En ymmärrä vanhempiani. Pitäisi olla koko ajan tekemässä jotain hommaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillä tekemisellä on näytetty oma arvo aikoinaan. "Katsokaa kuinka ahkera ja tarpeellinen olen".

Verhot piti avata aamuviideltä, vaikka meni sen jälkeen takas nukkumaan. Ettei naapurit vaan ajattele että onpas laiskaa porukkaa kun myöhään nukkuu.

Meillä oli myös tämä! Tai viimeistään klo 7 piti olla auki. Jos jäi kiinni että ne verhot oli omassa huoneessa kiinni, alkoi huuto ”mitä koko kylä meistä ajattelee olet häpeäksi koko suvulle!!!!!!”

Aina sanotaan että nämä oudot tavat ja väkivalta ovat ”ylisukupolvista traumaa”. Jostain syystä itse olen aivan pienestä pitäen pitänyt näitä typerinä ja haitallisina toimintamalleina, katkaissut kierteen. Olen jopa uskaltanut sanoa vanhemmille vastaan, pelkäämättä sitä reaktiota. En voi ymmärtää näitä ihmisiä jotka toistavat näitä itselleen ja lapsilleen haitallisia juttuja. Jo ajatus siitä, että koko ajan pitäisi tehdä töitä, nukkua mahd. vähän ja sivuuttaa kehon viestit väsymyksestä, on järkyttävä.

Maaseudulla ihmisiä kiinnostaa muiden elämä erityisen paljon. Tuo ei ole vain ikäpolvien välinen asia, vaan elämä maaseudulla on just niin ankeeta että naapurin tekemisiä seurataan.

Mutta kun tätä oli (tai voi olla vieläkin vanhan kansan keskuudessa) kaupungeissakin. Ihan periluterilainen ilmiö.

Siis yli 5-kymppinen boomeri on usein jo melkein omaishoitaja, ja JÄLLEEN tekemisissä vanhempiensa kanssa. Ajattelet päinvastoin, eikö JO. Muistetaan taas, Boomerit 75-80, X-sukupolvi vuodesta 1965 eteenpäin jne.

Äh. Kirjoitin päin honkia tuon. Siis 5-6-kymppinen X hoitaa boomerivanhempiaan TAAS. Se itsenäinen vapaa elämänvaihe on takana, olipa omia lapsia tai ei. Ei JO, vaan TAAS (tälle itsenäisyys-ihmettelijälle)

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen ihminen tykkää vain makoilla tuijitellen kattoa? Mun on vaikea ymmärtää. 

Joo, tykkään joskus, ihan ilman näyttöjä kellahtaa selälleen tuijottelemaan katon rappauksen röpylöitä. Mutta vain ehkä noin kymmenen minuutin ajaksi kerrallaan. Se on aika rentouttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Mun 88-v äiti soittaa pari kertaa viikossa. Kyselee mitä olen tehnyt ja vaikka vastaukseni olisi etten mitään, niin täytyy kertoa, että olen pessyt pyykkiä ja ripustanut ne kuivumaan, vaikka pyykkäys kuuluu mielestäni ryhmään "ei mitään", mutta koska äiti ilostuu kovin, niin kerron sen hänelle. En saa istua sohvalla lepäämässä edellisen päivän koettelemuksista vaan jotain on keksittävä äidin iloksi.

Ja ikää sulla on jo noin 50 vuotta. Jaksat valittaa äidistäsi.

Vierailija kirjoitti:

Äh. Kirjoitin päin honkia tuon. Siis 5-6-kymppinen X hoitaa boomerivanhempiaan TAAS. Se itsenäinen vapaa elämänvaihe on takana, olipa omia lapsia tai ei. Ei JO, vaan TAAS (tälle itsenäisyys-ihmettelijälle)

En tällä hetkelöä tunne yhtään boomeria joka olisi lapsistaan riippuvainen. 

Palvelutaloissa asuvia tiedän jonkun ja sitten 90+ joilla käy kotihoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun 88-v äiti soittaa pari kertaa viikossa. Kyselee mitä olen tehnyt ja vaikka vastaukseni olisi etten mitään, niin täytyy kertoa, että olen pessyt pyykkiä ja ripustanut ne kuivumaan, vaikka pyykkäys kuuluu mielestäni ryhmään "ei mitään", mutta koska äiti ilostuu kovin, niin kerron sen hänelle. En saa istua sohvalla lepäämässä edellisen päivän koettelemuksista vaan jotain on keksittävä äidin iloksi.

Ja ikää sulla on jo noin 50 vuotta. Jaksat valittaa äidistäsi.

https://www.vauva.fi/keskustelu/6633885/jaivaitko-boomereiden-lapset-he…

Tässäkin keskustelussa käy hyvin ilmi.

Mä elän, olen elänyt 26v, tuollaisen duracell-miehen kanssa. Onhan se välillä ihan saamarin ärsyttävää. On siinä ollut miehelläkin totuttelemista kun mä vedän levyksi aina kun on hetki aikaa.

Yhteen  kun muutettiin, niin aika pian selvisi että tarvitaa okt ja autotalli, mies olisi seonnut kerrostalossa. Onhan tässä etunsakin: rempattu talo ja autohuolto pelaa :)

Kai se kotikasvatuksesta tulee, isänsä oli samanlainen, maatilallinen joten työtä myös riitti. Toinen siskonsa käy terapiassa riittämättömyyden tunteidensa kanssa, toinen uskalsi yliopistoon vasta viiskymppisenäkun ei ne oppineet mitään oikeita töitä tee. Mieskin stressasi kaikkea tekemätöntä kotona ja töissä burn outtiin asti. Ainoa tapa saada mies felamaan edes hetkeksi on viedä se jonnekin pois kotoa ja pois isänsä nurkista, silti  kolmantena päivänä on jo pakko päästä tekemään jotain. Sanoo ettei vaan osaa olla ja istua. Tuolla se on nytkin ollut tallissa jo 2 tuntia vaihtamassa mulle jarrulevyjä, mua ei yhtään haittais viedä autoa  huoltoon ja viettää su-aamua punkassa yhdessä. Välillä ärsyttää, molempia, mutta hyväksytään että ollaan erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas en voi sietää laiskottelevia ihmiä, jotka odottaa että muut passaa

Kuka minua yksi asuvaa passaisi? En ole koskaan ollut kenenkään passattavana enkä halua olla, en myöskään ole koskaan passannit yhtään ketään. Omilleni olen muuttanut 16 vuotiaana ja hoitanut aaiani ihan itse. Laiaka kyllä olen. Teen vain ihan välttämättömät asiat ja nekin ihan viime tipassa, kerrotko miten v i t u s s a se sun elämääsl häiritsee ja sun elämääsi vaikuttaa? Eikö ole sairasta vihata tuntemattomia ihmisiä joiden olemassa olo ei vaikuta sinuun millään tavalla? Ehkäpä joku terapia voisi auttaa noiden vihantunteidesi kanssa, ei mahda olla sulla kaikki ihan hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli tuollaista aina!! Se ettei saanut olla kokoajan paikoillaan vaan aina piti olla vittutekemässä vaikka verenmaku suussa hommia, vaikka olis tehnyt kotitöitä niin ainoa oikea "työ" oli ne saamarin puut: puiden pinoaminen, puiden pilkkominen, puut, puut, puut ja hyvänä kakkosena muut ulkotyöt, haravointia syksyisin ja keväisin, lumenluontia talvella, myös kukka ja marjapensaiden nyppiminen..... Aina piti tehdä jotakin vaikka väkisin. 

Nykyään vain maataan sohvalla tai sängyssä ja katotaan netflixiä tai kissavideoita. Ilmankos on niin eriarvoinen maailma. Nuoret makaa ja vanhat tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen maalta kotoisin, mutta ei tarvinnut osallistua kuin viikkosiivoukseen. Rento lapsuus oli. 

Maalla erityisesti nuorison löysäily on sangen tyypillistä. Ovat kovin ylipainoisiakin.

Ei kyllä oltu ylipainoisia. Syötiin hyvin ja liikuttiin paljon. Oltiin aina ulkona leikkimässä jotain. 

Niin. Vuonna 1966. Nyt 2026 nuoret maaseudulla ovat todella ylipainoisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli tuollaista aina!! Se ettei saanut olla kokoajan paikoillaan vaan aina piti olla vittutekemässä vaikka verenmaku suussa hommia, vaikka olis tehnyt kotitöitä niin ainoa oikea "työ" oli ne saamarin puut: puiden pinoaminen, puiden pilkkominen, puut, puut, puut ja hyvänä kakkosena muut ulkotyöt, haravointia syksyisin ja keväisin, lumenluontia talvella, myös kukka ja marjapensaiden nyppiminen..... Aina piti tehdä jotakin vaikka väkisin. 

Nykyään vain maataan sohvalla tai sängyssä ja katotaan netflixiä tai kissavideoita. Ilmankos on niin eriarvoinen maailma. Nuoret makaa ja vanhat tekee.

Maailma on muuttunut eikä suinkaan parempaan suuntaan mutta ei tuokaan ääripää ole hyvä että aivan pakkomielteisesti veren maku suussa pitää touhottaa ja jos istahdat edes sekunniksi haukutaan laiskaksi. 

Mulla kesti monta vuotta että "laiskistuin" eli vaan makoilua ja rentoilua ja ihan omaan tahtiin kotihommat, ihanaa ettei vanhempi ole huutamassa laiskaksipaskaksi jos sen kerran haluaa istua ja lukea esim kirjaa, ei ole arvostelua, ei pakkomielteisesti lattioiden, tasojen yms hinkkausta, ei kasvimaalla kykkimistä, marjapuskien siistimistä, ei aamusta iltaan jatkuvaa liikkellä olemista ja turhaa touhua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas en voi sietää laiskottelevia ihmiä, jotka odottaa että muut passaa

Kuka minua yksi asuvaa passaisi? En ole koskaan ollut kenenkään passattavana enkä halua olla, en myöskään ole koskaan passannit yhtään ketään. Omilleni olen muuttanut 16 vuotiaana ja hoitanut aaiani ihan itse. Laiaka kyllä olen. Teen vain ihan välttämättömät asiat ja nekin ihan viime tipassa, kerrotko miten v i t u s s a se sun elämääsl häiritsee ja sun elämääsi vaikuttaa? Eikö ole sairasta vihata tuntemattomia ihmisiä joiden olemassa olo ei vaikuta sinuun millään tavalla? Ehkäpä joku terapia voisi auttaa noiden vihantunteidesi kanssa, ei mahda olla sulla kaikki ihan hyvin. 

Luitko edes edellistä kommenttia? Taisi olla niin ettet tajunnut sitä.

Kauhee vouhkaaminen alkoi vaikke juttu edes koskenut sua. "jotka odottaa että muut passaa"

Olet tyypillinen palstan riidanhaastaja ja huonon tuulen levittäjä.

Kerrankin Ap puhuu järkeviä. Miksi touhuta jatkuvasti, kun välillä voisi vain loikoilla. Kyllä ne hommat ehtii tehdä jos ei tänään niin onhan se päivä vielä huomennakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin hiljattain hyvän ohjeen. "Kun laiskottaa niin laiskottele." Joskus ihminen tarvitsee laiskotteluakin.

T. Mummi 68v

Ei se mukavaa ole jos teini velttona makaa ja laiskottelee vaikka kaiket päivät, eikä jouda edes haisevaa roskapussia viemään. 

Tekee myös teinille karhunpalveluksen hänen tulevaisuuttaan ajatellen, jos sallii tuollaisen eikä vaadi mitään.

Nuorilla kuuluu itsenäistymiseen kritisoida vanhempia. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla kesti monta vuotta että "laiskistuin" eli vaan makoilua ja rentoilua ja ihan omaan tahtiin kotihommat, ihanaa ettei vanhempi ole huutamassa laiskaksipaskaksi jos sen kerran haluaa istua ja lukea esim kirjaa, ei ole arvostelua, ei pakkomielteisesti lattioiden, tasojen yms hinkkausta, ei kasvimaalla kykkimistä, marjapuskien siistimistä, ei aamusta iltaan jatkuvaa liikkellä olemista ja turhaa touhua. 

Tämä. Se on ympäristölle karmeaa.