Vituttaa olla alkoholisti!
Pakko se on uskoa ettei pysty olla juomatta vaikka haluaa. Taas eilen muutama bisse ja vähän jäykkää päälle. Ei paljon, mutta piti olla selvänä. Ei krapulaa nyt, mutta tuntuu että on ottanut ja tämä päivä menee taas hukkaan. Joka maanatai päätän olla seuraavan viikonlopun selvinpäin. Kokeilin kannabistakin, mutta ei se ole sama asia. Ei siitä saa sitä sama tunnetta mitä viinasta saa, eikä sillä voi alkoholia korvata. Viinaa haluaa silti. Muille en halua myöntää ongelmaani, jotenkin tämä pitää saada itse haltuun salassa. Se perjantain ahdistus on aivan karsea kun se koittaa, eikä se lähde kuin juomalla.
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystyt olemaan juomatta kun et osta alkoa. Sinun tekee vaan mieli juoda.
Ei se auta. Tulee ahdistus, jos ei juo. Ongelma on geneettinen. Ahdistus häviää heti kun oottaa alkoa. Se on kirous. Ihan verrattavissa sokeriin, kahviin tai seksiin. Ei ihme että moni mies ra iskaa, jotka on Saharan alapuolelta.
Olen nähnyt pätkän, jossa noilta tummilta kavereilta yritettiin kysellä, mitä raiskatulle tapahtuu ja miksi se on heille paha asia. Yrittivät porukalla vastata kysymykseen, mutta eivät ymmärtäneet sitä. Ainoa empaattisuutta vähänkään lähestyvä näkökulma oli, että no jos se tulee raskaaksi niin kai se on vähän huono juttu, mutta sekin nähtiin yhteisön kannalta, ei naisen. Naisen tunteet ja henkinen rikkoutuminen tai sen vaikutukset yhteisölle, ei mitään oivallusta siihen suuntaan. Tai että sellaisella olisi mitään merkitystä. Oli järkyttävää nähtävää. Ei ne sitä ahdistuksen takia tee vaan koska se nyt vaan on heistä ihan ookoo harrastus. Suomalaiset taas kasvattavat lapsensa ajatukseen, että juominen ahdistuksen hoitona on normi. Useimmissa maissa lähdettäisiin alun perin etsimään muita ratkaisuja ahdistuneisuuteen. Eikä odotettaisi, että se muuttuu fyysiseksi riippuvuudeksi pullosta henkisen lisäksi.
Meillä tuohon viikonlopun pyhittämiseen vielä johdattelee kaikki muukin asennoituminen. Karkkipäivä on lauantaisin, siitä se alkaa. Arjen epämukavuuksista tai elämän ongelmista ei tarvitse välittää kun aina voi odottaa viikonloppua, jolloin pääsee kaikesta tauolle, uskovaiset kirkkoon ja muut känniin. Elämästä ei tarvitse tehdä siedettävää saati hyvää. Ei tarvitse aikuistua, valita ja hyväksyä vastuitaan ja löytää välineitä, joilla pettymykset voi purkaa rakentavasti. Meidät kasvatetaan edelleen ajattelemaan, että olemme voimattomia vaikuttamaan tilanteeseemme ja ratkaisu tulee taivaalta jos tulee. Historiallisesti ymmärrettävää vaikka meillä ei maaorjia sentään oltu, mutta ehkä orjan osa oli jopa turvallisempi kuin maattoman tai torpparin, ja katkeruus on lähinnä osoittanut että ollaan vielä elossa. Sitten ollaan kaksi ihan eri ihmistä. Isäni, juoppo hänkin mutta maltillisemmin, ihmetteli naapuriaan, joka viikonloput räyhäsi ja tappeli kavereittensa kanssa, ja aina jotakuta sattui. Viikolla oltiin taas lauhkeita lampaita joille kaikki kävi ja hyvää pataa, koska kännissä tapahtuneita ei lasketa. No henkihän siinä lähti mukavalta mieheltä, mutta sitä ei lasketa.
Perseestä on. Eilen kun oli kaunis päivä niin hankin juomaa ja ajattelin että istun päivän puutarhassa lukemassa ja fiilistemässä mutta vıtut. Ehkä tunnin jaksoin lukea, sitten oli jo viinaa sen verran päässä ettei lukemiseen saanut keskityttyä eikä moinen rauhallinen ajankulu enää kiinnostanut. Piti mennä sisälle musiikkia soittamaan ja leffoja katsomaan.
Nyt loppu juominen, sanoi Jamppa Tuominen
Laita rukouspyyntö että sut vapautetaan alkoholiriippuvuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulin vain tsemppaamaan. Samassa veneessä ollaan.
Itse onnistun sillointällöin olemaan noin viikon juomatta jos elämä on tarpeeksi tasaista, mutta sitten kun stressi menee tietyn tason yli tai tulee jokin tunnekuohu, niin menee ikäänkuin autopilotti päälle ja tölkki sihahtaa auki. Alkoholittomuus jotenkin vetää hermoston niin herkille että kaikki vastoinkäymiset on maailmanloppuja ja jotenkin aivot ja ahdistus käy ylikierroksilla. Ennätykseni oli kuukausi juomatta, mutta se oli yhtä piinaa: en kestänyt korkeita tai äkillisiä ääniä, en kosketusta, en hajuja enkä mitään. Nälän kontrollointi petti täysin, sain ihan käsittämättömiä ahmimiskohtauksia ja tuntui että kroppa ja hermosto oli koko ajan hätätilassa. Se ahdistus oli jotain ihan sietämätöntä ja kuukauden jälkeen loppui usko siihen, että joskus helpottaisi.
Olen lukenut useammankin self-help kirjan alkoholin lopettamiseen mutta ne tuntuu lähinnä v*ttuilulta. Kaikissa hehkutetaan miten päätös vain tehtiin ja korkki pysyi kiinni, miten hyvä fiilis raittiudesta seurasi, energiaa riitti ja miten mieli ei tehnyt pisaraakaan päätöksen jälkeen. Kaipaisin tarinoita joissa lopettaminen EI ole ollut helppoa, ja joissa on oikeasti jouduttu kamppailemaan riippuvuuden ja vieroitusoireiden kanssa ja selvitty niistä voittajina.
Tuossa ajassa oli vasta krapula alkanut.
Raitistumiseen tarvitaan muiden apua, myös lääkkeitä.
Alkoholiriippuvuus kehittyy usein pitkän ajan kuluessa, ja siihen liittyy sekä fyysinen että psyykkinen riippuvuus. Kun alkoholin käyttö lopetetaan äkillisesti, elimistö reagoi voimakkaasti. Vieroitusoireet voivat olla vakavia ja jopa hengenvaarallisia.
Vieroitusoireet alkavat yleensä 6–24 tunnin kuluessa alkoholin käytön lopettamisesta. Oireiden voimakkuus vaihtelee yksilöllisesti.
Oireiden vakavuuden vuoksi katkaisuhoito tulisi tehdä ammattilaisten valvonnassa. Ns. komplisoitumattomat vieroitusoireet voidaan hoitaa avopuolella, mutta komplisoituneet (vaikea levottomuus, ääni- ja näköharhat, kouristukset yms.) hoidetaan laitosoloissa, vieroitusosastolla tai sairaalassa.
Pääsee juoppo taasen nopeasti uudelleen radalle.
Alkoholismin hoidossa tulisi keskittyä ennen kaikkea juomisen lopettamisen jälkeiseen aikaan, mikä syystä tai toisesta on Suomessa täysin lapsen kengissä, tyyliin "lyödään lisää lyötyä".
Ehkäpä ex-neuvostoliiton naapuruudella on siihen oma osuutensa.
Siellähän alkoholismi oli ja on uskonnon veroinen asia.
Älä usko viinapirua. Kyllä se ahdistus lähtee muutenkin.
Alkoholi huijaa aivoja
Hetken helpotus: Alkoholi rauhoittaa aivoja aluksi samalla tavalla kuin jotkut rauhoittavat lääkkeet.
Kosto seuraavana päivänä: Kun alkoholin vaikutus lakkaa, aivot menevät ylikierroksille. Tätä kutsutaan krapula-ahdistukseksi eli "morkkikseksi", ja se on puhtaasti kemiallista.
Kierre: Lopulta juot vain siksi, että saisit pois sen ahdistuksen, jonka edellinen juomiskerta aiheutti.
Vierailija kirjoitti:
Hieno juttu, että myönnät ongelman. Siihen ei jokainen pysty! Ja se on ensimmäinen askel kohti raitistumista!
😅 Suurin osa alkoholisteista kyllä myöntää ongelman itselleen kun ollaan tarpeeksi pitkällä, mutta aivan kuten ap, harvempi on valmis tekemään mitään toimia että touhu loppuisi.
Vierailija kirjoitti:
Tulin vain tsemppaamaan. Samassa veneessä ollaan.
Itse onnistun sillointällöin olemaan noin viikon juomatta jos elämä on tarpeeksi tasaista, mutta sitten kun stressi menee tietyn tason yli tai tulee jokin tunnekuohu, niin menee ikäänkuin autopilotti päälle ja tölkki sihahtaa auki. Alkoholittomuus jotenkin vetää hermoston niin herkille että kaikki vastoinkäymiset on maailmanloppuja ja jotenkin aivot ja ahdistus käy ylikierroksilla. Ennätykseni oli kuukausi juomatta, mutta se oli yhtä piinaa: en kestänyt korkeita tai äkillisiä ääniä, en kosketusta, en hajuja enkä mitään. Nälän kontrollointi petti täysin, sain ihan käsittämättömiä ahmimiskohtauksia ja tuntui että kroppa ja hermosto oli koko ajan hätätilassa. Se ahdistus oli jotain ihan sietämätöntä ja kuukauden jälkeen loppui usko siihen, että joskus helpottaisi.
Olen lukenut useammankin self-help kirjan alkoholin lopettamiseen mutta ne tuntuu lähinnä v*ttuilulta. Kaikissa hehkutetaan miten päätös vain tehtiin ja korkki pysyi kiinni, miten hyvä fiilis raittiudesta seurasi, energiaa riitti ja miten mieli ei tehnyt pisaraakaan päätöksen jälkeen. Kaipaisin tarinoita joissa lopettaminen EI ole ollut helppoa, ja joissa on oikeasti jouduttu kamppailemaan riippuvuuden ja vieroitusoireiden kanssa ja selvitty niistä voittajina.
"Olen lukenut useammankin self-help kirjan alkoholin lopettamiseen mutta ne tuntuu lähinnä v*ttuilulta. Kaikissa hehkutetaan miten päätös vain tehtiin ja korkki pysyi kiinni, miten hyvä fiilis raittiudesta seurasi, energiaa riitti ja miten mieli ei tehnyt pisaraakaan päätöksen jälkeen. Kaipaisin tarinoita joissa lopettaminen EI ole ollut helppoa, ja joissa on oikeasti jouduttu kamppailemaan riippuvuuden ja vieroitusoireiden kanssa ja selvitty niistä voittajina."
Tämä juuri.
Kun itse laihdutin, minua eivät sankaritarinat motivoineet, koska nykyhetkessä oli kurja, hämmentynyt, eksynyt olo. Halusin siihen tukea, en mitään "Syö vähemmän kuin kulutat" tai "Laihduttaminen on helppoa" mantroja.
YouTuben suosituksiinkin juuri sopivasti, "x kieli on helppo oppia opin sen vuodessa lol" tuli tuollaisia videoita silloin kun olin turhautunut kyseisen kielen parissa, ja oli vaikea ymmärtää tiettyjä asioita.
Ahdistus ei lähde juomalla, se vain siirtyy
Alkoholi ei poista ahdistuksen syytä. Se toimii kuin laastari, jonka alla haava tulehtuu entisestään. Kun selviät, ongelmat ja ahdistus ovat yhä vastassa – usein isompina.
Apua on saatavilla ja tästä voi päästä yli
Ahdistusta voi oppia sietämään ja hoitamaan turvallisesti ilman alkoholia.
Ahdistukseen ja vieroitusoireisiin saa lääkäriltä apua, joka rauhoittaa kehoa turvallisesti ilman alkoholia. Mielen hyvinvointiin ja ahdistuksen hallintaan ilman paineita voi hakea tukea myös Mieli ry -järjestöltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystyt olemaan juomatta kun et osta alkoa. Sinun tekee vaan mieli juoda.
Ei se auta. Tulee ahdistus, jos ei juo. Ongelma on geneettinen. Ahdistus häviää heti kun oottaa alkoa. Se on kirous. Ihan verrattavissa sokeriin, kahviin tai seksiin. Ei ihme että moni mies ra iskaa, jotka on Saharan alapuolelta.
Ei ole geneettinen ongelma. Itse olet halunnut ja itse hoidat pois. Paljon helpompaa kuin laihduttaminen, koska alkon voi jättää kokonaan pois, ruokaa ei
Jos olet kotona, lähde kävelemään ulos. Jos olet sohvalla, nouse ylös ja mene pesemään kasvot kylmällä vedellä.
Viivytä juomista: Sano itsellesi: "Odotan 15 minuuttia. Jos tarve on silloinkin aivan yhtä sietämätön, mietin asiaa uudestaan."
Himot tulevat aaltoina. Ne nousevat tosi korkealle, mutta ne myös laskevat, jos pystyt odottamaan hetken.
Hanki käsiin jotain muuta: Juo litra kylmää vettä, syö jotain makeaa tai tulista. Anna keholle jokin muu vahva aistimus.
Soita jollekin: Soita luotettavalle ystävälle, perheenjäsenelle tai auttavaan puhelimeen.
Sano suoraan: "Minun tekee nyt aivan hulluna mieli juoda, puhu minulle jostain muusta"
Käytä nimettömiä chateja: Verkossa on paikkoja, joissa ammattilaiset ja vertaiset vastaavat heti.
Jos vieroitusoireet ovat todella rajut, älä yritä lopettaa seinään yksin kotona, vaan hakeudu terveyskeskuspäivystykseen tai A-klinikan katkohoitoon. Sieltä saa lääkkeitä, jotka lopettavat tuon pakottavan fyysisen tuskan turvallisesti.
Lepositeitä käytetään viimesijaisena turvaamistoimenpiteenä esimerkiksi psykiatrisessa hoidossa tai päivystyksessä, jos potilas on vaaraksi itselleen tai muille.
Titrauksella pyritään löytämään mahdollisimman nopeasti mutta turvallisesti oikea lääkeannos (kuten rauhoittava lääkitys tai psykoosilääkitys), jotta potilaan tila tasaantuu ja lepositeistä voidaan luopua mahdollisimman pian
Suomessa käytetään useita erilaisia lääkkeitä, joita voi ottaa pitkäaikaisesti (niin sanottuna estolääkityksenä) helpottamaan alkoholiongelmaa.
Juomishimoa vähentävät lääkkeet (Estävät mielitekoa)
Nämä lääkkeet vaikuttavat aivojen välittäjäaineisiin. Ne eivät tee sinua sairaaksi, jos juot, vaan ne tekevät juomisesta "tylsää" tai vähentävät pakottavaa tarvetta ottaa lasillinen.
Naltreksoni: Tämä lääke salpaa aivojen mielihyväkeskusta. Se vie alkoholilta pois sen tuoman "kiksautuksen" tai rentoutuksen tunteen. Kun juomisesta ei enää saa palkintoa, aivot oppivat pikkuhiljaa pois himosta.
Nalmefeeni: Toimii hyvin samalla tavalla kuin naltreksoni. Sitä otetaan usein tarvittaessa silloin, kun tiedostaa tilanteen, jossa saattaisi ratketa juomaan.
Akamprosaatti: Tämä lääke auttaa aivoja löytämään takaisin kemiallisen tasapainon pitkän juomisen jälkeen. Se vähentää sitä levottomuutta ja sisäistä ahdistusta, joka usein laukaisee juomishimon.
Juomisen fyysisesti estävät lääkkeet (Aversiolääke)
Disulfiraami (tunnetaan nimellä Antabus): Tämä on perinteinen "pelotelääke". Se estää alkoholin palamisen maksassa. Jos otat Antabusta ja juot alkoholia, saat jo hyvin pienestä määrästä heti todella pahan olon (päänsärkyä, sydämentykytystä, pahoinvointia). Lääke perustuu siihen, että tieto tästä rajussa reaktiosta poistaa valinnanvapauden: et yksinkertaisesti voi juoda. Monelle tämä tuo suuren henkisen helpotuksen, kun asiasta ei tarvitse neuvotella itsensä kanssa.
Kun katsoo tilastoja, huomaa saman: vain murto-osa alkoholiongelman kanssa kamppailevista käyttää näitä lääkkeitä, vaikka ne ovat tutkitusti tehokkaita.
Alkoholi on monelle se ainoa keino lääkitä ahdistusta. Lääkkeen ottaminen tarkoittaa siitä turvasta luopumista. Jos lääke vie himon tai estää juomisen, ihminen joutuu kohtaamaan selvänä sen kaiken ahdistuksen ja ne tunteet, joita on juossut pakoon. Se ajatus voi pelottaa enemmän kuin itse juomisen jatkaminen.
Fyysinen tekeminen saa aikaan sen, että ajatuksesi pysyy pois alkosta.