Lue keskustelun säännöt.
Vituttaa olla alkoholisti!
05.09.2026 |
Pakko se on uskoa ettei pysty olla juomatta vaikka haluaa. Taas eilen muutama bisse ja vähän jäykkää päälle. Ei paljon, mutta piti olla selvänä. Ei krapulaa nyt, mutta tuntuu että on ottanut ja tämä päivä menee taas hukkaan. Joka maanatai päätän olla seuraavan viikonlopun selvinpäin. Kokeilin kannabistakin, mutta ei se ole sama asia. Ei siitä saa sitä sama tunnetta mitä viinasta saa, eikä sillä voi alkoholia korvata. Viinaa haluaa silti. Muille en halua myöntää ongelmaani, jotenkin tämä pitää saada itse haltuun salassa. Se perjantain ahdistus on aivan karsea kun se koittaa, eikä se lähde kuin juomalla.
Kommentit (89)
Sille on joku syy, miksi kaipaat sellaista tunnetta, minkä ne päihteet tuovat. Mitä elämästäsi puuttuu? Tai mikä elämässäsi on huonosti? Joko tyydytät jotain puutteita tai sitten turrutat jotain asioita päihteillä. Tai molempia. Hoida siis ne perimmäiset syyt eli aiheuttajat pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Krapula lähtee ryyppäämällä ja nuha lähtee nu*ssimalla.
Vieroitusoireiden hoito: Jos juomista vähennetään tai se lopetetaan, aivojen kierrokset nousevat ja ahdistus rajutuu. Lääkäri voi määrätä aluksi lyhytaikaisen rauhoittavan lääkityksen (esimerkiksi beetasalpaajia tai tiettyjä vieroitushoitolääkkeitä), jotka tasoittavat kehon fyysistä tärinää ja paniikkia turvallisesti.
Aivojen lepo: Ensimmäisten viikkojen aikana ahdistus on usein puhtaasti alkoholin jälkeistä kemiallista myrkytystilaa. Kun keho puhdistuu, ahdistus usein helpottaa jo itsestään.
Lääkehoito ahdistukseen ja masennukseen
Jos ahdistus on jatkuvaa ja se on ollut olemassa jo ennen juomista, lääkäri voi määrätä pitkäaikaisen lääkityksen:
Mielialalääkkeet (kuten SSRI- tai SNRI-lääkkeet): Nämä ovat yleisimpiä ahdistuslääkkeitä. Ne eivät ole rauhoittavia pikapillereitä, vaan ne alkavat vaikuttaa vasta 2–6 viikon kuluessa. Ne korjaavat aivojen kemiallista epätasapainoa ja auttavat siten sietämään arjen stressiä ilman, että tarvitsee turvautua pulloon.
Keskusteluapu ja uudet keinot (Psykoterapia)
Lääke vain vaimentaa ahdistusta, mutta se ei poista sen syytä. Siksi lääkkeen rinnalla tarvitaan aina keskustelua:
Tunnistaminen: Opetellaan huomaamaan ne hetket ja tunteet, jotka laukaisevat juomishimon (kuten yksinäisyys, viha tai väsymys).
Uudet työkalut: Harjoitellaan uusia tapoja kohdata ahdistus. Kun keho menee lukkoon, opitankin esimerkiksi hengitysharjoituksia, lähtemään lenkille tai soittamaan tukihenkilölle sen sijaan, että mentäisiin kauppaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuvuus on sairaus, ja sairauteen kuuluu hakea lääkäriltä hoitoa.
Lääkärille ei kannata sanoa mitään, saa alkoholistin merkinnän ja se vaikuttaa koko loppuelämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laske päiviä jolloin olet juomatta. Olet päivän. Juot. Olet kaksi päivää. Viisi. Kymmenen. Pidennä välejä aina. Kehitä toimintoja, lähdet kävelylle, tanssi kotona hyvää musaa, juo vettä, mene salille, uimaan, taidenäyttelyihin. Jotkut hyötyy AA-ryhmistä, A-killasta ym yhteisötoiminnoista. Mieti että säästät rahaa johonkin. Raitistuminen onnistuu. Päätä ja lukitse päätös.
Ei minun alkoholismi ole tuollaista millaista kuvaat, en minä arkisin juo. Mutta viikonloppuna on saatava alkoholia. Jo torstaina pyörin sängyssä eikä meinaa uni tulla, kun tiedän että huomanna on taas taisteltava viinapulloa vastaan. Kun juo niin voi olla juomatta sen jälkeen monta päivää, mutta juominen silti väsyttää koko seuraavan viikon kun ikää jo on.
Samaistun täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulin vain tsemppaamaan. Samassa veneessä ollaan.
Itse onnistun sillointällöin olemaan noin viikon juomatta jos elämä on tarpeeksi tasaista, mutta sitten kun stressi menee tietyn tason yli tai tulee jokin tunnekuohu, niin menee ikäänkuin autopilotti päälle ja tölkki sihahtaa auki. Alkoholittomuus jotenkin vetää hermoston niin herkille että kaikki vastoinkäymiset on maailmanloppuja ja jotenkin aivot ja ahdistus käy ylikierroksilla. Ennätykseni oli kuukausi juomatta, mutta se oli yhtä piinaa: en kestänyt korkeita tai äkillisiä ääniä, en kosketusta, en hajuja enkä mitään. Nälän kontrollointi petti täysin, sain ihan käsittämättömiä ahmimiskohtauksia ja tuntui että kroppa ja hermosto oli koko ajan hätätilassa. Se ahdistus oli jotain ihan sietämätöntä ja kuukauden jälkeen loppui usko siihen, että joskus helpottaisi.
Olen lukenut useammankin self-help kirjan alkoholin lopettamiseen mutta ne tuntuu lähinnä v*ttuilulta. Kaikissa hehkutetaan miten päätös vain tehtiin ja korkki pysyi kiinni, miten hyvä fiilis raittiudesta seurasi, energiaa riitti ja miten mieli ei tehnyt pisaraakaan päätöksen jälkeen. Kaipaisin tarinoita joissa lopettaminen EI ole ollut helppoa, ja joissa on oikeasti jouduttu kamppailemaan riippuvuuden ja vieroitusoireiden kanssa ja selvitty niistä voittajina.
Facebookissa tuli Selvä Elämä -videoita, jossa kaveri kertoo alkoholismistaan parantumisesta. Se oli tosi mielenkiintoinen. Pysäyttävä tarina.
Toivottavasti sinulla ei ole puolisoa tai lapsia, joiden elämää pilaat.
Hankkiudu hoitoon.
Entinen alkoholistin vaimo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti on pakko sanoa, että julkiseen terveydenhuoltoon hakeutumista pitää vältellä, jos ei ihan viinkakramppeja ole. Jos saat alkoholi tai mikä muun vaan riippuvuussairauden merkinnän Kantaan niin sen jälkeen on todella vaikea saada apua, jos sairastut johonkin ns. oikeaan sairauteen. Kipulääkkeitä et saa, kaikki vaivat laitetaan sen riippuvuussairauden piikkiin. Näinhän sen ei pitäisi olla, mutta itsekin alalla työskennelleenä, tämä on valitettavasti totuus hyvin usein . Siksi ihmiset välttelevät hoitoon hakeutumista viimeiseen asti , ja toisaalta kyllä ymmärrän sen.
Itse kerkesin pilata elämäni melko pitkälti ennen kuin hakeuduin AA:han. Nyt yli 13 vuotta raittiina. Suosittelen lämpimästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö miehellä/naisella ole sen verran itsekuria että laitat korkin kiinni lopullisesti.
Kyse ei ole itsekurista, vaan pahasta olosta joka helpottaa vain juomalla.
Kyllä siihen on muitakin keinoja, sinä olet vain opetellut tuon juomisen. Mun miehellä on ollut traumaattinen lapsuus ja siitä syntynyttä jatkuvaa stressitilaa hän hoiti juomalla. Hän oppi kuitenkin käsittelemään sitä toisella tavalla. Hän kävi pari kertaa psykologilla, avominnen luennolla ja Aa:ssa ja nyt on ollut yli kymmenen vuotta raittiina.
T. Alkoholistin vaimo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuvuus on sairaus, ja sairauteen kuuluu hakea lääkäriltä hoitoa.
Lääkärille ei kannata sanoa mitään, saa alkoholistin merkinnän ja se vaikuttaa koko loppuelämän.
Se on juuri näin. Työterveys on viimeinen paikka ottaa puheeksi, sen jälkeen sitä vatkaa ainakin 50 ihmistä potkuihisi saakka.
Vierailija kirjoitti:
Itse kerkesin pilata elämäni melko pitkälti ennen kuin hakeuduin AA:han. Nyt yli 13 vuotta raittiina. Suosittelen lämpimästi.
Mitä siellä aassa tapahtuu, joka on niin ratkaisevaa?
Pääsin eroon juomisen pakkomielteestä.
Noi kehotukset AA-kerhoon menemiseen ovat turhia jos ei ole aivan rapajuoppo. Ei niiden ongemiin pysty normaali ihminen samaistua.
Ap omaa hyvät mahdollisuudet päästä eroon alkoholismista, kun häntä vituttaa se. On siis jo parantumisen tiellä. Tsemppiä.
Syvissä vesissä uiskennellaan silloin kun hoetaan itselleen, ettei ongelmaa ole ja juominen on "kohtuukäyttöä" (koska ei vedä perseitä olalle tms), mitä nyt muuten vain tissutellaan ilman viikonkaan taukoja.
Riippuvuus on sairaus, ja sairauteen kuuluu hakea lääkäriltä hoitoa.