IL: Sara ei käy enää töissä: Ei pysty

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkistä kasvua estää hyvin tehokkaasti kaikki lokerointi ja diagnooseilla itsensä määrittely. Siis juuttuminen johonkin ahtaaseen käytöksen ja olemisen määrittelytapaan miltä selvästi opeteltu muotiautismi kuulostaa.

Päin vastoin. Yli neljäkymmentä vuotta tuloksetonta henkisen kasvun yritystä, mikä ei vaan toiminut, enkä ikinä ymmärtänyt miksi. Sitten päälle nelikymppisenä autismin kirjon diagnoosi, ja vuodessa parissa sain itseni henkisesti täysin kuntoon, kun vihdoin ymmärsin itseäni ja tajusin miten mun mieli ja hermosto toimii.

Ilman tietoa on äärimmäisen vaikea kehittyä. 

Pointti onkin käyttää se tieto kehittymiseen, toisin kuin nämä Sarat jotka käyttävät sitä selityksenä sille, miksi heidän ei tarvitse tehdä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Hän oli jutun mukaan ADHD + autisti. Työelämän säännöt ja paineet voi olla sellaiselle ihmiselle ihan mahdotonta kestää ja käsittää. 

Sitten pitäisi kohdata tosiasiat ja oppia että työtä tekemättä ei tule ruokaa pöytään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukan ei tiedä näistä kaavoista ja säännöistä mitä autismipuhe vilisee. Varsinkin erikoista nykyisenä liberaaliuden aikana jossa ainakin mun työpaikalla teroitetaan erilaisuuden sietoa ja moninaisuuden ylistystä. No ehkä tuo on yksi sääntö joka palvelee juuri "autistien" erityisyydentarvetta.

Ei ole kyse tästä lainkaan.

Itse sain kauhisteluja osakseni muilta työntekijöiltä, kun puhuin yrityksen omistajalle kuin omalle kaverilleni ja suoraan sellainen resting bitch face-ilmeellä. Minulle se oli ihan tavallista käyttäytymistä, että jaan työn epäkohdat siinä hississä omistajalle. Normaali ihminen ei olisi toiminut samoin, jos vaikkapa Nalle Wahlroos olisi pomo ja samassa hississä.

Kuulin kerran erään toimitusjohtajan puhuvan suurelle ryhmälle tällaisesta työntekijästä, eikä mitenkään positiiviseen sävyyn, joten kannattaa vähän miettiä onko tuo kannattavaa.

Itseasiassa se on kannattavaa diagnooseista tai niiden puutteesta riippumatta. Epäkohtien piilottelu ettei pomo suutu on nyt ihan vain yksiselitteisen tyhmää ja lähinnä syy siihen, miksi töissä voidaan huonosti

Vierailija kirjoitti:

Hän oli jutun mukaan ADHD + autisti. Työelämän säännöt ja paineet voi olla sellaiselle ihmiselle ihan mahdotonta kestää ja käsittää. 

Varmadti, jos haluaa mieluummin piiloutua trendidiagnoosien taakse kuin tehdä töitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei itsekään jaksais mutta pakko, Saralla todellisuudessa mitään hätää ja murhetta ole

Jaa oletko sinäkin autisti? 

En mutta ihmetyttää miksi näistä suurinosa "en jaksa en pysty" ihmisistä on aina: autisteja, adhd, yms. Siis aina ja kyseessä on hyvin pitkälti "oma diagnoosi" tai sitten luullaan että on joku tälläinen "sairaus" Ja haetaan kaikenmaailman diagnooseja ja lääkitystä. 

Sua ihmetyttää, että juuri autisteilla on autismiin liittyviä ongelmia ja haasteita? 

Autismi ei ole mitenkään hyvin pitkälti "oma diagnoosi", vaan lääkärin asettama diagnoosi. Diagnooseja ei pysty itse hakemaan. Autusmiin ei ole lääkitystä. 

Mikä siinä on, että pitää tuolla lailla julistaa tietämättömyyttään? 

Joo kyllä nämä artistit ja Aspergerin tiedetään. Märisebät aina miten HEILLÄ on rakastan kun eivät pysty joustamaan yhtään missään ja muut joutuvat sietämään heidän ehdottomuuttaan kun pienikin improvisaatio on NIIN Raskasta heidän pikku aivoilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autisti, trans ja ADHD. Koko värisuora kasassa.

Autisminkirjo harvoin tulee yhdellä oireella vaan yleensä sateenvarjo dg alle mahtuu useampikin oireisto. Autistiset henkilöt kokevat useammin olevansa ns ei mitään sukupuolta, tai sitten naiset kokevat olevansa miehiä koska eivät löydä naiseudesta itseään.

Kys hlö ei pysty selittämään tarkemmin miksi ei jaksa, koska se on mahdotonta selittää.

Autisti uupuu, koska ei kestä ääniä, valoja, hajuja ja ihmisjoukkoja sekä joutuu koko ajan esittämään neurotyypillistä ihmistä., vaikka sosiaalisen elämän säännöt ovat hänelle vaikeita ymmärtää.

Ja kun sosiaalisen elämän säännöt ovat vaikeita ymmärtää tämä antaa vapaapassin käyttäytyä miten hyvänsä seuraamuksitta?

Ei anna vapaapassia. Mutta seuraamuksilla ei yleensä pysty lisäämään ymmärrystä sellaiseen asiaan, jota ei vaan ymmärrä. Sosiaalisten tilanteiden ymmärtämiseen kun ei riitä se, että ei tee uudestaan sitä nimenomaista asiaa, josta tulee seuraamuksia, vaan pitäisi pystyä "haistamaan", mitä kenellekin voi sanoa missäkin tilanteessa. Ei ole olemassa mitään kiellettyjen lauseiden ja toivottavien lauseiden listoja, jotka voisi opetella ulkoa, eikä looginen päättelykään auta, koska nämä asiat eivät juuri noudata mitään logiikkaa. Lisäksi jokainen ihminen on yksilö, ja se mistä yksi tykkää voikin suututtaa toisen pahasti. Jos tällainen "sosiaalinen pelisilmä" syystä tai toisesta puuttuu, ei se rangaistuksilla kasva yhtään sen enempää kuin halvaantunut ala kävelemään rangaistuksia jakamalla - mutta molemmat voivat aiheuttaa sen, että tiettyihin työtehtäviin ei kertakaikkiaan sovellu.

Milloin ihmiset ymmärtäisivät, että sosiaalisella elämällä ei ole mitään sääntöjä.

Höpöhöpö. Tietenkin on vaikka kuinka paljon sosiaalisia sääntöjä, ja vielä enemmän kirjoittamattomia sosiaalisia sääntöjä (jälkimmäiset on niitä autisteille hankalia, usein). 

Kun vähänkin aikaa kiertelet ihmisten parissa, niin huomaat, että usea ei toimi minkään kaavan mukaan, toimivat eri tavalla eri tunnetiloissa yms., variaatioita on lukemattomia. "Säännöt" on vain kätevä tekosyy olla tekemättä henkistä työtä kasvaakseen sellaisrksi ihmiseksi kuin on.

Niin, sehän se ongelma autistille onkin, että ne ei toimi minkään kaavan mukaan, vaan pitäisi vaan automaattisesti tietää, millaiset säännöt missäkin tilanteessa sattuu olemaan. 

Huokaus, taidat itse olla autisti, kun tartut "sääntöihin", joita et edes itse pysty mainitsemaan.

Tietenkin olen autisti. Ei säännöillä tarkoiteta tässä yhteydessä jotain virallisia, määriteltyjä sääntöjä - sellaisethan olisi autisteille helppoja. Vaan tarkoitetaan nimenomaan sitä, että sosiaalisessa kanssakäymisessä on lukemattomia kirjoittamattomia "sääntöjä", jotka vaihtelevat tilanteen, ympäristön, läsnäolevien ihmisten aseman jne. mukaan. 

Sitten kun autistina käyttäydyt jotenkin väärin, niin kyllähän sitä paheksutaan. Sitten jos yrität selvittää, että mitä olet tehnyt väärin, niin se vastaus on yleensä jotain "älä nyt viitsi esittää typerää", "Kyllä sinun pitäisi tietää", "tiedät kyllä itsekin" tms.

No ihan pikku vinkkinä, jokainen ihminen kommunikoi omalla tavallaan ilman mitään yleispätevää ohjetta. Loukkaantumiset ja väärinymmärrykset on ihmissuhteissa luonnollisia, mutta olet nyt eksternalisoinut sen "sääntöihin" ymmärtämättä, että m.ulkkujakin ihmisiä on.

Anteeksi, mutta kuvitteletko sä nyt, että mä olen itse keksinyt sosiaalisten sääntöjen konseptin? Etkö ole perillä tällaisen käsitteen olemassaolosta? 

En yleensä viitsi käyttää näitä AI-koosteita, mutta en nyt jaksa kaivaa erikseen noita lähteitä, niin tässä:

Sosiaaliset säännöt eli sosiaaliset normit ovat kirjoittamattomia ohjeita ja odotuksia siitä, miten ihmisten kuuluu käyttäytyä ja elää yhdessä. [1, 2]

Mitä sosiaaliset säännöt ovat?

Kirjoittamattomia lakeja: Sosiaaliset normit eivät useinkaan lue missään laissa, vaan ne opitaan tarkkailemalla muita ihmisiä ja ympäristöä. [1, 2]

Tilannesidonnaisia: Säännöt vaihtuvat sen mukaan, missä olet ja kenen kanssa toimit. Esimerkiksi juhlissa ja kirjastossa on aivan eri tavat toimia.

Ryhmään kuulumisen tuki: Normien noudattaminen auttaa tulemaan toimeen muiden kanssa ja vahvistaa omaa paikkaa porukassa. [1]

Esimerkkejä arjen säännöistä

Vuorottelu ja kuuntelu: Toisen antaminen puhua loppuun ja oman vuoron odottaminen keskustelussa.

Tervehtiminen: Tuttujen tai tuntemattomien huomioiminen vaikkapa sanomalla "moi" tai nyökkäämällä.

Henkilökohtainen tila: Sopivan etäisyyden pitäminen toiseen ihmiseen puhuessa. [1]

 

Ja autismin kirjon diagnostiikkaan kuuluu juurikin vaikeudet näiden sosiaalisten sääntöjen kanssa. 

Vihdoinkin annoit esimerkkejä, niin voidaan niitä käydä vähän läpi. Ensinäkin osa kuuntelee ja vuorottelee enemmän, osa puhuu suunapäänä, osa tervehtii toiset taas ei, riippuen myös mielentilasta ja pitääkö kyseisestä henkilöstä ja jokaisella on omansuuruinen sosiaalinen tila, toisilla pienenmpi ja toisilla suurempi, mikä voi välillä johtaa "rajaloukkauksiin". Sori nyt sun maailmankuvan hajoittamisesta, mutta unohda jo ne "säännöt" ja ala elää.

Ääliö. Juuri noita autisti EI OSAA EIKÄ YMMÄRRÄ. :D

Pointti onkin siinä, että riittää olla oma itsensä. Ä.äliö olet itse, kun sen ymmärtäminen on sinulle niin vaikeaa.

Jos kaikki käyttäytyisi samalla tavalla eikä juuri niin kuten kirjoitit yksi täten toinen näin ja jokainen olisi omia persooniaan, autistinen olisi todennäköisesti tilanteen herra. Mutta kun se käyttäytyminen ei ole absoluuttinen, niin autistinen ihminen ei osaa käsitellä tilannetta, koska ei ymmärrä, mitä siinä tapahtuu ja miten pitäisi tilanteessa toimia.

Sinun tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että tällaisessa maailmassa jossa mikään ei ole selkeää, on todella vaikea klaarata arkea uupumatta.

Vika onkin siinä että autisti kuvittelee että jokainen tilanne pitää ymmärtää ja lokeroida johonkin loogiseen sääntökokonaisuuteen. Autistin tehtävä onkin opetella päästämään irti tuosta harhasta ja oppia päästämään irti.  Eikä velloa ahdistuksessa ja ruokkia pahaa oloaan mutku mä olen autisti-selityksillä. Tätä tarkoittaa henkinen kasvu, jota ijan jokainen tarvitsee jossain asiassa.

Anteeksi mutta mitä ihmettä sä oikein höpiset? Ei autisti kuvittele tuollaista. Se on se muu maailma, joka olettaa ja vaatii, että niissä tilanteissa täytyisi osata käyttäytyä tilanteeseen sopivalla tavalla. Ei se ole autistin mielessä se asia. Autisti on täysin tietoinen, ettei ole mitään yleispäteviä sääntöjä. Mutta kun sen autistin täytyis jotenkin selvitä niistä tilanteista. 

Ootas vaan kun autisti päästää irti näistä, ei siinä kunnian kukko laula. 

Henkinen kasvu ei tarkoita sitä, että päättää ignoorata yleiset kohteliaisuussäännöt ynnä muut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei itsekään jaksais mutta pakko, Saralla todellisuudessa mitään hätää ja murhetta ole

Jaa oletko sinäkin autisti? 

En mutta ihmetyttää miksi näistä suurinosa "en jaksa en pysty" ihmisistä on aina: autisteja, adhd, yms. Siis aina ja kyseessä on hyvin pitkälti "oma diagnoosi" tai sitten luullaan että on joku tälläinen "sairaus" Ja haetaan kaikenmaailman diagnooseja ja lääkitystä. 

Sua ihmetyttää, että juuri autisteilla on autismiin liittyviä ongelmia ja haasteita? 

Autismi ei ole mitenkään hyvin pitkälti "oma diagnoosi", vaan lääkärin asettama diagnoosi. Diagnooseja ei pysty itse hakemaan. Autusmiin ei ole lääkitystä. 

Mikä siinä on, että pitää tuolla lailla julistaa tietämättömyyttään? 

Joo kyllä nämä artistit ja Aspergerin tiedetään. Märisebät aina miten HEILLÄ on rakastan kun eivät pysty joustamaan yhtään missään ja muut joutuvat sietämään heidän ehdottomuuttaan kun pienikin improvisaatio on NIIN Raskasta heidän pikku aivoilleen.

Niin eli et tiedä oikeasti yhtään? 

Nimenomaanhan me autistit joustetaan aivan jatkuvasti, joka päivä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei pysty, ei kykene.

Eikä edes halua.

Varmaan burnout.

Kurjaa on ihmiselo. Ihan joutuu tekemään työtä elättääkseen itsensä. 

Olen ilmeisen outo kun pidän työnteosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukan ei tiedä näistä kaavoista ja säännöistä mitä autismipuhe vilisee. Varsinkin erikoista nykyisenä liberaaliuden aikana jossa ainakin mun työpaikalla teroitetaan erilaisuuden sietoa ja moninaisuuden ylistystä. No ehkä tuo on yksi sääntö joka palvelee juuri "autistien" erityisyydentarvetta.

Samaa vähän mietin itsekin. "Säännöillä" autistit pääsevät näyttämään ympäristöön erilaisuutensa, ja välttävät henkisen työn ja kehityksen teolta.

Mistä ihmeestä tuollaisia ennakkoluuloja kehität? 

Autismin kirjon diagnostisissa kriteereissä on sosiaalisten sääntöjen ymmärtämisen vaikeutta, ja sosiaaliset säännöt on täysin vakiintunut käsite, joka ei ole kenenkään autistin keksimä. Autistithan ei noissa asioissa pyri näyttämään erilaisuuttaan, vaan pyrkivät nimenomaan maskaamaan, esittämään samanlaista kuin muutkin.

Absurdi ajatus, että autistina onnistuisi välttämään henkisen työn ja kehityksen 😂. Erilaisuudestaan ja sopeutumattomuudestaan johtuen kun niitä nimenomaan joutuu läpikäymään paljon normaalia enemmän. 

Mitä ne sosiaaliset säännöt edelleen ovat? Voisiko näistä antaa esimerkkejä että mikä on monelle autistille vaikeaa niin ehkä sitten avautuisi?

Esim se että ei ole sanavalmis ekstrovertti ei ole autismia.

Jos mä tietäisin, mitä ne sosiaaliset säännöt on, niin mulla ei ehkä olis niin suuria vaikeuksia niiden kanssa. Joitain, mitä olen elämäni aikana oppinut on mm. 

- Minä kuvittelin nuorempana, että kysymysten kysyminen on vähän epäkohteliasta, että oishan se ihminen itse kertonut niistä asioista mulle jos se haluais niistä puhua. No, oikeasti se sosiaalinen sääntö onkin, että on nimenomaan kohteliasta kysellä toiselta tämän kuulumisia. Sitten toisaalta pitää kuitenkin tietää, että mistä asioista kyseleminen ei ole kohteliasta ja suotavaa. Ja tähän taas vaikuttaa tuhat eri asiaa, kuten ihmisten väliset arvovaltasuhteet ja se, missä tilanteessa ja ympäristössä ollaan. 

- Minulla olis myös tapana kertoa aivan yliavoimesti omista asioistani. Sellaisista, joita yleensä pidetään kiusallisina, ja ei haluta paljastaa omasta itsestä. Tämäkään ei useimmiten ole sosiaalisesti sopivaa, vaan pitäisi osata small talkkia, missä ei käsitellä syvällisiä ja henkilökohtaisia asioita. Toisaalta pitäisi osata arvioida, mitkä sitten on niitä sosiaalisia tilanteita, joissa kuuluu asiaan henkilökohtaisempi ote, ja joissa taas vaikutat etäiseltä ja sulkeutuneelta jos et paljasta itsestäsi mitään. 

- Ja sitten se ainainen, missä välissä keskustelua on kenenkin puheenvuoro. Tää on todella hankala. Sitä aina odottaa jotain sellaista taukoa muiden puheessa, että siihen väliin voisi sanoa oman sanottavansa. No, usein odotan sitä taukoa niin pitkään, että keskustelun aihe on jo siirtynyt johonkin ihan muuhun, eikä se, mitä olisin halunnut sanoa, ole enää relevanttia, enkä onnistunutkaan osallistumaan keskusteluun. Tai sitten tulkitsen väärin, että nyt olisi sellainen tauko, ja alan puhua just kun toinen jatkaa sitä juttuaan 😫. 

Minähän siis muuten nimenomaan olen sanavalmis ekstrovertti, joten tiedän harvinaisen hyvin, että se ei tosiaan itsessään ole autismia, ettei ole sanavalmis ekstrovertti. 

Mä en ihan ymmärrä, mitä sä haet takaa? Sosiaaliset säännöt on yksi sosiologian keskeisistä käsitteistä, ei niiden olemassaolosta ole mitään epäselvyyttä. 

Voin jo suoraan sanoa, että kukaan ei oikeassa elämässä mieti tuollaista. Sulla on huono itsetunto yhdistettynä tavoitehakuisuuteen, ja koska et ole tavoitetta saavuttanut, niin olet ulkoistanut vian "sääntöihin".

Olet väärässä. Oikeassa elämässä ihmiset kiinnittää todella paljon huomiota siihen, osaako joku käyttäytyä normaalisti vai ei. 

Tavoitehakuisuus on kyllä viimeisimpiä termejä maailmassa, jolla mua vois kuvailla. Mulla ei myöskään ole huono itsetunto, vaan ennemminkin liian hyvä ottaen huomioon mun poikkeavuuden ja rajoitukset. 

Sä et taida oikein ymmärtää, etten mä puhu mistään omista tuntemuksistani, vaan ihan konkreettisista asioista, jotka on vaikuttaneet ja vaikuttaa mun elämään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autisti, trans ja ADHD. Koko värisuora kasassa.

Autisminkirjo harvoin tulee yhdellä oireella vaan yleensä sateenvarjo dg alle mahtuu useampikin oireisto. Autistiset henkilöt kokevat useammin olevansa ns ei mitään sukupuolta, tai sitten naiset kokevat olevansa miehiä koska eivät löydä naiseudesta itseään.

Kys hlö ei pysty selittämään tarkemmin miksi ei jaksa, koska se on mahdotonta selittää.

Eivät löydä, tai ovat oikeasti hyvin androgyynisiä. Minulla on pitkät hiukset ja tykkään laittautua, mutta esimerkiksi anonyymeissä nettikeskusteluissa olen tullut aina tulkituksi mieheksi. Kautta aikain. Sisäisesti en tunne olevani nainen enkä mies, ja seksuaalisesti nykyisin lähinnä aseksuaali. En edes tiedä miltä naiseuden tai miehuuden pitäisi tuntua. 

Ei naiseuden tai mieheyden kuulukaan tuntua miltään, se on vain asia, kuten veriryhmä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autisti, trans ja ADHD. Koko värisuora kasassa.

Autisminkirjo harvoin tulee yhdellä oireella vaan yleensä sateenvarjo dg alle mahtuu useampikin oireisto. Autistiset henkilöt kokevat useammin olevansa ns ei mitään sukupuolta, tai sitten naiset kokevat olevansa miehiä koska eivät löydä naiseudesta itseään.

Kys hlö ei pysty selittämään tarkemmin miksi ei jaksa, koska se on mahdotonta selittää.

Autisti uupuu, koska ei kestä ääniä, valoja, hajuja ja ihmisjoukkoja sekä joutuu koko ajan esittämään neurotyypillistä ihmistä., vaikka sosiaalisen elämän säännöt ovat hänelle vaikeita ymmärtää.

Ja kun sosiaalisen elämän säännöt ovat vaikeita ymmärtää tämä antaa vapaapassin käyttäytyä miten hyvänsä seuraamuksitta?

Ei anna vapaapassia. Mutta seuraamuksilla ei yleensä pysty lisäämään ymmärrystä sellaiseen asiaan, jota ei vaan ymmärrä. Sosiaalisten tilanteiden ymmärtämiseen kun ei riitä se, että ei tee uudestaan sitä nimenomaista asiaa, josta tulee seuraamuksia, vaan pitäisi pystyä "haistamaan", mitä kenellekin voi sanoa missäkin tilanteessa. Ei ole olemassa mitään kiellettyjen lauseiden ja toivottavien lauseiden listoja, jotka voisi opetella ulkoa, eikä looginen päättelykään auta, koska nämä asiat eivät juuri noudata mitään logiikkaa. Lisäksi jokainen ihminen on yksilö, ja se mistä yksi tykkää voikin suututtaa toisen pahasti. Jos tällainen "sosiaalinen pelisilmä" syystä tai toisesta puuttuu, ei se rangaistuksilla kasva yhtään sen enempää kuin halvaantunut ala kävelemään rangaistuksia jakamalla - mutta molemmat voivat aiheuttaa sen, että tiettyihin työtehtäviin ei kertakaikkiaan sovellu.

Milloin ihmiset ymmärtäisivät, että sosiaalisella elämällä ei ole mitään sääntöjä.

Höpöhöpö. Tietenkin on vaikka kuinka paljon sosiaalisia sääntöjä, ja vielä enemmän kirjoittamattomia sosiaalisia sääntöjä (jälkimmäiset on niitä autisteille hankalia, usein). 

Kun vähänkin aikaa kiertelet ihmisten parissa, niin huomaat, että usea ei toimi minkään kaavan mukaan, toimivat eri tavalla eri tunnetiloissa yms., variaatioita on lukemattomia. "Säännöt" on vain kätevä tekosyy olla tekemättä henkistä työtä kasvaakseen sellaisrksi ihmiseksi kuin on.

Niin, sehän se ongelma autistille onkin, että ne ei toimi minkään kaavan mukaan, vaan pitäisi vaan automaattisesti tietää, millaiset säännöt missäkin tilanteessa sattuu olemaan. 

Huokaus, taidat itse olla autisti, kun tartut "sääntöihin", joita et edes itse pysty mainitsemaan.

Tietenkin olen autisti. Ei säännöillä tarkoiteta tässä yhteydessä jotain virallisia, määriteltyjä sääntöjä - sellaisethan olisi autisteille helppoja. Vaan tarkoitetaan nimenomaan sitä, että sosiaalisessa kanssakäymisessä on lukemattomia kirjoittamattomia "sääntöjä", jotka vaihtelevat tilanteen, ympäristön, läsnäolevien ihmisten aseman jne. mukaan. 

Sitten kun autistina käyttäydyt jotenkin väärin, niin kyllähän sitä paheksutaan. Sitten jos yrität selvittää, että mitä olet tehnyt väärin, niin se vastaus on yleensä jotain "älä nyt viitsi esittää typerää", "Kyllä sinun pitäisi tietää", "tiedät kyllä itsekin" tms.

No ihan pikku vinkkinä, jokainen ihminen kommunikoi omalla tavallaan ilman mitään yleispätevää ohjetta. Loukkaantumiset ja väärinymmärrykset on ihmissuhteissa luonnollisia, mutta olet nyt eksternalisoinut sen "sääntöihin" ymmärtämättä, että m.ulkkujakin ihmisiä on.

Anteeksi, mutta kuvitteletko sä nyt, että mä olen itse keksinyt sosiaalisten sääntöjen konseptin? Etkö ole perillä tällaisen käsitteen olemassaolosta? 

En yleensä viitsi käyttää näitä AI-koosteita, mutta en nyt jaksa kaivaa erikseen noita lähteitä, niin tässä:

Sosiaaliset säännöt eli sosiaaliset normit ovat kirjoittamattomia ohjeita ja odotuksia siitä, miten ihmisten kuuluu käyttäytyä ja elää yhdessä. [1, 2]

Mitä sosiaaliset säännöt ovat?

Kirjoittamattomia lakeja: Sosiaaliset normit eivät useinkaan lue missään laissa, vaan ne opitaan tarkkailemalla muita ihmisiä ja ympäristöä. [1, 2]

Tilannesidonnaisia: Säännöt vaihtuvat sen mukaan, missä olet ja kenen kanssa toimit. Esimerkiksi juhlissa ja kirjastossa on aivan eri tavat toimia.

Ryhmään kuulumisen tuki: Normien noudattaminen auttaa tulemaan toimeen muiden kanssa ja vahvistaa omaa paikkaa porukassa. [1]

Esimerkkejä arjen säännöistä

Vuorottelu ja kuuntelu: Toisen antaminen puhua loppuun ja oman vuoron odottaminen keskustelussa.

Tervehtiminen: Tuttujen tai tuntemattomien huomioiminen vaikkapa sanomalla "moi" tai nyökkäämällä.

Henkilökohtainen tila: Sopivan etäisyyden pitäminen toiseen ihmiseen puhuessa. [1]

 

Ja autismin kirjon diagnostiikkaan kuuluu juurikin vaikeudet näiden sosiaalisten sääntöjen kanssa. 

Vihdoinkin annoit esimerkkejä, niin voidaan niitä käydä vähän läpi. Ensinäkin osa kuuntelee ja vuorottelee enemmän, osa puhuu suunapäänä, osa tervehtii toiset taas ei, riippuen myös mielentilasta ja pitääkö kyseisestä henkilöstä ja jokaisella on omansuuruinen sosiaalinen tila, toisilla pienenmpi ja toisilla suurempi, mikä voi välillä johtaa "rajaloukkauksiin". Sori nyt sun maailmankuvan hajoittamisesta, mutta unohda jo ne "säännöt" ja ala elää.

Ääliö. Juuri noita autisti EI OSAA EIKÄ YMMÄRRÄ. :D

Pointti onkin siinä, että riittää olla oma itsensä. Ä.äliö olet itse, kun sen ymmärtäminen on sinulle niin vaikeaa.

Jos kaikki käyttäytyisi samalla tavalla eikä juuri niin kuten kirjoitit yksi täten toinen näin ja jokainen olisi omia persooniaan, autistinen olisi todennäköisesti tilanteen herra. Mutta kun se käyttäytyminen ei ole absoluuttinen, niin autistinen ihminen ei osaa käsitellä tilannetta, koska ei ymmärrä, mitä siinä tapahtuu ja miten pitäisi tilanteessa toimia.

Sinun tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että tällaisessa maailmassa jossa mikään ei ole selkeää, on todella vaikea klaarata arkea uupumatta.

Vika onkin siinä että autisti kuvittelee että jokainen tilanne pitää ymmärtää ja lokeroida johonkin loogiseen sääntökokonaisuuteen. Autistin tehtävä onkin opetella päästämään irti tuosta harhasta ja oppia päästämään irti.  Eikä velloa ahdistuksessa ja ruokkia pahaa oloaan mutku mä olen autisti-selityksillä. Tätä tarkoittaa henkinen kasvu, jota ijan jokainen tarvitsee jossain asiassa.

Anteeksi mutta mitä ihmettä sä oikein höpiset? Ei autisti kuvittele tuollaista. Se on se muu maailma, joka olettaa ja vaatii, että niissä tilanteissa täytyisi osata käyttäytyä tilanteeseen sopivalla tavalla. Ei se ole autistin mielessä se asia. Autisti on täysin tietoinen, ettei ole mitään yleispäteviä sääntöjä. Mutta kun sen autistin täytyis jotenkin selvitä niistä tilanteista. 

Ootas vaan kun autisti päästää irti näistä, ei siinä kunnian kukko laula. 

Henkinen kasvu ei tarkoita sitä, että päättää ignoorata yleiset kohteliaisuussäännöt ynnä muut. 

Miksi sun sellaista täytyy pelätä? Oletko luonteeltasi m.ulkku?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän oli jutun mukaan ADHD + autisti. Työelämän säännöt ja paineet voi olla sellaiselle ihmiselle ihan mahdotonta kestää ja käsittää. 

Sitten pitäisi kohdata tosiasiat ja oppia että työtä tekemättä ei tule ruokaa pöytään.

Kyllä meidän yhteiskunnassa pidetään huolta, ettei sairaat, vammaiset, työkyvyttömät jne. kuole nälkään. 

Pitkään työelämässä olleena voin sanoa, että on raskasta joustaa aina joustamattomuuden edessä. Miksi he eivät opi joustamaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukan ei tiedä näistä kaavoista ja säännöistä mitä autismipuhe vilisee. Varsinkin erikoista nykyisenä liberaaliuden aikana jossa ainakin mun työpaikalla teroitetaan erilaisuuden sietoa ja moninaisuuden ylistystä. No ehkä tuo on yksi sääntö joka palvelee juuri "autistien" erityisyydentarvetta.

Samaa vähän mietin itsekin. "Säännöillä" autistit pääsevät näyttämään ympäristöön erilaisuutensa, ja välttävät henkisen työn ja kehityksen teolta.

Mistä ihmeestä tuollaisia ennakkoluuloja kehität? 

Autismin kirjon diagnostisissa kriteereissä on sosiaalisten sääntöjen ymmärtämisen vaikeutta, ja sosiaaliset säännöt on täysin vakiintunut käsite, joka ei ole kenenkään autistin keksimä. Autistithan ei noissa asioissa pyri näyttämään erilaisuuttaan, vaan pyrkivät nimenomaan maskaamaan, esittämään samanlaista kuin muutkin.

Absurdi ajatus, että autistina onnistuisi välttämään henkisen työn ja kehityksen 😂. Erilaisuudestaan ja sopeutumattomuudestaan johtuen kun niitä nimenomaan joutuu läpikäymään paljon normaalia enemmän. 

Mitä ne sosiaaliset säännöt edelleen ovat? Voisiko näistä antaa esimerkkejä että mikä on monelle autistille vaikeaa niin ehkä sitten avautuisi?

Esim se että ei ole sanavalmis ekstrovertti ei ole autismia.

Jos mä tietäisin, mitä ne sosiaaliset säännöt on, niin mulla ei ehkä olis niin suuria vaikeuksia niiden kanssa. Joitain, mitä olen elämäni aikana oppinut on mm. 

- Minä kuvittelin nuorempana, että kysymysten kysyminen on vähän epäkohteliasta, että oishan se ihminen itse kertonut niistä asioista mulle jos se haluais niistä puhua. No, oikeasti se sosiaalinen sääntö onkin, että on nimenomaan kohteliasta kysellä toiselta tämän kuulumisia. Sitten toisaalta pitää kuitenkin tietää, että mistä asioista kyseleminen ei ole kohteliasta ja suotavaa. Ja tähän taas vaikuttaa tuhat eri asiaa, kuten ihmisten väliset arvovaltasuhteet ja se, missä tilanteessa ja ympäristössä ollaan. 

- Minulla olis myös tapana kertoa aivan yliavoimesti omista asioistani. Sellaisista, joita yleensä pidetään kiusallisina, ja ei haluta paljastaa omasta itsestä. Tämäkään ei useimmiten ole sosiaalisesti sopivaa, vaan pitäisi osata small talkkia, missä ei käsitellä syvällisiä ja henkilökohtaisia asioita. Toisaalta pitäisi osata arvioida, mitkä sitten on niitä sosiaalisia tilanteita, joissa kuuluu asiaan henkilökohtaisempi ote, ja joissa taas vaikutat etäiseltä ja sulkeutuneelta jos et paljasta itsestäsi mitään. 

- Ja sitten se ainainen, missä välissä keskustelua on kenenkin puheenvuoro. Tää on todella hankala. Sitä aina odottaa jotain sellaista taukoa muiden puheessa, että siihen väliin voisi sanoa oman sanottavansa. No, usein odotan sitä taukoa niin pitkään, että keskustelun aihe on jo siirtynyt johonkin ihan muuhun, eikä se, mitä olisin halunnut sanoa, ole enää relevanttia, enkä onnistunutkaan osallistumaan keskusteluun. Tai sitten tulkitsen väärin, että nyt olisi sellainen tauko, ja alan puhua just kun toinen jatkaa sitä juttuaan 😫. 

Minähän siis muuten nimenomaan olen sanavalmis ekstrovertti, joten tiedän harvinaisen hyvin, että se ei tosiaan itsessään ole autismia, ettei ole sanavalmis ekstrovertti. 

Mä en ihan ymmärrä, mitä sä haet takaa? Sosiaaliset säännöt on yksi sosiologian keskeisistä käsitteistä, ei niiden olemassaolosta ole mitään epäselvyyttä. 

Voin jo suoraan sanoa, että kukaan ei oikeassa elämässä mieti tuollaista. Sulla on huono itsetunto yhdistettynä tavoitehakuisuuteen, ja koska et ole tavoitetta saavuttanut, niin olet ulkoistanut vian "sääntöihin".

Olet väärässä. Oikeassa elämässä ihmiset kiinnittää todella paljon huomiota siihen, osaako joku käyttäytyä normaalisti vai ei. 

Tavoitehakuisuus on kyllä viimeisimpiä termejä maailmassa, jolla mua vois kuvailla. Mulla ei myöskään ole huono itsetunto, vaan ennemminkin liian hyvä ottaen huomioon mun poikkeavuuden ja rajoitukset. 

Sä et taida oikein ymmärtää, etten mä puhu mistään omista tuntemuksistani, vaan ihan konkreettisista asioista, jotka on vaikuttaneet ja vaikuttaa mun elämään. 

Ei se terveenkään itsetunnon merkki ole, että pidit sun työkavereita oikeassa, ja itseäsi väärässä, kun pomollesi puhuit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autisti, trans ja ADHD. Koko värisuora kasassa.

Autisminkirjo harvoin tulee yhdellä oireella vaan yleensä sateenvarjo dg alle mahtuu useampikin oireisto. Autistiset henkilöt kokevat useammin olevansa ns ei mitään sukupuolta, tai sitten naiset kokevat olevansa miehiä koska eivät löydä naiseudesta itseään.

Kys hlö ei pysty selittämään tarkemmin miksi ei jaksa, koska se on mahdotonta selittää.

Autisti uupuu, koska ei kestä ääniä, valoja, hajuja ja ihmisjoukkoja sekä joutuu koko ajan esittämään neurotyypillistä ihmistä., vaikka sosiaalisen elämän säännöt ovat hänelle vaikeita ymmärtää.

Ja kun sosiaalisen elämän säännöt ovat vaikeita ymmärtää tämä antaa vapaapassin käyttäytyä miten hyvänsä seuraamuksitta?

Ei anna vapaapassia. Mutta seuraamuksilla ei yleensä pysty lisäämään ymmärrystä sellaiseen asiaan, jota ei vaan ymmärrä. Sosiaalisten tilanteiden ymmärtämiseen kun ei riitä se, että ei tee uudestaan sitä nimenomaista asiaa, josta tulee seuraamuksia, vaan pitäisi pystyä "haistamaan", mitä kenellekin voi sanoa missäkin tilanteessa. Ei ole olemassa mitään kiellettyjen lauseiden ja toivottavien lauseiden listoja, jotka voisi opetella ulkoa, eikä looginen päättelykään auta, koska nämä asiat eivät juuri noudata mitään logiikkaa. Lisäksi jokainen ihminen on yksilö, ja se mistä yksi tykkää voikin suututtaa toisen pahasti. Jos tällainen "sosiaalinen pelisilmä" syystä tai toisesta puuttuu, ei se rangaistuksilla kasva yhtään sen enempää kuin halvaantunut ala kävelemään rangaistuksia jakamalla - mutta molemmat voivat aiheuttaa sen, että tiettyihin työtehtäviin ei kertakaikkiaan sovellu.

Milloin ihmiset ymmärtäisivät, että sosiaalisella elämällä ei ole mitään sääntöjä.

Höpöhöpö. Tietenkin on vaikka kuinka paljon sosiaalisia sääntöjä, ja vielä enemmän kirjoittamattomia sosiaalisia sääntöjä (jälkimmäiset on niitä autisteille hankalia, usein). 

Kun vähänkin aikaa kiertelet ihmisten parissa, niin huomaat, että usea ei toimi minkään kaavan mukaan, toimivat eri tavalla eri tunnetiloissa yms., variaatioita on lukemattomia. "Säännöt" on vain kätevä tekosyy olla tekemättä henkistä työtä kasvaakseen sellaisrksi ihmiseksi kuin on.

Niin, sehän se ongelma autistille onkin, että ne ei toimi minkään kaavan mukaan, vaan pitäisi vaan automaattisesti tietää, millaiset säännöt missäkin tilanteessa sattuu olemaan. 

Huokaus, taidat itse olla autisti, kun tartut "sääntöihin", joita et edes itse pysty mainitsemaan.

Tietenkin olen autisti. Ei säännöillä tarkoiteta tässä yhteydessä jotain virallisia, määriteltyjä sääntöjä - sellaisethan olisi autisteille helppoja. Vaan tarkoitetaan nimenomaan sitä, että sosiaalisessa kanssakäymisessä on lukemattomia kirjoittamattomia "sääntöjä", jotka vaihtelevat tilanteen, ympäristön, läsnäolevien ihmisten aseman jne. mukaan. 

Sitten kun autistina käyttäydyt jotenkin väärin, niin kyllähän sitä paheksutaan. Sitten jos yrität selvittää, että mitä olet tehnyt väärin, niin se vastaus on yleensä jotain "älä nyt viitsi esittää typerää", "Kyllä sinun pitäisi tietää", "tiedät kyllä itsekin" tms.

No ihan pikku vinkkinä, jokainen ihminen kommunikoi omalla tavallaan ilman mitään yleispätevää ohjetta. Loukkaantumiset ja väärinymmärrykset on ihmissuhteissa luonnollisia, mutta olet nyt eksternalisoinut sen "sääntöihin" ymmärtämättä, että m.ulkkujakin ihmisiä on.

Anteeksi, mutta kuvitteletko sä nyt, että mä olen itse keksinyt sosiaalisten sääntöjen konseptin? Etkö ole perillä tällaisen käsitteen olemassaolosta? 

En yleensä viitsi käyttää näitä AI-koosteita, mutta en nyt jaksa kaivaa erikseen noita lähteitä, niin tässä:

Sosiaaliset säännöt eli sosiaaliset normit ovat kirjoittamattomia ohjeita ja odotuksia siitä, miten ihmisten kuuluu käyttäytyä ja elää yhdessä. [1, 2]

Mitä sosiaaliset säännöt ovat?

Kirjoittamattomia lakeja: Sosiaaliset normit eivät useinkaan lue missään laissa, vaan ne opitaan tarkkailemalla muita ihmisiä ja ympäristöä. [1, 2]

Tilannesidonnaisia: Säännöt vaihtuvat sen mukaan, missä olet ja kenen kanssa toimit. Esimerkiksi juhlissa ja kirjastossa on aivan eri tavat toimia.

Ryhmään kuulumisen tuki: Normien noudattaminen auttaa tulemaan toimeen muiden kanssa ja vahvistaa omaa paikkaa porukassa. [1]

Esimerkkejä arjen säännöistä

Vuorottelu ja kuuntelu: Toisen antaminen puhua loppuun ja oman vuoron odottaminen keskustelussa.

Tervehtiminen: Tuttujen tai tuntemattomien huomioiminen vaikkapa sanomalla "moi" tai nyökkäämällä.

Henkilökohtainen tila: Sopivan etäisyyden pitäminen toiseen ihmiseen puhuessa. [1]

 

Ja autismin kirjon diagnostiikkaan kuuluu juurikin vaikeudet näiden sosiaalisten sääntöjen kanssa. 

Vihdoinkin annoit esimerkkejä, niin voidaan niitä käydä vähän läpi. Ensinäkin osa kuuntelee ja vuorottelee enemmän, osa puhuu suunapäänä, osa tervehtii toiset taas ei, riippuen myös mielentilasta ja pitääkö kyseisestä henkilöstä ja jokaisella on omansuuruinen sosiaalinen tila, toisilla pienenmpi ja toisilla suurempi, mikä voi välillä johtaa "rajaloukkauksiin". Sori nyt sun maailmankuvan hajoittamisesta, mutta unohda jo ne "säännöt" ja ala elää.

Ääliö. Juuri noita autisti EI OSAA EIKÄ YMMÄRRÄ. :D

Pointti onkin siinä, että riittää olla oma itsensä. Ä.äliö olet itse, kun sen ymmärtäminen on sinulle niin vaikeaa.

Jos kaikki käyttäytyisi samalla tavalla eikä juuri niin kuten kirjoitit yksi täten toinen näin ja jokainen olisi omia persooniaan, autistinen olisi todennäköisesti tilanteen herra. Mutta kun se käyttäytyminen ei ole absoluuttinen, niin autistinen ihminen ei osaa käsitellä tilannetta, koska ei ymmärrä, mitä siinä tapahtuu ja miten pitäisi tilanteessa toimia.

Sinun tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että tällaisessa maailmassa jossa mikään ei ole selkeää, on todella vaikea klaarata arkea uupumatta.

Vika onkin siinä että autisti kuvittelee että jokainen tilanne pitää ymmärtää ja lokeroida johonkin loogiseen sääntökokonaisuuteen. Autistin tehtävä onkin opetella päästämään irti tuosta harhasta ja oppia päästämään irti.  Eikä velloa ahdistuksessa ja ruokkia pahaa oloaan mutku mä olen autisti-selityksillä. Tätä tarkoittaa henkinen kasvu, jota ijan jokainen tarvitsee jossain asiassa.

Anteeksi mutta mitä ihmettä sä oikein höpiset? Ei autisti kuvittele tuollaista. Se on se muu maailma, joka olettaa ja vaatii, että niissä tilanteissa täytyisi osata käyttäytyä tilanteeseen sopivalla tavalla. Ei se ole autistin mielessä se asia. Autisti on täysin tietoinen, ettei ole mitään yleispäteviä sääntöjä. Mutta kun sen autistin täytyis jotenkin selvitä niistä tilanteista. 

Ootas vaan kun autisti päästää irti näistä, ei siinä kunnian kukko laula. 

Henkinen kasvu ei tarkoita sitä, että päättää ignoorata yleiset kohteliaisuussäännöt ynnä muut. 

Ei kukaan sanonut että käytössäännöistä päästetään irti, vaan esimerkiksi vaikka siitä että sekuntikello päässään yrittää laskea että missä kohtaa keskustelua avata suunsa, kuten joku tuossa avasi ongelmaansa.

Vierailija kirjoitti:

Kurjaa on ihmiselo. Ihan joutuu tekemään työtä elättääkseen itsensä. 

Olen ilmeisen outo kun pidän työnteosta. 

Kyllä vain, tuntuu pukkaavan masennusta, addh:ta, autistimia, fobia yms kun kyse on työnteosta sen sijaan heti piristytään jos saa olla vaan netflixin parissa tai matkustaa ja urheilla silloin ei tietoakaan masennuksesta ja autismista, veronmaksajien rahoilla tietenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin tienaava of-tähti saa ehkä hyvät Sairaspäivärahat Kelasta. 300 päivää saa saikuttaa putkeen ja sitten mietitään kuntoutusta. 

Mikä kuntoutus tuohon auttaa?

Eipä tuo Kelan protokolla siitä piittaa, auttaako joku. 

Minulta on kysytty jokaisen Kelan kuntoutusjakson alussa lomakkeella, onko seksihalut ennallaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkistä kasvua estää hyvin tehokkaasti kaikki lokerointi ja diagnooseilla itsensä määrittely. Siis juuttuminen johonkin ahtaaseen käytöksen ja olemisen määrittelytapaan miltä selvästi opeteltu muotiautismi kuulostaa.

Päin vastoin. Yli neljäkymmentä vuotta tuloksetonta henkisen kasvun yritystä, mikä ei vaan toiminut, enkä ikinä ymmärtänyt miksi. Sitten päälle nelikymppisenä autismin kirjon diagnoosi, ja vuodessa parissa sain itseni henkisesti täysin kuntoon, kun vihdoin ymmärsin itseäni ja tajusin miten mun mieli ja hermosto toimii.

Ilman tietoa on äärimmäisen vaikea kehittyä. 

Pointti onkin käyttää se tieto kehittymiseen, toisin kuin nämä Sarat jotka käyttävät sitä selityksenä sille, miksi heidän ei tarvitse tehdä mitään.

Eikä ihmisenä kehittyminen ole pelkkää tietoa. Henkinen kasvu on syvällistä tunnepuolta avaavaa ymmärrystä joka lisääntyy monesti omista erehdyksistä ja nöyryytyksistä silloin kun ymmärtää oman osuutensa elämän vaikeuksiin. Tätä ei mikä self help opas pysty suoraan päähäsi kaatamaan. 
Toki on selvää että nuoruuteen kuuluu epäkypsyys mutta kulttuuri joka alkaa kumartaa mukavuudenhaluista keskenkasvuisuutta on tuhon tiellä.