Lue keskustelun säännöt.
IL: Sara ei käy enää töissä: Ei pysty
30.08.2026 |
https://www.iltalehti.fi/mieli/a/7421975f-90f7-487d-968b-7f1c19b1a67b
"Ei pysty
Espoolainen Sara Sytelä sinnitteli työelämässä aikansa. Nyt hän on pitkällä sairauslomalla, johon on erityinen syy. Ulkopuolisten ihmisten on vaikea ymmärtää hänen tilannettaan."
"Viime talvena lopullinen seinä tuli vastaan. Työhön oli palattu ja sieltä jääty pois lukuisia kertoja.
Nyt Sara Sytelä tietää yhden asian varmasti: hän ei voi enää palata töihinsä, koska ei yksinkertaisesti jaksa tehdä töitä.
Osasairauspäivärahaa on kokeiltu. Toivoa on herännyt ja sitten petytty ankarasti. Nyt meneillään on pitkä sairausloma."
No eipä tuosta syy vielä selviä.
Kommentit (168)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilta näiltä "uupuneilta" jotka "eivät vaan pysty", pitäis kysyä, että onko se sitten reilua, että muiden pitää jaksaa pystyä heidän puolestaan. Se raha kun ei heille tule tyhjästä vaan muiden työpanoksesta. Että mitäs jos kaikki vaan larppais uupunutta ja ei vaan enää pystyis, niin kuka näille kermaperseille sitten elintason suo.
Ei, ei se kyllä ole yhtään reilua, että toiset jaksaa normaalia elämää ja itse ei.
Hyvin moni käy työssä uupuneena ja takki tyhjänä. Sitten ehkä helpottaa. Käyvät hammasta purren koska se on silti kaiken vaivan arvoista. Toki jos ei arvosta omaa tekemistään tietysti työstä tulee hwlvettiä.
Tuollainen burnoutin hoitaminen tulee yhteiskunnalle kalliiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkistä kasvua estää hyvin tehokkaasti kaikki lokerointi ja diagnooseilla itsensä määrittely. Siis juuttuminen johonkin ahtaaseen käytöksen ja olemisen määrittelytapaan miltä selvästi opeteltu muotiautismi kuulostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autisti, trans ja ADHD. Koko värisuora kasassa.
Autisminkirjo harvoin tulee yhdellä oireella vaan yleensä sateenvarjo dg alle mahtuu useampikin oireisto. Autistiset henkilöt kokevat useammin olevansa ns ei mitään sukupuolta, tai sitten naiset kokevat olevansa miehiä koska eivät löydä naiseudesta itseään.
Kys hlö ei pysty selittämään tarkemmin miksi ei jaksa, koska se on mahdotonta selittää.
Autisti uupuu, koska ei kestä ääniä, valoja, hajuja ja ihmisjoukkoja sekä joutuu koko ajan esittämään neurotyypillistä ihmistä., vaikka sosiaalisen elämän säännöt ovat hänelle vaikeita ymmärtää.
Ja kun sosiaalisen elämän säännöt ovat vaikeita ymmärtää tämä antaa vapaapassin käyttäytyä miten hyvänsä seuraamuksitta?
Ei anna vapaapassia. Mutta seuraamuksilla ei yleensä pysty lisäämään ymmärrystä sellaiseen asiaan, jota ei vaan ymmärrä. Sosiaalisten tilanteiden ymmärtämiseen kun ei riitä se, että ei tee uudestaan sitä nimenomaista asiaa, josta tulee seuraamuksia, vaan pitäisi pystyä "haistamaan", mitä kenellekin voi sanoa missäkin tilanteessa. Ei ole olemassa mitään kiellettyjen lauseiden ja toivottavien lauseiden listoja, jotka voisi opetella ulkoa, eikä looginen päättelykään auta, koska nämä asiat eivät juuri noudata mitään logiikkaa. Lisäksi jokainen ihminen on yksilö, ja se mistä yksi tykkää voikin suututtaa toisen pahasti. Jos tällainen "sosiaalinen pelisilmä" syystä tai toisesta puuttuu, ei se rangaistuksilla kasva yhtään sen enempää kuin halvaantunut ala kävelemään rangaistuksia jakamalla - mutta molemmat voivat aiheuttaa sen, että tiettyihin työtehtäviin ei kertakaikkiaan sovellu.
Milloin ihmiset ymmärtäisivät, että sosiaalisella elämällä ei ole mitään sääntöjä.
Höpöhöpö. Tietenkin on vaikka kuinka paljon sosiaalisia sääntöjä, ja vielä enemmän kirjoittamattomia sosiaalisia sääntöjä (jälkimmäiset on niitä autisteille hankalia, usein).
Kun vähänkin aikaa kiertelet ihmisten parissa, niin huomaat, että usea ei toimi minkään kaavan mukaan, toimivat eri tavalla eri tunnetiloissa yms., variaatioita on lukemattomia. "Säännöt" on vain kätevä tekosyy olla tekemättä henkistä työtä kasvaakseen sellaisrksi ihmiseksi kuin on.
Niin, sehän se ongelma autistille onkin, että ne ei toimi minkään kaavan mukaan, vaan pitäisi vaan automaattisesti tietää, millaiset säännöt missäkin tilanteessa sattuu olemaan.
Huokaus, taidat itse olla autisti, kun tartut "sääntöihin", joita et edes itse pysty mainitsemaan.
Tietenkin olen autisti. Ei säännöillä tarkoiteta tässä yhteydessä jotain virallisia, määriteltyjä sääntöjä - sellaisethan olisi autisteille helppoja. Vaan tarkoitetaan nimenomaan sitä, että sosiaalisessa kanssakäymisessä on lukemattomia kirjoittamattomia "sääntöjä", jotka vaihtelevat tilanteen, ympäristön, läsnäolevien ihmisten aseman jne. mukaan.
Sitten kun autistina käyttäydyt jotenkin väärin, niin kyllähän sitä paheksutaan. Sitten jos yrität selvittää, että mitä olet tehnyt väärin, niin se vastaus on yleensä jotain "älä nyt viitsi esittää typerää", "Kyllä sinun pitäisi tietää", "tiedät kyllä itsekin" tms.
No ihan pikku vinkkinä, jokainen ihminen kommunikoi omalla tavallaan ilman mitään yleispätevää ohjetta. Loukkaantumiset ja väärinymmärrykset on ihmissuhteissa luonnollisia, mutta olet nyt eksternalisoinut sen "sääntöihin" ymmärtämättä, että m.ulkkujakin ihmisiä on.
Anteeksi, mutta kuvitteletko sä nyt, että mä olen itse keksinyt sosiaalisten sääntöjen konseptin? Etkö ole perillä tällaisen käsitteen olemassaolosta?
En yleensä viitsi käyttää näitä AI-koosteita, mutta en nyt jaksa kaivaa erikseen noita lähteitä, niin tässä:
Sosiaaliset säännöt eli sosiaaliset normit ovat kirjoittamattomia ohjeita ja odotuksia siitä, miten ihmisten kuuluu käyttäytyä ja elää yhdessä. [1, 2]
Mitä sosiaaliset säännöt ovat?
Kirjoittamattomia lakeja: Sosiaaliset normit eivät useinkaan lue missään laissa, vaan ne opitaan tarkkailemalla muita ihmisiä ja ympäristöä. [1, 2]
Tilannesidonnaisia: Säännöt vaihtuvat sen mukaan, missä olet ja kenen kanssa toimit. Esimerkiksi juhlissa ja kirjastossa on aivan eri tavat toimia.
Ryhmään kuulumisen tuki: Normien noudattaminen auttaa tulemaan toimeen muiden kanssa ja vahvistaa omaa paikkaa porukassa. [1]
Esimerkkejä arjen säännöistä
Vuorottelu ja kuuntelu: Toisen antaminen puhua loppuun ja oman vuoron odottaminen keskustelussa.
Tervehtiminen: Tuttujen tai tuntemattomien huomioiminen vaikkapa sanomalla "moi" tai nyökkäämällä.
Henkilökohtainen tila: Sopivan etäisyyden pitäminen toiseen ihmiseen puhuessa. [1]
Ja autismin kirjon diagnostiikkaan kuuluu juurikin vaikeudet näiden sosiaalisten sääntöjen kanssa.
Vihdoinkin annoit esimerkkejä, niin voidaan niitä käydä vähän läpi. Ensinäkin osa kuuntelee ja vuorottelee enemmän, osa puhuu suunapäänä, osa tervehtii toiset taas ei, riippuen myös mielentilasta ja pitääkö kyseisestä henkilöstä ja jokaisella on omansuuruinen sosiaalinen tila, toisilla pienenmpi ja toisilla suurempi, mikä voi välillä johtaa "rajaloukkauksiin". Sori nyt sun maailmankuvan hajoittamisesta, mutta unohda jo ne "säännöt" ja ala elää.
Ääliö. Juuri noita autisti EI OSAA EIKÄ YMMÄRRÄ. :D
Pointti onkin siinä, että riittää olla oma itsensä. Ä.äliö olet itse, kun sen ymmärtäminen on sinulle niin vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Te joilla on joku sukupuolitunne niin miten se arjessa ilmenee? Itse en mitään sellaista tunne, olen vain minä. Oikeastaan ammattikin määrittää enemmän minua kuin sukupuoli.
Mua kiinnostaa myös tuo tunne. Avatkaa nyt joku "tunteellinen" mistä mä jään paitsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autisti, trans ja ADHD. Koko värisuora kasassa.
Autisminkirjo harvoin tulee yhdellä oireella vaan yleensä sateenvarjo dg alle mahtuu useampikin oireisto. Autistiset henkilöt kokevat useammin olevansa ns ei mitään sukupuolta, tai sitten naiset kokevat olevansa miehiä koska eivät löydä naiseudesta itseään.
Kys hlö ei pysty selittämään tarkemmin miksi ei jaksa, koska se on mahdotonta selittää.
Eivät löydä, tai ovat oikeasti hyvin androgyynisiä. Minulla on pitkät hiukset ja tykkään laittautua, mutta esimerkiksi anonyymeissä nettikeskusteluissa olen tullut aina tulkituksi mieheksi. Kautta aikain. Sisäisesti en tunne olevani nainen enkä mies, ja seksuaalisesti nykyisin lähinnä aseksuaali. En edes tiedä miltä naiseuden tai miehuuden pitäisi tuntua.
Katsos, naiseus tai mieheys ei tunnu yhtään miltään. Pieleen menette jo siinä, että odotatte sukupuolen olevan joku tunne. Ei ole, se on ihan vaan biologinen fakta joka liittyy lisääntymiselimiin. Ei tunteisii .
Minusta kyllä tuntuu. Kummallista, ettei sulla ole sukupuoli-identiteettiä.
Mä oon kohta 50 eikä mulla ole tuollaista tunnetta ollut ikinä. Ei tosin ollut epäselvyyksiäkään sen suhteen. Olen jo pienenä tiennyt olevani tyttö, josta tulee nainen.
Häh, ensin väität, ettet tunne olevasi mitään sukupuolta, ja heti seuraavaksi sanot aina tienneesi olevasi tyttö/nainen? Sitähän se sukupuoli-identiteetti on.
Niin, sinäkin tiedät sukupuolesi kun vilkaiset jalkoväliäsi. Ei siihen mitään suurta mystistä tunneta tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukan ei tiedä näistä kaavoista ja säännöistä mitä autismipuhe vilisee. Varsinkin erikoista nykyisenä liberaaliuden aikana jossa ainakin mun työpaikalla teroitetaan erilaisuuden sietoa ja moninaisuuden ylistystä. No ehkä tuo on yksi sääntö joka palvelee juuri "autistien" erityisyydentarvetta.
Ei ole kyse tästä lainkaan.
Itse sain kauhisteluja osakseni muilta työntekijöiltä, kun puhuin yrityksen omistajalle kuin omalle kaverilleni ja suoraan sellainen resting bitch face-ilmeellä. Minulle se oli ihan tavallista käyttäytymistä, että jaan työn epäkohdat siinä hississä omistajalle. Normaali ihminen ei olisi toiminut samoin, jos vaikkapa Nalle Wahlroos olisi pomo ja samassa hississä.
Kuulin kerran erään toimitusjohtajan puhuvan suurelle ryhmälle tällaisesta työntekijästä, eikä mitenkään positiiviseen sävyyn, joten kannattaa vähän miettiä onko tuo kannattavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sata vuotta sitten oli helppo lääke työuupumukseen: jos et tehnyt töitä, kuolit nälkään. Tämä on ollut ihmiskunnan perusasetus 99 prosentille populaatiosta jo tuhansia vuosia, viime aikoihin asti. Nepsyt, tipsut ja hipsut ovat pudonneet rattailta Darwinin oppien mukaan.
Helppoon elämään mukavoituneita ja sitä myötä hävinneitä valtakuntia on myös ollut jo vuosituhansia sitten, kuten tiedämme antiikin Kreikan ja Rooman historiasta. Ihmisen ahneuden, henkisen laiskuuden ja tyhmyyden perusolemus ei ole muuttunut ajan saatossa mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autisti, trans ja ADHD. Koko värisuora kasassa.
Autisminkirjo harvoin tulee yhdellä oireella vaan yleensä sateenvarjo dg alle mahtuu useampikin oireisto. Autistiset henkilöt kokevat useammin olevansa ns ei mitään sukupuolta, tai sitten naiset kokevat olevansa miehiä koska eivät löydä naiseudesta itseään.
Kys hlö ei pysty selittämään tarkemmin miksi ei jaksa, koska se on mahdotonta selittää.
Autisti uupuu, koska ei kestä ääniä, valoja, hajuja ja ihmisjoukkoja sekä joutuu koko ajan esittämään neurotyypillistä ihmistä., vaikka sosiaalisen elämän säännöt ovat hänelle vaikeita ymmärtää.
Ja kun sosiaalisen elämän säännöt ovat vaikeita ymmärtää tämä antaa vapaapassin käyttäytyä miten hyvänsä seuraamuksitta?
Ei anna vapaapassia. Mutta seuraamuksilla ei yleensä pysty lisäämään ymmärrystä sellaiseen asiaan, jota ei vaan ymmärrä. Sosiaalisten tilanteiden ymmärtämiseen kun ei riitä se, että ei tee uudestaan sitä nimenomaista asiaa, josta tulee seuraamuksia, vaan pitäisi pystyä "haistamaan", mitä kenellekin voi sanoa missäkin tilanteessa. Ei ole olemassa mitään kiellettyjen lauseiden ja toivottavien lauseiden listoja, jotka voisi opetella ulkoa, eikä looginen päättelykään auta, koska nämä asiat eivät juuri noudata mitään logiikkaa. Lisäksi jokainen ihminen on yksilö, ja se mistä yksi tykkää voikin suututtaa toisen pahasti. Jos tällainen "sosiaalinen pelisilmä" syystä tai toisesta puuttuu, ei se rangaistuksilla kasva yhtään sen enempää kuin halvaantunut ala kävelemään rangaistuksia jakamalla - mutta molemmat voivat aiheuttaa sen, että tiettyihin työtehtäviin ei kertakaikkiaan sovellu.
Milloin ihmiset ymmärtäisivät, että sosiaalisella elämällä ei ole mitään sääntöjä.
Höpöhöpö. Tietenkin on vaikka kuinka paljon sosiaalisia sääntöjä, ja vielä enemmän kirjoittamattomia sosiaalisia sääntöjä (jälkimmäiset on niitä autisteille hankalia, usein).
Kun vähänkin aikaa kiertelet ihmisten parissa, niin huomaat, että usea ei toimi minkään kaavan mukaan, toimivat eri tavalla eri tunnetiloissa yms., variaatioita on lukemattomia. "Säännöt" on vain kätevä tekosyy olla tekemättä henkistä työtä kasvaakseen sellaisrksi ihmiseksi kuin on.
Niin, sehän se ongelma autistille onkin, että ne ei toimi minkään kaavan mukaan, vaan pitäisi vaan automaattisesti tietää, millaiset säännöt missäkin tilanteessa sattuu olemaan.
Huokaus, taidat itse olla autisti, kun tartut "sääntöihin", joita et edes itse pysty mainitsemaan.
Tietenkin olen autisti. Ei säännöillä tarkoiteta tässä yhteydessä jotain virallisia, määriteltyjä sääntöjä - sellaisethan olisi autisteille helppoja. Vaan tarkoitetaan nimenomaan sitä, että sosiaalisessa kanssakäymisessä on lukemattomia kirjoittamattomia "sääntöjä", jotka vaihtelevat tilanteen, ympäristön, läsnäolevien ihmisten aseman jne. mukaan.
Sitten kun autistina käyttäydyt jotenkin väärin, niin kyllähän sitä paheksutaan. Sitten jos yrität selvittää, että mitä olet tehnyt väärin, niin se vastaus on yleensä jotain "älä nyt viitsi esittää typerää", "Kyllä sinun pitäisi tietää", "tiedät kyllä itsekin" tms.
No ihan pikku vinkkinä, jokainen ihminen kommunikoi omalla tavallaan ilman mitään yleispätevää ohjetta. Loukkaantumiset ja väärinymmärrykset on ihmissuhteissa luonnollisia, mutta olet nyt eksternalisoinut sen "sääntöihin" ymmärtämättä, että m.ulkkujakin ihmisiä on.
Anteeksi, mutta kuvitteletko sä nyt, että mä olen itse keksinyt sosiaalisten sääntöjen konseptin? Etkö ole perillä tällaisen käsitteen olemassaolosta?
En yleensä viitsi käyttää näitä AI-koosteita, mutta en nyt jaksa kaivaa erikseen noita lähteitä, niin tässä:
Sosiaaliset säännöt eli sosiaaliset normit ovat kirjoittamattomia ohjeita ja odotuksia siitä, miten ihmisten kuuluu käyttäytyä ja elää yhdessä. [1, 2]
Mitä sosiaaliset säännöt ovat?
Kirjoittamattomia lakeja: Sosiaaliset normit eivät useinkaan lue missään laissa, vaan ne opitaan tarkkailemalla muita ihmisiä ja ympäristöä. [1, 2]
Tilannesidonnaisia: Säännöt vaihtuvat sen mukaan, missä olet ja kenen kanssa toimit. Esimerkiksi juhlissa ja kirjastossa on aivan eri tavat toimia.
Ryhmään kuulumisen tuki: Normien noudattaminen auttaa tulemaan toimeen muiden kanssa ja vahvistaa omaa paikkaa porukassa. [1]
Esimerkkejä arjen säännöistä
Vuorottelu ja kuuntelu: Toisen antaminen puhua loppuun ja oman vuoron odottaminen keskustelussa.
Tervehtiminen: Tuttujen tai tuntemattomien huomioiminen vaikkapa sanomalla "moi" tai nyökkäämällä.
Henkilökohtainen tila: Sopivan etäisyyden pitäminen toiseen ihmiseen puhuessa. [1]
Ja autismin kirjon diagnostiikkaan kuuluu juurikin vaikeudet näiden sosiaalisten sääntöjen kanssa.
Vihdoinkin annoit esimerkkejä, niin voidaan niitä käydä vähän läpi. Ensinäkin osa kuuntelee ja vuorottelee enemmän, osa puhuu suunapäänä, osa tervehtii toiset taas ei, riippuen myös mielentilasta ja pitääkö kyseisestä henkilöstä ja jokaisella on omansuuruinen sosiaalinen tila, toisilla pienenmpi ja toisilla suurempi, mikä voi välillä johtaa "rajaloukkauksiin". Sori nyt sun maailmankuvan hajoittamisesta, mutta unohda jo ne "säännöt" ja ala elää.
Ääliö. Juuri noita autisti EI OSAA EIKÄ YMMÄRRÄ. :D
Pointti onkin siinä, että riittää olla oma itsensä. Ä.äliö olet itse, kun sen ymmärtäminen on sinulle niin vaikeaa.
Jos kaikki käyttäytyisi samalla tavalla eikä juuri niin kuten kirjoitit yksi täten toinen näin ja jokainen olisi omia persooniaan, autistinen olisi todennäköisesti tilanteen herra. Mutta kun se käyttäytyminen ei ole absoluuttinen, niin autistinen ihminen ei osaa käsitellä tilannetta, koska ei ymmärrä, mitä siinä tapahtuu ja miten pitäisi tilanteessa toimia.
Sinun tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että tällaisessa maailmassa jossa mikään ei ole selkeää, on todella vaikea klaarata arkea uupumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukan ei tiedä näistä kaavoista ja säännöistä mitä autismipuhe vilisee. Varsinkin erikoista nykyisenä liberaaliuden aikana jossa ainakin mun työpaikalla teroitetaan erilaisuuden sietoa ja moninaisuuden ylistystä. No ehkä tuo on yksi sääntö joka palvelee juuri "autistien" erityisyydentarvetta.
Ei ole kyse tästä lainkaan.
Itse sain kauhisteluja osakseni muilta työntekijöiltä, kun puhuin yrityksen omistajalle kuin omalle kaverilleni ja suoraan sellainen resting bitch face-ilmeellä. Minulle se oli ihan tavallista käyttäytymistä, että jaan työn epäkohdat siinä hississä omistajalle. Normaali ihminen ei olisi toiminut samoin, jos vaikkapa Nalle Wahlroos olisi pomo ja samassa hississä.
Kuulin kerran erään toimitusjohtajan puhuvan suurelle ryhmälle tällaisesta työntekijästä, eikä mitenkään positiiviseen sävyyn, joten kannattaa vähän miettiä onko tuo kannattavaa.
Et tainnut ymmärtää mistä kirjoitin? Minulle (minulla diagnosoitu asperger) se oli ihan normaali ihminen, normaali tilanne, normaali kanssakäyminen. En minä osaa ajatella, että miksi ei ole kannattavaa tuoda omistajalle työskentelyn epäkohtia esille, jotta työnteosta saataisiin sujuvampaa.
Sama juttu. En käy töissä koska ei kukaan tule koskaan palkkaamaan minua töihin. On minulla rahaa jota sain perinnöksi mutta olisin halunnut töitäkin tehdä vielä mutta kun ei kukaan palkkaa. Jos lähettää 200 hakemusta niin tietää ettei pääse koskaan töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukan ei tiedä näistä kaavoista ja säännöistä mitä autismipuhe vilisee. Varsinkin erikoista nykyisenä liberaaliuden aikana jossa ainakin mun työpaikalla teroitetaan erilaisuuden sietoa ja moninaisuuden ylistystä. No ehkä tuo on yksi sääntö joka palvelee juuri "autistien" erityisyydentarvetta.
Ei ole kyse tästä lainkaan.
Itse sain kauhisteluja osakseni muilta työntekijöiltä, kun puhuin yrityksen omistajalle kuin omalle kaverilleni ja suoraan sellainen resting bitch face-ilmeellä. Minulle se oli ihan tavallista käyttäytymistä, että jaan työn epäkohdat siinä hississä omistajalle. Normaali ihminen ei olisi toiminut samoin, jos vaikkapa Nalle Wahlroos olisi pomo ja samassa hississä.
Kuulin kerran erään toimitusjohtajan puhuvan suurelle ryhmälle tällaisesta työntekijästä, eikä mitenkään positiiviseen sävyyn, joten kannattaa vähän miettiä onko tuo kannattavaa.
Et tainnut ymmärtää mistä kirjoitin? Minulle (minulla diagnosoitu asperger) se oli ihan normaali ihminen, normaali tilanne, normaali kanssakäyminen. En minä osaa ajatella, että miksi ei ole kannattavaa tuoda omistajalle työskentelyn epäkohtia esille, jotta työnteosta saataisiin sujuvampaa.
Niinkin voi myös tehdä, ei mikään sitä kiellä.
Toisinaan pännii nämä hedbot joiden ajatukset pyörii vain alapään ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukan ei tiedä näistä kaavoista ja säännöistä mitä autismipuhe vilisee. Varsinkin erikoista nykyisenä liberaaliuden aikana jossa ainakin mun työpaikalla teroitetaan erilaisuuden sietoa ja moninaisuuden ylistystä. No ehkä tuo on yksi sääntö joka palvelee juuri "autistien" erityisyydentarvetta.
Samaa vähän mietin itsekin. "Säännöillä" autistit pääsevät näyttämään ympäristöön erilaisuutensa, ja välttävät henkisen työn ja kehityksen teolta.
Mistä ihmeestä tuollaisia ennakkoluuloja kehität?
Autismin kirjon diagnostisissa kriteereissä on sosiaalisten sääntöjen ymmärtämisen vaikeutta, ja sosiaaliset säännöt on täysin vakiintunut käsite, joka ei ole kenenkään autistin keksimä. Autistithan ei noissa asioissa pyri näyttämään erilaisuuttaan, vaan pyrkivät nimenomaan maskaamaan, esittämään samanlaista kuin muutkin.
Absurdi ajatus, että autistina onnistuisi välttämään henkisen työn ja kehityksen 😂. Erilaisuudestaan ja sopeutumattomuudestaan johtuen kun niitä nimenomaan joutuu läpikäymään paljon normaalia enemmän.
Mitä ne sosiaaliset säännöt edelleen ovat? Voisiko näistä antaa esimerkkejä että mikä on monelle autistille vaikeaa niin ehkä sitten avautuisi?
Esim se että ei ole sanavalmis ekstrovertti ei ole autismia.
Jos mä tietäisin, mitä ne sosiaaliset säännöt on, niin mulla ei ehkä olis niin suuria vaikeuksia niiden kanssa. Joitain, mitä olen elämäni aikana oppinut on mm.
- Minä kuvittelin nuorempana, että kysymysten kysyminen on vähän epäkohteliasta, että oishan se ihminen itse kertonut niistä asioista mulle jos se haluais niistä puhua. No, oikeasti se sosiaalinen sääntö onkin, että on nimenomaan kohteliasta kysellä toiselta tämän kuulumisia. Sitten toisaalta pitää kuitenkin tietää, että mistä asioista kyseleminen ei ole kohteliasta ja suotavaa. Ja tähän taas vaikuttaa tuhat eri asiaa, kuten ihmisten väliset arvovaltasuhteet ja se, missä tilanteessa ja ympäristössä ollaan.
- Minulla olis myös tapana kertoa aivan yliavoimesti omista asioistani. Sellaisista, joita yleensä pidetään kiusallisina, ja ei haluta paljastaa omasta itsestä. Tämäkään ei useimmiten ole sosiaalisesti sopivaa, vaan pitäisi osata small talkkia, missä ei käsitellä syvällisiä ja henkilökohtaisia asioita. Toisaalta pitäisi osata arvioida, mitkä sitten on niitä sosiaalisia tilanteita, joissa kuuluu asiaan henkilökohtaisempi ote, ja joissa taas vaikutat etäiseltä ja sulkeutuneelta jos et paljasta itsestäsi mitään.
- Ja sitten se ainainen, missä välissä keskustelua on kenenkin puheenvuoro. Tää on todella hankala. Sitä aina odottaa jotain sellaista taukoa muiden puheessa, että siihen väliin voisi sanoa oman sanottavansa. No, usein odotan sitä taukoa niin pitkään, että keskustelun aihe on jo siirtynyt johonkin ihan muuhun, eikä se, mitä olisin halunnut sanoa, ole enää relevanttia, enkä onnistunutkaan osallistumaan keskusteluun. Tai sitten tulkitsen väärin, että nyt olisi sellainen tauko, ja alan puhua just kun toinen jatkaa sitä juttuaan 😫.
Minähän siis muuten nimenomaan olen sanavalmis ekstrovertti, joten tiedän harvinaisen hyvin, että se ei tosiaan itsessään ole autismia, ettei ole sanavalmis ekstrovertti.
Mä en ihan ymmärrä, mitä sä haet takaa? Sosiaaliset säännöt on yksi sosiologian keskeisistä käsitteistä, ei niiden olemassaolosta ole mitään epäselvyyttä.
Hän oli jutun mukaan ADHD + autisti. Työelämän säännöt ja paineet voi olla sellaiselle ihmiselle ihan mahdotonta kestää ja käsittää.
Vierailija kirjoitti:
Henkistä kasvua estää hyvin tehokkaasti kaikki lokerointi ja diagnooseilla itsensä määrittely. Siis juuttuminen johonkin ahtaaseen käytöksen ja olemisen määrittelytapaan miltä selvästi opeteltu muotiautismi kuulostaa.
Päin vastoin. Yli neljäkymmentä vuotta tuloksetonta henkisen kasvun yritystä, mikä ei vaan toiminut, enkä ikinä ymmärtänyt miksi. Sitten päälle nelikymppisenä autismin kirjon diagnoosi, ja vuodessa parissa sain itseni henkisesti täysin kuntoon, kun vihdoin ymmärsin itseäni ja tajusin miten mun mieli ja hermosto toimii.
Ilman tietoa on äärimmäisen vaikea kehittyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autisti, trans ja ADHD. Koko värisuora kasassa.
Autisminkirjo harvoin tulee yhdellä oireella vaan yleensä sateenvarjo dg alle mahtuu useampikin oireisto. Autistiset henkilöt kokevat useammin olevansa ns ei mitään sukupuolta, tai sitten naiset kokevat olevansa miehiä koska eivät löydä naiseudesta itseään.
Kys hlö ei pysty selittämään tarkemmin miksi ei jaksa, koska se on mahdotonta selittää.
Autisti uupuu, koska ei kestä ääniä, valoja, hajuja ja ihmisjoukkoja sekä joutuu koko ajan esittämään neurotyypillistä ihmistä., vaikka sosiaalisen elämän säännöt ovat hänelle vaikeita ymmärtää.
Ja kun sosiaalisen elämän säännöt ovat vaikeita ymmärtää tämä antaa vapaapassin käyttäytyä miten hyvänsä seuraamuksitta?
Ei anna vapaapassia. Mutta seuraamuksilla ei yleensä pysty lisäämään ymmärrystä sellaiseen asiaan, jota ei vaan ymmärrä. Sosiaalisten tilanteiden ymmärtämiseen kun ei riitä se, että ei tee uudestaan sitä nimenomaista asiaa, josta tulee seuraamuksia, vaan pitäisi pystyä "haistamaan", mitä kenellekin voi sanoa missäkin tilanteessa. Ei ole olemassa mitään kiellettyjen lauseiden ja toivottavien lauseiden listoja, jotka voisi opetella ulkoa, eikä looginen päättelykään auta, koska nämä asiat eivät juuri noudata mitään logiikkaa. Lisäksi jokainen ihminen on yksilö, ja se mistä yksi tykkää voikin suututtaa toisen pahasti. Jos tällainen "sosiaalinen pelisilmä" syystä tai toisesta puuttuu, ei se rangaistuksilla kasva yhtään sen enempää kuin halvaantunut ala kävelemään rangaistuksia jakamalla - mutta molemmat voivat aiheuttaa sen, että tiettyihin työtehtäviin ei kertakaikkiaan sovellu.
Milloin ihmiset ymmärtäisivät, että sosiaalisella elämällä ei ole mitään sääntöjä.
Höpöhöpö. Tietenkin on vaikka kuinka paljon sosiaalisia sääntöjä, ja vielä enemmän kirjoittamattomia sosiaalisia sääntöjä (jälkimmäiset on niitä autisteille hankalia, usein).
Kun vähänkin aikaa kiertelet ihmisten parissa, niin huomaat, että usea ei toimi minkään kaavan mukaan, toimivat eri tavalla eri tunnetiloissa yms., variaatioita on lukemattomia. "Säännöt" on vain kätevä tekosyy olla tekemättä henkistä työtä kasvaakseen sellaisrksi ihmiseksi kuin on.
Niin, sehän se ongelma autistille onkin, että ne ei toimi minkään kaavan mukaan, vaan pitäisi vaan automaattisesti tietää, millaiset säännöt missäkin tilanteessa sattuu olemaan.
Huokaus, taidat itse olla autisti, kun tartut "sääntöihin", joita et edes itse pysty mainitsemaan.
Tietenkin olen autisti. Ei säännöillä tarkoiteta tässä yhteydessä jotain virallisia, määriteltyjä sääntöjä - sellaisethan olisi autisteille helppoja. Vaan tarkoitetaan nimenomaan sitä, että sosiaalisessa kanssakäymisessä on lukemattomia kirjoittamattomia "sääntöjä", jotka vaihtelevat tilanteen, ympäristön, läsnäolevien ihmisten aseman jne. mukaan.
Sitten kun autistina käyttäydyt jotenkin väärin, niin kyllähän sitä paheksutaan. Sitten jos yrität selvittää, että mitä olet tehnyt väärin, niin se vastaus on yleensä jotain "älä nyt viitsi esittää typerää", "Kyllä sinun pitäisi tietää", "tiedät kyllä itsekin" tms.
No ihan pikku vinkkinä, jokainen ihminen kommunikoi omalla tavallaan ilman mitään yleispätevää ohjetta. Loukkaantumiset ja väärinymmärrykset on ihmissuhteissa luonnollisia, mutta olet nyt eksternalisoinut sen "sääntöihin" ymmärtämättä, että m.ulkkujakin ihmisiä on.
Anteeksi, mutta kuvitteletko sä nyt, että mä olen itse keksinyt sosiaalisten sääntöjen konseptin? Etkö ole perillä tällaisen käsitteen olemassaolosta?
En yleensä viitsi käyttää näitä AI-koosteita, mutta en nyt jaksa kaivaa erikseen noita lähteitä, niin tässä:
Sosiaaliset säännöt eli sosiaaliset normit ovat kirjoittamattomia ohjeita ja odotuksia siitä, miten ihmisten kuuluu käyttäytyä ja elää yhdessä. [1, 2]
Mitä sosiaaliset säännöt ovat?
Kirjoittamattomia lakeja: Sosiaaliset normit eivät useinkaan lue missään laissa, vaan ne opitaan tarkkailemalla muita ihmisiä ja ympäristöä. [1, 2]
Tilannesidonnaisia: Säännöt vaihtuvat sen mukaan, missä olet ja kenen kanssa toimit. Esimerkiksi juhlissa ja kirjastossa on aivan eri tavat toimia.
Ryhmään kuulumisen tuki: Normien noudattaminen auttaa tulemaan toimeen muiden kanssa ja vahvistaa omaa paikkaa porukassa. [1]
Esimerkkejä arjen säännöistä
Vuorottelu ja kuuntelu: Toisen antaminen puhua loppuun ja oman vuoron odottaminen keskustelussa.
Tervehtiminen: Tuttujen tai tuntemattomien huomioiminen vaikkapa sanomalla "moi" tai nyökkäämällä.
Henkilökohtainen tila: Sopivan etäisyyden pitäminen toiseen ihmiseen puhuessa. [1]
Ja autismin kirjon diagnostiikkaan kuuluu juurikin vaikeudet näiden sosiaalisten sääntöjen kanssa.
Vihdoinkin annoit esimerkkejä, niin voidaan niitä käydä vähän läpi. Ensinäkin osa kuuntelee ja vuorottelee enemmän, osa puhuu suunapäänä, osa tervehtii toiset taas ei, riippuen myös mielentilasta ja pitääkö kyseisestä henkilöstä ja jokaisella on omansuuruinen sosiaalinen tila, toisilla pienenmpi ja toisilla suurempi, mikä voi välillä johtaa "rajaloukkauksiin". Sori nyt sun maailmankuvan hajoittamisesta, mutta unohda jo ne "säännöt" ja ala elää.
Ääliö. Juuri noita autisti EI OSAA EIKÄ YMMÄRRÄ. :D
Pointti onkin siinä, että riittää olla oma itsensä. Ä.äliö olet itse, kun sen ymmärtäminen on sinulle niin vaikeaa.
Jos kaikki käyttäytyisi samalla tavalla eikä juuri niin kuten kirjoitit yksi täten toinen näin ja jokainen olisi omia persooniaan, autistinen olisi todennäköisesti tilanteen herra. Mutta kun se käyttäytyminen ei ole absoluuttinen, niin autistinen ihminen ei osaa käsitellä tilannetta, koska ei ymmärrä, mitä siinä tapahtuu ja miten pitäisi tilanteessa toimia.
Sinun tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että tällaisessa maailmassa jossa mikään ei ole selkeää, on todella vaikea klaarata arkea uupumatta.
Vika onkin siinä että autisti kuvittelee että jokainen tilanne pitää ymmärtää ja lokeroida johonkin loogiseen sääntökokonaisuuteen. Autistin tehtävä onkin opetella päästämään irti tuosta harhasta ja oppia päästämään irti. Eikä velloa ahdistuksessa ja ruokkia pahaa oloaan mutku mä olen autisti-selityksillä. Tätä tarkoittaa henkinen kasvu, jota ijan jokainen tarvitsee jossain asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukan ei tiedä näistä kaavoista ja säännöistä mitä autismipuhe vilisee. Varsinkin erikoista nykyisenä liberaaliuden aikana jossa ainakin mun työpaikalla teroitetaan erilaisuuden sietoa ja moninaisuuden ylistystä. No ehkä tuo on yksi sääntö joka palvelee juuri "autistien" erityisyydentarvetta.
Samaa vähän mietin itsekin. "Säännöillä" autistit pääsevät näyttämään ympäristöön erilaisuutensa, ja välttävät henkisen työn ja kehityksen teolta.
Mistä ihmeestä tuollaisia ennakkoluuloja kehität?
Autismin kirjon diagnostisissa kriteereissä on sosiaalisten sääntöjen ymmärtämisen vaikeutta, ja sosiaaliset säännöt on täysin vakiintunut käsite, joka ei ole kenenkään autistin keksimä. Autistithan ei noissa asioissa pyri näyttämään erilaisuuttaan, vaan pyrkivät nimenomaan maskaamaan, esittämään samanlaista kuin muutkin.
Absurdi ajatus, että autistina onnistuisi välttämään henkisen työn ja kehityksen 😂. Erilaisuudestaan ja sopeutumattomuudestaan johtuen kun niitä nimenomaan joutuu läpikäymään paljon normaalia enemmän.
Mitä ne sosiaaliset säännöt edelleen ovat? Voisiko näistä antaa esimerkkejä että mikä on monelle autistille vaikeaa niin ehkä sitten avautuisi?
Esim se että ei ole sanavalmis ekstrovertti ei ole autismia.
Jos mä tietäisin, mitä ne sosiaaliset säännöt on, niin mulla ei ehkä olis niin suuria vaikeuksia niiden kanssa. Joitain, mitä olen elämäni aikana oppinut on mm.
- Minä kuvittelin nuorempana, että kysymysten kysyminen on vähän epäkohteliasta, että oishan se ihminen itse kertonut niistä asioista mulle jos se haluais niistä puhua. No, oikeasti se sosiaalinen sääntö onkin, että on nimenomaan kohteliasta kysellä toiselta tämän kuulumisia. Sitten toisaalta pitää kuitenkin tietää, että mistä asioista kyseleminen ei ole kohteliasta ja suotavaa. Ja tähän taas vaikuttaa tuhat eri asiaa, kuten ihmisten väliset arvovaltasuhteet ja se, missä tilanteessa ja ympäristössä ollaan.
- Minulla olis myös tapana kertoa aivan yliavoimesti omista asioistani. Sellaisista, joita yleensä pidetään kiusallisina, ja ei haluta paljastaa omasta itsestä. Tämäkään ei useimmiten ole sosiaalisesti sopivaa, vaan pitäisi osata small talkkia, missä ei käsitellä syvällisiä ja henkilökohtaisia asioita. Toisaalta pitäisi osata arvioida, mitkä sitten on niitä sosiaalisia tilanteita, joissa kuuluu asiaan henkilökohtaisempi ote, ja joissa taas vaikutat etäiseltä ja sulkeutuneelta jos et paljasta itsestäsi mitään.
- Ja sitten se ainainen, missä välissä keskustelua on kenenkin puheenvuoro. Tää on todella hankala. Sitä aina odottaa jotain sellaista taukoa muiden puheessa, että siihen väliin voisi sanoa oman sanottavansa. No, usein odotan sitä taukoa niin pitkään, että keskustelun aihe on jo siirtynyt johonkin ihan muuhun, eikä se, mitä olisin halunnut sanoa, ole enää relevanttia, enkä onnistunutkaan osallistumaan keskusteluun. Tai sitten tulkitsen väärin, että nyt olisi sellainen tauko, ja alan puhua just kun toinen jatkaa sitä juttuaan 😫.
Minähän siis muuten nimenomaan olen sanavalmis ekstrovertti, joten tiedän harvinaisen hyvin, että se ei tosiaan itsessään ole autismia, ettei ole sanavalmis ekstrovertti.
Mä en ihan ymmärrä, mitä sä haet takaa? Sosiaaliset säännöt on yksi sosiologian keskeisistä käsitteistä, ei niiden olemassaolosta ole mitään epäselvyyttä.
Voin jo suoraan sanoa, että kukaan ei oikeassa elämässä mieti tuollaista. Sulla on huono itsetunto yhdistettynä tavoitehakuisuuteen, ja koska et ole tavoitetta saavuttanut, niin olet ulkoistanut vian "sääntöihin".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei itsekään jaksais mutta pakko, Saralla todellisuudessa mitään hätää ja murhetta ole
Jaa oletko sinäkin autisti?
En mutta ihmetyttää miksi näistä suurinosa "en jaksa en pysty" ihmisistä on aina: autisteja, adhd, yms. Siis aina ja kyseessä on hyvin pitkälti "oma diagnoosi" tai sitten luullaan että on joku tälläinen "sairaus" Ja haetaan kaikenmaailman diagnooseja ja lääkitystä.
Sua ihmetyttää, että juuri autisteilla on autismiin liittyviä ongelmia ja haasteita?
Autismi ei ole mitenkään hyvin pitkälti "oma diagnoosi", vaan lääkärin asettama diagnoosi. Diagnooseja ei pysty itse hakemaan. Autusmiin ei ole lääkitystä.
Mikä siinä on, että pitää tuolla lailla julistaa tietämättömyyttään?
Mikä siinä on että näitä autisteja ja adhd tyyppejä tuntuu olevan joka toisella?
No toi on nyt täysin sun oma kuvitelma. Autismin kirjon diagnoosi on ehkä prosentilla suomalaisista aikuisista, ja ADHD noin 2 - 4 %.
Pohjois-Karjalan teinipojista 30 %. Eli loppujen lopuksi riippuu vaan siitä onko diagnoosia "haettu".
Ääliö. Juuri noita autisti EI OSAA EIKÄ YMMÄRRÄ. :D