Raisa ja Antti erosivat dramaattisesti - Nyt heidän perheensä elää poikkeuksellisesti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan uskomatonta, vaikea kuvitella että missään muussa maassa kuin Suomessa olisi tällaisia ilkeitä ihmisiä. Mitä te sitä Raisaa oikein kivitätte? Ihan hyvin hän vetää ja se vilkas lapsi harrastuksissa -juttukin oli ihan asiallista pohdintaa. Se, jos 5-vuotias on vilkas ei ole minkään huonon hoidon merkki vaan voi johtua monesta asiasta. Jos nyt alan psykologisoida niin ehkä tällä ihmisellä on vähän korostunut tarve järjestellä asioita ja hääräillä, kun tosiaan 5-vuotiaat eivät mitään harrastuksia kaipaa ja helpompaa olisi varmaan antaa hänen nyt vaan kasvaaa. Osa näistä kommenteista on ihan sairaita. Ei se ole mitään sadismia tai hulluutta, että ei voi hyvin jossakin suhteessa ja sitten eroaa.  Pienten lasten vanhempien eroprosentit ovat suuria, lapset nostavat esiin ihmisissä uusia piirteitä. Sydämellinen ja aikaansaava ihminen kun yrittää pitää huolta exästä ja exän lapsistakin eikä vain häipynyt uuden rakkauden luo kuten monet muut tekevät. Täällä yksi ja sama ihminen sylkee jotain aivan outoa vihaa yksittäistä ihmistä vastaan.

Taitaa olla muutakin kuin "vähän korostunut tarve järjestellä asioita", sillä toinen eksänsä asuu naapurissa ja on lapsen kummi, tämä kerrottu instoissa. Siis tämän taloyhtiön ihanimman uushimmelin lisäksi. Päästäis ne eksät nyt sit menemään, tulee mieleen että on mukavampi pyörittää niitä nurkissa ja lähipiirissä, kirjankin kirjoittajaksi pyytänyt / käskenyt vaikka ensin dumpattu julmalla tavalla. On varmaan mahtavaa entisen aviomiehen viettää kuopuksensa synttäreitä ja muistella niitä yksivuotispäiviä kun tuli jätetyksi. Hienosti on miesten psyyke kestänyt, kunhan nainen saa tuntea itsensä kuningatarmehiläiseksi. 

Haiskahtaa vallan ja nöyryyttämisen halulta . Ei oo tervettä

Vanhemmuus on yleensä huonoa tuolla tavalla eroilevalle.

Minun mies jätti toisen naisen takia, eikä jättänyt vain minua vaan myös teini-ikäiset lapsensa. Näkee lapsia ehkä viisi kertaa vuodessa muutaman tunnin ajan.

Minut on jätetty samaan tyyliin ja samasta syystä, yhtä yllättäen. Kahden pikkuisen kanssa. Ystävänpäivät tuntuvat vieläkin kauheilta, vaikka kun sain kuulla miehen lähdöstä oli ihan toinen päivä. On surullista tulla hylätyksi pitkäaikaisen puolison toimesta, joka kosi ja lupasi rakastaa aina. Joka silitti selkääni, kun synnytin lapsiamme. Romanttiset juhlat ahdistavat, kuten myös perheiden juhlapyhät. Uusperheeseen tai edes uuteen parisuhteeseen en edes nyt, viiden vuoden jälkeen, usko pystyväni. En enää luota ihmisiin. En ole varma luottavatko lapsenikaan. Isä ei jäänyt yhteen uuden naisen kanssa, mutta lapset ehtivät tavata tätä ja tämän lapsia. Tämä tapahtui alkaen muutama viikko eron jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan uskomatonta, vaikea kuvitella että missään muussa maassa kuin Suomessa olisi tällaisia ilkeitä ihmisiä. Mitä te sitä Raisaa oikein kivitätte? Ihan hyvin hän vetää ja se vilkas lapsi harrastuksissa -juttukin oli ihan asiallista pohdintaa. Se, jos 5-vuotias on vilkas ei ole minkään huonon hoidon merkki vaan voi johtua monesta asiasta. Jos nyt alan psykologisoida niin ehkä tällä ihmisellä on vähän korostunut tarve järjestellä asioita ja hääräillä, kun tosiaan 5-vuotiaat eivät mitään harrastuksia kaipaa ja helpompaa olisi varmaan antaa hänen nyt vaan kasvaaa. Osa näistä kommenteista on ihan sairaita. Ei se ole mitään sadismia tai hulluutta, että ei voi hyvin jossakin suhteessa ja sitten eroaa.  Pienten lasten vanhempien eroprosentit ovat suuria, lapset nostavat esiin ihmisissä uusia piirteitä. Sydämellinen ja aikaansaava ihminen kun yrittää pitää huolta exästä ja exän lapsistakin eikä vain häipynyt uuden rakkauden luo kuten monet muut tekevät. Täällä yksi ja sama ihminen sylkee jotain aivan outoa vihaa yksittäistä ihmistä vastaan.

Taitaa olla muutakin kuin "vähän korostunut tarve järjestellä asioita", sillä toinen eksänsä asuu naapurissa ja on lapsen kummi, tämä kerrottu instoissa. Siis tämän taloyhtiön ihanimman uushimmelin lisäksi. Päästäis ne eksät nyt sit menemään, tulee mieleen että on mukavampi pyörittää niitä nurkissa ja lähipiirissä, kirjankin kirjoittajaksi pyytänyt / käskenyt vaikka ensin dumpattu julmalla tavalla. On varmaan mahtavaa entisen aviomiehen viettää kuopuksensa synttäreitä ja muistella niitä yksivuotispäiviä kun tuli jätetyksi. Hienosti on miesten psyyke kestänyt, kunhan nainen saa tuntea itsensä kuningatarmehiläiseksi. 

Haiskahtaa vallan ja nöyryyttämisen halulta . Ei oo tervettä

Tuon juurisyy on loppu viimein kiintymyssuhdevauriot lapsuudessa. Jonka mallin vanhempi istuttaa lapseensa. Kuten tuo Raisa nyt tekee.

Miettikää yksivuotiaan aivoja, kun ne koittavat rauhoittua mutta eivät onnistu, koska toinen vanhempi on taas kadonnut. Ei pienellä ole ajantajua ymmärtää, että vanhempi tulee takaisin, eikä ymmärrystä edes siitä, että hän on erillinen hoivaajastaan. Sitten myöhemmin alkavat ongelmat. Sanonko kelle olisi pitänyt antaa se varoitus, ihan alan ammattilaisilta. Ennen niitä uimahallireissuja. 

Kalliit on pettäjävanhemman lunnaat. Ja ne ilmentyvät jo nyt lapsen oireiluna.

Suora leikkaus vuosikymmen eteenpäin niin ehkä edessä oppimisvaikeuksia, päihdeongelmia jnejne.

Kaikki tämä oman itsekeskeisyyden ja siitä seuranneen hybriksen vuoksi.

En osaa kuvitella tilannetta, että ihastuisin ihmiseen, jolla on yksivuotias ja toinenkin pieni lapsi kotona, ja olisi valmis ne jättämään ja aloittamaan suhteen kanssani. Tai ”heilastelemaan”, kuten tossa lehtijutussa sanotaan. En ihastuisi, en rakastuisi, vaan pitäisin vastenmielisenä ja epäilyttävänä tyyppinä tällaista, oli sitten äiti tai isä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eroperheissä pestään likapyykkiä puhtaaksi. Ero on onnellinen asia jossa lapsetkin saavat ympärilleen lisää turvallisia aikuisia. Heidän kehittymiselleen on hyväksi jos sosiaalisia kontakteja syntyy pienestä pitäen. 

Tästä nyt ei vaan saisi puhua kun ihan oikeat perusperheet tulevat kateellisiksi huomatessaan kuinka paljon heidän lapsensa jäävät jälkeen kehityksestä.

Luulin aluksi sarkasmiksi.

Luulit ihan oikein

up

Vierailija kirjoitti:

En osaa kuvitella tilannetta, että ihastuisin ihmiseen, jolla on yksivuotias ja toinenkin pieni lapsi kotona, ja olisi valmis ne jättämään ja aloittamaan suhteen kanssani. Tai ”heilastelemaan”, kuten tossa lehtijutussa sanotaan. En ihastuisi, en rakastuisi, vaan pitäisin vastenmielisenä ja epäilyttävänä tyyppinä tällaista, oli sitten äiti tai isä. 

Tuollaiset ihmiset ovat vastenmielisiä sekä läpeensä epärehellisiä ja valheellisia.

On ilmeisesti aika itsekeskeinen ihminen tuo perheen äiti... palstalta löytyi vanhempi ketju tuon äidin haastattelusta, aiheena ilmeisestk hänen kärsimyksensä yliopistossa kun itse on duunariperheestä Lahden läheltä. Juttu onkin maksumuurin takana, mutta ketjun AP ei ole pitänyt siitä miten tuo ihminen tekee omasta subjektiivistisesta kokemuksestaan jotain yleispäteviä totuuksia.

https://www.vauva.fi/keskustelu/4109309/raisa-35v-nousi-duunariperheest…

Minä menin lukemaan sen kirjan ennen kuin tiesin mitään tästä kohusta. En suosittele. 

Vierailija kirjoitti:

Minä menin lukemaan sen kirjan ennen kuin tiesin mitään tästä kohusta. En suosittele. 

Kertoisitko vähän tarkemmin? Kiinnostaa tämän kolumnin ym jälkeen, mutta ei huvittaisi alkaa lukemaan kun vaikutelma sekä ihmisestä että hänen ajattelusta ja toiminnasta on jo nyt aika kielteinen. 

Mun mielestä jokainen vaikuttaja, joka kuvaa lähinnä itseään ja silloinkin lähinnä puolipukeisena eikun siis treenikuteissa on turhake. Jos nämä väittävät tekevänsä sen vain algoritmin takia, että postaus saisi näkyvyyttä, eikö se ole vielä säälittävämpää? Poseeraisinko itse somessa jumppahottikseksi laittautuneena, että saisin hikisesti (sic) pari lukijaa ”tieto”kirjalleni? Myisinkö lapseni yksityisyyden kolumnissa? 

Parisuhdetietokirjailijan erobestiksellä, toisella parisuhdetietokirjailijalla, on edes kymmenkertainen määrä seuraajia. Sell out voi olla sit kai paremmalla tuotolla. 
 

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä jokainen vaikuttaja, joka kuvaa lähinnä itseään ja silloinkin lähinnä puolipukeisena eikun siis treenikuteissa on turhake. Jos nämä väittävät tekevänsä sen vain algoritmin takia, että postaus saisi näkyvyyttä, eikö se ole vielä säälittävämpää? Poseeraisinko itse somessa jumppahottikseksi laittautuneena, että saisin hikisesti (sic) pari lukijaa ”tieto”kirjalleni? Myisinkö lapseni yksityisyyden kolumnissa? 

Parisuhdetietokirjailijan erobestiksellä, toisella parisuhdetietokirjailijalla, on edes kymmenkertainen määrä seuraajia. Sell out voi olla sit kai paremmalla tuotolla. 
 

Nykyajan huomioh*oraanmista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä menin lukemaan sen kirjan ennen kuin tiesin mitään tästä kohusta. En suosittele. 

Kertoisitko vähän tarkemmin? Kiinnostaa tämän kolumnin ym jälkeen, mutta ei huvittaisi alkaa lukemaan kun vaikutelma sekä ihmisestä että hänen ajattelusta ja toiminnasta on jo nyt aika kielteinen. 

Mielestäni hän siinä kirjassa puolusteli toimintaansa eron suhteen. Hän muisti kyllä mainita, että lapsuudenkodissa voi olla ikävää vaikka vanhemmat olisi yhdessä. Ihan kuin se olisi perustelu sille, ettei lapsille ole haittaa. Asia kuitattu. 

Jäi mieleen myös se, että häntä tuntui harmittavan yhteiskunnan asenteet, jotka ei ole tarpeeksi kannustavia hänen näkökulmastaan. Jopa terapeuteissa on vikaa, kun erehtyvät sanomaan, että kannattaisi jatkaa tms tai tuovat muuten liikaa omia näkemyksiään. 

Mitään oikeaa selitystä ei jäänyt mieleen siitä, miksi erosta piti ilmoittaa juuri lapsen synttäripäivänä.

En tykännyt siitä, että kirjassa ei ollut itsekriittistä näkökulmaa. Toki tasapainotus oli ilmeisesti ajateltu hoidettavan siten, että exä kirjoitti omat näkemykset erosta. Lähinnä jäi mieleen, että näkemykset poikkesi toisistaan. 

Ihmettelin, että muut lukijat oli antaneet aika hyviä arvioita kirjasta. Luin kirjan kyllä tosi pikaisesti, ärsyynnyin omaa toimintaa puolustelevaan sävyyn ja juuri lapsinäkökulman ohuuteen. M

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä menin lukemaan sen kirjan ennen kuin tiesin mitään tästä kohusta. En suosittele. 

Kertoisitko vähän tarkemmin? Kiinnostaa tämän kolumnin ym jälkeen, mutta ei huvittaisi alkaa lukemaan kun vaikutelma sekä ihmisestä että hänen ajattelusta ja toiminnasta on jo nyt aika kielteinen. 

Mielestäni hän siinä kirjassa puolusteli toimintaansa eron suhteen. Hän muisti kyllä mainita, että lapsuudenkodissa voi olla ikävää vaikka vanhemmat olisi yhdessä. Ihan kuin se olisi perustelu sille, ettei lapsille ole haittaa. Asia kuitattu. 

Jäi mieleen myös se, että häntä tuntui harmittavan yhteiskunnan asenteet, jotka ei ole tarpeeksi kannustavia hänen näkökulmastaan. Jopa terapeuteissa on vikaa, kun erehtyvät sanomaan, että kannattaisi jatkaa tms tai tuovat muuten liikaa omia näkemyksiään. 

Mitään oikeaa selitystä ei jäänyt mieleen siitä, miksi erosta piti ilmoittaa juuri lapsen synttäripäivänä.

En tykännyt siitä, että kirjassa ei ollut itsekriittistä näkökulmaa. Toki tasapainotus oli ilmeisesti ajateltu hoidettavan siten, että exä kirjoitti omat näkemykset erosta. Lähinnä jäi mieleen, että näkemykset poikkesi toisistaan. 

Ihmettelin, että muut lukijat oli antaneet aika hyviä arvioita kirjasta. Luin kirjan kyllä tosi pikaisesti, ärsyynnyin omaa toimintaa puolustelevaan sävyyn ja juuri lapsinäkökulman ohuuteen. M

Jäi kesken lause. Minä siis olen kokenut vanhempien eron ja olisin odottanut enemmän pohdintaa lasten näkökulmasta.
Se kirjaa arvostellut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä menin lukemaan sen kirjan ennen kuin tiesin mitään tästä kohusta. En suosittele. 

Kertoisitko vähän tarkemmin? Kiinnostaa tämän kolumnin ym jälkeen, mutta ei huvittaisi alkaa lukemaan kun vaikutelma sekä ihmisestä että hänen ajattelusta ja toiminnasta on jo nyt aika kielteinen. 

Mielestäni hän siinä kirjassa puolusteli toimintaansa eron suhteen. Hän muisti kyllä mainita, että lapsuudenkodissa voi olla ikävää vaikka vanhemmat olisi yhdessä. Ihan kuin se olisi perustelu sille, ettei lapsille ole haittaa. Asia kuitattu. 

Jäi mieleen myös se, että häntä tuntui harmittavan yhteiskunnan asenteet, jotka ei ole tarpeeksi kannustavia hänen näkökulmastaan. Jopa terapeuteissa on vikaa, kun erehtyvät sanomaan, että kannattaisi jatkaa tms tai tuovat muuten liikaa omia näkemyksiään. 

Mitään oikeaa selitystä ei jäänyt mieleen siitä, miksi erosta piti ilmoittaa juuri lapsen synttäripäivänä.

En tykännyt siitä, että kirjassa ei ollut itsekriittistä näkökulmaa. Toki tasapainotus oli ilmeisesti ajateltu hoidettavan siten, että exä kirjoitti omat näkemykset erosta. Lähinnä jäi mieleen, että näkemykset poikkesi toisistaan. 

Ihmettelin, että muut lukijat oli antaneet aika hyviä arvioita kirjasta. Luin kirjan kyllä tosi pikaisesti, ärsyynnyin omaa toimintaa puolustelevaan sävyyn ja juuri lapsinäkökulman ohuuteen. M

Klassinen tapaus ihmisestä joka on kykenemätön itsereflektioon ja empatiaan. Rakkaudesta nyt puhumattakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä menin lukemaan sen kirjan ennen kuin tiesin mitään tästä kohusta. En suosittele. 

Kertoisitko vähän tarkemmin? Kiinnostaa tämän kolumnin ym jälkeen, mutta ei huvittaisi alkaa lukemaan kun vaikutelma sekä ihmisestä että hänen ajattelusta ja toiminnasta on jo nyt aika kielteinen. 

Mielestäni hän siinä kirjassa puolusteli toimintaansa eron suhteen. Hän muisti kyllä mainita, että lapsuudenkodissa voi olla ikävää vaikka vanhemmat olisi yhdessä. Ihan kuin se olisi perustelu sille, ettei lapsille ole haittaa. Asia kuitattu. 

Jäi mieleen myös se, että häntä tuntui harmittavan yhteiskunnan asenteet, jotka ei ole tarpeeksi kannustavia hänen näkökulmastaan. Jopa terapeuteissa on vikaa, kun erehtyvät sanomaan, että kannattaisi jatkaa tms tai tuovat muuten liikaa omia näkemyksiään. 

Mitään oikeaa selitystä ei jäänyt mieleen siitä, miksi erosta piti ilmoittaa juuri lapsen synttäripäivänä.

En tykännyt siitä, että kirjassa ei ollut itsekriittistä näkökulmaa. Toki tasapainotus oli ilmeisesti ajateltu hoidettavan siten, että exä kirjoitti omat näkemykset erosta. Lähinnä jäi mieleen, että näkemykset poikkesi toisistaan. 

Ihmettelin, että muut lukijat oli antaneet aika hyviä arvioita kirjasta. Luin kirjan kyllä tosi pikaisesti, ärsyynnyin omaa toimintaa puolustelevaan sävyyn ja juuri lapsinäkökulman ohuuteen. M

Kiitos!

Eli kaikki itsekritiikki puuttuu tuolta naiselta kokonaan. Se vaikutelma on haastattelujen ja hs-kolumnin perusteella tullutkin. Jossain haastiksessa totesi että "toimittajana osaan reflektoida myös omaa toimintaani" tai jotain tuollaista. Siitä tuli kuva että on tehnyt itsekritiikkiä, vaan taisikin olla tarkoituksellinen peittely-yritys.

Tv-haastattelun perusteella tuli vaikutelma että ex-pari puhuu täysin toistensa ohi, joten ei ihmetytä jos kirjakin on tuollaista.