Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako säästää eläkepäiviä varten vai matkustella ja elää paremmin nuorempana?
Pohdin tätä nelikymppisenä naisena. Mulle olis realistista säästää joka vuosi n 10 000e. Oon silti alkanut kyseenalaistaa tämän järkevyyden. Mitä jos ei esim terveys enää kestä yli 65v matkailua tai muuta "mukavaa elämää"? Eikö olisi järkevämpi nyt kun on vielä voimissaan niin kaukolomailla ja toteuttaa haaveita?
Ja ne jotka voi huoletta sekä elää leveästi että sijoittaa, älkää vaivautuko kerskumaan. Kysyn vastaavassa tilanteessa kuin itse olevilta.
Kommentit (265)
Minusta tämä sijoittaminen on vähän kummallinen tapa elää; ymmärrän kuitenkin jos rahaa kertyy liikaa tmv.
Esim. lapsiperheellä sitä tuskin kertyy liikaa jos ei ole keskitasoa paremmin palkatuissa töissä. Siinä ehkä lasten lähdettyä kotoa alkaa ylimääräistä kertymään, mutta esim. 20 vuodessa ei valtavaa pottia ehdi keräämään.
Sijoittamisen filosofia on näköjään, että sijoitat, sijoitat ja elät nuukasti 20v - n. 60v ja sen jälkeen "riemu" repeää.... matkustelua? ja mitä muuta? Jos kunto huononee esim. 65v niin miten sitten nautit sijoituksista?
Joo, kukin taaplaa tyylillään; itse olen sijoittanut hyvin vähän, mutta muuta omaisuutta meillä on jota voi myydä, mutta en ole matkustelija-tyyppiä juurikaan (koska työmatkoja paljon) enkä ole kiinnostunut kesämökistä vaan viihdyn kotipuutarhassa. Eläkettäkin tulen saamaan ihan hyvin.
No, elämäntapoja on monia, kykin tyylillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerronpa esimerkin minäkin. Työkaverini alkoi lähestyä eläkeikää, alkoi tehdä paljon ylitöitä ja keräsi runsaasti ylimääräisiä vapaita tekemällä extraa toisssa toimipisteissä, säästi kesälomia niin ettei käyttänyt kaikkia.
Eli ns työaikapankissa oli helposti 6 kk palkan edestä päiviä, ainakin. Saattoi olla entmmänkin.
Hiukan ennen eläkettä tuli lähtö. Löytyi pukuhuoneen penkiltä istaallaan kuolleena.
Tämä mielessäni olen sillä kannalla, että pitää elää ja matkustella, ja nimenomaan ottaa kaikki lomat ja vapaat mitä voi saada, kun on nuorempi ja jaksamista ja uteliaisuutta riittää,
Kun tulee 60+ ja joku 65 vee täyteen, niin ei siiloin enää ole niin innostunut reppureissaamaan kaukoidässä. Ne reissut pitää tehdä aiemmin.
Itse olen nyt 60 vee havahtunut kunnon ja liikkuvuuden parantamiseen, seikkailut tehtiin 90-00 luvulla, joka talvi kuukausi itäänpäin, sit vähän ausseja ja joku reissu afrikkaan. Ne on jo nähty.
En myöskään ala mitään uusia harratuksia opettelemaan esim golfia. Not. Ne on tehty jo jos on.
Hyvä jaksaminen, omat ystävät mitä on , oma perhe, hyvä mieli. Ja toiveena ettei vaan tule joku -ittumainen sairaus, joka vie voimia ja rajoittaa jaksamista. Ja jonka takia pitää rampata jssn labroissa, ja sit taas odottaa niitä tuloksia, ja odottaa että lääkäri soittaa…
Vierailija kirjoitti:
Jäin juuri eläkkeelle enkä tunne olevani juurikaan huonommassa kunnossa kuin 50 vuotiaana.
Voin matkustella, mökkeillä, bilettää (omien kavereideni kanssa jotka ovat yli 60 v), meillä on tosi kivaa-
Onneksi osasin varautua tähän ja talous on kunnossa.
En kuvitellut koskaan kuolevani ennen eläkeikää. Nyt olen vapaa tekemään mitä haluan.
Varautukaa ihmeessä siihen että voitte elää 30 vuotta eläkkeellä!
Blääh. Mä en tiedä yhtään ainutta ihmistä kummankaan vanhemman suvuista, joka olisi elänyt 95 vuotiaaksi. Äitini ehti olla kolme vuotta eläkkeellä ennen kuolemaansa, faija 15 vuotta. Isoisistä toinen kuoli alle kuuskymppisenä, toinen ehti nippa nappa täyttää 70. Isoäideistä toinen eli 82, toinen 78 vuotta. Neljästä enosta yksi kuoli kuuskymppisenä, vanhin eli 85 vuotiaaksi. Joo, ihan varmaan elän ysivitoseksi.
Itse valitsisin keskittyä niillä rahoilla elämään tässä ja nyt. Mutta ei nyt kaikkea sijoittamista ehkä silti kannata lopettaa. Sijoita sen verran mitä et ehdottomasti tarvitse mukavaan elämään nyt. Se säästöjen luoma turvallisuuden tunne on nimittäin kans kiva, ei vasta eläkkeellä vaan jo ennen sitä.
"Varautukaa ihmeessä siihen että voitte elää 30 vuotta eläkkeellä"
Hyvä vitsi kyllä. Sitten kun minä pääsen eläkeikään joskus kaukaisessa tulevaisuudessa niin se eläkeikä tulee olemaan varmasti yli 80v. Sen jälkeen ei enää kyllä eläkkeellä olemisesta kauaa ehditä nauttimaan 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nauti elämästä nyt.Mistä tiedät elätkö vanhaksi tai säilyykö terveys.Ei tarkoita sitä,että tili pitää lyödä sileäksi vaan nauttia elämästä nyt eikä joskus tulevaisuudessa.Sitä voi sairastua tai kuolla jo nuorena.Ei se elämä mene niin kuin opetetaan,että nautit vasta joskus eläkkeellä.Elämä on nyt.
Itse ap:n tilanteessa säästäisin joka vuosi viisi tonnia (tai lähinnä sijoittaisin rahat matalan riskin kohteisiin) ja matkustelisin toisella viidellä tonnilla.
Eli valitsisin molemmat vaihtoehdot juuri siitä syystä, että ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu. Olisipahan molemmat vaihtoehdot valittu ja koettu ulkomaanmatkoja jo vanhana.
Sitäpaitsi jos vaikka haluaa asua vanhana ulkomailla, tuolla tavalla tietää jo missä maassa tai maanosassa todennäköisesti viihtyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se terveys on paljon kiinni itsestä. Kun alkaa pitää terveydestään huolta, niin ei tarvitse pelätä raihnaista vanhuutta ja hoivakotiin joutumista.
Paremman terveyden kanssa siellä töissäkin jaksaa paremmin. Mutta ei silti ehkä ihan kaikkia paukkuja kannata laittaa eläkepäiviin. Pitää löytää sellainen tasapaino, missä arki tuntuu hyvältä, eikä kaikkia unelmia lykätä tulevaisuuteen.
Erityisesti naisille lihakset on tärkeä ja paras eläkevakuutus vanhuuden varalle
Hyvin pitkälti totta. Silti syövät ja piilevät geneettiset sairaudet voivat iskeä kuin salama tyhjältä taivaalta.
Monet syövät on metabolisia. Kun ruokavalio on kunnossa ja edes kerran vuodessa paastoaa kolme päivää, niin ei tarvitse kauheasti syöpiä pelätä.
Jos joku ei-metabolinen syöpä iskee, niin hyvä terveys auttaa sietämään ne rankat hoidot paremmin.
Joo, ja pitää ajatella vain positiivisia ajatuksia ja pistää suoneen hopeavettä, niin kyllä syöpä lähtee! /s
Unohdit havupuu-uutteen.
haaveita voi toteuttaa esim.kirjan kirjoitus.taulun maalaus,patikointi jossain kansallispuistossa. nuorena jaksat. vanhana voi iskeä reuma tms. ja liikkuminen vaikeutuu. tiedän sairaita jotka matkusti 50vuotiaina , siksi et sairaudet etenee ja ei voi enää myöhemmin.jos sulla on sydämmen haave vaikka kirjan teko aloita heti niin saat ehkä valmiiksi 2 vuoden aikana. voit kustantaa pienkirjan jopa itse. moni vanhus on katkera että jäi joku asia tekemättä kun möllötti kotona tv edessä.
lasten hankinta, talon hankinta, opiskelu jne ne on nuoruuden valintoja ja vanhana ei pääse enää tekeen osaa valinnoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä sijoittaminen on vähän kummallinen tapa elää; ymmärrän kuitenkin jos rahaa kertyy liikaa tmv.
Esim. lapsiperheellä sitä tuskin kertyy liikaa jos ei ole keskitasoa paremmin palkatuissa töissä. Siinä ehkä lasten lähdettyä kotoa alkaa ylimääräistä kertymään, mutta esim. 20 vuodessa ei valtavaa pottia ehdi keräämään.
Sijoittamisen filosofia on näköjään, että sijoitat, sijoitat ja elät nuukasti 20v - n. 60v ja sen jälkeen "riemu" repeää.... matkustelua? ja mitä muuta? Jos kunto huononee esim. 65v niin miten sitten nautit sijoituksista?
Joo, kukin taaplaa tyylillään; itse olen sijoittanut hyvin vähän, mutta muuta omaisuutta meillä on jota voi myydä, mutta en ole matkustelija-tyyppiä juurikaan (koska työmatkoja paljon) enkä ole kiinnostunut kesämökistä vaan viihdyn kotipuutarhassa. Eläkettäkin tulen saamaan ihan hyvin.
No, elämäntapoja on monia, kykin tyylillään.
Minusta oleellista on se, millaiseen elintasoon on tyytyväinen. Viittaan siis tuohon "rahaa kertyy liikaa". Mä pystyin aikoinaan säästämään ja sijoittamaan, vaikka olin kahden lapsen yh ja tein vain päivävuoroa sairaanhoitajana. En toki suuria summia, mutta jotain kuitenkin. Mulla ei ole ollut autoa eikä ajokorttiakaan, koska olen asunut aina paikoissa, joissa julkinen liikenne toimii. Autoon ja sen ylläpitoon menee yllättävän paljon rahaa. Lapseni valitsivat aikoinaan sellaisia harrastuksia, joihin meidän perheellä oli varaa. Ulkomaanreissuja en edes kaivannut, koska olisin kokenut ne vain stressaaviksi, kun olisi pitänyt raahata omat ja lasten matkatavarat ja sitten vielä huolehtia, ettei kumpikaan muksuista eksy minnekään. Joten meidän "lomareissut" oli sitten Linnanmäki, Korkeasaari, Suomenlinna jne eli mihin pääsi hyvin julkisilla kotoakin eikä tarvinnut maksaa hotelliöistäkään. Kun aikoinaan ostin asunnon ja kävin eri pankeista kyselemässä lainatarjouksia, niin yksi pankki olisi myöntänyt mulle huomattavasti isomman asuntolainen kuin mitä tarvitsin ja minkä itse katsoin realistiseksi. Koska halusin säästää ja sijoittaa myös asuntovelkaisenakin. Tässä ei toisaalta ollut mitään kovin vaikeaa, koska sain kasvattaa lapseni aikana, jolloin lasten kilpavarustelu ei ollut vielä kovin yleistä. Ilman merkkivaatteitakin lapset löysi ystäviä ja pääsi mukaan kaveriporukoihin. En siis elänyt mitenkään erityisen nuukasti, mutta en myöskään "tili tuli, tili meni" -elämää.
Säästin vuosia enkä tuhlannut mihinkään. Köyhän lapsuuden eläneenä ajattelin että säästötili tuo mielenrauhaa.
Kaikki muuttui kun itsellä ja läheisillä meni terveys. Kaikilla alle 40-vuotiaana. Sokki, epäusko. Kaikki muuttui perustavanlaatuisesti, koko mindset.
Ihmiseltä lähtee aivan kaikki jos terveys menee pysyvästi. Millään ei ole enää väliä.
Tämän vuoksi mun rahankäyttö muuttui. Ostin paremman auton ja seuraavaksi varaan muutaman matkan. En osta vaatteita, tavaroita tai kosmetiikkaa. Haluan nähdä maailmaa ja siihen panostan seuraavaksi. Jos tämä kaikki loppuu nuorena niin olen ainakin tehnyt jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laita jonkun verran säästöön ja matkustelet, jos siihen on mahdollisuus. Vanhuus tulee yllättävän äkkiä joskus. Itse en kadu, että matkustelin nuorena.
Samoin. Avioeron jälkeen myin ja lopetin firman ja myin talon ja ostin pienemmän asunnon. Matkustelin usein, ei todellakaan kaduta. Tuli nähtyä maailmaa. Viihdyn myös hyvin kotona ja yksikseni enkä ole yksinäinen. Jokainen miettiköön miten haluaa milloinkin elellä. Muutama ystävä ja tuttu on lähtenyt ennen aikojaan joten kannattaa nauttia joka päivästä. Lapset ovat sanoneet etteivät tarvi mitään, heillä on omat hyvät elämät, puolisot ja lastenlapset.
Sijoittaminen pitää aloittaa mahdollisimman nuorena niin omaisuus kertyy kuin huomaamatta. Toki elämästä kannattaa nauttia myös nuorempana. Jokaisesta palkasta 10-20% sijoittaa ja loput voi käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sijoittaminen pitää aloittaa mahdollisimman nuorena niin omaisuus kertyy kuin huomaamatta. Toki elämästä kannattaa nauttia myös nuorempana. Jokaisesta palkasta 10-20% sijoittaa ja loput voi käyttää.
Ei kannata. Nuorena kannattaa elää, mennä ja nauttia. Sitten kun kaverit rupeavat perheellistymään ja kellään ei ole enää aikaa, on sijoittamisen aika.
Miksipä ei tekisi sekä että, jos vain mahdollista.
Mun äiti matkusteli 78v asti ja sittenkin se loppui koronaan ja sen jälkkeen siihen, että matkakaveri ei enää lähtenyt mukaan. Itse olen paljon terveenpi ja paremmassa kunnossa kuin äiti minun ikäisenä, joten luotan, että itsellänikin kunto riittää pitkälle 75v asti.
Matkustelen nytkin jonkun verran, mutta on töissä käyvän lomat aika vähän eikä riitä kaikkeen kivaan
Vierailija kirjoitti:
Jäin juuri eläkkeelle enkä tunne olevani juurikaan huonommassa kunnossa kuin 50 vuotiaana.
Voin matkustella, mökkeillä, bilettää (omien kavereideni kanssa jotka ovat yli 60 v), meillä on tosi kivaa-
Onneksi osasin varautua tähän ja talous on kunnossa.
En kuvitellut koskaan kuolevani ennen eläkeikää. Nyt olen vapaa tekemään mitä haluan.
Varautukaa ihmeessä siihen että voitte elää 30 vuotta eläkkeellä!
Joopa joo. Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita ja elä sinne eläkeikään saakka. Ei vaikka kuinka olisi hyvät elintavat. Elämä on joskus todella epäreilua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sijoittaminen pitää aloittaa mahdollisimman nuorena niin omaisuus kertyy kuin huomaamatta. Toki elämästä kannattaa nauttia myös nuorempana. Jokaisesta palkasta 10-20% sijoittaa ja loput voi käyttää.
Ei kannata. Nuorena kannattaa elää, mennä ja nauttia. Sitten kun kaverit rupeavat perheellistymään ja kellään ei ole enää aikaa, on sijoittamisen aika.
Siinä häviää julmetusti tuottoja pitkällä tähtäimellä. Lisäksi riskiä pitää ottaa paljon enemmän kun itse mieluummin vähennän riskiä kun tulen vanhemmaksi. En myöskään koe menettäväni mitään jos sijoitan tuloista 20%.
Perskokkareitten hilatessa tavallisen rahvaan eläkeiän 77 vuoteen ehtii rupusakki kuolla joko hoidon puutteeseen tai nälkään ennen ensimmäistä eläkettä. Fassarit luottavat tilastoon. Ja elleivät muuten kuole, niin sattuuhan "onnettomuuksia" ja on syanidikakutkin keksitty.
Nuorena parhaat huvit on liki ilmaisua. Vanhemmiten rahasta on enemmän iloa.