Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako säästää eläkepäiviä varten vai matkustella ja elää paremmin nuorempana?
Pohdin tätä nelikymppisenä naisena. Mulle olis realistista säästää joka vuosi n 10 000e. Oon silti alkanut kyseenalaistaa tämän järkevyyden. Mitä jos ei esim terveys enää kestä yli 65v matkailua tai muuta "mukavaa elämää"? Eikö olisi järkevämpi nyt kun on vielä voimissaan niin kaukolomailla ja toteuttaa haaveita?
Ja ne jotka voi huoletta sekä elää leveästi että sijoittaa, älkää vaivautuko kerskumaan. Kysyn vastaavassa tilanteessa kuin itse olevilta.
Kommentit (602)
Ei sitä vanhana ja raihnaisena enää mihinkään matkustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä maailmantilanteessa.
Elä nyt.
Olen 55 vuotias ja olen aina elänyt kuin viimeistä päivää. Jos kuulisin sairastuneeni kuolettavaan syöpään, en muuttaisi elämässäni ja arjessani mitään, vaan jatkaisin samanlaista elämää. Eläkekertymät näyttävät n. 4500€ eläkettä, joten jos sinne asti elän, niin en tarvitse mitään säästöjä jatkaakseni elämästäni nauttimista. En ole kerännyt omaisuutta (pl. muutama auto ja asunto), enemmän olen kuluttanut kokemuksiin, matkailuun ja seikkailuihin. Vanhainkotiin en aio koskaan mennä, jos kykyni elää ja nauttia vaarantuu, niin jätän vetämättä laskuvarjon narusta ja kuolen onnellisena tehden jälleen kerran jotain ainutlaatuista, josta voi varmuudella sanoa "vain kerran elämässä".
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä vanhana ja raihnaisena enää mihinkään matkustella.
Mutta ois kiva syödä.
Sinullakin on varaa molempiin. Etköhän pysty matkustelemaan parilla tonnilla/ vuosi, ja 8000€ säästöön? Miksi ihmeessä se EI olisi vaihtoehto sinulle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 55 vuotias ja olen aina elänyt kuin viimeistä päivää. Jos kuulisin sairastuneeni kuolettavaan syöpään, en muuttaisi elämässäni ja arjessani mitään, vaan jatkaisin samanlaista elämää. Eläkekertymät näyttävät n. 4500€ eläkettä, joten jos sinne asti elän, niin en tarvitse mitään säästöjä jatkaakseni elämästäni nauttimista. En ole kerännyt omaisuutta (pl. muutama auto ja asunto), enemmän olen kuluttanut kokemuksiin, matkailuun ja seikkailuihin. Vanhainkotiin en aio koskaan mennä, jos kykyni elää ja nauttia vaarantuu, niin jätän vetämättä laskuvarjon narusta ja kuolen onnellisena tehden jälleen kerran jotain ainutlaatuista, josta voi varmuudella sanoa "vain kerran elämässä".
Ohhoh, millähän palkalla tuollaiset eläkekertymät jo nyt? Anteeksi mutta vaikea uskoa... Minulla kertymä nyt n. tonni, elän kuin viimeistä päivää ja samanikäinen.
onnellinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 55 vuotias ja olen aina elänyt kuin viimeistä päivää. Jos kuulisin sairastuneeni kuolettavaan syöpään, en muuttaisi elämässäni ja arjessani mitään, vaan jatkaisin samanlaista elämää. Eläkekertymät näyttävät n. 4500€ eläkettä, joten jos sinne asti elän, niin en tarvitse mitään säästöjä jatkaakseni elämästäni nauttimista. En ole kerännyt omaisuutta (pl. muutama auto ja asunto), enemmän olen kuluttanut kokemuksiin, matkailuun ja seikkailuihin. Vanhainkotiin en aio koskaan mennä, jos kykyni elää ja nauttia vaarantuu, niin jätän vetämättä laskuvarjon narusta ja kuolen onnellisena tehden jälleen kerran jotain ainutlaatuista, josta voi varmuudella sanoa "vain kerran elämässä".
Ohhoh, millähän palkalla tuollaiset eläkekertymät jo nyt? Anteeksi mutta vaikea uskoa... Minulla kertymä nyt n. tonni, elän kuin viimeistä päivää ja samanikäinen.
onnellinen
Ehkä hän on mies tai lapseton? Olen 54v ja suunnilleen samanikäisellä miehelläni on eläkekertymä tuota suuruusluokkaa. Oma kertymäni on 3600€. Olemme molemmat hyvätuloisia, mutta minun tuloissani näkyi lapsisakko, kunnes lapset olivat yläkouluikäisiä - kyllä, se ei lopu perhevapaisiin,- ja olin perhevapailla kaksi kertaa.
Erosta eläkekertymässä on tullut iso, vaikka se oli alun perin pieni. Se johtuu siitä, että kertymä nousee vuosittain palkkakertoimen verran, jolloin suurempi kertymä nousee enemmän kuin pienempi kertymä. Siksi nuorena tullut ero eläkekertymään kostautuu isosti vuosikymmenten aikana. Meillä asiaa kompensoidaan niin, että minä käytän palkkaani omiin sijoituksiin suunnilleen tuon aloittajankin mainitseman kymppitonnin vuodessa, mies taas maksaa enemmän arjen menoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 55 vuotias ja olen aina elänyt kuin viimeistä päivää. Jos kuulisin sairastuneeni kuolettavaan syöpään, en muuttaisi elämässäni ja arjessani mitään, vaan jatkaisin samanlaista elämää. Eläkekertymät näyttävät n. 4500€ eläkettä, joten jos sinne asti elän, niin en tarvitse mitään säästöjä jatkaakseni elämästäni nauttimista. En ole kerännyt omaisuutta (pl. muutama auto ja asunto), enemmän olen kuluttanut kokemuksiin, matkailuun ja seikkailuihin. Vanhainkotiin en aio koskaan mennä, jos kykyni elää ja nauttia vaarantuu, niin jätän vetämättä laskuvarjon narusta ja kuolen onnellisena tehden jälleen kerran jotain ainutlaatuista, josta voi varmuudella sanoa "vain kerran elämässä".
Ohhoh, millähän palkalla tuollaiset eläkekertymät jo nyt? Anteeksi mutta vaikea uskoa... Minulla kertymä nyt n. tonni, elän kuin viimeistä päivää ja samanikäinen.
onnellinen
Ehkä hän on mies tai lapseton? Olen 54v ja suunnilleen samanikäisellä miehelläni on eläkekertymä tuota suuruusluokkaa. Oma kertymäni on 3600€. Olemme molemmat hyvätuloisia, mutta minun tuloissani näkyi lapsisakko, kunnes lapset olivat yläkouluikäisiä - kyllä, se ei lopu perhevapaisiin,- ja olin perhevapailla kaksi kertaa.
Erosta eläkekertymässä on tullut iso, vaikka se oli alun perin pieni. Se johtuu siitä, että kertymä nousee vuosittain palkkakertoimen verran, jolloin suurempi kertymä nousee enemmän kuin pienempi kertymä. Siksi nuorena tullut ero eläkekertymään kostautuu isosti vuosikymmenten aikana. Meillä asiaa kompensoidaan niin, että minä käytän palkkaani omiin sijoituksiin suunnilleen tuon aloittajankin mainitseman kymppitonnin vuodessa, mies taas maksaa enemmän arjen menoja.
No ihan hyvä on sinunkin eläkekertymäsi :) Joku 10 000€ palkka kuussa?
Epäreiluhan tuo eron kasvaminen on, mutta ei ole mitään taloudellista hätää sulla. En koe että on itselläkään, no panic. Oletan että omakin eläkekertymä vielä kasvaa siitä tonnista tässä 10 työvuoden aikana.
ei-mammonanpalvoja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 55 vuotias ja olen aina elänyt kuin viimeistä päivää. Jos kuulisin sairastuneeni kuolettavaan syöpään, en muuttaisi elämässäni ja arjessani mitään, vaan jatkaisin samanlaista elämää. Eläkekertymät näyttävät n. 4500€ eläkettä, joten jos sinne asti elän, niin en tarvitse mitään säästöjä jatkaakseni elämästäni nauttimista. En ole kerännyt omaisuutta (pl. muutama auto ja asunto), enemmän olen kuluttanut kokemuksiin, matkailuun ja seikkailuihin. Vanhainkotiin en aio koskaan mennä, jos kykyni elää ja nauttia vaarantuu, niin jätän vetämättä laskuvarjon narusta ja kuolen onnellisena tehden jälleen kerran jotain ainutlaatuista, josta voi varmuudella sanoa "vain kerran elämässä".
Ohhoh, millähän palkalla tuollaiset eläkekertymät jo nyt? Anteeksi mutta vaikea uskoa... Minulla kertymä nyt n. tonni, elän kuin viimeistä päivää ja samanikäinen.
onnellinen
Ehkä hän on mies tai lapseton? Olen 54v ja suunnilleen samanikäisellä miehelläni on eläkekertymä tuota suuruusluokkaa. Oma kertymäni on 3600€. Olemme molemmat hyvätuloisia, mutta minun tuloissani näkyi lapsisakko, kunnes lapset olivat yläkouluikäisiä - kyllä, se ei lopu perhevapaisiin,- ja olin perhevapailla kaksi kertaa.
Erosta eläkekertymässä on tullut iso, vaikka se oli alun perin pieni. Se johtuu siitä, että kertymä nousee vuosittain palkkakertoimen verran, jolloin suurempi kertymä nousee enemmän kuin pienempi kertymä. Siksi nuorena tullut ero eläkekertymään kostautuu isosti vuosikymmenten aikana. Meillä asiaa kompensoidaan niin, että minä käytän palkkaani omiin sijoituksiin suunnilleen tuon aloittajankin mainitseman kymppitonnin vuodessa, mies taas maksaa enemmän arjen menoja.
Varmasti lapseton. Vanhempi ei mieti itsekkäästi itsemur haa ekana, jos toinen vaihtoehto olisi vanhainkoti. Niitäkin kun on ihan hyviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse säästän noin puolet ylimääräisestä ja puolet laitan eri tilille, josta sitten voin käyttää sitä miten haluan, useimmiten se kuluu matkustamiseen. Kuten joku tässäkin ketjussa on maininnut, itse pyrin siihen että jos saan esimerkiksi vakavan sairausdiagnoosin, niin ensimmäisenä ei olisi mielessä, että elämä jäi elämättä tai en ehtinyt tehdä jotain. Vaikka eläkkeelle asti selviäisikin hengissä, niin koskaan ei tiedä missä kunnossa. Jos haaveena on ollut nähdä jokin tietty paikka, niin parempi toteuttaa se haave ajoissa.
Sanoisin 50/50. Koskaan et voi tietää ehditkö ikinä nauttimaan eläkepäivistä, vai tapahtuuko jotain jo sitä ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse säästän noin puolet ylimääräisestä ja puolet laitan eri tilille, josta sitten voin käyttää sitä miten haluan, useimmiten se kuluu matkustamiseen. Kuten joku tässäkin ketjussa on maininnut, itse pyrin siihen että jos saan esimerkiksi vakavan sairausdiagnoosin, niin ensimmäisenä ei olisi mielessä, että elämä jäi elämättä tai en ehtinyt tehdä jotain. Vaikka eläkkeelle asti selviäisikin hengissä, niin koskaan ei tiedä missä kunnossa. Jos haaveena on ollut nähdä jokin tietty paikka, niin parempi toteuttaa se haave ajoissa.
Kummallista ihmettely, että elämä jää elämättä? Tarkoittaako se joillakuilla tosiaankin, että joku paikka jää näkemättä? Voi hyvä ihme.
Luotko itsellesi paineita, että sun pitäisi vouhottaa koko maapallo ympäri?
Tiedätkö, hyvin hyvin moni ihminen elää onnellista ja täyttä elämää ilman matkustelua?
Edelleen, elämä on tässä ja nyt!
Mä olen 56-vuotias, ja eläkekertymä on 1600 euroa tällä hetkellä, ennuste on jotain 2200. Säästössä on varsinaisesti surkeat 20.000 (joista puolet on osakkeissa), jos ei lasketa kiinteää omaisuutta. Elämässäni on ensimmäinen kerta, kun palkasta jää jotain kouraankin: kaikki velat maksettu, lapset lentäneet pesästä.
Ap:n tilanteessa kyllä laittaisin säästöönkin jotakin, mutta koska elämästä ei koskaan tiedä, niin älä elä sitku-elämää. Nauti myös reissaamisesta.
Mulla jää noin 10-15.000 euroa myöskin nyt vuodessa ylimääräistä, samoin miehellä. Vanha koirakin kuoli, joten me ollaan vapaita kuluttamaan vapaa-aikamme miten huvittaa, mikään ei sido meitä. Kyllä me matkustetaan kun kinttu kerran vielä nousee. Mies ei suostu lentokoneeseen, joten reissaan yksin, jos sinne ei pääse autolla. Itse aion kyllä toteuttaa kaksi unelmaa: käydä jenkkilässä ja Australiassa.
Mutta säästöönkin laitetaan, koska tosiaan vanhana olisi kiva selviytyä rahaa vaativista asioista kuten vaikka hajonnut pesukone tai sairaalalaskut ilman että tarvitsee lusikoida vellikuuria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse säästän noin puolet ylimääräisestä ja puolet laitan eri tilille, josta sitten voin käyttää sitä miten haluan, useimmiten se kuluu matkustamiseen. Kuten joku tässäkin ketjussa on maininnut, itse pyrin siihen että jos saan esimerkiksi vakavan sairausdiagnoosin, niin ensimmäisenä ei olisi mielessä, että elämä jäi elämättä tai en ehtinyt tehdä jotain. Vaikka eläkkeelle asti selviäisikin hengissä, niin koskaan ei tiedä missä kunnossa. Jos haaveena on ollut nähdä jokin tietty paikka, niin parempi toteuttaa se haave ajoissa.
Kummallista ihmettely, että elämä jää elämättä? Tarkoittaako se joillakuilla tosiaankin, että joku paikka jää näkemättä? Voi hyvä ihme.
Luotko itsellesi paineita, että sun pitäisi vouhottaa koko maapallo ympäri?
Tiedätkö, hyvin hyvin moni ihminen elää onnellista ja täyttä elämää ilman matkustelua?
Edelleen, elämä on tässä ja nyt!
Näinkin. Onnellista elämää voi monella tavalla, ei tarkoita matkustelua.
Mutta on oikeasti heitäkin, jotka viettävät "sitku"-elämää. Ajattelevat, että säästävät myöhempää varten, että vaikka SITTEN eläkkeellä teen sitä tai tätä.
Kuten sanoit elämä on nyt, kyllä kannattaa elää toiveidensa mukaan jo nyt =)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 55 vuotias ja olen aina elänyt kuin viimeistä päivää. Jos kuulisin sairastuneeni kuolettavaan syöpään, en muuttaisi elämässäni ja arjessani mitään, vaan jatkaisin samanlaista elämää. Eläkekertymät näyttävät n. 4500€ eläkettä, joten jos sinne asti elän, niin en tarvitse mitään säästöjä jatkaakseni elämästäni nauttimista. En ole kerännyt omaisuutta (pl. muutama auto ja asunto), enemmän olen kuluttanut kokemuksiin, matkailuun ja seikkailuihin. Vanhainkotiin en aio koskaan mennä, jos kykyni elää ja nauttia vaarantuu, niin jätän vetämättä laskuvarjon narusta ja kuolen onnellisena tehden jälleen kerran jotain ainutlaatuista, josta voi varmuudella sanoa "vain kerran elämässä".
Ohhoh, millähän palkalla tuollaiset eläkekertymät jo nyt? Anteeksi mutta vaikea uskoa... Minulla kertymä nyt n. tonni, elän kuin viimeistä päivää ja samanikäinen.
onnellinen
Ehkä hän on mies tai lapseton? Olen 54v ja suunnilleen samanikäisellä miehelläni on eläkekertymä tuota suuruusluokkaa. Oma kertymäni on 3600€. Olemme molemmat hyvätuloisia, mutta minun tuloissani näkyi lapsisakko, kunnes lapset olivat yläkouluikäisiä - kyllä, se ei lopu perhevapaisiin,- ja olin perhevapailla kaksi kertaa.
Erosta eläkekertymässä on tullut iso, vaikka se oli alun perin pieni. Se johtuu siitä, että kertymä nousee vuosittain palkkakertoimen verran, jolloin suurempi kertymä nousee enemmän kuin pienempi kertymä. Siksi nuorena tullut ero eläkekertymään kostautuu isosti vuosikymmenten aikana. Meillä asiaa kompensoidaan niin, että minä käytän palkkaani omiin sijoituksiin suunnilleen tuon aloittajankin mainitseman kymppitonnin vuodessa, mies taas maksaa enemmän arjen menoja.No ihan hyvä on sinunkin eläkekertymäsi :) Joku 10 000€ palkka kuussa?
Epäreiluhan tuo eron kasvaminen on, mutta ei ole mitään taloudellista hätää sulla. En koe että on itselläkään, no panic. Oletan että omakin eläkekertymä vielä kasvaa siitä tonnista tässä 10 työvuoden aikana.
ei-mammonanpalvoja
Nykyään kyllä, minulla on eli kymppitonnin kuukausipalkka, mutta pitkän aikaa vei ennen kuin palkka nousi sinne. Mies tekee samaa työtä samanlaisessa asemassa ja hänellä palkka nousi paljon aikaisemmin.
Joo en minä sillä, että omankaan kertymän kanssa olisi hätää, mutta vastasin vaan tuohon, miten voi olla eläkekertymä 4500, kun on 55v. Tuossa kohtaa alkaa kyllä eläkkeiden verotus olla kireää, joten tästä lähtien vaikka omakin kertymä vielä kasvaa, ei käteen jäävä eläke enää kasva samassa suhteessa. Joku 50% uudesta kertymästä jää itselle.
En ihan ymmärrä tuota allekirjoitustasi ei-mammonanpalvoja. Ei sitä rahaa tarvitse palvoa, mutta tietenkin mieluummin sitä on kuin ei ole. Jos samasta työstä toinen saa parempaa palkkaa, niin ei ole mitään mammonanpalvontaa edellyttää, että saa itse saman. Samoin hyvä eläkekertymä on hyvä asia, se mahdollistaa monia asioita. Naisia etenkin helposti syyllistetään siitä, jos he parantavat itse omaa taloudellista asemaansa esimerkiksi hakeutumalla hyväpalkkaisiin hommiin tai sijoittamalla, ikään kuin olisi hyveellistä olla köyhä ja jotenkin huono asia olla varakas. Oikeasti se varakas ei ole kilpailemassa tuista köyhien kanssa, vaan veroillaan rahoittaa muiden tukia, niin sehän se hyveellistä on eikä semmoinen köyhyys, jonka kykenisi omalla ahkeruudella ja valinnoilla välttämäänkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 55 vuotias ja olen aina elänyt kuin viimeistä päivää. Jos kuulisin sairastuneeni kuolettavaan syöpään, en muuttaisi elämässäni ja arjessani mitään, vaan jatkaisin samanlaista elämää. Eläkekertymät näyttävät n. 4500€ eläkettä, joten jos sinne asti elän, niin en tarvitse mitään säästöjä jatkaakseni elämästäni nauttimista. En ole kerännyt omaisuutta (pl. muutama auto ja asunto), enemmän olen kuluttanut kokemuksiin, matkailuun ja seikkailuihin. Vanhainkotiin en aio koskaan mennä, jos kykyni elää ja nauttia vaarantuu, niin jätän vetämättä laskuvarjon narusta ja kuolen onnellisena tehden jälleen kerran jotain ainutlaatuista, josta voi varmuudella sanoa "vain kerran elämässä".
Ohhoh, millähän palkalla tuollaiset eläkekertymät jo nyt? Anteeksi mutta vaikea uskoa... Minulla kertymä nyt n. tonni, elän kuin viimeistä päivää ja samanikäinen.
onnellinen
Ehkä hän on mies tai lapseton? Olen 54v ja suunnilleen samanikäisellä miehelläni on eläkekertymä tuota suuruusluokkaa. Oma kertymäni on 3600€. Olemme molemmat hyvätuloisia, mutta minun tuloissani näkyi lapsisakko, kunnes lapset olivat yläkouluikäisiä - kyllä, se ei lopu perhevapaisiin,- ja olin perhevapailla kaksi kertaa.
Erosta eläkekertymässä on tullut iso, vaikka se oli alun perin pieni. Se johtuu siitä, että kertymä nousee vuosittain palkkakertoimen verran, jolloin suurempi kertymä nousee enemmän kuin pienempi kertymä. Siksi nuorena tullut ero eläkekertymään kostautuu isosti vuosikymmenten aikana. Meillä asiaa kompensoidaan niin, että minä käytän palkkaani omiin sijoituksiin suunnilleen tuon aloittajankin mainitseman kymppitonnin vuodessa, mies taas maksaa enemmän arjen menoja.Varmasti lapseton. Vanhempi ei mieti itsekkäästi itsemur haa ekana, jos toinen vaihtoehto olisi vanhainkoti. Niitäkin kun on ihan hyviä.
Noilla tuloilla on varmasti säästöjäkin sen verran, että voi hankkia kotiinsa apulaisen. Hyvät vanhainkodit ovat harvassa ja ne ovat kalliita. Suomessa ei ole monta, joihin itse suostuisin menemään, olen työni vuoksi seurannut läheltä useita.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin 50/50. Koskaan et voi tietää ehditkö ikinä nauttimaan eläkepäivistä, vai tapahtuuko jotain jo sitä ennen.
Perehdypä todennäköisyyden käsitteeseen. Se, että on olemassa kaksi vaihtoehtoa: kuolen huomenna tai en kuole huomenna, ei tarkoita, että asia olisi 50-50.
Eläkekatto saisi olla tuossa 4500 euron paikkeilla. Niinhän se on muissakin sivistysmaissa.
Vierailija kirjoitti:
Jatkuvasti uutisista/instasta saa lukea miten 40-50v tai jopa nuoremmat ovat sairastuneet vakavasti ja kuolleet. En aio elää sitku-elämää vaan elän tässä ja nyt. Teen töitä sen verran kuin tarvitsee, toki pidän reilummin puskuria.
M40
Joo ja jotkut kuolee kehtoon. Voi herran jestas sentään, kun nykypäivänä enää osata uutisia lukea ja joku hiton insta otetaan jonain uutisena.
40-50v ei kuole vielä juuri kukaan. Yli 70-vuotiaana alkaa harvenemaa tapahtumaan (etenkin miehillä) ja yli 80-vuotiaana jo kovalla kädellä. Jos pelkää kuolemaa, koska joku surullinen yksittäistapaus somessa, niin ei voi kuin onnea toivottaa. Itseä ei pelota 50-vuotiaana kuolema niin, että antaisin sen vaikuttaa mitenkään mihinkään. Ei ole mun päänvaiva, jos lähtö tulisi ennen aikojaan. Kyllä niihin eläkepäiviin vaan kannattaa varautua, aika surkealta kituuttamiselta näyttää varsinkin tulevaisuudessa, jos ei itse asian eteen mitään tee. Ja kyllä, tässä iässä olen jo nähnyt erilaisia lähtöjä, mutta en silti oleta, että huomenna kuolen varmasti, eikä kannata mitään säästää. Rappioholistitkin aina hokee tuota ja totuus on, että elävät vaan omasta toiminnastaan johtuen lyhyen, tylsän, katkeran ja usein kivuliaan elämän. Itse meinaan taas nauttia elämästä ja pitkään.
En itsekkään ennen juuri säästämistä miettinyt. Nyt kun töissä (hoitaja) näkee miten vanhemmat ihmiset on ihan pulassa rahan takia niin olen kyllä alkanut säästämään. On tosi paljon ihmisiä joiden pitää miettiä mitä syödä, ostaako lääkkeitä ollenkaan, millaiset sairaalakulut on tulossa jos joutuu leikkaukseen jne. Eikä tarvitse olla kovin vanhakaan. Köyhät ihmiset vain lisääntyy tässä maassa kovalla vauhdilla.