Miten pieleen elämän on pitänyt mennä, että asuu myöhäiskeski-ikäisenä 24 neliön vuokrayksiössä?
Ja perusteena toiselta puolelta maata muuttamiselle on että haluaa asua lähellä aikuista lastaan.
Kommentit (148)
Aivan älytön kysymys, että elämä olisi pielessä sen takia kuinka monta neliötä on seiniä ympärillä.
Kyllä ne isommatkin neliöt voi kaikua tyhjyyden takia...
Itse pidän pienestä asunnosta. On kaikki tarpeellinen, mutta jää turhat ostokset pois, kun ei ole tilaa. Järkevillä huonekaluilla saa erotettua keittiö ja olkkarin, vaikka samassa tilassa. Tykkään todella. Mitä niillä tyhjillä huoneilla tekee? Vieraat mahtuu hyvin jne.
Vähän sama kävi mielessä kun ton luin. Yleistä asumistukea ei saa vuokra-asuntoonkaan, jos on kummoisia säästöjä, ja kyllä nyt 50+ ikäiselle on yleensä kertynyt jotain, jos on yhtään kuluttanut aikaa työelämässä. Kuopio ei myöskään ole sellaista aluetta että jos sieltä on omistusasunto niin se olisi täysin menettänyt arvonsa eikä olisi myytävissä. Mutta voihan sitä kaikenlaista sattua matkan varrella. Itse asuin tuollaisessa kanakopissa parikymppisenä enkä todellakaan lähtisi siihen ihmisvarastoelämään enää.
Vierailija kirjoitti:
Itse pidän pienestä asunnosta. On kaikki tarpeellinen, mutta jää turhat ostokset pois, kun ei ole tilaa. Järkevillä huonekaluilla saa erotettua keittiö ja olkkarin, vaikka samassa tilassa. Tykkään todella. Mitä niillä tyhjillä huoneilla tekee? Vieraat mahtuu hyvin jne.
Meillä taas on yli sata neliötä kahdelle hengelle. Mielestäni juuri sopivan kokoinen, molemmilla omat työ-/harrastehuoneet, olkkari, makuuhuone ja riittävän tilava keittiö. Roinaa en kerää, mutta juuri siksi onkin kiva, että joka paikassa on myös avaraa tilaa eivätkä kaapit ole tupaten täynnä. Tuntuu hullunkuriselta, että naapurissa on viisihenkinen lapsiperhe ahtautuneena saman kokoiseen asuntoon. Niin me ihmiset ollaan erilaisia. 20 neliön yksiö tuli koettua opiskelijana, ja väitän että tasan kukaan ei ole aidosti niin minimalisti, että siitä koppielämästä nauttisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, että mitä myöhäistä keski-ikäisempi, niin sitä vähemmän ihmistä kiinnostaa tehdä muutoksia elämäänsä, kuten muutella työn perässä ympäri Suomea.
Jos muutaman vuoden joutuu sen vuoksi olemaan vaikka työttömänä, niin ihan sama.
Paljon oletetaan että työvoima liikkuu vaikka puolen Suomen päähän työn perässä.
Kuitenkin melko harvalla on työn perässä mahdollisuus lähteä. Syitä jotka hidastaa työn perässä muuttumista saattaa olla esim.
-omistusasunto, et halua maksaa vuokraa toisella paikkakunnalla kun rahat menee perheen omistusasunnon lyhennyksiin ja hinnat laskeneet niin että jäisit kuitenkin lyhentämään lainaa.
-Autoon tai ainakaan bensaan ei ole varaa
-puoliso on jo nykyisessä asuinpaikassa hyvässä työpaikassa, ja lapset hyvissä kouluissa. Sinulle tarjottu työpaikka ei riitä kompensoimaan puolison palkkaa.
Mua huvittaa näissä muuttokommenteissa erityisesti se, että netin besserwisserit eivät yleensä millään osaa päättää, pitääkö työttömän muuttaa töiden perässä syrjäseudulta kaupunkiin vai halvemman ja vähemmän tukia syövän asumisen perässä kaupungista syrjäseudulle. Molempia vaaditaan äkäisesti vuoron perään.
Tilanteet eivät ole yksinkertaisia, mutta ehkä noissa - jos ovat ylipäätään samojen henkilöiden kirjoittamia - on se ajatus, että niiden, joilla on edellytyksiä työllistyä, pitäisi olla valmis muuttamaan työpaikan perässä, ja ne, jotka joka tapauksessa ovat vuodesta toiseen työttömiä, voisivat asua vähän kauempana eikä "paraatipaikoilla", jotta töihin tuleville riittäisi paremmin asuntoja läheltä työpaikkoja, jotain tällaista.
Mistä sinä tiedät, tuleeko joku olemaan työtön kuusi kuukautta, vuoden vai 10 vuotta? Ja jos ihminen voidaan jossain pisteessä julistaa ikuisesti työttömäksi ja karkottaa jollain vauvapalstan mahtikäskyllä Rääkkylään niin kai hänen työnhakuvelvoitteensa varmastikin päättyy sitten siinä kohtaa myös? Ai ei? Miksi ei?
En väittänytkään tietäväni, vaan pointtini oli mahdollinen selitys palstalla kirjoitetuille näkemyksille, mikäli niiden takana on samat kirjoittajat. Mutta joo, ehkä siinä voisi olla joku raja, jonka jälkeen ei enää makseta veronmaksajien pussista asumista siellä, missä asunnoista on kovin pula työtätekevien ja itse asumisensa maksavien keskuudessa. Ei suomalaisia tietysti karkoteta mihinkään, mutta jos itsellä ei ole rahkeita maksaa asumista, niin ehkä vaikka 3 vuoden jälkeen voitaisiin velvoittaa muuttamaan edullisempaan asuntoon vaikka sitten kauempana. Poikkeuksena tilanteet, joissa henkilö on esim. työkyvytön tai ei työikäinen.
Näkyi rouvalla olevan tatuointeja. Just sayin'.
älä vaivaa vähiä aivosolujasi toisten asioilla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse pidän pienestä asunnosta. On kaikki tarpeellinen, mutta jää turhat ostokset pois, kun ei ole tilaa. Järkevillä huonekaluilla saa erotettua keittiö ja olkkarin, vaikka samassa tilassa. Tykkään todella. Mitä niillä tyhjillä huoneilla tekee? Vieraat mahtuu hyvin jne.
Meillä taas on yli sata neliötä kahdelle hengelle. Mielestäni juuri sopivan kokoinen, molemmilla omat työ-/harrastehuoneet, olkkari, makuuhuone ja riittävän tilava keittiö. Roinaa en kerää, mutta juuri siksi onkin kiva, että joka paikassa on myös avaraa tilaa eivätkä kaapit ole tupaten täynnä. Tuntuu hullunkuriselta, että naapurissa on viisihenkinen lapsiperhe ahtautuneena saman kokoiseen asuntoon. Niin me ihmiset ollaan erilaisia. 20 neliön yksiö tuli koettua opiskelijana, ja väitän että tasan kukaan ei ole aidosti niin minimalisti, että siitä koppielämästä nauttisi.
Jos se naapurin perhe on viisihenkinen eli heillä on 3 lasta, ei sata neliötä ole ollenkaan "ahtautumista", vaan aivan kivat neliöt.
Nimim. Wake up and smell the coffee
Kaikkein rikkaimmat asuu muuten usein vuokralla. Elleivät sitten halua jotain miljoonalukaalia.
Yksikin tyyppi maksaa jotain 3500 e/ kk vuokraa. Summa jonka hän tienaa tosin parissa päivässä eli ihan kahvirahoja
Onhan tuo helppoa, ei tarvii omistaa, myydä, ostaa ja voi millon vaan lähteä jos ei enää kämppä kiinnosta.
Ihan hyvin voisin muuttaa pieneen yksiöön, jos asuisin yksin ja haluaisin asunnon juuri tietyllä sijainnilla. Ei ainakaan tarvitsisi käyttää paljon aikaa kodinhoitoon, pihatöihin ym.
Tuo ihminen voi olla hyvin tyytyväinen elämäänsä. Hänellä voi myös olla aivan valtavat säästöt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse pidän pienestä asunnosta. On kaikki tarpeellinen, mutta jää turhat ostokset pois, kun ei ole tilaa. Järkevillä huonekaluilla saa erotettua keittiö ja olkkarin, vaikka samassa tilassa. Tykkään todella. Mitä niillä tyhjillä huoneilla tekee? Vieraat mahtuu hyvin jne.
Meillä taas on yli sata neliötä kahdelle hengelle. Mielestäni juuri sopivan kokoinen, molemmilla omat työ-/harrastehuoneet, olkkari, makuuhuone ja riittävän tilava keittiö. Roinaa en kerää, mutta juuri siksi onkin kiva, että joka paikassa on myös avaraa tilaa eivätkä kaapit ole tupaten täynnä. Tuntuu hullunkuriselta, että naapurissa on viisihenkinen lapsiperhe ahtautuneena saman kokoiseen asuntoon. Niin me ihmiset ollaan erilaisia. 20 neliön yksiö tuli koettua opiskelijana, ja väitän että tasan kukaan ei ole aidosti niin minimalisti, että siitä koppielämästä nauttisi.
Jos se naapurin perhe on viisihenkinen eli heillä on 3 lasta, ei sata neliötä ole ollenkaan "ahtautumista", vaan aivan kivat neliöt.
Nimim. Wake up and smell the coffee
No onhan se nyt aivan helvetin ahdasta asumista, varsinkin kun lapsiperheessä harvemmin on mahdollista koko köörin olla olla mitään ääriminimalisteja, vaikka mamma olisikin sellaiseen höyrähtänyt. Minä asun 80-neliöisessä rintsikassa miehen ja kissan kanssa eikä meillä ole mielestäni yhtään liikaa tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä on asua talossa jossa on 500 neliötä ja asukkaita enintään kaksi, sairasta touhua.
Missä tällainen kummallisuus on tullut vastaan? 500 neliötä ei ole edes omakotitalo vaan vähintään joku vanha kyläkoulu.
No ehkä ei suomessa, maailmalla laitetaan 5000 neliötä kun halutaan ökyillä, kuitenkin käytössä max sata neliötä, erittäin tyhmää.
Vierailija kirjoitti:
Tuo ihminen voi olla hyvin tyytyväinen elämäänsä. Hänellä voi myös olla aivan valtavat säästöt.
Joo joo, valtavat säästöt ja vuokralla Vantaan Myyrmäessä. Tää on juuri se ratkaisu jonka supervarakkaat tyypillisesti tekee.
Aika tylsä elämä jos pitää pyöritellä mielessään, miten muut elävät..
Mitä tarkoitat? Kaikki eivät ole materialistisia vaan muu merkkaa enemmän. Jännä kun itsekin mietin juuri, että sitä voisi asua tosi niukasti ja se olisi vaan mukavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo ihminen voi olla hyvin tyytyväinen elämäänsä. Hänellä voi myös olla aivan valtavat säästöt.
Joo joo, valtavat säästöt ja vuokralla Vantaan Myyrmäessä. Tää on juuri se ratkaisu jonka supervarakkaat tyypillisesti tekee.
Sitä varallisuutta kertyy helposti juuri siksi, että asuu edullisesti. Ei kaikilla ole tarve ostaa kalleinta ja näyttää varakkaalta. Sitten kun tulee isompia rahantarpeita tai mielitekoja, voi kerralla ostaa haluamansa (esim. uuden auton kaikilla tarvitsemillaan varusteilla) ilman lainaa ja talouden sopeuttamista.
On aika paljon asuntoja jotka ovat isompia kuin 25 neliötä mutta pienempiä kuin 500 neliötä.