IL: Sara ei käy enää töissä: Ei pysty

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autisti, trans ja ADHD. Koko värisuora kasassa.

Autisminkirjo harvoin tulee yhdellä oireella vaan yleensä sateenvarjo dg alle mahtuu useampikin oireisto. Autistiset henkilöt kokevat useammin olevansa ns ei mitään sukupuolta, tai sitten naiset kokevat olevansa miehiä koska eivät löydä naiseudesta itseään.

Kys hlö ei pysty selittämään tarkemmin miksi ei jaksa, koska se on mahdotonta selittää.

Autisti uupuu, koska ei kestä ääniä, valoja, hajuja ja ihmisjoukkoja sekä joutuu koko ajan esittämään neurotyypillistä ihmistä., vaikka sosiaalisen elämän säännöt ovat hänelle vaikeita ymmärtää.

Ja kun sosiaalisen elämän säännöt ovat vaikeita ymmärtää tämä antaa vapaapassin käyttäytyä miten hyvänsä seuraamuksitta?

Ei anna vapaapassia. Mutta seuraamuksilla ei yleensä pysty lisäämään ymmärrystä sellaiseen asiaan, jota ei vaan ymmärrä. Sosiaalisten tilanteiden ymmärtämiseen kun ei riitä se, että ei tee uudestaan sitä nimenomaista asiaa, josta tulee seuraamuksia, vaan pitäisi pystyä "haistamaan", mitä kenellekin voi sanoa missäkin tilanteessa. Ei ole olemassa mitään kiellettyjen lauseiden ja toivottavien lauseiden listoja, jotka voisi opetella ulkoa, eikä looginen päättelykään auta, koska nämä asiat eivät juuri noudata mitään logiikkaa. Lisäksi jokainen ihminen on yksilö, ja se mistä yksi tykkää voikin suututtaa toisen pahasti. Jos tällainen "sosiaalinen pelisilmä" syystä tai toisesta puuttuu, ei se rangaistuksilla kasva yhtään sen enempää kuin halvaantunut ala kävelemään rangaistuksia jakamalla - mutta molemmat voivat aiheuttaa sen, että tiettyihin työtehtäviin ei kertakaikkiaan sovellu.

Milloin ihmiset ymmärtäisivät, että sosiaalisella elämällä ei ole mitään sääntöjä.

Höpöhöpö. Tietenkin on vaikka kuinka paljon sosiaalisia sääntöjä, ja vielä enemmän kirjoittamattomia sosiaalisia sääntöjä (jälkimmäiset on niitä autisteille hankalia, usein). 

Kun vähänkin aikaa kiertelet ihmisten parissa, niin huomaat, että usea ei toimi minkään kaavan mukaan, toimivat eri tavalla eri tunnetiloissa yms., variaatioita on lukemattomia. "Säännöt" on vain kätevä tekosyy olla tekemättä henkistä työtä kasvaakseen sellaisrksi ihmiseksi kuin on.

Niin, sehän se ongelma autistille onkin, että ne ei toimi minkään kaavan mukaan, vaan pitäisi vaan automaattisesti tietää, millaiset säännöt missäkin tilanteessa sattuu olemaan. 

Huokaus, taidat itse olla autisti, kun tartut "sääntöihin", joita et edes itse pysty mainitsemaan.

Tietenkin olen autisti. Ei säännöillä tarkoiteta tässä yhteydessä jotain virallisia, määriteltyjä sääntöjä - sellaisethan olisi autisteille helppoja. Vaan tarkoitetaan nimenomaan sitä, että sosiaalisessa kanssakäymisessä on lukemattomia kirjoittamattomia "sääntöjä", jotka vaihtelevat tilanteen, ympäristön, läsnäolevien ihmisten aseman jne. mukaan. 

Sitten kun autistina käyttäydyt jotenkin väärin, niin kyllähän sitä paheksutaan. Sitten jos yrität selvittää, että mitä olet tehnyt väärin, niin se vastaus on yleensä jotain "älä nyt viitsi esittää typerää", "Kyllä sinun pitäisi tietää", "tiedät kyllä itsekin" tms.

No ihan pikku vinkkinä, jokainen ihminen kommunikoi omalla tavallaan ilman mitään yleispätevää ohjetta. Loukkaantumiset ja väärinymmärrykset on ihmissuhteissa luonnollisia, mutta olet nyt eksternalisoinut sen "sääntöihin" ymmärtämättä, että m.ulkkujakin ihmisiä on.

Anteeksi, mutta kuvitteletko sä nyt, että mä olen itse keksinyt sosiaalisten sääntöjen konseptin? Etkö ole perillä tällaisen käsitteen olemassaolosta? 

En yleensä viitsi käyttää näitä AI-koosteita, mutta en nyt jaksa kaivaa erikseen noita lähteitä, niin tässä:

Sosiaaliset säännöt eli sosiaaliset normit ovat kirjoittamattomia ohjeita ja odotuksia siitä, miten ihmisten kuuluu käyttäytyä ja elää yhdessä. [1, 2]

Mitä sosiaaliset säännöt ovat?

Kirjoittamattomia lakeja: Sosiaaliset normit eivät useinkaan lue missään laissa, vaan ne opitaan tarkkailemalla muita ihmisiä ja ympäristöä. [1, 2]

Tilannesidonnaisia: Säännöt vaihtuvat sen mukaan, missä olet ja kenen kanssa toimit. Esimerkiksi juhlissa ja kirjastossa on aivan eri tavat toimia.

Ryhmään kuulumisen tuki: Normien noudattaminen auttaa tulemaan toimeen muiden kanssa ja vahvistaa omaa paikkaa porukassa. [1]

Esimerkkejä arjen säännöistä

Vuorottelu ja kuuntelu: Toisen antaminen puhua loppuun ja oman vuoron odottaminen keskustelussa.

Tervehtiminen: Tuttujen tai tuntemattomien huomioiminen vaikkapa sanomalla "moi" tai nyökkäämällä.

Henkilökohtainen tila: Sopivan etäisyyden pitäminen toiseen ihmiseen puhuessa. [1]

 

Ja autismin kirjon diagnostiikkaan kuuluu juurikin vaikeudet näiden sosiaalisten sääntöjen kanssa. 

Vihdoinkin annoit esimerkkejä, niin voidaan niitä käydä vähän läpi. Ensinäkin osa kuuntelee ja vuorottelee enemmän, osa puhuu suunapäänä, osa tervehtii toiset taas ei, riippuen myös mielentilasta ja pitääkö kyseisestä henkilöstä ja jokaisella on omansuuruinen sosiaalinen tila, toisilla pienenmpi ja toisilla suurempi, mikä voi välillä johtaa "rajaloukkauksiin". Sori nyt sun maailmankuvan hajoittamisesta, mutta unohda jo ne "säännöt" ja ala elää.

Ääliö. Juuri noita autisti EI OSAA EIKÄ YMMÄRRÄ. :D

Pointti onkin siinä, että riittää olla oma itsensä. Ä.äliö olet itse, kun sen ymmärtäminen on sinulle niin vaikeaa.

Jos kaikki käyttäytyisi samalla tavalla eikä juuri niin kuten kirjoitit yksi täten toinen näin ja jokainen olisi omia persooniaan, autistinen olisi todennäköisesti tilanteen herra. Mutta kun se käyttäytyminen ei ole absoluuttinen, niin autistinen ihminen ei osaa käsitellä tilannetta, koska ei ymmärrä, mitä siinä tapahtuu ja miten pitäisi tilanteessa toimia.

Sinun tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että tällaisessa maailmassa jossa mikään ei ole selkeää, on todella vaikea klaarata arkea uupumatta.

Vika onkin siinä että autisti kuvittelee että jokainen tilanne pitää ymmärtää ja lokeroida johonkin loogiseen sääntökokonaisuuteen. Autistin tehtävä onkin opetella päästämään irti tuosta harhasta ja oppia päästämään irti.  Eikä velloa ahdistuksessa ja ruokkia pahaa oloaan mutku mä olen autisti-selityksillä. Tätä tarkoittaa henkinen kasvu, jota ijan jokainen tarvitsee jossain asiassa.

Anteeksi mutta mitä ihmettä sä oikein höpiset? Ei autisti kuvittele tuollaista. Se on se muu maailma, joka olettaa ja vaatii, että niissä tilanteissa täytyisi osata käyttäytyä tilanteeseen sopivalla tavalla. Ei se ole autistin mielessä se asia. Autisti on täysin tietoinen, ettei ole mitään yleispäteviä sääntöjä. Mutta kun sen autistin täytyis jotenkin selvitä niistä tilanteista. 

Ootas vaan kun autisti päästää irti näistä, ei siinä kunnian kukko laula. 

Henkinen kasvu ei tarkoita sitä, että päättää ignoorata yleiset kohteliaisuussäännöt ynnä muut. 

Ei kukaan sanonut että käytössäännöistä päästetään irti, vaan esimerkiksi vaikka siitä että sekuntikello päässään yrittää laskea että missä kohtaa keskustelua avata suunsa, kuten joku tuossa avasi ongelmaansa.

En minä sanonut mitään tuon kaltaistakaan, että sekuntikello päässä yritän laskea milloin avata suuni. 

Olethan tietoinen siitä, että ihmisellä laumaeläimenä on todella pitkälle kehittynyt "vaisto" juuri näissä asioissa. "Normaali" ihminen aistii ihan alitajuisesti erilaisista mikroilmeistä, eleistä, äänensävyistä jne., milloin keskustelussa on luonteva hetki ja paikka omalle kommentille. Autistina mulla ei toimi tuo noin. Minäkin siis yritän vain tarkkailla näitä samoja merkkejä, mutta joidun tekemään sitä tietoisesti, koska mulle se ei tule luonnostaan. 

Mitä sä tarkoitat sillä, että mun pitäis toimia jotenkin muuten? Pitäiskö mun tyytyä vain olemaan kokonaan hiljaa, vai pitäiskö mun ihan piittaamatta keskeyttää toisia ja puhua päälle? Mikä se sun ratkaisu mulle olisi? 

Pitäiskö mun tyytyä vain olemaan kokonaan hiljaa, vai pitäiskö mun ihan piittaamatta keskeyttää toisia ja puhua päälle? Mikä se sun ratkaisu mulle olisi? 

Väärään aikaan keskusteluun tulijoita ja keskeyttäjiä on konttorit pullollaan. Pientä klappia muodossa tai toisessa on kommunikaatiossa lähes kaikilla, myös minulla. On keskeyttäjää, änkyttäjää, jännittäjää, hölöttäjää jne. Mutta kyllä niiden kanssa ollaan töissä tultu toimeen jo kymmeniä vuosia, ellei nyt puhuta myyntijohtajan pestistä. Se jos olet taas täysi mulkku tai et välitä opetella ja tehdä töitäsi on kokonaan toinen asia. Olet mitä olet, omien puutteiden jatkuva pyörittely ja nurkkaaminen ei tilannetta muuksi muuta. Kunhan aikomuksesi ja tekosi ovat hyviä, sinulle kyllä annetaan anteeksi pienet puutteet kommunikaatiossa.

En minä pyörittele mitää omia puutteita jatkuvasti. 

Sen sijaan minun on täysin mahdotonta kytkeä pois päältä sitä sosiaalisten tilanteiden tarkkailua, jonka perusteella yritän päätellä sopivan tavan käyttäytyä, tai löytää sen sopivan hetken omalle puheenvuorolle.

Minä olen löytänyt itselleni ihan hyvän ja hyväksyvän sosiaalisen ympäristön omista ystävistä, tuttavista, sukulaisista ja kumppanista. Niille autisteille, jotka ovat yksinäisiä, vailla niitä ystäviä ja kumppania, ja töissä syrjittyinä ja kiusattuina, voisi tuntua aika pahalta tuo väitteesi, että kunhan teot ja aikomukset on hyvät, heille annetaan anteeksi puutteet kommunikaatiossaan. He kun elävät sitä, ettei asiat aina ole ja mene niin. Maailma voi olla aika julma, eikä kaikki löydä siinä omaa paikkaansa. 

Vielä jotkut ihmettelee miksi nuoria syytetään laiskoiksi. Samat ihmiset vielä ihmettelee miksi jotkut vaativat sosiaalitukien laskemista. Jännä kuinka se on aina joku nuorempi joka julkisesti ajattelee että en pysty/jaksa tehdä töitä. Tältäkin oitöili leikata kaikki sosiaalituet pois. Eikä tuo ole mikään oikea saikuttamisen syy että en jaksa tehdä töitä

Halu julkisuuteen,haluan olla tähti yms. Näitä tarinoita nyt tulee jatkuvasti. Miksi? Luokioiden kosiskelua. Surullinen esimerkki trendistä vaihtaa sukupuolta jos ei ole vielä sinut itsensä kanssa. Nyt ei henkisesti ole jaksanut muutosta,tyrmäys näky peilistä ei ole minä. Vähempikin ahdistaa. 

Näihin toimiin SETA kannustaa aivan liian nuoria jopa lapsia. Herättää kysymyksen toimitaanko eettisesti oiken?

Tuosa tilanteesta kun ei ole paluuta entiseen oikeaan minuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autisti, trans ja ADHD. Koko värisuora kasassa.

Autisminkirjo harvoin tulee yhdellä oireella vaan yleensä sateenvarjo dg alle mahtuu useampikin oireisto. Autistiset henkilöt kokevat useammin olevansa ns ei mitään sukupuolta, tai sitten naiset kokevat olevansa miehiä koska eivät löydä naiseudesta itseään.

Kys hlö ei pysty selittämään tarkemmin miksi ei jaksa, koska se on mahdotonta selittää.

Autisti uupuu, koska ei kestä ääniä, valoja, hajuja ja ihmisjoukkoja sekä joutuu koko ajan esittämään neurotyypillistä ihmistä., vaikka sosiaalisen elämän säännöt ovat hänelle vaikeita ymmärtää.

Ja kun sosiaalisen elämän säännöt ovat vaikeita ymmärtää tämä antaa vapaapassin käyttäytyä miten hyvänsä seuraamuksitta?

Ei anna vapaapassia. Mutta seuraamuksilla ei yleensä pysty lisäämään ymmärrystä sellaiseen asiaan, jota ei vaan ymmärrä. Sosiaalisten tilanteiden ymmärtämiseen kun ei riitä se, että ei tee uudestaan sitä nimenomaista asiaa, josta tulee seuraamuksia, vaan pitäisi pystyä "haistamaan", mitä kenellekin voi sanoa missäkin tilanteessa. Ei ole olemassa mitään kiellettyjen lauseiden ja toivottavien lauseiden listoja, jotka voisi opetella ulkoa, eikä looginen päättelykään auta, koska nämä asiat eivät juuri noudata mitään logiikkaa. Lisäksi jokainen ihminen on yksilö, ja se mistä yksi tykkää voikin suututtaa toisen pahasti. Jos tällainen "sosiaalinen pelisilmä" syystä tai toisesta puuttuu, ei se rangaistuksilla kasva yhtään sen enempää kuin halvaantunut ala kävelemään rangaistuksia jakamalla - mutta molemmat voivat aiheuttaa sen, että tiettyihin työtehtäviin ei kertakaikkiaan sovellu.

Milloin ihmiset ymmärtäisivät, että sosiaalisella elämällä ei ole mitään sääntöjä.

Höpöhöpö. Tietenkin on vaikka kuinka paljon sosiaalisia sääntöjä, ja vielä enemmän kirjoittamattomia sosiaalisia sääntöjä (jälkimmäiset on niitä autisteille hankalia, usein). 

Kun vähänkin aikaa kiertelet ihmisten parissa, niin huomaat, että usea ei toimi minkään kaavan mukaan, toimivat eri tavalla eri tunnetiloissa yms., variaatioita on lukemattomia. "Säännöt" on vain kätevä tekosyy olla tekemättä henkistä työtä kasvaakseen sellaisrksi ihmiseksi kuin on.

Niin, sehän se ongelma autistille onkin, että ne ei toimi minkään kaavan mukaan, vaan pitäisi vaan automaattisesti tietää, millaiset säännöt missäkin tilanteessa sattuu olemaan. 

Huokaus, taidat itse olla autisti, kun tartut "sääntöihin", joita et edes itse pysty mainitsemaan.

Tietenkin olen autisti. Ei säännöillä tarkoiteta tässä yhteydessä jotain virallisia, määriteltyjä sääntöjä - sellaisethan olisi autisteille helppoja. Vaan tarkoitetaan nimenomaan sitä, että sosiaalisessa kanssakäymisessä on lukemattomia kirjoittamattomia "sääntöjä", jotka vaihtelevat tilanteen, ympäristön, läsnäolevien ihmisten aseman jne. mukaan. 

Sitten kun autistina käyttäydyt jotenkin väärin, niin kyllähän sitä paheksutaan. Sitten jos yrität selvittää, että mitä olet tehnyt väärin, niin se vastaus on yleensä jotain "älä nyt viitsi esittää typerää", "Kyllä sinun pitäisi tietää", "tiedät kyllä itsekin" tms.

No ihan pikku vinkkinä, jokainen ihminen kommunikoi omalla tavallaan ilman mitään yleispätevää ohjetta. Loukkaantumiset ja väärinymmärrykset on ihmissuhteissa luonnollisia, mutta olet nyt eksternalisoinut sen "sääntöihin" ymmärtämättä, että m.ulkkujakin ihmisiä on.

Anteeksi, mutta kuvitteletko sä nyt, että mä olen itse keksinyt sosiaalisten sääntöjen konseptin? Etkö ole perillä tällaisen käsitteen olemassaolosta? 

En yleensä viitsi käyttää näitä AI-koosteita, mutta en nyt jaksa kaivaa erikseen noita lähteitä, niin tässä:

Sosiaaliset säännöt eli sosiaaliset normit ovat kirjoittamattomia ohjeita ja odotuksia siitä, miten ihmisten kuuluu käyttäytyä ja elää yhdessä. [1, 2]

Mitä sosiaaliset säännöt ovat?

Kirjoittamattomia lakeja: Sosiaaliset normit eivät useinkaan lue missään laissa, vaan ne opitaan tarkkailemalla muita ihmisiä ja ympäristöä. [1, 2]

Tilannesidonnaisia: Säännöt vaihtuvat sen mukaan, missä olet ja kenen kanssa toimit. Esimerkiksi juhlissa ja kirjastossa on aivan eri tavat toimia.

Ryhmään kuulumisen tuki: Normien noudattaminen auttaa tulemaan toimeen muiden kanssa ja vahvistaa omaa paikkaa porukassa. [1]

Esimerkkejä arjen säännöistä

Vuorottelu ja kuuntelu: Toisen antaminen puhua loppuun ja oman vuoron odottaminen keskustelussa.

Tervehtiminen: Tuttujen tai tuntemattomien huomioiminen vaikkapa sanomalla "moi" tai nyökkäämällä.

Henkilökohtainen tila: Sopivan etäisyyden pitäminen toiseen ihmiseen puhuessa. [1]

 

Ja autismin kirjon diagnostiikkaan kuuluu juurikin vaikeudet näiden sosiaalisten sääntöjen kanssa. 

Vihdoinkin annoit esimerkkejä, niin voidaan niitä käydä vähän läpi. Ensinäkin osa kuuntelee ja vuorottelee enemmän, osa puhuu suunapäänä, osa tervehtii toiset taas ei, riippuen myös mielentilasta ja pitääkö kyseisestä henkilöstä ja jokaisella on omansuuruinen sosiaalinen tila, toisilla pienenmpi ja toisilla suurempi, mikä voi välillä johtaa "rajaloukkauksiin". Sori nyt sun maailmankuvan hajoittamisesta, mutta unohda jo ne "säännöt" ja ala elää.

Ääliö. Juuri noita autisti EI OSAA EIKÄ YMMÄRRÄ. :D

Pointti onkin siinä, että riittää olla oma itsensä. Ä.äliö olet itse, kun sen ymmärtäminen on sinulle niin vaikeaa.

Jos kaikki käyttäytyisi samalla tavalla eikä juuri niin kuten kirjoitit yksi täten toinen näin ja jokainen olisi omia persooniaan, autistinen olisi todennäköisesti tilanteen herra. Mutta kun se käyttäytyminen ei ole absoluuttinen, niin autistinen ihminen ei osaa käsitellä tilannetta, koska ei ymmärrä, mitä siinä tapahtuu ja miten pitäisi tilanteessa toimia.

Sinun tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että tällaisessa maailmassa jossa mikään ei ole selkeää, on todella vaikea klaarata arkea uupumatta.

Vika onkin siinä että autisti kuvittelee että jokainen tilanne pitää ymmärtää ja lokeroida johonkin loogiseen sääntökokonaisuuteen. Autistin tehtävä onkin opetella päästämään irti tuosta harhasta ja oppia päästämään irti.  Eikä velloa ahdistuksessa ja ruokkia pahaa oloaan mutku mä olen autisti-selityksillä. Tätä tarkoittaa henkinen kasvu, jota ijan jokainen tarvitsee jossain asiassa.

Anteeksi mutta mitä ihmettä sä oikein höpiset? Ei autisti kuvittele tuollaista. Se on se muu maailma, joka olettaa ja vaatii, että niissä tilanteissa täytyisi osata käyttäytyä tilanteeseen sopivalla tavalla. Ei se ole autistin mielessä se asia. Autisti on täysin tietoinen, ettei ole mitään yleispäteviä sääntöjä. Mutta kun sen autistin täytyis jotenkin selvitä niistä tilanteista. 

Ootas vaan kun autisti päästää irti näistä, ei siinä kunnian kukko laula. 

Henkinen kasvu ei tarkoita sitä, että päättää ignoorata yleiset kohteliaisuussäännöt ynnä muut. 

Miksi sun sellaista täytyy pelätä? Oletko luonteeltasi m.ulkku?

Pelätä mitä?

Ei, en ole. Mä olen tosi kiltti ja empaattinen ja anteeksiantavainen ja s u vait seva - ja onnettoman huono asettamaan omia rajoja. Eli aika helposti hyv ä ksik äyt ettävä. 

Kaikki ovat lähes poikkeuksetta kilttejä, empaattisia, anteeksiantavia jne. kun pääsevät itse kertomaan, niin minäkin. Kun taas puoliso, suku, työyhteisö ... voi voi sitä toksisen narsismin ja itsekkyyden määrää :(

Ei, kyllä nää oli nimenomaan mun lähipiirin kuvauksia minusta. 

Mutta jos jättäisin välittämättä niistä sosiaalisista säännöistä, niin saattaisin innoissani jauhaa sulle pari tuntia kasvien tieteellisistä nimistä, siitä että linnut on dinosauruksia, ollaanko me oikeasti mustan aukon sisällä tms. mikä tuskin kiinnostaisi sua. Niinpä mun on ihan oikeasti tärkeää tiedostaa, että mun pitää pyrkiä ymmärtämään ihmisten välisen kanssakäymisen sääntöjä järkeilemällä, kun ne ei tule multa luonnostaan ilman sitä. 

Mutta jos jättäisin välittämättä niistä sosiaalisista säännöistä, niin saattaisin innoissani jauhaa sulle pari tuntia kasvien tieteellisistä nimistä, siitä että linnut on dinosauruksia, ollaanko me oikeasti mustan aukon sisällä tms. mikä tuskin kiinnostaisi sua.

En usko että menet niin raiteiltasi keskustellessa, muuten et kykenisi edes keskustelemaan täällä. OIkeilla aspergereilla ja autisteilla nuo oireet ovat 'vähän' tymäkämpiä kuin nyt mainitut. Silloin puhutaan jo oikeasti työkyvyttömyydestä. Tarinasta poikkeminen kuulijan tappioksi ja muu paskanjauhaminen on ihan normaalia huonoa kommunikaatiota, jota lähes jokainen harrastaa aika ajoin.

Minä olen kyllä ihan oikea asperger. Mulla on aika voimakkaita ne piirteet, en todellakaan ole niitä autisteja, joille sanotaan, että "mutta ethän sä vaikuta yhtään autistilta". 

Niin, enhän mä mene niin raiteiltani, koska otan huomioon ne sosiaaliset säännöt. Jos olisin vaan oma itseni, niin infodumppaisin vaan loputtomasti kaikesta itseäni tavattomasti kiehtovasta. Tää on erittäin tyypillinen autismin kirjon piirre. Mun kognitiivinen taso on kuitenkin sellainen, että kykenen tiedostamaan, ettei muita ihmisiä todennäköisesti kiinnosta ne asiat (en kyllä pysty käsittämään, miten ei!), ja ettei ole sosiaalisesti sopivaa vaan jauhaa asioista, jotka ei kiinnosta mua. Kaikki autismin kirjolla olevat ei kykene tiedostamaan tuota ja käyttäytymään sen mukaan. 

Työkyvytön kyllä olen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei itsekään jaksais mutta pakko, Saralla todellisuudessa mitään hätää ja murhetta ole

Jaa oletko sinäkin autisti? 

En mutta ihmetyttää miksi näistä suurinosa "en jaksa en pysty" ihmisistä on aina: autisteja, adhd, yms. Siis aina ja kyseessä on hyvin pitkälti "oma diagnoosi" tai sitten luullaan että on joku tälläinen "sairaus" Ja haetaan kaikenmaailman diagnooseja ja lääkitystä. 

Sua ihmetyttää, että juuri autisteilla on autismiin liittyviä ongelmia ja haasteita? 

Autismi ei ole mitenkään hyvin pitkälti "oma diagnoosi", vaan lääkärin asettama diagnoosi. Diagnooseja ei pysty itse hakemaan. Autusmiin ei ole lääkitystä. 

Mikä siinä on, että pitää tuolla lailla julistaa tietämättömyyttään? 

Joo kyllä nämä artistit ja Aspergerin tiedetään. Märisebät aina miten HEILLÄ on rakastan kun eivät pysty joustamaan yhtään missään ja muut joutuvat sietämään heidän ehdottomuuttaan kun pienikin improvisaatio on NIIN Raskasta heidän pikku aivoilleen.

Niin eli et tiedä oikeasti yhtään? 

Nimenomaanhan me autistit joustetaan aivan jatkuvasti, joka päivä. 

Te mitään jousta. Naama on norsun perheessä heti kun pitäisi jotain muuttaa jossakin toiminta tavassa. Sitten ihmettelette kun töksäyttelette "totuuksianne" töykeästi muille vailla minkäänlaista tunneälyä. Ketään ei kiinnosta teidän yksioikoisen "totuutenne" mitkä 99% ovat vieläpä aivan väärin mutta kuvittelette tietävänne kun joskus olette jostain niin lukeneet.

Tämä. Moni autisti on myös narsisti ja sen kyllä huomaa. Näiden oman kilven kiillottaminen somessa ja keskusteluissa on kuvottavaa. Iso osa näistä on totaalisia mulqquja muille ihmisille ja pitävät itseään myös parempina kuin hyiyök-"nenttejä" . Ärsyttää myös näiden kaikkien erityisryhmäläisten typerät nimitykset tavallisille ihmisille ja sukupuolelle. Ne ovat nyt saaneet ratsastaa etuoikeuksien aallolla, on varmaan mahtavaa tuntea itsensä niin suojelluksi kun tavikset joutuvat rämpimään samassa suossa eikä ketään kiinnosta heidän ongelmansa ja pärjäämisensä. 

Jotain kulttimaista näissä autisteissa jne myös on, reddit on täynnä näiden ryhmiä ja voi luoja niitä juttuja. Toistelevat toistensa suihin samaa woke sanomaa ja hokemaa ja pitävät itseään aina uhrina. senkin bigot ableist.

Yhteiskunta on tällekin maksanut koulutukset ja kalliit muokkausleikkaukset, eikä nähtävästi ole mitään halua antaa yhteiskunnalle takaisin. Lääkitys kuntoon ja takaisin töihin vaan. Ei ole varaa pitää tällaisia työkykyisiä kotona lekottelemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autisti, trans ja ADHD. Koko värisuora kasassa.

Autisminkirjo harvoin tulee yhdellä oireella vaan yleensä sateenvarjo dg alle mahtuu useampikin oireisto. Autistiset henkilöt kokevat useammin olevansa ns ei mitään sukupuolta, tai sitten naiset kokevat olevansa miehiä koska eivät löydä naiseudesta itseään.

Kys hlö ei pysty selittämään tarkemmin miksi ei jaksa, koska se on mahdotonta selittää.

Autisti uupuu, koska ei kestä ääniä, valoja, hajuja ja ihmisjoukkoja sekä joutuu koko ajan esittämään neurotyypillistä ihmistä., vaikka sosiaalisen elämän säännöt ovat hänelle vaikeita ymmärtää.

Ja kun sosiaalisen elämän säännöt ovat vaikeita ymmärtää tämä antaa vapaapassin käyttäytyä miten hyvänsä seuraamuksitta?

Ei anna vapaapassia. Mutta seuraamuksilla ei yleensä pysty lisäämään ymmärrystä sellaiseen asiaan, jota ei vaan ymmärrä. Sosiaalisten tilanteiden ymmärtämiseen kun ei riitä se, että ei tee uudestaan sitä nimenomaista asiaa, josta tulee seuraamuksia, vaan pitäisi pystyä "haistamaan", mitä kenellekin voi sanoa missäkin tilanteessa. Ei ole olemassa mitään kiellettyjen lauseiden ja toivottavien lauseiden listoja, jotka voisi opetella ulkoa, eikä looginen päättelykään auta, koska nämä asiat eivät juuri noudata mitään logiikkaa. Lisäksi jokainen ihminen on yksilö, ja se mistä yksi tykkää voikin suututtaa toisen pahasti. Jos tällainen "sosiaalinen pelisilmä" syystä tai toisesta puuttuu, ei se rangaistuksilla kasva yhtään sen enempää kuin halvaantunut ala kävelemään rangaistuksia jakamalla - mutta molemmat voivat aiheuttaa sen, että tiettyihin työtehtäviin ei kertakaikkiaan sovellu.

Milloin ihmiset ymmärtäisivät, että sosiaalisella elämällä ei ole mitään sääntöjä.

Höpöhöpö. Tietenkin on vaikka kuinka paljon sosiaalisia sääntöjä, ja vielä enemmän kirjoittamattomia sosiaalisia sääntöjä (jälkimmäiset on niitä autisteille hankalia, usein). 

Kun vähänkin aikaa kiertelet ihmisten parissa, niin huomaat, että usea ei toimi minkään kaavan mukaan, toimivat eri tavalla eri tunnetiloissa yms., variaatioita on lukemattomia. "Säännöt" on vain kätevä tekosyy olla tekemättä henkistä työtä kasvaakseen sellaisrksi ihmiseksi kuin on.

Niin, sehän se ongelma autistille onkin, että ne ei toimi minkään kaavan mukaan, vaan pitäisi vaan automaattisesti tietää, millaiset säännöt missäkin tilanteessa sattuu olemaan. 

Huokaus, taidat itse olla autisti, kun tartut "sääntöihin", joita et edes itse pysty mainitsemaan.

Tietenkin olen autisti. Ei säännöillä tarkoiteta tässä yhteydessä jotain virallisia, määriteltyjä sääntöjä - sellaisethan olisi autisteille helppoja. Vaan tarkoitetaan nimenomaan sitä, että sosiaalisessa kanssakäymisessä on lukemattomia kirjoittamattomia "sääntöjä", jotka vaihtelevat tilanteen, ympäristön, läsnäolevien ihmisten aseman jne. mukaan. 

Sitten kun autistina käyttäydyt jotenkin väärin, niin kyllähän sitä paheksutaan. Sitten jos yrität selvittää, että mitä olet tehnyt väärin, niin se vastaus on yleensä jotain "älä nyt viitsi esittää typerää", "Kyllä sinun pitäisi tietää", "tiedät kyllä itsekin" tms.

No ihan pikku vinkkinä, jokainen ihminen kommunikoi omalla tavallaan ilman mitään yleispätevää ohjetta. Loukkaantumiset ja väärinymmärrykset on ihmissuhteissa luonnollisia, mutta olet nyt eksternalisoinut sen "sääntöihin" ymmärtämättä, että m.ulkkujakin ihmisiä on.

Anteeksi, mutta kuvitteletko sä nyt, että mä olen itse keksinyt sosiaalisten sääntöjen konseptin? Etkö ole perillä tällaisen käsitteen olemassaolosta? 

En yleensä viitsi käyttää näitä AI-koosteita, mutta en nyt jaksa kaivaa erikseen noita lähteitä, niin tässä:

Sosiaaliset säännöt eli sosiaaliset normit ovat kirjoittamattomia ohjeita ja odotuksia siitä, miten ihmisten kuuluu käyttäytyä ja elää yhdessä. [1, 2]

Mitä sosiaaliset säännöt ovat?

Kirjoittamattomia lakeja: Sosiaaliset normit eivät useinkaan lue missään laissa, vaan ne opitaan tarkkailemalla muita ihmisiä ja ympäristöä. [1, 2]

Tilannesidonnaisia: Säännöt vaihtuvat sen mukaan, missä olet ja kenen kanssa toimit. Esimerkiksi juhlissa ja kirjastossa on aivan eri tavat toimia.

Ryhmään kuulumisen tuki: Normien noudattaminen auttaa tulemaan toimeen muiden kanssa ja vahvistaa omaa paikkaa porukassa. [1]

Esimerkkejä arjen säännöistä

Vuorottelu ja kuuntelu: Toisen antaminen puhua loppuun ja oman vuoron odottaminen keskustelussa.

Tervehtiminen: Tuttujen tai tuntemattomien huomioiminen vaikkapa sanomalla "moi" tai nyökkäämällä.

Henkilökohtainen tila: Sopivan etäisyyden pitäminen toiseen ihmiseen puhuessa. [1]

 

Ja autismin kirjon diagnostiikkaan kuuluu juurikin vaikeudet näiden sosiaalisten sääntöjen kanssa. 

Vihdoinkin annoit esimerkkejä, niin voidaan niitä käydä vähän läpi. Ensinäkin osa kuuntelee ja vuorottelee enemmän, osa puhuu suunapäänä, osa tervehtii toiset taas ei, riippuen myös mielentilasta ja pitääkö kyseisestä henkilöstä ja jokaisella on omansuuruinen sosiaalinen tila, toisilla pienenmpi ja toisilla suurempi, mikä voi välillä johtaa "rajaloukkauksiin". Sori nyt sun maailmankuvan hajoittamisesta, mutta unohda jo ne "säännöt" ja ala elää.

Ääliö. Juuri noita autisti EI OSAA EIKÄ YMMÄRRÄ. :D

Pointti onkin siinä, että riittää olla oma itsensä. Ä.äliö olet itse, kun sen ymmärtäminen on sinulle niin vaikeaa.

Jos kaikki käyttäytyisi samalla tavalla eikä juuri niin kuten kirjoitit yksi täten toinen näin ja jokainen olisi omia persooniaan, autistinen olisi todennäköisesti tilanteen herra. Mutta kun se käyttäytyminen ei ole absoluuttinen, niin autistinen ihminen ei osaa käsitellä tilannetta, koska ei ymmärrä, mitä siinä tapahtuu ja miten pitäisi tilanteessa toimia.

Sinun tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että tällaisessa maailmassa jossa mikään ei ole selkeää, on todella vaikea klaarata arkea uupumatta.

Vika onkin siinä että autisti kuvittelee että jokainen tilanne pitää ymmärtää ja lokeroida johonkin loogiseen sääntökokonaisuuteen. Autistin tehtävä onkin opetella päästämään irti tuosta harhasta ja oppia päästämään irti.  Eikä velloa ahdistuksessa ja ruokkia pahaa oloaan mutku mä olen autisti-selityksillä. Tätä tarkoittaa henkinen kasvu, jota ijan jokainen tarvitsee jossain asiassa.

Anteeksi mutta mitä ihmettä sä oikein höpiset? Ei autisti kuvittele tuollaista. Se on se muu maailma, joka olettaa ja vaatii, että niissä tilanteissa täytyisi osata käyttäytyä tilanteeseen sopivalla tavalla. Ei se ole autistin mielessä se asia. Autisti on täysin tietoinen, ettei ole mitään yleispäteviä sääntöjä. Mutta kun sen autistin täytyis jotenkin selvitä niistä tilanteista. 

Ootas vaan kun autisti päästää irti näistä, ei siinä kunnian kukko laula. 

Henkinen kasvu ei tarkoita sitä, että päättää ignoorata yleiset kohteliaisuussäännöt ynnä muut. 

Miksi sun sellaista täytyy pelätä? Oletko luonteeltasi m.ulkku?

Pelätä mitä?

Ei, en ole. Mä olen tosi kiltti ja empaattinen ja anteeksiantavainen ja s u vait seva - ja onnettoman huono asettamaan omia rajoja. Eli aika helposti hyv ä ksik äyt ettävä. 

Kaikki ovat lähes poikkeuksetta kilttejä, empaattisia, anteeksiantavia jne. kun pääsevät itse kertomaan, niin minäkin. Kun taas puoliso, suku, työyhteisö ... voi voi sitä toksisen narsismin ja itsekkyyden määrää :(

Ei, kyllä nää oli nimenomaan mun lähipiirin kuvauksia minusta. 

Mutta jos jättäisin välittämättä niistä sosiaalisista säännöistä, niin saattaisin innoissani jauhaa sulle pari tuntia kasvien tieteellisistä nimistä, siitä että linnut on dinosauruksia, ollaanko me oikeasti mustan aukon sisällä tms. mikä tuskin kiinnostaisi sua. Niinpä mun on ihan oikeasti tärkeää tiedostaa, että mun pitää pyrkiä ymmärtämään ihmisten välisen kanssakäymisen sääntöjä järkeilemällä, kun ne ei tule multa luonnostaan ilman sitä. 

Mutta jos jättäisin välittämättä niistä sosiaalisista säännöistä, niin saattaisin innoissani jauhaa sulle pari tuntia kasvien tieteellisistä nimistä, siitä että linnut on dinosauruksia, ollaanko me oikeasti mustan aukon sisällä tms. mikä tuskin kiinnostaisi sua.

En usko että menet niin raiteiltasi keskustellessa, muuten et kykenisi edes keskustelemaan täällä. OIkeilla aspergereilla ja autisteilla nuo oireet ovat 'vähän' tymäkämpiä kuin nyt mainitut. Silloin puhutaan jo oikeasti työkyvyttömyydestä. Tarinasta poikkeminen kuulijan tappioksi ja muu paskanjauhaminen on ihan normaalia huonoa kommunikaatiota, jota lähes jokainen harrastaa aika ajoin.

Minä olen kyllä ihan oikea asperger. Mulla on aika voimakkaita ne piirteet, en todellakaan ole niitä autisteja, joille sanotaan, että "mutta ethän sä vaikuta yhtään autistilta". 

Niin, enhän mä mene niin raiteiltani, koska otan huomioon ne sosiaaliset säännöt. Jos olisin vaan oma itseni, niin infodumppaisin vaan loputtomasti kaikesta itseäni tavattomasti kiehtovasta. Tää on erittäin tyypillinen autismin kirjon piirre. Mun kognitiivinen taso on kuitenkin sellainen, että kykenen tiedostamaan, ettei muita ihmisiä todennäköisesti kiinnosta ne asiat (en kyllä pysty käsittämään, miten ei!), ja ettei ole sosiaalisesti sopivaa vaan jauhaa asioista, jotka ei kiinnosta mua. Kaikki autismin kirjolla olevat ei kykene tiedostamaan tuota ja käyttäytymään sen mukaan. 

Työkyvytön kyllä olen. 

Miten voit olla työkyvytön? Vaikutat sinänsä normaalilta ja ajatuskin juoksee normaalisti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei itsekään jaksais mutta pakko, Saralla todellisuudessa mitään hätää ja murhetta ole

Jaa oletko sinäkin autisti? 

En mutta ihmetyttää miksi näistä suurinosa "en jaksa en pysty" ihmisistä on aina: autisteja, adhd, yms. Siis aina ja kyseessä on hyvin pitkälti "oma diagnoosi" tai sitten luullaan että on joku tälläinen "sairaus" Ja haetaan kaikenmaailman diagnooseja ja lääkitystä. 

Sua ihmetyttää, että juuri autisteilla on autismiin liittyviä ongelmia ja haasteita? 

Autismi ei ole mitenkään hyvin pitkälti "oma diagnoosi", vaan lääkärin asettama diagnoosi. Diagnooseja ei pysty itse hakemaan. Autusmiin ei ole lääkitystä. 

Mikä siinä on, että pitää tuolla lailla julistaa tietämättömyyttään? 

Joo kyllä nämä artistit ja Aspergerin tiedetään. Märisebät aina miten HEILLÄ on rakastan kun eivät pysty joustamaan yhtään missään ja muut joutuvat sietämään heidän ehdottomuuttaan kun pienikin improvisaatio on NIIN Raskasta heidän pikku aivoilleen.

Niin eli et tiedä oikeasti yhtään? 

Nimenomaanhan me autistit joustetaan aivan jatkuvasti, joka päivä. 

Te mitään jousta. Naama on norsun perheessä heti kun pitäisi jotain muuttaa jossakin toiminta tavassa. Sitten ihmettelette kun töksäyttelette "totuuksianne" töykeästi muille vailla minkäänlaista tunneälyä. Ketään ei kiinnosta teidän yksioikoisen "totuutenne" mitkä 99% ovat vieläpä aivan väärin mutta kuvittelette tietävänne kun joskus olette jostain niin lukeneet.

Miten autisti voisi olla joustamatta, kun koko yhteiskunta on suunniteltu neurotyypillisten ehdoilla? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autisti, trans ja ADHD. Koko värisuora kasassa.

Autisminkirjo harvoin tulee yhdellä oireella vaan yleensä sateenvarjo dg alle mahtuu useampikin oireisto. Autistiset henkilöt kokevat useammin olevansa ns ei mitään sukupuolta, tai sitten naiset kokevat olevansa miehiä koska eivät löydä naiseudesta itseään.

Kys hlö ei pysty selittämään tarkemmin miksi ei jaksa, koska se on mahdotonta selittää.

Autisti uupuu, koska ei kestä ääniä, valoja, hajuja ja ihmisjoukkoja sekä joutuu koko ajan esittämään neurotyypillistä ihmistä., vaikka sosiaalisen elämän säännöt ovat hänelle vaikeita ymmärtää.

Ja kun sosiaalisen elämän säännöt ovat vaikeita ymmärtää tämä antaa vapaapassin käyttäytyä miten hyvänsä seuraamuksitta?

Ei anna vapaapassia. Mutta seuraamuksilla ei yleensä pysty lisäämään ymmärrystä sellaiseen asiaan, jota ei vaan ymmärrä. Sosiaalisten tilanteiden ymmärtämiseen kun ei riitä se, että ei tee uudestaan sitä nimenomaista asiaa, josta tulee seuraamuksia, vaan pitäisi pystyä "haistamaan", mitä kenellekin voi sanoa missäkin tilanteessa. Ei ole olemassa mitään kiellettyjen lauseiden ja toivottavien lauseiden listoja, jotka voisi opetella ulkoa, eikä looginen päättelykään auta, koska nämä asiat eivät juuri noudata mitään logiikkaa. Lisäksi jokainen ihminen on yksilö, ja se mistä yksi tykkää voikin suututtaa toisen pahasti. Jos tällainen "sosiaalinen pelisilmä" syystä tai toisesta puuttuu, ei se rangaistuksilla kasva yhtään sen enempää kuin halvaantunut ala kävelemään rangaistuksia jakamalla - mutta molemmat voivat aiheuttaa sen, että tiettyihin työtehtäviin ei kertakaikkiaan sovellu.

Milloin ihmiset ymmärtäisivät, että sosiaalisella elämällä ei ole mitään sääntöjä.

Höpöhöpö. Tietenkin on vaikka kuinka paljon sosiaalisia sääntöjä, ja vielä enemmän kirjoittamattomia sosiaalisia sääntöjä (jälkimmäiset on niitä autisteille hankalia, usein). 

Kun vähänkin aikaa kiertelet ihmisten parissa, niin huomaat, että usea ei toimi minkään kaavan mukaan, toimivat eri tavalla eri tunnetiloissa yms., variaatioita on lukemattomia. "Säännöt" on vain kätevä tekosyy olla tekemättä henkistä työtä kasvaakseen sellaisrksi ihmiseksi kuin on.

Niin, sehän se ongelma autistille onkin, että ne ei toimi minkään kaavan mukaan, vaan pitäisi vaan automaattisesti tietää, millaiset säännöt missäkin tilanteessa sattuu olemaan. 

Huokaus, taidat itse olla autisti, kun tartut "sääntöihin", joita et edes itse pysty mainitsemaan.

Tietenkin olen autisti. Ei säännöillä tarkoiteta tässä yhteydessä jotain virallisia, määriteltyjä sääntöjä - sellaisethan olisi autisteille helppoja. Vaan tarkoitetaan nimenomaan sitä, että sosiaalisessa kanssakäymisessä on lukemattomia kirjoittamattomia "sääntöjä", jotka vaihtelevat tilanteen, ympäristön, läsnäolevien ihmisten aseman jne. mukaan. 

Sitten kun autistina käyttäydyt jotenkin väärin, niin kyllähän sitä paheksutaan. Sitten jos yrität selvittää, että mitä olet tehnyt väärin, niin se vastaus on yleensä jotain "älä nyt viitsi esittää typerää", "Kyllä sinun pitäisi tietää", "tiedät kyllä itsekin" tms.

No ihan pikku vinkkinä, jokainen ihminen kommunikoi omalla tavallaan ilman mitään yleispätevää ohjetta. Loukkaantumiset ja väärinymmärrykset on ihmissuhteissa luonnollisia, mutta olet nyt eksternalisoinut sen "sääntöihin" ymmärtämättä, että m.ulkkujakin ihmisiä on.

Anteeksi, mutta kuvitteletko sä nyt, että mä olen itse keksinyt sosiaalisten sääntöjen konseptin? Etkö ole perillä tällaisen käsitteen olemassaolosta? 

En yleensä viitsi käyttää näitä AI-koosteita, mutta en nyt jaksa kaivaa erikseen noita lähteitä, niin tässä:

Sosiaaliset säännöt eli sosiaaliset normit ovat kirjoittamattomia ohjeita ja odotuksia siitä, miten ihmisten kuuluu käyttäytyä ja elää yhdessä. [1, 2]

Mitä sosiaaliset säännöt ovat?

Kirjoittamattomia lakeja: Sosiaaliset normit eivät useinkaan lue missään laissa, vaan ne opitaan tarkkailemalla muita ihmisiä ja ympäristöä. [1, 2]

Tilannesidonnaisia: Säännöt vaihtuvat sen mukaan, missä olet ja kenen kanssa toimit. Esimerkiksi juhlissa ja kirjastossa on aivan eri tavat toimia.

Ryhmään kuulumisen tuki: Normien noudattaminen auttaa tulemaan toimeen muiden kanssa ja vahvistaa omaa paikkaa porukassa. [1]

Esimerkkejä arjen säännöistä

Vuorottelu ja kuuntelu: Toisen antaminen puhua loppuun ja oman vuoron odottaminen keskustelussa.

Tervehtiminen: Tuttujen tai tuntemattomien huomioiminen vaikkapa sanomalla "moi" tai nyökkäämällä.

Henkilökohtainen tila: Sopivan etäisyyden pitäminen toiseen ihmiseen puhuessa. [1]

 

Ja autismin kirjon diagnostiikkaan kuuluu juurikin vaikeudet näiden sosiaalisten sääntöjen kanssa. 

Vihdoinkin annoit esimerkkejä, niin voidaan niitä käydä vähän läpi. Ensinäkin osa kuuntelee ja vuorottelee enemmän, osa puhuu suunapäänä, osa tervehtii toiset taas ei, riippuen myös mielentilasta ja pitääkö kyseisestä henkilöstä ja jokaisella on omansuuruinen sosiaalinen tila, toisilla pienenmpi ja toisilla suurempi, mikä voi välillä johtaa "rajaloukkauksiin". Sori nyt sun maailmankuvan hajoittamisesta, mutta unohda jo ne "säännöt" ja ala elää.

Ääliö. Juuri noita autisti EI OSAA EIKÄ YMMÄRRÄ. :D

Pointti onkin siinä, että riittää olla oma itsensä. Ä.äliö olet itse, kun sen ymmärtäminen on sinulle niin vaikeaa.

Jos kaikki käyttäytyisi samalla tavalla eikä juuri niin kuten kirjoitit yksi täten toinen näin ja jokainen olisi omia persooniaan, autistinen olisi todennäköisesti tilanteen herra. Mutta kun se käyttäytyminen ei ole absoluuttinen, niin autistinen ihminen ei osaa käsitellä tilannetta, koska ei ymmärrä, mitä siinä tapahtuu ja miten pitäisi tilanteessa toimia.

Sinun tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että tällaisessa maailmassa jossa mikään ei ole selkeää, on todella vaikea klaarata arkea uupumatta.

Vika onkin siinä että autisti kuvittelee että jokainen tilanne pitää ymmärtää ja lokeroida johonkin loogiseen sääntökokonaisuuteen. Autistin tehtävä onkin opetella päästämään irti tuosta harhasta ja oppia päästämään irti.  Eikä velloa ahdistuksessa ja ruokkia pahaa oloaan mutku mä olen autisti-selityksillä. Tätä tarkoittaa henkinen kasvu, jota ijan jokainen tarvitsee jossain asiassa.

Anteeksi mutta mitä ihmettä sä oikein höpiset? Ei autisti kuvittele tuollaista. Se on se muu maailma, joka olettaa ja vaatii, että niissä tilanteissa täytyisi osata käyttäytyä tilanteeseen sopivalla tavalla. Ei se ole autistin mielessä se asia. Autisti on täysin tietoinen, ettei ole mitään yleispäteviä sääntöjä. Mutta kun sen autistin täytyis jotenkin selvitä niistä tilanteista. 

Ootas vaan kun autisti päästää irti näistä, ei siinä kunnian kukko laula. 

Henkinen kasvu ei tarkoita sitä, että päättää ignoorata yleiset kohteliaisuussäännöt ynnä muut. 

Miksi sun sellaista täytyy pelätä? Oletko luonteeltasi m.ulkku?

Pelätä mitä?

Ei, en ole. Mä olen tosi kiltti ja empaattinen ja anteeksiantavainen ja s u vait seva - ja onnettoman huono asettamaan omia rajoja. Eli aika helposti hyv ä ksik äyt ettävä. 

Kaikki ovat lähes poikkeuksetta kilttejä, empaattisia, anteeksiantavia jne. kun pääsevät itse kertomaan, niin minäkin. Kun taas puoliso, suku, työyhteisö ... voi voi sitä toksisen narsismin ja itsekkyyden määrää :(

Ei, kyllä nää oli nimenomaan mun lähipiirin kuvauksia minusta. 

Mutta jos jättäisin välittämättä niistä sosiaalisista säännöistä, niin saattaisin innoissani jauhaa sulle pari tuntia kasvien tieteellisistä nimistä, siitä että linnut on dinosauruksia, ollaanko me oikeasti mustan aukon sisällä tms. mikä tuskin kiinnostaisi sua. Niinpä mun on ihan oikeasti tärkeää tiedostaa, että mun pitää pyrkiä ymmärtämään ihmisten välisen kanssakäymisen sääntöjä järkeilemällä, kun ne ei tule multa luonnostaan ilman sitä. 

Mutta jos jättäisin välittämättä niistä sosiaalisista säännöistä, niin saattaisin innoissani jauhaa sulle pari tuntia kasvien tieteellisistä nimistä, siitä että linnut on dinosauruksia, ollaanko me oikeasti mustan aukon sisällä tms. mikä tuskin kiinnostaisi sua.

En usko että menet niin raiteiltasi keskustellessa, muuten et kykenisi edes keskustelemaan täällä. OIkeilla aspergereilla ja autisteilla nuo oireet ovat 'vähän' tymäkämpiä kuin nyt mainitut. Silloin puhutaan jo oikeasti työkyvyttömyydestä. Tarinasta poikkeminen kuulijan tappioksi ja muu paskanjauhaminen on ihan normaalia huonoa kommunikaatiota, jota lähes jokainen harrastaa aika ajoin.

Minä olen kyllä ihan oikea asperger. Mulla on aika voimakkaita ne piirteet, en todellakaan ole niitä autisteja, joille sanotaan, että "mutta ethän sä vaikuta yhtään autistilta". 

Niin, enhän mä mene niin raiteiltani, koska otan huomioon ne sosiaaliset säännöt. Jos olisin vaan oma itseni, niin infodumppaisin vaan loputtomasti kaikesta itseäni tavattomasti kiehtovasta. Tää on erittäin tyypillinen autismin kirjon piirre. Mun kognitiivinen taso on kuitenkin sellainen, että kykenen tiedostamaan, ettei muita ihmisiä todennäköisesti kiinnosta ne asiat (en kyllä pysty käsittämään, miten ei!), ja ettei ole sosiaalisesti sopivaa vaan jauhaa asioista, jotka ei kiinnosta mua. Kaikki autismin kirjolla olevat ei kykene tiedostamaan tuota ja käyttäytymään sen mukaan. 

Työkyvytön kyllä olen. 

Miten voit olla työkyvytön? Vaikutat sinänsä normaalilta ja ajatuskin juoksee normaalisti. 

Niin, mullahan ei ole vikaa älyssä ja ymmärryksessä, vaan pystymisessä ja kykenemisessä. En ole onnistunut lukuisista yrityksistä huolimatta suorittamaan yhtään ammatillista koulutusta loppuun. Pystyn aina alottamaan, suorittamaan muutaman kuukauden hienosti, ja sitten romahdan. Ilmeisesti ihan jo se, että joutuu päivittäin olemaan sosiaalisessa kontaktissa ison määrän vieraita ihmisiä kanssa johtaa siihen. Suoritan siis, kunnes romahdan. Sitten en yhtäkkiä pääse sängystä ylös, en onnistu käymään suihkussa, pesemään hampaita, pukemaan päälle, en juuri mitään. En tietenkään haluaisi, että asia olisi näin. Siksi olen yrittänyt kerta toisensa jälkeen uudestaan antamatta periksi, mutta aina se päätyy samoin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autisti, trans ja ADHD. Koko värisuora kasassa.

Autisminkirjo harvoin tulee yhdellä oireella vaan yleensä sateenvarjo dg alle mahtuu useampikin oireisto. Autistiset henkilöt kokevat useammin olevansa ns ei mitään sukupuolta, tai sitten naiset kokevat olevansa miehiä koska eivät löydä naiseudesta itseään.

Kys hlö ei pysty selittämään tarkemmin miksi ei jaksa, koska se on mahdotonta selittää.

itse olen autismin kirjolla ja on adhd mutta ihan mies olen eikä ole tullut mieleenkään olevansa nainen tai mikälie muu sukupuoli mitä se ikinä tarkoittaakaan.

Työkyvytön tosin olen kun paloin niin pahasti työelämässä loppuun että hyvä että edes vähän töitä jaksaa tehdä mutta jos yritti yli 10 vuotta esittää pärjäävänsä työelämässä muiden tahdissa ja sosiaalisessa elämässä esittää muuta kuin on niin sillä oli hintansa. Ja tottakai saa vain haukkuja päälle kun ei käy töissä ja elää tuilla tosin saa tulla kokeilemaan kuinka "hauskaa" tämä on, oikeasti tämä on täyttä hlvettiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei itsekään jaksais mutta pakko, Saralla todellisuudessa mitään hätää ja murhetta ole

Jaa oletko sinäkin autisti? 

En mutta ihmetyttää miksi näistä suurinosa "en jaksa en pysty" ihmisistä on aina: autisteja, adhd, yms. Siis aina ja kyseessä on hyvin pitkälti "oma diagnoosi" tai sitten luullaan että on joku tälläinen "sairaus" Ja haetaan kaikenmaailman diagnooseja ja lääkitystä. 

Sua ihmetyttää, että juuri autisteilla on autismiin liittyviä ongelmia ja haasteita? 

Autismi ei ole mitenkään hyvin pitkälti "oma diagnoosi", vaan lääkärin asettama diagnoosi. Diagnooseja ei pysty itse hakemaan. Autusmiin ei ole lääkitystä. 

Mikä siinä on, että pitää tuolla lailla julistaa tietämättömyyttään? 

Joo kyllä nämä artistit ja Aspergerin tiedetään. Märisebät aina miten HEILLÄ on rakastan kun eivät pysty joustamaan yhtään missään ja muut joutuvat sietämään heidän ehdottomuuttaan kun pienikin improvisaatio on NIIN Raskasta heidän pikku aivoilleen.

Niin eli et tiedä oikeasti yhtään? 

Nimenomaanhan me autistit joustetaan aivan jatkuvasti, joka päivä. 

Te mitään jousta. Naama on norsun perheessä heti kun pitäisi jotain muuttaa jossakin toiminta tavassa. Sitten ihmettelette kun töksäyttelette "totuuksianne" töykeästi muille vailla minkäänlaista tunneälyä. Ketään ei kiinnosta teidän yksioikoisen "totuutenne" mitkä 99% ovat vieläpä aivan väärin mutta kuvittelette tietävänne kun joskus olette jostain niin lukeneet.

Miten autisti voisi olla joustamatta, kun koko yhteiskunta on suunniteltu neurotyypillisten ehdoilla? 

Yhteiskunta on suunniteltu normaalien ehdoilla. Mitens nyt näin? Voitte lopettaa tuon oman termistönne käyttämisen keskustelussa jossa suurin osa on normaaleja. Teillehän tuo autismi on koko persoonallisuus eikä vika/tila. Itse sairastan GADia, OCDta ja paria muuta, päälle vielä melkein jokapäiväinen migreeni eli oikeaakin neurologista-oireilua löytyy. Ei tulisi mieleenkään tehdä sairauksistani ja vajaavaisuuksistani omaa persoonallisuutani vaikka ne jokapäiväiseen elämääni vaikuttavatkin. Miten absurdia. 

Ja btw, en ole päässyt työkyvyttömyyseläkkeelle vaikka en monesti pääse edes sängystä ylös jäätävien migreenisärkyjen ja pahoinvoinnin takia. Siihen päälle kunnon ahdistustutinat. Kumma miten kela katsoo minut työkykyiseksi mutta teikeläisiä, terveellä kropalla, työkyvyttömäksi. Tämä systeemi on epäoikeudenmukainen ja syrjivä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autisti, trans ja ADHD. Koko värisuora kasassa.

Autisminkirjo harvoin tulee yhdellä oireella vaan yleensä sateenvarjo dg alle mahtuu useampikin oireisto. Autistiset henkilöt kokevat useammin olevansa ns ei mitään sukupuolta, tai sitten naiset kokevat olevansa miehiä koska eivät löydä naiseudesta itseään.

Kys hlö ei pysty selittämään tarkemmin miksi ei jaksa, koska se on mahdotonta selittää.

Autisti uupuu, koska ei kestä ääniä, valoja, hajuja ja ihmisjoukkoja sekä joutuu koko ajan esittämään neurotyypillistä ihmistä., vaikka sosiaalisen elämän säännöt ovat hänelle vaikeita ymmärtää.

Ja kun sosiaalisen elämän säännöt ovat vaikeita ymmärtää tämä antaa vapaapassin käyttäytyä miten hyvänsä seuraamuksitta?

Ei anna vapaapassia. Mutta seuraamuksilla ei yleensä pysty lisäämään ymmärrystä sellaiseen asiaan, jota ei vaan ymmärrä. Sosiaalisten tilanteiden ymmärtämiseen kun ei riitä se, että ei tee uudestaan sitä nimenomaista asiaa, josta tulee seuraamuksia, vaan pitäisi pystyä "haistamaan", mitä kenellekin voi sanoa missäkin tilanteessa. Ei ole olemassa mitään kiellettyjen lauseiden ja toivottavien lauseiden listoja, jotka voisi opetella ulkoa, eikä looginen päättelykään auta, koska nämä asiat eivät juuri noudata mitään logiikkaa. Lisäksi jokainen ihminen on yksilö, ja se mistä yksi tykkää voikin suututtaa toisen pahasti. Jos tällainen "sosiaalinen pelisilmä" syystä tai toisesta puuttuu, ei se rangaistuksilla kasva yhtään sen enempää kuin halvaantunut ala kävelemään rangaistuksia jakamalla - mutta molemmat voivat aiheuttaa sen, että tiettyihin työtehtäviin ei kertakaikkiaan sovellu.

Milloin ihmiset ymmärtäisivät, että sosiaalisella elämällä ei ole mitään sääntöjä.

Höpöhöpö. Tietenkin on vaikka kuinka paljon sosiaalisia sääntöjä, ja vielä enemmän kirjoittamattomia sosiaalisia sääntöjä (jälkimmäiset on niitä autisteille hankalia, usein). 

Kun vähänkin aikaa kiertelet ihmisten parissa, niin huomaat, että usea ei toimi minkään kaavan mukaan, toimivat eri tavalla eri tunnetiloissa yms., variaatioita on lukemattomia. "Säännöt" on vain kätevä tekosyy olla tekemättä henkistä työtä kasvaakseen sellaisrksi ihmiseksi kuin on.

Niin, sehän se ongelma autistille onkin, että ne ei toimi minkään kaavan mukaan, vaan pitäisi vaan automaattisesti tietää, millaiset säännöt missäkin tilanteessa sattuu olemaan. 

Huokaus, taidat itse olla autisti, kun tartut "sääntöihin", joita et edes itse pysty mainitsemaan.

Tietenkin olen autisti. Ei säännöillä tarkoiteta tässä yhteydessä jotain virallisia, määriteltyjä sääntöjä - sellaisethan olisi autisteille helppoja. Vaan tarkoitetaan nimenomaan sitä, että sosiaalisessa kanssakäymisessä on lukemattomia kirjoittamattomia "sääntöjä", jotka vaihtelevat tilanteen, ympäristön, läsnäolevien ihmisten aseman jne. mukaan. 

Sitten kun autistina käyttäydyt jotenkin väärin, niin kyllähän sitä paheksutaan. Sitten jos yrität selvittää, että mitä olet tehnyt väärin, niin se vastaus on yleensä jotain "älä nyt viitsi esittää typerää", "Kyllä sinun pitäisi tietää", "tiedät kyllä itsekin" tms.

No ihan pikku vinkkinä, jokainen ihminen kommunikoi omalla tavallaan ilman mitään yleispätevää ohjetta. Loukkaantumiset ja väärinymmärrykset on ihmissuhteissa luonnollisia, mutta olet nyt eksternalisoinut sen "sääntöihin" ymmärtämättä, että m.ulkkujakin ihmisiä on.

Anteeksi, mutta kuvitteletko sä nyt, että mä olen itse keksinyt sosiaalisten sääntöjen konseptin? Etkö ole perillä tällaisen käsitteen olemassaolosta? 

En yleensä viitsi käyttää näitä AI-koosteita, mutta en nyt jaksa kaivaa erikseen noita lähteitä, niin tässä:

Sosiaaliset säännöt eli sosiaaliset normit ovat kirjoittamattomia ohjeita ja odotuksia siitä, miten ihmisten kuuluu käyttäytyä ja elää yhdessä. [1, 2]

Mitä sosiaaliset säännöt ovat?

Kirjoittamattomia lakeja: Sosiaaliset normit eivät useinkaan lue missään laissa, vaan ne opitaan tarkkailemalla muita ihmisiä ja ympäristöä. [1, 2]

Tilannesidonnaisia: Säännöt vaihtuvat sen mukaan, missä olet ja kenen kanssa toimit. Esimerkiksi juhlissa ja kirjastossa on aivan eri tavat toimia.

Ryhmään kuulumisen tuki: Normien noudattaminen auttaa tulemaan toimeen muiden kanssa ja vahvistaa omaa paikkaa porukassa. [1]

Esimerkkejä arjen säännöistä

Vuorottelu ja kuuntelu: Toisen antaminen puhua loppuun ja oman vuoron odottaminen keskustelussa.

Tervehtiminen: Tuttujen tai tuntemattomien huomioiminen vaikkapa sanomalla "moi" tai nyökkäämällä.

Henkilökohtainen tila: Sopivan etäisyyden pitäminen toiseen ihmiseen puhuessa. [1]

 

Ja autismin kirjon diagnostiikkaan kuuluu juurikin vaikeudet näiden sosiaalisten sääntöjen kanssa. 

Vihdoinkin annoit esimerkkejä, niin voidaan niitä käydä vähän läpi. Ensinäkin osa kuuntelee ja vuorottelee enemmän, osa puhuu suunapäänä, osa tervehtii toiset taas ei, riippuen myös mielentilasta ja pitääkö kyseisestä henkilöstä ja jokaisella on omansuuruinen sosiaalinen tila, toisilla pienenmpi ja toisilla suurempi, mikä voi välillä johtaa "rajaloukkauksiin". Sori nyt sun maailmankuvan hajoittamisesta, mutta unohda jo ne "säännöt" ja ala elää.

Ääliö. Juuri noita autisti EI OSAA EIKÄ YMMÄRRÄ. :D

Pointti onkin siinä, että riittää olla oma itsensä. Ä.äliö olet itse, kun sen ymmärtäminen on sinulle niin vaikeaa.

Jos kaikki käyttäytyisi samalla tavalla eikä juuri niin kuten kirjoitit yksi täten toinen näin ja jokainen olisi omia persooniaan, autistinen olisi todennäköisesti tilanteen herra. Mutta kun se käyttäytyminen ei ole absoluuttinen, niin autistinen ihminen ei osaa käsitellä tilannetta, koska ei ymmärrä, mitä siinä tapahtuu ja miten pitäisi tilanteessa toimia.

Sinun tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että tällaisessa maailmassa jossa mikään ei ole selkeää, on todella vaikea klaarata arkea uupumatta.

Vika onkin siinä että autisti kuvittelee että jokainen tilanne pitää ymmärtää ja lokeroida johonkin loogiseen sääntökokonaisuuteen. Autistin tehtävä onkin opetella päästämään irti tuosta harhasta ja oppia päästämään irti.  Eikä velloa ahdistuksessa ja ruokkia pahaa oloaan mutku mä olen autisti-selityksillä. Tätä tarkoittaa henkinen kasvu, jota ijan jokainen tarvitsee jossain asiassa.

Anteeksi mutta mitä ihmettä sä oikein höpiset? Ei autisti kuvittele tuollaista. Se on se muu maailma, joka olettaa ja vaatii, että niissä tilanteissa täytyisi osata käyttäytyä tilanteeseen sopivalla tavalla. Ei se ole autistin mielessä se asia. Autisti on täysin tietoinen, ettei ole mitään yleispäteviä sääntöjä. Mutta kun sen autistin täytyis jotenkin selvitä niistä tilanteista. 

Ootas vaan kun autisti päästää irti näistä, ei siinä kunnian kukko laula. 

Henkinen kasvu ei tarkoita sitä, että päättää ignoorata yleiset kohteliaisuussäännöt ynnä muut. 

Miksi sun sellaista täytyy pelätä? Oletko luonteeltasi m.ulkku?

Pelätä mitä?

Ei, en ole. Mä olen tosi kiltti ja empaattinen ja anteeksiantavainen ja s u vait seva - ja onnettoman huono asettamaan omia rajoja. Eli aika helposti hyv ä ksik äyt ettävä. 

Kaikki ovat lähes poikkeuksetta kilttejä, empaattisia, anteeksiantavia jne. kun pääsevät itse kertomaan, niin minäkin. Kun taas puoliso, suku, työyhteisö ... voi voi sitä toksisen narsismin ja itsekkyyden määrää :(

Ei, kyllä nää oli nimenomaan mun lähipiirin kuvauksia minusta. 

Mutta jos jättäisin välittämättä niistä sosiaalisista säännöistä, niin saattaisin innoissani jauhaa sulle pari tuntia kasvien tieteellisistä nimistä, siitä että linnut on dinosauruksia, ollaanko me oikeasti mustan aukon sisällä tms. mikä tuskin kiinnostaisi sua. Niinpä mun on ihan oikeasti tärkeää tiedostaa, että mun pitää pyrkiä ymmärtämään ihmisten välisen kanssakäymisen sääntöjä järkeilemällä, kun ne ei tule multa luonnostaan ilman sitä. 

Mutta jos jättäisin välittämättä niistä sosiaalisista säännöistä, niin saattaisin innoissani jauhaa sulle pari tuntia kasvien tieteellisistä nimistä, siitä että linnut on dinosauruksia, ollaanko me oikeasti mustan aukon sisällä tms. mikä tuskin kiinnostaisi sua.

En usko että menet niin raiteiltasi keskustellessa, muuten et kykenisi edes keskustelemaan täällä. OIkeilla aspergereilla ja autisteilla nuo oireet ovat 'vähän' tymäkämpiä kuin nyt mainitut. Silloin puhutaan jo oikeasti työkyvyttömyydestä. Tarinasta poikkeminen kuulijan tappioksi ja muu paskanjauhaminen on ihan normaalia huonoa kommunikaatiota, jota lähes jokainen harrastaa aika ajoin.

Minä olen kyllä ihan oikea asperger. Mulla on aika voimakkaita ne piirteet, en todellakaan ole niitä autisteja, joille sanotaan, että "mutta ethän sä vaikuta yhtään autistilta". 

Niin, enhän mä mene niin raiteiltani, koska otan huomioon ne sosiaaliset säännöt. Jos olisin vaan oma itseni, niin infodumppaisin vaan loputtomasti kaikesta itseäni tavattomasti kiehtovasta. Tää on erittäin tyypillinen autismin kirjon piirre. Mun kognitiivinen taso on kuitenkin sellainen, että kykenen tiedostamaan, ettei muita ihmisiä todennäköisesti kiinnosta ne asiat (en kyllä pysty käsittämään, miten ei!), ja ettei ole sosiaalisesti sopivaa vaan jauhaa asioista, jotka ei kiinnosta mua. Kaikki autismin kirjolla olevat ei kykene tiedostamaan tuota ja käyttäytymään sen mukaan. 

Työkyvytön kyllä olen. 

Miten voit olla työkyvytön? Vaikutat sinänsä normaalilta ja ajatuskin juoksee normaalisti. 

Niin, mullahan ei ole vikaa älyssä ja ymmärryksessä, vaan pystymisessä ja kykenemisessä. En ole onnistunut lukuisista yrityksistä huolimatta suorittamaan yhtään ammatillista koulutusta loppuun. Pystyn aina alottamaan, suorittamaan muutaman kuukauden hienosti, ja sitten romahdan. Ilmeisesti ihan jo se, että joutuu päivittäin olemaan sosiaalisessa kontaktissa ison määrän vieraita ihmisiä kanssa johtaa siihen. Suoritan siis, kunnes romahdan. Sitten en yhtäkkiä pääse sängystä ylös, en onnistu käymään suihkussa, pesemään hampaita, pukemaan päälle, en juuri mitään. En tietenkään haluaisi, että asia olisi näin. Siksi olen yrittänyt kerta toisensa jälkeen uudestaan antamatta periksi, mutta aina se päätyy samoin. 

Voi vee mikä LAISKURI Olet. Mitään ei pysty tekemään mutta yhteiskunnan rahat kyllä kelpaa. Jos tuommoisesta lirvikatarrilta otettas tukirahat pois niin takaan että yhdessä päivässä ne jalat kyllä löytäus kouluun/töihin koska olis PAKKO

Monissa maissa ei ole mitään sosiaaliturvaa, siellä tällaiset kitinät loppuvat kuin seinään, tai ne eivät koskaan edes ala, se on pulinat pois tai kadulle palelemaan ja ruokaa kerjäämään, valinta on useimmilla helppo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autisti, trans ja ADHD. Koko värisuora kasassa.

Autisminkirjo harvoin tulee yhdellä oireella vaan yleensä sateenvarjo dg alle mahtuu useampikin oireisto. Autistiset henkilöt kokevat useammin olevansa ns ei mitään sukupuolta, tai sitten naiset kokevat olevansa miehiä koska eivät löydä naiseudesta itseään.

Kys hlö ei pysty selittämään tarkemmin miksi ei jaksa, koska se on mahdotonta selittää.

Autisti uupuu, koska ei kestä ääniä, valoja, hajuja ja ihmisjoukkoja sekä joutuu koko ajan esittämään neurotyypillistä ihmistä., vaikka sosiaalisen elämän säännöt ovat hänelle vaikeita ymmärtää.

Ja kun sosiaalisen elämän säännöt ovat vaikeita ymmärtää tämä antaa vapaapassin käyttäytyä miten hyvänsä seuraamuksitta?

Ei anna vapaapassia. Mutta seuraamuksilla ei yleensä pysty lisäämään ymmärrystä sellaiseen asiaan, jota ei vaan ymmärrä. Sosiaalisten tilanteiden ymmärtämiseen kun ei riitä se, että ei tee uudestaan sitä nimenomaista asiaa, josta tulee seuraamuksia, vaan pitäisi pystyä "haistamaan", mitä kenellekin voi sanoa missäkin tilanteessa. Ei ole olemassa mitään kiellettyjen lauseiden ja toivottavien lauseiden listoja, jotka voisi opetella ulkoa, eikä looginen päättelykään auta, koska nämä asiat eivät juuri noudata mitään logiikkaa. Lisäksi jokainen ihminen on yksilö, ja se mistä yksi tykkää voikin suututtaa toisen pahasti. Jos tällainen "sosiaalinen pelisilmä" syystä tai toisesta puuttuu, ei se rangaistuksilla kasva yhtään sen enempää kuin halvaantunut ala kävelemään rangaistuksia jakamalla - mutta molemmat voivat aiheuttaa sen, että tiettyihin työtehtäviin ei kertakaikkiaan sovellu.

Milloin ihmiset ymmärtäisivät, että sosiaalisella elämällä ei ole mitään sääntöjä.

Höpöhöpö. Tietenkin on vaikka kuinka paljon sosiaalisia sääntöjä, ja vielä enemmän kirjoittamattomia sosiaalisia sääntöjä (jälkimmäiset on niitä autisteille hankalia, usein). 

Kun vähänkin aikaa kiertelet ihmisten parissa, niin huomaat, että usea ei toimi minkään kaavan mukaan, toimivat eri tavalla eri tunnetiloissa yms., variaatioita on lukemattomia. "Säännöt" on vain kätevä tekosyy olla tekemättä henkistä työtä kasvaakseen sellaisrksi ihmiseksi kuin on.

Niin, sehän se ongelma autistille onkin, että ne ei toimi minkään kaavan mukaan, vaan pitäisi vaan automaattisesti tietää, millaiset säännöt missäkin tilanteessa sattuu olemaan. 

Huokaus, taidat itse olla autisti, kun tartut "sääntöihin", joita et edes itse pysty mainitsemaan.

Tietenkin olen autisti. Ei säännöillä tarkoiteta tässä yhteydessä jotain virallisia, määriteltyjä sääntöjä - sellaisethan olisi autisteille helppoja. Vaan tarkoitetaan nimenomaan sitä, että sosiaalisessa kanssakäymisessä on lukemattomia kirjoittamattomia "sääntöjä", jotka vaihtelevat tilanteen, ympäristön, läsnäolevien ihmisten aseman jne. mukaan. 

Sitten kun autistina käyttäydyt jotenkin väärin, niin kyllähän sitä paheksutaan. Sitten jos yrität selvittää, että mitä olet tehnyt väärin, niin se vastaus on yleensä jotain "älä nyt viitsi esittää typerää", "Kyllä sinun pitäisi tietää", "tiedät kyllä itsekin" tms.

No ihan pikku vinkkinä, jokainen ihminen kommunikoi omalla tavallaan ilman mitään yleispätevää ohjetta. Loukkaantumiset ja väärinymmärrykset on ihmissuhteissa luonnollisia, mutta olet nyt eksternalisoinut sen "sääntöihin" ymmärtämättä, että m.ulkkujakin ihmisiä on.

Anteeksi, mutta kuvitteletko sä nyt, että mä olen itse keksinyt sosiaalisten sääntöjen konseptin? Etkö ole perillä tällaisen käsitteen olemassaolosta? 

En yleensä viitsi käyttää näitä AI-koosteita, mutta en nyt jaksa kaivaa erikseen noita lähteitä, niin tässä:

Sosiaaliset säännöt eli sosiaaliset normit ovat kirjoittamattomia ohjeita ja odotuksia siitä, miten ihmisten kuuluu käyttäytyä ja elää yhdessä. [1, 2]

Mitä sosiaaliset säännöt ovat?

Kirjoittamattomia lakeja: Sosiaaliset normit eivät useinkaan lue missään laissa, vaan ne opitaan tarkkailemalla muita ihmisiä ja ympäristöä. [1, 2]

Tilannesidonnaisia: Säännöt vaihtuvat sen mukaan, missä olet ja kenen kanssa toimit. Esimerkiksi juhlissa ja kirjastossa on aivan eri tavat toimia.

Ryhmään kuulumisen tuki: Normien noudattaminen auttaa tulemaan toimeen muiden kanssa ja vahvistaa omaa paikkaa porukassa. [1]

Esimerkkejä arjen säännöistä

Vuorottelu ja kuuntelu: Toisen antaminen puhua loppuun ja oman vuoron odottaminen keskustelussa.

Tervehtiminen: Tuttujen tai tuntemattomien huomioiminen vaikkapa sanomalla "moi" tai nyökkäämällä.

Henkilökohtainen tila: Sopivan etäisyyden pitäminen toiseen ihmiseen puhuessa. [1]

 

Ja autismin kirjon diagnostiikkaan kuuluu juurikin vaikeudet näiden sosiaalisten sääntöjen kanssa. 

Vihdoinkin annoit esimerkkejä, niin voidaan niitä käydä vähän läpi. Ensinäkin osa kuuntelee ja vuorottelee enemmän, osa puhuu suunapäänä, osa tervehtii toiset taas ei, riippuen myös mielentilasta ja pitääkö kyseisestä henkilöstä ja jokaisella on omansuuruinen sosiaalinen tila, toisilla pienenmpi ja toisilla suurempi, mikä voi välillä johtaa "rajaloukkauksiin". Sori nyt sun maailmankuvan hajoittamisesta, mutta unohda jo ne "säännöt" ja ala elää.

Ääliö. Juuri noita autisti EI OSAA EIKÄ YMMÄRRÄ. :D

Pointti onkin siinä, että riittää olla oma itsensä. Ä.äliö olet itse, kun sen ymmärtäminen on sinulle niin vaikeaa.

Jos kaikki käyttäytyisi samalla tavalla eikä juuri niin kuten kirjoitit yksi täten toinen näin ja jokainen olisi omia persooniaan, autistinen olisi todennäköisesti tilanteen herra. Mutta kun se käyttäytyminen ei ole absoluuttinen, niin autistinen ihminen ei osaa käsitellä tilannetta, koska ei ymmärrä, mitä siinä tapahtuu ja miten pitäisi tilanteessa toimia.

Sinun tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että tällaisessa maailmassa jossa mikään ei ole selkeää, on todella vaikea klaarata arkea uupumatta.

Vika onkin siinä että autisti kuvittelee että jokainen tilanne pitää ymmärtää ja lokeroida johonkin loogiseen sääntökokonaisuuteen. Autistin tehtävä onkin opetella päästämään irti tuosta harhasta ja oppia päästämään irti.  Eikä velloa ahdistuksessa ja ruokkia pahaa oloaan mutku mä olen autisti-selityksillä. Tätä tarkoittaa henkinen kasvu, jota ijan jokainen tarvitsee jossain asiassa.

Anteeksi mutta mitä ihmettä sä oikein höpiset? Ei autisti kuvittele tuollaista. Se on se muu maailma, joka olettaa ja vaatii, että niissä tilanteissa täytyisi osata käyttäytyä tilanteeseen sopivalla tavalla. Ei se ole autistin mielessä se asia. Autisti on täysin tietoinen, ettei ole mitään yleispäteviä sääntöjä. Mutta kun sen autistin täytyis jotenkin selvitä niistä tilanteista. 

Ootas vaan kun autisti päästää irti näistä, ei siinä kunnian kukko laula. 

Henkinen kasvu ei tarkoita sitä, että päättää ignoorata yleiset kohteliaisuussäännöt ynnä muut. 

Ei kukaan sanonut että käytössäännöistä päästetään irti, vaan esimerkiksi vaikka siitä että sekuntikello päässään yrittää laskea että missä kohtaa keskustelua avata suunsa, kuten joku tuossa avasi ongelmaansa.

En minä sanonut mitään tuon kaltaistakaan, että sekuntikello päässä yritän laskea milloin avata suuni. 

Olethan tietoinen siitä, että ihmisellä laumaeläimenä on todella pitkälle kehittynyt "vaisto" juuri näissä asioissa. "Normaali" ihminen aistii ihan alitajuisesti erilaisista mikroilmeistä, eleistä, äänensävyistä jne., milloin keskustelussa on luonteva hetki ja paikka omalle kommentille. Autistina mulla ei toimi tuo noin. Minäkin siis yritän vain tarkkailla näitä samoja merkkejä, mutta joidun tekemään sitä tietoisesti, koska mulle se ei tule luonnostaan. 

Mitä sä tarkoitat sillä, että mun pitäis toimia jotenkin muuten? Pitäiskö mun tyytyä vain olemaan kokonaan hiljaa, vai pitäiskö mun ihan piittaamatta keskeyttää toisia ja puhua päälle? Mikä se sun ratkaisu mulle olisi? 

Pitäiskö mun tyytyä vain olemaan kokonaan hiljaa, vai pitäiskö mun ihan piittaamatta keskeyttää toisia ja puhua päälle? Mikä se sun ratkaisu mulle olisi? 

Väärään aikaan keskusteluun tulijoita ja keskeyttäjiä on konttorit pullollaan. Pientä klappia muodossa tai toisessa on kommunikaatiossa lähes kaikilla, myös minulla. On keskeyttäjää, änkyttäjää, jännittäjää, hölöttäjää jne. Mutta kyllä niiden kanssa ollaan töissä tultu toimeen jo kymmeniä vuosia, ellei nyt puhuta myyntijohtajan pestistä. Se jos olet taas täysi mulkku tai et välitä opetella ja tehdä töitäsi on kokonaan toinen asia. Olet mitä olet, omien puutteiden jatkuva pyörittely ja nurkkaaminen ei tilannetta muuksi muuta. Kunhan aikomuksesi ja tekosi ovat hyviä, sinulle kyllä annetaan anteeksi pienet puutteet kommunikaatiossa.

En minä pyörittele mitää omia puutteita jatkuvasti. 

Sen sijaan minun on täysin mahdotonta kytkeä pois päältä sitä sosiaalisten tilanteiden tarkkailua, jonka perusteella yritän päätellä sopivan tavan käyttäytyä, tai löytää sen sopivan hetken omalle puheenvuorolle.

Minä olen löytänyt itselleni ihan hyvän ja hyväksyvän sosiaalisen ympäristön omista ystävistä, tuttavista, sukulaisista ja kumppanista. Niille autisteille, jotka ovat yksinäisiä, vailla niitä ystäviä ja kumppania, ja töissä syrjittyinä ja kiusattuina, voisi tuntua aika pahalta tuo väitteesi, että kunhan teot ja aikomukset on hyvät, heille annetaan anteeksi puutteet kommunikaatiossaan. He kun elävät sitä, ettei asiat aina ole ja mene niin. Maailma voi olla aika julma, eikä kaikki löydä siinä omaa paikkaansa. 

Työpaikat eivät ole ihan sellaisia kauhujen paikkoja millaisia niistä halutaan maalata. Kiusaamiseen puututaan useissa paikoissa jo tiukkana ohjeistuksena: emme hyväksy minkäänlaista ikävää (syrjivää) käytöstä muita kohtaan.

En käsitä tätä ristiriitaa kun hyväksytty työpaikkakäytös on tietyllä tavalla hyvin ohjeistettu, niin silti valitetaan enemmän kuin ikinä.  Jokin ei ihan täsmää. Se että joku kuvittelee muiden olevan hänelle ilkeitä tai asettaa itselleen järjettömiä vaatimuksia sosiaalisissa tilanteissa ei ole työpaikan ongelma. Tuo on ihan itse rakennettu ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autisti, trans ja ADHD. Koko värisuora kasassa.

Autisminkirjo harvoin tulee yhdellä oireella vaan yleensä sateenvarjo dg alle mahtuu useampikin oireisto. Autistiset henkilöt kokevat useammin olevansa ns ei mitään sukupuolta, tai sitten naiset kokevat olevansa miehiä koska eivät löydä naiseudesta itseään.

Kys hlö ei pysty selittämään tarkemmin miksi ei jaksa, koska se on mahdotonta selittää.

Autisti uupuu, koska ei kestä ääniä, valoja, hajuja ja ihmisjoukkoja sekä joutuu koko ajan esittämään neurotyypillistä ihmistä., vaikka sosiaalisen elämän säännöt ovat hänelle vaikeita ymmärtää.

Ja kun sosiaalisen elämän säännöt ovat vaikeita ymmärtää tämä antaa vapaapassin käyttäytyä miten hyvänsä seuraamuksitta?

Ei anna vapaapassia. Mutta seuraamuksilla ei yleensä pysty lisäämään ymmärrystä sellaiseen asiaan, jota ei vaan ymmärrä. Sosiaalisten tilanteiden ymmärtämiseen kun ei riitä se, että ei tee uudestaan sitä nimenomaista asiaa, josta tulee seuraamuksia, vaan pitäisi pystyä "haistamaan", mitä kenellekin voi sanoa missäkin tilanteessa. Ei ole olemassa mitään kiellettyjen lauseiden ja toivottavien lauseiden listoja, jotka voisi opetella ulkoa, eikä looginen päättelykään auta, koska nämä asiat eivät juuri noudata mitään logiikkaa. Lisäksi jokainen ihminen on yksilö, ja se mistä yksi tykkää voikin suututtaa toisen pahasti. Jos tällainen "sosiaalinen pelisilmä" syystä tai toisesta puuttuu, ei se rangaistuksilla kasva yhtään sen enempää kuin halvaantunut ala kävelemään rangaistuksia jakamalla - mutta molemmat voivat aiheuttaa sen, että tiettyihin työtehtäviin ei kertakaikkiaan sovellu.

Milloin ihmiset ymmärtäisivät, että sosiaalisella elämällä ei ole mitään sääntöjä.

Höpöhöpö. Tietenkin on vaikka kuinka paljon sosiaalisia sääntöjä, ja vielä enemmän kirjoittamattomia sosiaalisia sääntöjä (jälkimmäiset on niitä autisteille hankalia, usein). 

Kun vähänkin aikaa kiertelet ihmisten parissa, niin huomaat, että usea ei toimi minkään kaavan mukaan, toimivat eri tavalla eri tunnetiloissa yms., variaatioita on lukemattomia. "Säännöt" on vain kätevä tekosyy olla tekemättä henkistä työtä kasvaakseen sellaisrksi ihmiseksi kuin on.

Niin, sehän se ongelma autistille onkin, että ne ei toimi minkään kaavan mukaan, vaan pitäisi vaan automaattisesti tietää, millaiset säännöt missäkin tilanteessa sattuu olemaan. 

Huokaus, taidat itse olla autisti, kun tartut "sääntöihin", joita et edes itse pysty mainitsemaan.

Tietenkin olen autisti. Ei säännöillä tarkoiteta tässä yhteydessä jotain virallisia, määriteltyjä sääntöjä - sellaisethan olisi autisteille helppoja. Vaan tarkoitetaan nimenomaan sitä, että sosiaalisessa kanssakäymisessä on lukemattomia kirjoittamattomia "sääntöjä", jotka vaihtelevat tilanteen, ympäristön, läsnäolevien ihmisten aseman jne. mukaan. 

Sitten kun autistina käyttäydyt jotenkin väärin, niin kyllähän sitä paheksutaan. Sitten jos yrität selvittää, että mitä olet tehnyt väärin, niin se vastaus on yleensä jotain "älä nyt viitsi esittää typerää", "Kyllä sinun pitäisi tietää", "tiedät kyllä itsekin" tms.

No ihan pikku vinkkinä, jokainen ihminen kommunikoi omalla tavallaan ilman mitään yleispätevää ohjetta. Loukkaantumiset ja väärinymmärrykset on ihmissuhteissa luonnollisia, mutta olet nyt eksternalisoinut sen "sääntöihin" ymmärtämättä, että m.ulkkujakin ihmisiä on.

Anteeksi, mutta kuvitteletko sä nyt, että mä olen itse keksinyt sosiaalisten sääntöjen konseptin? Etkö ole perillä tällaisen käsitteen olemassaolosta? 

En yleensä viitsi käyttää näitä AI-koosteita, mutta en nyt jaksa kaivaa erikseen noita lähteitä, niin tässä:

Sosiaaliset säännöt eli sosiaaliset normit ovat kirjoittamattomia ohjeita ja odotuksia siitä, miten ihmisten kuuluu käyttäytyä ja elää yhdessä. [1, 2]

Mitä sosiaaliset säännöt ovat?

Kirjoittamattomia lakeja: Sosiaaliset normit eivät useinkaan lue missään laissa, vaan ne opitaan tarkkailemalla muita ihmisiä ja ympäristöä. [1, 2]

Tilannesidonnaisia: Säännöt vaihtuvat sen mukaan, missä olet ja kenen kanssa toimit. Esimerkiksi juhlissa ja kirjastossa on aivan eri tavat toimia.

Ryhmään kuulumisen tuki: Normien noudattaminen auttaa tulemaan toimeen muiden kanssa ja vahvistaa omaa paikkaa porukassa. [1]

Esimerkkejä arjen säännöistä

Vuorottelu ja kuuntelu: Toisen antaminen puhua loppuun ja oman vuoron odottaminen keskustelussa.

Tervehtiminen: Tuttujen tai tuntemattomien huomioiminen vaikkapa sanomalla "moi" tai nyökkäämällä.

Henkilökohtainen tila: Sopivan etäisyyden pitäminen toiseen ihmiseen puhuessa. [1]

 

Ja autismin kirjon diagnostiikkaan kuuluu juurikin vaikeudet näiden sosiaalisten sääntöjen kanssa. 

Vihdoinkin annoit esimerkkejä, niin voidaan niitä käydä vähän läpi. Ensinäkin osa kuuntelee ja vuorottelee enemmän, osa puhuu suunapäänä, osa tervehtii toiset taas ei, riippuen myös mielentilasta ja pitääkö kyseisestä henkilöstä ja jokaisella on omansuuruinen sosiaalinen tila, toisilla pienenmpi ja toisilla suurempi, mikä voi välillä johtaa "rajaloukkauksiin". Sori nyt sun maailmankuvan hajoittamisesta, mutta unohda jo ne "säännöt" ja ala elää.

Ääliö. Juuri noita autisti EI OSAA EIKÄ YMMÄRRÄ. :D

Pointti onkin siinä, että riittää olla oma itsensä. Ä.äliö olet itse, kun sen ymmärtäminen on sinulle niin vaikeaa.

Jos kaikki käyttäytyisi samalla tavalla eikä juuri niin kuten kirjoitit yksi täten toinen näin ja jokainen olisi omia persooniaan, autistinen olisi todennäköisesti tilanteen herra. Mutta kun se käyttäytyminen ei ole absoluuttinen, niin autistinen ihminen ei osaa käsitellä tilannetta, koska ei ymmärrä, mitä siinä tapahtuu ja miten pitäisi tilanteessa toimia.

Sinun tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että tällaisessa maailmassa jossa mikään ei ole selkeää, on todella vaikea klaarata arkea uupumatta.

Vika onkin siinä että autisti kuvittelee että jokainen tilanne pitää ymmärtää ja lokeroida johonkin loogiseen sääntökokonaisuuteen. Autistin tehtävä onkin opetella päästämään irti tuosta harhasta ja oppia päästämään irti.  Eikä velloa ahdistuksessa ja ruokkia pahaa oloaan mutku mä olen autisti-selityksillä. Tätä tarkoittaa henkinen kasvu, jota ijan jokainen tarvitsee jossain asiassa.

Anteeksi mutta mitä ihmettä sä oikein höpiset? Ei autisti kuvittele tuollaista. Se on se muu maailma, joka olettaa ja vaatii, että niissä tilanteissa täytyisi osata käyttäytyä tilanteeseen sopivalla tavalla. Ei se ole autistin mielessä se asia. Autisti on täysin tietoinen, ettei ole mitään yleispäteviä sääntöjä. Mutta kun sen autistin täytyis jotenkin selvitä niistä tilanteista. 

Ootas vaan kun autisti päästää irti näistä, ei siinä kunnian kukko laula. 

Henkinen kasvu ei tarkoita sitä, että päättää ignoorata yleiset kohteliaisuussäännöt ynnä muut. 

Miksi sun sellaista täytyy pelätä? Oletko luonteeltasi m.ulkku?

Pelätä mitä?

Ei, en ole. Mä olen tosi kiltti ja empaattinen ja anteeksiantavainen ja s u vait seva - ja onnettoman huono asettamaan omia rajoja. Eli aika helposti hyv ä ksik äyt ettävä. 

Kaikki ovat lähes poikkeuksetta kilttejä, empaattisia, anteeksiantavia jne. kun pääsevät itse kertomaan, niin minäkin. Kun taas puoliso, suku, työyhteisö ... voi voi sitä toksisen narsismin ja itsekkyyden määrää :(

Ei, kyllä nää oli nimenomaan mun lähipiirin kuvauksia minusta. 

Mutta jos jättäisin välittämättä niistä sosiaalisista säännöistä, niin saattaisin innoissani jauhaa sulle pari tuntia kasvien tieteellisistä nimistä, siitä että linnut on dinosauruksia, ollaanko me oikeasti mustan aukon sisällä tms. mikä tuskin kiinnostaisi sua. Niinpä mun on ihan oikeasti tärkeää tiedostaa, että mun pitää pyrkiä ymmärtämään ihmisten välisen kanssakäymisen sääntöjä järkeilemällä, kun ne ei tule multa luonnostaan ilman sitä. 

Mutta jos jättäisin välittämättä niistä sosiaalisista säännöistä, niin saattaisin innoissani jauhaa sulle pari tuntia kasvien tieteellisistä nimistä, siitä että linnut on dinosauruksia, ollaanko me oikeasti mustan aukon sisällä tms. mikä tuskin kiinnostaisi sua.

En usko että menet niin raiteiltasi keskustellessa, muuten et kykenisi edes keskustelemaan täällä. OIkeilla aspergereilla ja autisteilla nuo oireet ovat 'vähän' tymäkämpiä kuin nyt mainitut. Silloin puhutaan jo oikeasti työkyvyttömyydestä. Tarinasta poikkeminen kuulijan tappioksi ja muu paskanjauhaminen on ihan normaalia huonoa kommunikaatiota, jota lähes jokainen harrastaa aika ajoin.

Minä olen kyllä ihan oikea asperger. Mulla on aika voimakkaita ne piirteet, en todellakaan ole niitä autisteja, joille sanotaan, että "mutta ethän sä vaikuta yhtään autistilta". 

Niin, enhän mä mene niin raiteiltani, koska otan huomioon ne sosiaaliset säännöt. Jos olisin vaan oma itseni, niin infodumppaisin vaan loputtomasti kaikesta itseäni tavattomasti kiehtovasta. Tää on erittäin tyypillinen autismin kirjon piirre. Mun kognitiivinen taso on kuitenkin sellainen, että kykenen tiedostamaan, ettei muita ihmisiä todennäköisesti kiinnosta ne asiat (en kyllä pysty käsittämään, miten ei!), ja ettei ole sosiaalisesti sopivaa vaan jauhaa asioista, jotka ei kiinnosta mua. Kaikki autismin kirjolla olevat ei kykene tiedostamaan tuota ja käyttäytymään sen mukaan. 

Työkyvytön kyllä olen. 

Miten voit olla työkyvytön? Vaikutat sinänsä normaalilta ja ajatuskin juoksee normaalisti. 

Niin, mullahan ei ole vikaa älyssä ja ymmärryksessä, vaan pystymisessä ja kykenemisessä. En ole onnistunut lukuisista yrityksistä huolimatta suorittamaan yhtään ammatillista koulutusta loppuun. Pystyn aina alottamaan, suorittamaan muutaman kuukauden hienosti, ja sitten romahdan. Ilmeisesti ihan jo se, että joutuu päivittäin olemaan sosiaalisessa kontaktissa ison määrän vieraita ihmisiä kanssa johtaa siihen. Suoritan siis, kunnes romahdan. Sitten en yhtäkkiä pääse sängystä ylös, en onnistu käymään suihkussa, pesemään hampaita, pukemaan päälle, en juuri mitään. En tietenkään haluaisi, että asia olisi näin. Siksi olen yrittänyt kerta toisensa jälkeen uudestaan antamatta periksi, mutta aina se päätyy samoin. 

Sinulla näyttää olevan oikeasti tuota oireilua joka hankaloittaa asioita. On paljon autisteja jotka ovat ihan normaaleja, sillä tavalla ja työnteko kyllä onnistuu jos ei draamaile liikaa. Sinun tapauksessasi ymmärtää jos olet pois työmarkkinoilta. 

Olet varmaan kokeillut jo etähommia, koulutusta tai osa-aikatyötä? Onko sekin liian kuluttavaa? Nehän aina suosittelevat noita etäjuttuja nykyään, ei ainakaan tarvitsisi tavata ketään fyysisesti. 

Ei kannata antaa periksi, sinä ainakin yrität pitää kiinni siitä punaisesat langasta eli et halua heittäytyä ihan pohjalle. Tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei itsekään jaksais mutta pakko, Saralla todellisuudessa mitään hätää ja murhetta ole

Jaa oletko sinäkin autisti? 

En mutta ihmetyttää miksi näistä suurinosa "en jaksa en pysty" ihmisistä on aina: autisteja, adhd, yms. Siis aina ja kyseessä on hyvin pitkälti "oma diagnoosi" tai sitten luullaan että on joku tälläinen "sairaus" Ja haetaan kaikenmaailman diagnooseja ja lääkitystä. 

Sua ihmetyttää, että juuri autisteilla on autismiin liittyviä ongelmia ja haasteita? 

Autismi ei ole mitenkään hyvin pitkälti "oma diagnoosi", vaan lääkärin asettama diagnoosi. Diagnooseja ei pysty itse hakemaan. Autusmiin ei ole lääkitystä. 

Mikä siinä on, että pitää tuolla lailla julistaa tietämättömyyttään? 

Joo kyllä nämä artistit ja Aspergerin tiedetään. Märisebät aina miten HEILLÄ on rakastan kun eivät pysty joustamaan yhtään missään ja muut joutuvat sietämään heidän ehdottomuuttaan kun pienikin improvisaatio on NIIN Raskasta heidän pikku aivoilleen.

Niin eli et tiedä oikeasti yhtään? 

Nimenomaanhan me autistit joustetaan aivan jatkuvasti, joka päivä. 

Te mitään jousta. Naama on norsun perheessä heti kun pitäisi jotain muuttaa jossakin toiminta tavassa. Sitten ihmettelette kun töksäyttelette "totuuksianne" töykeästi muille vailla minkäänlaista tunneälyä. Ketään ei kiinnosta teidän yksioikoisen "totuutenne" mitkä 99% ovat vieläpä aivan väärin mutta kuvittelette tietävänne kun joskus olette jostain niin lukeneet.

Miten autisti voisi olla joustamatta, kun koko yhteiskunta on suunniteltu neurotyypillisten ehdoilla? 

Yhteiskunta on suunniteltu normaalien ehdoilla. Mitens nyt näin? Voitte lopettaa tuon oman termistönne käyttämisen keskustelussa jossa suurin osa on normaaleja. Teillehän tuo autismi on koko persoonallisuus eikä vika/tila. Itse sairastan GADia, OCDta ja paria muuta, päälle vielä melkein jokapäiväinen migreeni eli oikeaakin neurologista-oireilua löytyy. Ei tulisi mieleenkään tehdä sairauksistani ja vajaavaisuuksistani omaa persoonallisuutani vaikka ne jokapäiväiseen elämääni vaikuttavatkin. Miten absurdia. 

Ja btw, en ole päässyt työkyvyttömyyseläkkeelle vaikka en monesti pääse edes sängystä ylös jäätävien migreenisärkyjen ja pahoinvoinnin takia. Siihen päälle kunnon ahdistustutinat. Kumma miten kela katsoo minut työkykyiseksi mutta teikeläisiä, terveellä kropalla, työkyvyttömäksi. Tämä systeemi on epäoikeudenmukainen ja syrjivä. 

Ei Kela todellakaan katso "meikäläisiä" työkyvyttömiksi, vaikka kaikki hoitavat lääkärit usean vuoden ajalta on todennut täysin työkyvyttömäksi. 

Autismi ei ole joku minusta erillinen tila, joka vaikuttaisi vain johonkin yksittäisiin asioihin, vaan se vaikuttaa kaikkeen joka ikinen hetki. En mä siis voi erottaa ja irroittaa autismia mun persoonallisuudesta, koska se on läsnä kaikessa. 

Pakko on aliarvostettu asia tässä yhteiskunnassa. Itsensä pakottamiseen oppii pienin askelin. Jos jo lapsena on joutunut siivoamaan huoneensa, viemään koiran lenkille,  heräämään aamuisin kouluun jne.   on oppinut samalla pakottamaan itseään myös epämieluisiin tehtäviin. 

 Jos itse en olisi yh ja vastuussa jälkikasvusta, olisin varmaankin helposti irtisanoutunut työstä.  Mutta on ollut pakko mennä töihin kerta toisensa jälkeen  jotta saa palkan. Itsekuria ja pakottamistakin oppii. Ei aina voi antaa periksi heti, kun tuntuu epämieluisalta. 

Tekoälyä koko juttu. 

Aika moni "ei jaksa" tehdä töitä eikä silti lopeta työntekoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autisti, trans ja ADHD. Koko värisuora kasassa.

Autisminkirjo harvoin tulee yhdellä oireella vaan yleensä sateenvarjo dg alle mahtuu useampikin oireisto. Autistiset henkilöt kokevat useammin olevansa ns ei mitään sukupuolta, tai sitten naiset kokevat olevansa miehiä koska eivät löydä naiseudesta itseään.

Kys hlö ei pysty selittämään tarkemmin miksi ei jaksa, koska se on mahdotonta selittää.

Autisti uupuu, koska ei kestä ääniä, valoja, hajuja ja ihmisjoukkoja sekä joutuu koko ajan esittämään neurotyypillistä ihmistä., vaikka sosiaalisen elämän säännöt ovat hänelle vaikeita ymmärtää.

Ja kun sosiaalisen elämän säännöt ovat vaikeita ymmärtää tämä antaa vapaapassin käyttäytyä miten hyvänsä seuraamuksitta?

Ei anna vapaapassia. Mutta seuraamuksilla ei yleensä pysty lisäämään ymmärrystä sellaiseen asiaan, jota ei vaan ymmärrä. Sosiaalisten tilanteiden ymmärtämiseen kun ei riitä se, että ei tee uudestaan sitä nimenomaista asiaa, josta tulee seuraamuksia, vaan pitäisi pystyä "haistamaan", mitä kenellekin voi sanoa missäkin tilanteessa. Ei ole olemassa mitään kiellettyjen lauseiden ja toivottavien lauseiden listoja, jotka voisi opetella ulkoa, eikä looginen päättelykään auta, koska nämä asiat eivät juuri noudata mitään logiikkaa. Lisäksi jokainen ihminen on yksilö, ja se mistä yksi tykkää voikin suututtaa toisen pahasti. Jos tällainen "sosiaalinen pelisilmä" syystä tai toisesta puuttuu, ei se rangaistuksilla kasva yhtään sen enempää kuin halvaantunut ala kävelemään rangaistuksia jakamalla - mutta molemmat voivat aiheuttaa sen, että tiettyihin työtehtäviin ei kertakaikkiaan sovellu.

Milloin ihmiset ymmärtäisivät, että sosiaalisella elämällä ei ole mitään sääntöjä.

Höpöhöpö. Tietenkin on vaikka kuinka paljon sosiaalisia sääntöjä, ja vielä enemmän kirjoittamattomia sosiaalisia sääntöjä (jälkimmäiset on niitä autisteille hankalia, usein). 

Kun vähänkin aikaa kiertelet ihmisten parissa, niin huomaat, että usea ei toimi minkään kaavan mukaan, toimivat eri tavalla eri tunnetiloissa yms., variaatioita on lukemattomia. "Säännöt" on vain kätevä tekosyy olla tekemättä henkistä työtä kasvaakseen sellaisrksi ihmiseksi kuin on.

Niin, sehän se ongelma autistille onkin, että ne ei toimi minkään kaavan mukaan, vaan pitäisi vaan automaattisesti tietää, millaiset säännöt missäkin tilanteessa sattuu olemaan. 

Huokaus, taidat itse olla autisti, kun tartut "sääntöihin", joita et edes itse pysty mainitsemaan.

Tietenkin olen autisti. Ei säännöillä tarkoiteta tässä yhteydessä jotain virallisia, määriteltyjä sääntöjä - sellaisethan olisi autisteille helppoja. Vaan tarkoitetaan nimenomaan sitä, että sosiaalisessa kanssakäymisessä on lukemattomia kirjoittamattomia "sääntöjä", jotka vaihtelevat tilanteen, ympäristön, läsnäolevien ihmisten aseman jne. mukaan. 

Sitten kun autistina käyttäydyt jotenkin väärin, niin kyllähän sitä paheksutaan. Sitten jos yrität selvittää, että mitä olet tehnyt väärin, niin se vastaus on yleensä jotain "älä nyt viitsi esittää typerää", "Kyllä sinun pitäisi tietää", "tiedät kyllä itsekin" tms.

No ihan pikku vinkkinä, jokainen ihminen kommunikoi omalla tavallaan ilman mitään yleispätevää ohjetta. Loukkaantumiset ja väärinymmärrykset on ihmissuhteissa luonnollisia, mutta olet nyt eksternalisoinut sen "sääntöihin" ymmärtämättä, että m.ulkkujakin ihmisiä on.

Anteeksi, mutta kuvitteletko sä nyt, että mä olen itse keksinyt sosiaalisten sääntöjen konseptin? Etkö ole perillä tällaisen käsitteen olemassaolosta? 

En yleensä viitsi käyttää näitä AI-koosteita, mutta en nyt jaksa kaivaa erikseen noita lähteitä, niin tässä:

Sosiaaliset säännöt eli sosiaaliset normit ovat kirjoittamattomia ohjeita ja odotuksia siitä, miten ihmisten kuuluu käyttäytyä ja elää yhdessä. [1, 2]

Mitä sosiaaliset säännöt ovat?

Kirjoittamattomia lakeja: Sosiaaliset normit eivät useinkaan lue missään laissa, vaan ne opitaan tarkkailemalla muita ihmisiä ja ympäristöä. [1, 2]

Tilannesidonnaisia: Säännöt vaihtuvat sen mukaan, missä olet ja kenen kanssa toimit. Esimerkiksi juhlissa ja kirjastossa on aivan eri tavat toimia.

Ryhmään kuulumisen tuki: Normien noudattaminen auttaa tulemaan toimeen muiden kanssa ja vahvistaa omaa paikkaa porukassa. [1]

Esimerkkejä arjen säännöistä

Vuorottelu ja kuuntelu: Toisen antaminen puhua loppuun ja oman vuoron odottaminen keskustelussa.

Tervehtiminen: Tuttujen tai tuntemattomien huomioiminen vaikkapa sanomalla "moi" tai nyökkäämällä.

Henkilökohtainen tila: Sopivan etäisyyden pitäminen toiseen ihmiseen puhuessa. [1]

 

Ja autismin kirjon diagnostiikkaan kuuluu juurikin vaikeudet näiden sosiaalisten sääntöjen kanssa. 

Vihdoinkin annoit esimerkkejä, niin voidaan niitä käydä vähän läpi. Ensinäkin osa kuuntelee ja vuorottelee enemmän, osa puhuu suunapäänä, osa tervehtii toiset taas ei, riippuen myös mielentilasta ja pitääkö kyseisestä henkilöstä ja jokaisella on omansuuruinen sosiaalinen tila, toisilla pienenmpi ja toisilla suurempi, mikä voi välillä johtaa "rajaloukkauksiin". Sori nyt sun maailmankuvan hajoittamisesta, mutta unohda jo ne "säännöt" ja ala elää.

Ääliö. Juuri noita autisti EI OSAA EIKÄ YMMÄRRÄ. :D

Pointti onkin siinä, että riittää olla oma itsensä. Ä.äliö olet itse, kun sen ymmärtäminen on sinulle niin vaikeaa.

Jos kaikki käyttäytyisi samalla tavalla eikä juuri niin kuten kirjoitit yksi täten toinen näin ja jokainen olisi omia persooniaan, autistinen olisi todennäköisesti tilanteen herra. Mutta kun se käyttäytyminen ei ole absoluuttinen, niin autistinen ihminen ei osaa käsitellä tilannetta, koska ei ymmärrä, mitä siinä tapahtuu ja miten pitäisi tilanteessa toimia.

Sinun tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että tällaisessa maailmassa jossa mikään ei ole selkeää, on todella vaikea klaarata arkea uupumatta.

Vika onkin siinä että autisti kuvittelee että jokainen tilanne pitää ymmärtää ja lokeroida johonkin loogiseen sääntökokonaisuuteen. Autistin tehtävä onkin opetella päästämään irti tuosta harhasta ja oppia päästämään irti.  Eikä velloa ahdistuksessa ja ruokkia pahaa oloaan mutku mä olen autisti-selityksillä. Tätä tarkoittaa henkinen kasvu, jota ijan jokainen tarvitsee jossain asiassa.

Anteeksi mutta mitä ihmettä sä oikein höpiset? Ei autisti kuvittele tuollaista. Se on se muu maailma, joka olettaa ja vaatii, että niissä tilanteissa täytyisi osata käyttäytyä tilanteeseen sopivalla tavalla. Ei se ole autistin mielessä se asia. Autisti on täysin tietoinen, ettei ole mitään yleispäteviä sääntöjä. Mutta kun sen autistin täytyis jotenkin selvitä niistä tilanteista. 

Ootas vaan kun autisti päästää irti näistä, ei siinä kunnian kukko laula. 

Henkinen kasvu ei tarkoita sitä, että päättää ignoorata yleiset kohteliaisuussäännöt ynnä muut. 

Miksi sun sellaista täytyy pelätä? Oletko luonteeltasi m.ulkku?

Pelätä mitä?

Ei, en ole. Mä olen tosi kiltti ja empaattinen ja anteeksiantavainen ja s u vait seva - ja onnettoman huono asettamaan omia rajoja. Eli aika helposti hyv ä ksik äyt ettävä. 

Kaikki ovat lähes poikkeuksetta kilttejä, empaattisia, anteeksiantavia jne. kun pääsevät itse kertomaan, niin minäkin. Kun taas puoliso, suku, työyhteisö ... voi voi sitä toksisen narsismin ja itsekkyyden määrää :(

Ei, kyllä nää oli nimenomaan mun lähipiirin kuvauksia minusta. 

Mutta jos jättäisin välittämättä niistä sosiaalisista säännöistä, niin saattaisin innoissani jauhaa sulle pari tuntia kasvien tieteellisistä nimistä, siitä että linnut on dinosauruksia, ollaanko me oikeasti mustan aukon sisällä tms. mikä tuskin kiinnostaisi sua. Niinpä mun on ihan oikeasti tärkeää tiedostaa, että mun pitää pyrkiä ymmärtämään ihmisten välisen kanssakäymisen sääntöjä järkeilemällä, kun ne ei tule multa luonnostaan ilman sitä. 

Mutta jos jättäisin välittämättä niistä sosiaalisista säännöistä, niin saattaisin innoissani jauhaa sulle pari tuntia kasvien tieteellisistä nimistä, siitä että linnut on dinosauruksia, ollaanko me oikeasti mustan aukon sisällä tms. mikä tuskin kiinnostaisi sua.

En usko että menet niin raiteiltasi keskustellessa, muuten et kykenisi edes keskustelemaan täällä. OIkeilla aspergereilla ja autisteilla nuo oireet ovat 'vähän' tymäkämpiä kuin nyt mainitut. Silloin puhutaan jo oikeasti työkyvyttömyydestä. Tarinasta poikkeminen kuulijan tappioksi ja muu paskanjauhaminen on ihan normaalia huonoa kommunikaatiota, jota lähes jokainen harrastaa aika ajoin.

Minä olen kyllä ihan oikea asperger. Mulla on aika voimakkaita ne piirteet, en todellakaan ole niitä autisteja, joille sanotaan, että "mutta ethän sä vaikuta yhtään autistilta". 

Niin, enhän mä mene niin raiteiltani, koska otan huomioon ne sosiaaliset säännöt. Jos olisin vaan oma itseni, niin infodumppaisin vaan loputtomasti kaikesta itseäni tavattomasti kiehtovasta. Tää on erittäin tyypillinen autismin kirjon piirre. Mun kognitiivinen taso on kuitenkin sellainen, että kykenen tiedostamaan, ettei muita ihmisiä todennäköisesti kiinnosta ne asiat (en kyllä pysty käsittämään, miten ei!), ja ettei ole sosiaalisesti sopivaa vaan jauhaa asioista, jotka ei kiinnosta mua. Kaikki autismin kirjolla olevat ei kykene tiedostamaan tuota ja käyttäytymään sen mukaan. 

Työkyvytön kyllä olen. 

Miten voit olla työkyvytön? Vaikutat sinänsä normaalilta ja ajatuskin juoksee normaalisti. 

Niin, mullahan ei ole vikaa älyssä ja ymmärryksessä, vaan pystymisessä ja kykenemisessä. En ole onnistunut lukuisista yrityksistä huolimatta suorittamaan yhtään ammatillista koulutusta loppuun. Pystyn aina alottamaan, suorittamaan muutaman kuukauden hienosti, ja sitten romahdan. Ilmeisesti ihan jo se, että joutuu päivittäin olemaan sosiaalisessa kontaktissa ison määrän vieraita ihmisiä kanssa johtaa siihen. Suoritan siis, kunnes romahdan. Sitten en yhtäkkiä pääse sängystä ylös, en onnistu käymään suihkussa, pesemään hampaita, pukemaan päälle, en juuri mitään. En tietenkään haluaisi, että asia olisi näin. Siksi olen yrittänyt kerta toisensa jälkeen uudestaan antamatta periksi, mutta aina se päätyy samoin. 

Voi vee mikä LAISKURI Olet. Mitään ei pysty tekemään mutta yhteiskunnan rahat kyllä kelpaa. Jos tuommoisesta lirvikatarrilta otettas tukirahat pois niin takaan että yhdessä päivässä ne jalat kyllä löytäus kouluun/töihin koska olis PAKKO

Ei ole löytynyt, vaikka usean kerran on ihan oikeasti ollut se PAKKO.