Iäkäs isäpuoli pyytää kaupasta keksejä,limsaa ja tupakkaa. Olenko äm mä jos alan 80vuotiaalle saarnata

Onko miten iso perintö tulossa? Eikun vahvinta norttia ja eikä mitään zero-limpparia. Ja rahat on tilillä vähän nopeammi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä he!vettä! Olen 79 v ja jos nyt alkaisin pyydellä lapsiani tuomaan kaupasta minulle moskaa, niin tavoin todella, että he olisivat tehdä oikeat johtopäätökset, eivätkä alkaisi hyssytellä, että saat sinä syödä, mitä haluat tuossa iässä. Täytyypä vielä varmistaa asia lasten ja lastenlasten kanssa, vaikka he ovatkin järki-ihmisiä. 

Samaa minäkin, sinua hiukan vanhempa, ihmettelin. Toivon, että läheiseni ajattelisivat minun parastani. Olenkin sanonut heille, että vanhuus voi viedä minulta ymmärtämisen tajun, mutta kuunnelkaa minuakin nyt ja muistakaa tämä.

Itse sanonut ja KIRJANNUT samaa. Eli kärjistetysti jos haluan riipaista jurrin ja pyydän pullon kossua, haluan että se minulle tuodaan siinä missä pyytämäni porkkananki. Jos haluan alkaa uudelleen tupakoimaan vanhoilla päivilläni (olen lopettanut vuosia sitten) niin sitä ei tule rajoitta. Ruokailuihini, ruoan kostumukseen ja sisältöön kenelläkään ei ole mitään oikeutta puuttu, tämäkin on hoitotahtoon kirjattu. Ravinto menee minun makuni mukaan, ei kenenkään muun. Jos valitsen kasi kymppisenä aamiaseksi röökin, päivälliseksi pussin sipsejä ja illalla kietaisen pullon kossua, niin sit se on niin. Omassa kodissani tulen siis syömään mitä lystän ja juomaan mitä lystän ja tästä läheiset ovat kanssani 100% samaa mieltä ja heillä ihan samat lähtökohdat kirjattu omiin hoitotahtoihinsa. 

Voivoi. Sulta mitään enää kysytä, kun ole vanhus. Syöt mitä saat. Kukaan hoitaja ei ehdi lukemaan toiveitasi.

Terv. Vanhuslääkäri. Sos.huollosta

Minulta on kuule kysytty omaisten toimesta jo hyvissä ajoin. Olen katsos kasvattanut lapset jotka puolisoineen ja lapsineen kunnioittaa minua ja minun valintojani ja tolkuissani ilmaisemaa tahtoani, vaikka sen menettäisin muistisairauden takia täysin ja vastaavat edunvalvonnastani. Lisäksi ajattelee kanssani samoin että älä jaksa sössöttää. Ei tarvitse kysyä minulta yhtään mitään, kun tietävät miten toimia kysymättäkin. :D Voi katsos luottaa. Ikävää jos sinulla ei ole näin, ja elänässäsi ei ole ihmisiä jotka ovat sinun puolellasi, mutta ei se minun ongelmani ole, minulla asiat ei ole nlin ja siitä olen kiitollinen. Ps. Kai hoitajana tiesit että hoitotahto ilmaistaan juuri siksi ettei tarvitse kysellä sitten kun sen ilmaisu on vaikeaa/mahdotonta. Olisit sinäkin kasvattanut lapsesi niin että voit luottaa heihin ja että kunnioittavat sinun tahtoasi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä he!vettä! Olen 79 v ja jos nyt alkaisin pyydellä lapsiani tuomaan kaupasta minulle moskaa, niin tavoin todella, että he olisivat tehdä oikeat johtopäätökset, eivätkä alkaisi hyssytellä, että saat sinä syödä, mitä haluat tuossa iässä. Täytyypä vielä varmistaa asia lasten ja lastenlasten kanssa, vaikka he ovatkin järki-ihmisiä. 

Samaa minäkin, sinua hiukan vanhempa, ihmettelin. Toivon, että läheiseni ajattelisivat minun parastani. Olenkin sanonut heille, että vanhuus voi viedä minulta ymmärtämisen tajun, mutta kuunnelkaa minuakin nyt ja muistakaa tämä.

Itse sanonut ja KIRJANNUT samaa. Eli kärjistetysti jos haluan riipaista jurrin ja pyydän pullon kossua, haluan että se minulle tuodaan siinä missä pyytämäni porkkananki. Jos haluan alkaa uudelleen tupakoimaan vanhoilla päivilläni (olen lopettanut vuosia sitten) niin sitä ei tule rajoitta. Ruokailuihini, ruoan kostumukseen ja sisältöön kenelläkään ei ole mitään oikeutta puuttu, tämäkin on hoitotahtoon kirjattu. Ravinto menee minun makuni mukaan, ei kenenkään muun. Jos valitsen kasi kymppisenä aamiaseksi röökin, päivälliseksi pussin sipsejä ja illalla kietaisen pullon kossua, niin sit se on niin. Omassa kodissani tulen siis syömään mitä lystän ja juomaan mitä lystän ja tästä läheiset ovat kanssani 100% samaa mieltä ja heillä ihan samat lähtökohdat kirjattu omiin hoitotahtoihinsa. 

Voivoi. Sulta mitään enää kysytä, kun ole vanhus. Syöt mitä saat. Kukaan hoitaja ei ehdi lukemaan toiveitasi.

Terv. Vanhuslääkäri. Sos.huollosta

Voi, voi vanhuslääkärin luetun ymmärtämistaitoa! "Omassa kodissani tulen siis syömään mitä lystän..."

Minä tulen tekemään samoin, tiedän mikä minulle maistuu ja mikä ei!

Mietippä asiaa kuinka monta vuotta 80 vuotiaalla on jäljellä. Jos olisin tuon ikäinen ja joku tuputtaisi jotain saatanan tofua eikä sitä mitä haluan, niin turpiin saisi. Tuon ikäinen voi vetää norttia ja syödä mitä haluaa 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä he!vettä! Olen 79 v ja jos nyt alkaisin pyydellä lapsiani tuomaan kaupasta minulle moskaa, niin tavoin todella, että he olisivat tehdä oikeat johtopäätökset, eivätkä alkaisi hyssytellä, että saat sinä syödä, mitä haluat tuossa iässä. Täytyypä vielä varmistaa asia lasten ja lastenlasten kanssa, vaikka he ovatkin järki-ihmisiä. 

Samaa minäkin, sinua hiukan vanhempa, ihmettelin. Toivon, että läheiseni ajattelisivat minun parastani. Olenkin sanonut heille, että vanhuus voi viedä minulta ymmärtämisen tajun, mutta kuunnelkaa minuakin nyt ja muistakaa tämä.

Itse sanonut ja KIRJANNUT samaa. Eli kärjistetysti jos haluan riipaista jurrin ja pyydän pullon kossua, haluan että se minulle tuodaan siinä missä pyytämäni porkkananki. Jos haluan alkaa uudelleen tupakoimaan vanhoilla päivilläni (olen lopettanut vuosia sitten) niin sitä ei tule rajoitta. Ruokailuihini, ruoan kostumukseen ja sisältöön kenelläkään ei ole mitään oikeutta puuttu, tämäkin on hoitotahtoon kirjattu. Ravinto menee minun makuni mukaan, ei kenenkään muun. Jos valitsen kasi kymppisenä aamiaseksi röökin, päivälliseksi pussin sipsejä ja illalla kietaisen pullon kossua, niin sit se on niin. Omassa kodissani tulen siis syömään mitä lystän ja juomaan mitä lystän ja tästä läheiset ovat kanssani 100% samaa mieltä ja heillä ihan samat lähtökohdat kirjattu omiin hoitotahtoihinsa. 

Voivoi. Sulta mitään enää kysytä, kun ole vanhus. Syöt mitä saat. Kukaan hoitaja ei ehdi lukemaan toiveitasi.

Terv. Vanhuslääkäri. Sos.huollosta

Ei et ole. Muuten tietäsit että meillä ammattilaisilla on lakisääteinen velvollisuus noudattaa kirjattuja hoitotahtoja niin hyvin ja tarkasti kuin mahdollista vaikka se edistäisi mahdollisia terveysongelmia. Puhun nyt esim. Laillisista päihteistä, ruokavaliosta, sitomisesta, rauhoittavien lääkkeiden käytöstä jne jne. Jos et tätä tiedä, et sinä myöskään ole lääkäri, et hoitaja, etkä edes ihan kaikkien saatavilla olevalla normaali tiedoilla varustettu laikkari. 

Ei kannata saarnata tuonikäiselle (eikä auta minkäänikäiselle).

Ostat niitä mitä haluaa - oletan, että pyytää kaupasta myös ruokaa? Jollei, niin sitten olisin huolissani.

Vierailija kirjoitti:

Hassua miten moni näkee tämän valinnanvapausasiana. Kyllä varttuneemmankin kannattaisi syödä fiksusti. Ei olisi tuossa iässä niin raihnainen. Onhan olo tosi huono jos syö vaan sokeria ja vetää röökiä. Kannattaa kunnostaa ruokavalio ajoissa niin on sitten tuossakin iässä vielä nuori!

Valinnanvapautta se juuri on. Itsemääräämisoikeus. 

Vierailija kirjoitti:

No eihän tuolla ole ku pari vuotta elinaikaa, miksi se pitäisi jotenkin terveellisesti elää.

Miten niin pari vuotta, voi elää jopa 20 v. jos syö ja elää terveellisesti.

80 vuotiaalla niitä hyviä vuosia ei ole enää monia jäljellä joten relaa ja anna hänen viettää ne omansa haluamallaan tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä he!vettä! Olen 79 v ja jos nyt alkaisin pyydellä lapsiani tuomaan kaupasta minulle moskaa, niin tavoin todella, että he olisivat tehdä oikeat johtopäätökset, eivätkä alkaisi hyssytellä, että saat sinä syödä, mitä haluat tuossa iässä. Täytyypä vielä varmistaa asia lasten ja lastenlasten kanssa, vaikka he ovatkin järki-ihmisiä. 

Samaa minäkin, sinua hiukan vanhempa, ihmettelin. Toivon, että läheiseni ajattelisivat minun parastani. Olenkin sanonut heille, että vanhuus voi viedä minulta ymmärtämisen tajun, mutta kuunnelkaa minuakin nyt ja muistakaa tämä.

Itse sanonut ja KIRJANNUT samaa. Eli kärjistetysti jos haluan riipaista jurrin ja pyydän pullon kossua, haluan että se minulle tuodaan siinä missä pyytämäni porkkananki. Jos haluan alkaa uudelleen tupakoimaan vanhoilla päivilläni (olen lopettanut vuosia sitten) niin sitä ei tule rajoitta. Ruokailuihini, ruoan kostumukseen ja sisältöön kenelläkään ei ole mitään oikeutta puuttu, tämäkin on hoitotahtoon kirjattu. Ravinto menee minun makuni mukaan, ei kenenkään muun. Jos valitsen kasi kymppisenä aamiaseksi röökin, päivälliseksi pussin sipsejä ja illalla kietaisen pullon kossua, niin sit se on niin. Omassa kodissani tulen siis syömään mitä lystän ja juomaan mitä lystän ja tästä läheiset ovat kanssani 100% samaa mieltä ja heillä ihan samat lähtökohdat kirjattu omiin hoitotahtoihinsa. 

Voivoi. Sulta mitään enää kysytä, kun ole vanhus. Syöt mitä saat. Kukaan hoitaja ei ehdi lukemaan toiveitasi.

Terv. Vanhuslääkäri. Sos.huollosta

Ei et ole. Muuten tietäsit että meillä ammattilaisilla on lakisääteinen velvollisuus noudattaa kirjattuja hoitotahtoja niin hyvin ja tarkasti kuin mahdollista vaikka se edistäisi mahdollisia terveysongelmia. Puhun nyt esim. Laillisista päihteistä, ruokavaliosta, sitomisesta, rauhoittavien lääkkeiden käytöstä jne jne. Jos et tätä tiedä, et sinä myöskään ole lääkäri, et hoitaja, etkä edes ihan kaikkien saatavilla olevalla normaali tiedoilla varustettu laikkari. 

Lisään että nykypäivänä ne omaiset ja läheiset ovat myöskin hyvin valveutuneita, tiedostavia ja kärkkäitä valvomaan sekä puuttumaan mikäli toimimme vastoin meille annettua hoitotahtoa ja rikomme virkavelvollisuuttamme. Eli et sinä oikeasti ole missään tekemisissä terveydenhuollon kanssa. Olisit käyttänyt itsestäsi edes oikeaa nimitystä (Geriatri) niin olisi ollut edes hitunen uskottavuutta. Kukaan ei ole "Vanhuslääkäri" eikä kukaan itseään kunnioittava lääkäri itseään sellaiseksi myöskään kutsu. :D

Siriina kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua miten moni näkee tämän valinnanvapausasiana. Kyllä varttuneemmankin kannattaisi syödä fiksusti. Ei olisi tuossa iässä niin raihnainen. Onhan olo tosi huono jos syö vaan sokeria ja vetää röökiä. Kannattaa kunnostaa ruokavalio ajoissa niin on sitten tuossakin iässä vielä nuori!

Valinnanvapautta se juuri on. Itsemääräämisoikeus. 

Kumma, että tässä ollaan huolissaan vanhuksen itsemääräämisoikeudesta, mutta ei silloin, kun vanhus samoin "itse päättää" lähteä pelkässä yöpuvussa yöllä pakkaseen tai ostaa kerrostalon vuokra-asuntoon 100 000 euron kattoremontin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä he!vettä! Olen 79 v ja jos nyt alkaisin pyydellä lapsiani tuomaan kaupasta minulle moskaa, niin tavoin todella, että he olisivat tehdä oikeat johtopäätökset, eivätkä alkaisi hyssytellä, että saat sinä syödä, mitä haluat tuossa iässä. Täytyypä vielä varmistaa asia lasten ja lastenlasten kanssa, vaikka he ovatkin järki-ihmisiä. 

Samaa minäkin, sinua hiukan vanhempa, ihmettelin. Toivon, että läheiseni ajattelisivat minun parastani. Olenkin sanonut heille, että vanhuus voi viedä minulta ymmärtämisen tajun, mutta kuunnelkaa minuakin nyt ja muistakaa tämä.

Itse sanonut ja KIRJANNUT samaa. Eli kärjistetysti jos haluan riipaista jurrin ja pyydän pullon kossua, haluan että se minulle tuodaan siinä missä pyytämäni porkkananki. Jos haluan alkaa uudelleen tupakoimaan vanhoilla päivilläni (olen lopettanut vuosia sitten) niin sitä ei tule rajoitta. Ruokailuihini, ruoan kostumukseen ja sisältöön kenelläkään ei ole mitään oikeutta puuttu, tämäkin on hoitotahtoon kirjattu. Ravinto menee minun makuni mukaan, ei kenenkään muun. Jos valitsen kasi kymppisenä aamiaseksi röökin, päivälliseksi pussin sipsejä ja illalla kietaisen pullon kossua, niin sit se on niin. Omassa kodissani tulen siis syömään mitä lystän ja juomaan mitä lystän ja tästä läheiset ovat kanssani 100% samaa mieltä ja heillä ihan samat lähtökohdat kirjattu omiin hoitotahtoihinsa. 

Voivoi. Sulta mitään enää kysytä, kun ole vanhus. Syöt mitä saat. Kukaan hoitaja ei ehdi lukemaan toiveitasi.

Terv. Vanhuslääkäri. Sos.huollosta

Minulta on kuule kysytty omaisten toimesta jo hyvissä ajoin. Olen katsos kasvattanut lapset jotka puolisoineen ja lapsineen kunnioittaa minua ja minun valintojani ja tolkuissani ilmaisemaa tahtoani, vaikka sen menettäisin muistisairauden takia täysin ja vastaavat edunvalvonnastani. Lisäksi ajattelee kanssani samoin että älä jaksa sössöttää. Ei tarvitse kysyä minulta yhtään mitään, kun tietävät miten toimia kysymättäkin. :D Voi katsos luottaa. Ikävää jos sinulla ei ole näin, ja elänässäsi ei ole ihmisiä jotka ovat sinun puolellasi, mutta ei se minun ongelmani ole, minulla asiat ei ole nlin ja siitä olen kiitollinen. Ps. Kai hoitajana tiesit että hoitotahto ilmaistaan juuri siksi ettei tarvitse kysellä sitten kun sen ilmaisu on vaikeaa/mahdotonta. Olisit sinäkin kasvattanut lapsesi niin että voit luottaa heihin ja että kunnioittavat sinun tahtoasi. 

Äläpä ole liian varma! Meeppä kattoon miten on asiat vanhustenhuollossa!

  Mitäpä jos lapsesi, jos sellaisia sinulla edes on, tmv holhoojasi,  menehtyvätkin ennen sinua? 

Siinä ei auta omaisten tahdot, jos resurssit ei vaan riitä! Vaikka kuinka kauniisti runoilet sitä sun tätä!

Ap ei kerro riittävästi aloituksessa. Jos vanhus on ns. tolkuissaan oleva, osta mitä pyytää, mutta kerro hänelle, että ymmärrät ja autat hänen itsemurhassaan. Jos on vanhuksen menettänyt muunkin elämän kontrollinsa, niin tee se huoli-ilmoitus, mistä joku jo mainitsikin. Pyydä veli käymään toteamassa tilanne paikan päällä, kummasta on kyse. Esim. hoitamaton virtsatiehyttulehdus voi hyvinkin nopeasti aiheuttaa sekavuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä he!vettä! Olen 79 v ja jos nyt alkaisin pyydellä lapsiani tuomaan kaupasta minulle moskaa, niin tavoin todella, että he olisivat tehdä oikeat johtopäätökset, eivätkä alkaisi hyssytellä, että saat sinä syödä, mitä haluat tuossa iässä. Täytyypä vielä varmistaa asia lasten ja lastenlasten kanssa, vaikka he ovatkin järki-ihmisiä. 

Samaa minäkin, sinua hiukan vanhempa, ihmettelin. Toivon, että läheiseni ajattelisivat minun parastani. Olenkin sanonut heille, että vanhuus voi viedä minulta ymmärtämisen tajun, mutta kuunnelkaa minuakin nyt ja muistakaa tämä.

Itse sanonut ja KIRJANNUT samaa. Eli kärjistetysti jos haluan riipaista jurrin ja pyydän pullon kossua, haluan että se minulle tuodaan siinä missä pyytämäni porkkananki. Jos haluan alkaa uudelleen tupakoimaan vanhoilla päivilläni (olen lopettanut vuosia sitten) niin sitä ei tule rajoitta. Ruokailuihini, ruoan kostumukseen ja sisältöön kenelläkään ei ole mitään oikeutta puuttu, tämäkin on hoitotahtoon kirjattu. Ravinto menee minun makuni mukaan, ei kenenkään muun. Jos valitsen kasi kymppisenä aamiaseksi röökin, päivälliseksi pussin sipsejä ja illalla kietaisen pullon kossua, niin sit se on niin. Omassa kodissani tulen siis syömään mitä lystän ja juomaan mitä lystän ja tästä läheiset ovat kanssani 100% samaa mieltä ja heillä ihan samat lähtökohdat kirjattu omiin hoitotahtoihinsa. 

Voivoi. Sulta mitään enää kysytä, kun ole vanhus. Syöt mitä saat. Kukaan hoitaja ei ehdi lukemaan toiveitasi.

Terv. Vanhuslääkäri. Sos.huollosta

Ei et ole. Muuten tietäsit että meillä ammattilaisilla on lakisääteinen velvollisuus noudattaa kirjattuja hoitotahtoja niin hyvin ja tarkasti kuin mahdollista vaikka se edistäisi mahdollisia terveysongelmia. Puhun nyt esim. Laillisista päihteistä, ruokavaliosta, sitomisesta, rauhoittavien lääkkeiden käytöstä jne jne. Jos et tätä tiedä, et sinä myöskään ole lääkäri, et hoitaja, etkä edes ihan kaikkien saatavilla olevalla normaali tiedoilla varustettu laikkari. 

Lisään että nykypäivänä ne omaiset ja läheiset ovat myöskin hyvin valveutuneita, tiedostavia ja kärkkäitä valvomaan sekä puuttumaan mikäli toimimme vastoin meille annettua hoitotahtoa ja rikomme virkavelvollisuuttamme. Eli et sinä oikeasti ole missään tekemisissä terveydenhuollon kanssa. Olisit käyttänyt itsestäsi edes oikeaa nimitystä (Geriatri) niin olisi ollut edes hitunen uskottavuutta. Kukaan ei ole "Vanhuslääkäri" eikä kukaan itseään kunnioittava lääkäri itseään sellaiseksi myöskään kutsu. :D

Kyllä mä vaan olen!

Mun miehen isoäiti eli 94 vuotiaaksi. Maalausta on emäntä. Voita, suolaa, rasvasta maitoa ja perisuomalaista läskisoosia, suolasilakkaa ja perunaa, karjalanpaistia,  pääasiassa.

Kasikymppisillä oli hyvin virkeä ja tanssi Lambadaa yömyöhään asti.

Lapseni veivät hänelle kerran mäkkäriruuat limun kanssa, kun olivat menossa sinne ja oli nälkä, niin veivät mummille kans.

Sitä päivittelyä miten hyvää se hampurilainen oli ja ne ranskalaiset. "Aijai kun vaati olisi saanut maistaa tälläistä herkkua, mutta ei ehtinyt", harmitteli.

Sen jälkeen pyysi, että aina kun joku tulee käymään tuokaa sitä mäkkäri ruoka, minä kyllä maksan, se oli herkkua.

Ja kaikkihan vei, siihen asti kunnes pystyi sitä syömään..