeseen. Ihmisen kapasiteetti on rajallinen. Tai tapahtuu juuri kuten joku kertoi, että kun oli sairastanut agressiivisen syövän niin lakkasi murehtimasta pieniä asioita.
Monesti ei tapahdu, koska kyse on persoonallisuudesta. Se on synnynnäistä, kuinka helposti huolestuu tai murehtii. Ei meillä anoppi ole lakannut murehtimatta pikkuasioista, vaikka on kahdesti sairastanut syövän. Hän murehtii myös toisten asioita. Viimeksi kesällä kun lähdettiin 2 viikoksi matkoille, hän soitti pienen puhelun. Kysyi, ollaanko muistettu hankkia kukille kastelija, koska nehän kuivuu ja menee rahat hukkaan. Sanoin, että muistettiin hankkia. Sitten häntä alkoi mietityttää, olenko minä jättänyt ohjeet, paljonko laittaa vettä, kun kasvien kastelua ei saa muuttaa yhtäkkiä. Ja ettei siinä ollut tarpeeksi, hän kyseli, onko kotiavain mukana ja onko liedet pois päältä ja kahvinkeittimen johto pois seinästä. On on. Hän oli kuulemma kuullut tapauksesta, että kahvinkeitin mennyt itsestään päälle, kun oli johto jätetty seinään matkan ajaksi. Ja ettei tässä vielä ollut tarpeeksi, niin hän kyseli, onko meillä myös neuletakit tai muut pitkähihaiset, jos sattuu kylmiä iltoja. Matkan aikana hän toki viestillä tiedusteli, millaiset säät on sattunut, onko liian lämmin ja onko iltaisin kylmää. Voi herranjestas!
Vierailija kirjoitti:
Murhe kannattaa kuulemma kirjoittaa paperille ja repiä se sitten palasiksi tai tehdä siitä lennokki.
Jep. Kirjoitin, että tilillä on rahaa 20 senttiä ja seuraavan kerran tulee lisää vasta 15.9. Revin paperin ja kävin katsomassa tilin saldoa. Edelleen oli 20 senttiä.
Vierailija kirjoitti:
Turha murehtimen lakkaa kun elämään tulee joku todella ja oikeasti huolestuttava asia. Olkaa siinä mielessä onnellisia, että luultavasti turhaan miettivillä ei ole todellisia murheita, eli elämä on melko hyvää. Itse nykyään kun olen taloudellisesti ahtaalla en murehdi oikeastaan mitään muuta kuin, että miten pärjään yksin rahallisesti. Sitä mietinkin sitten miltei jatkuvasti, yölläkin tulee herätessä mieleen. Jos sattumalta tulee lyhyt hetki, että pystyn taloudellisesti olemaan sitä miettimättä oloni on todella onnellinen ja kevyt. Mietin aina silloin, että miten suurta turvaa ja murheettomuutta on ihmisillä, joiden taloustilanne on vakaa.
Jos taloutenne ja terveytenne on kunnossa edes suunnilleen niin kannattaa muistuttaa se mieleen kun murehtiminen painaa päälle.
Juuri näin itsekkin teen. Ajattelen " minä olen terve. minä olen turvassa. minulla on talous kunnossa. minulla on kaikki hyvin ja voin tehdä mitä haluan. minä olen vapaa" jne.
Se rauhoittaa
Vierailija kirjoitti:
Eipä siihen auta muu kuin saavuttaa tietty mielentila, jossa huolestuneisuus väistyy ja tilalle tulee ajattelu, että se asia menee sitten niin kuin menee. Aika näyttää, kuinka käy. Tulevan murehtimisella pilaa tämän päivän, vaikka siinä mieltä painavassa asiassa kävisi lopulta hyvin. Onko minulla syytä pilata tämä päivä turhalla tulevien murehtimisella, kun ei tiedä, miten tulee käymään ja kun ei se varmaakaan ole, että siinä käy huonosti. Jos ei onnistu, niin murehtii vasta sitten, ettei pohjalla ole jo ennakkoon murehtimisia.
Totta joka sana
Minulla taas ei toimi, valitettavasti kokeilin vuosikausia. Siinä tuli muita murheita sitten mukana. Jos perjantaina joi viinipullon, lauantaina meni koko aamupäivä tuskaillessa elämää. Aika usein tuli juotua myös lauantaina, ei kirkkaita mutta miedompia. Äkkiä oli jo sunnuntai, ja ahdistus siitä, ettei ole tehnyt mitään, kuten siivonnut tai lenkkeillyt tai hoitanut asioita tai tavannut läheisiä.
Jossain vaiheessa huomasin, että jatkuvasti oli huono omatunto. Appi pyytää meitä kylään, minä en jaksa, ja sama jatkuu viikosta toiseen. Hän oli silloin vähän päälle 70 v. ja monia sairauksia, asui 100 km päässä. Hän olisi ansainnut enemmän seuraa. Kotitöihin ei tarvinnut apua, mutta läheisten seuraa. Joskus mieheni kävi siellä yksinkin, kun minua ahdisti ja oli jotenkin paha olla.
Samaa oli muissakin suhteissa. En paljon jaksanut tavata ystäviä, kun viikonloppuisin pullo ja saunominen oli muka tärkeämpää. Sitten jos ystävät pyysivät mukaan jonnekin ja siihen liittyi alkoholi, minullahan meni sekin överiksi. Esimerkiksi kerran oltiin laivalla 4 naisen porukalla. Kun muut lähtivät nukkumaan puolilta öin, minä kiersin sen jälkeen vielä yökerhonkin, enkä edes muista, moneltako olin nukkumassa. Ei mitään järkeä. Toiset meni aamupalalle ja minä siinä kunnossa, etten pystynyt. Ei se ole enää hauskaa. Ja matkan jälkeen ahdisti niin että ihan rintaan sattui.
Mikä minulla sitten auttoi tuosta kierteestä eroon, niin kesämökki. Minä itse sovin itseni kanssa, että sinne ei kuljeteta pulloja. Halusin pitää sen paikkana, jossa saunotaan, tehdään pihatöitä, ulkoillaan, kalastetaan, syksyllä marjastetaan. Tiesin itse, että jos pullot lähtee mukaan, se menee ryypiskelyksi enkä jaksa tehdä mitään. Kesämökki hoitaa myös ahdistusta. Kun sinne menee, ei tarvitse pohtia työasioita, raha-asioita tai mitään muutakaan. Ei se kaikilla toimi, mutta minulla on tuntunut toimivan. Toisaalta välillä on tylsää, kun on vain yksi mökki. Joskus olisi mukava vaihdella, mutta rahat ei riitä. Meillä ei myöskään voi käyttää mökkiä lumisena aikana. Kaivo jäätyy ha toisaalta tietä ei aurata. Se on mökkitie, alueella 6 kesämökkiä ja muut ei halua käyttää talvella tai eivät pysty, jos ei eristeitä, niin auraus maksaisi meille maltaita.