En ymmärrä vanhempiani. Pitäisi olla koko ajan tekemässä jotain hommaa

Vierailija kirjoitti:

Olen maalta kotoisin, mutta ei tarvinnut osallistua kuin viikkosiivoukseen. Rento lapsuus oli. 

Maalla erityisesti nuorison löysäily on sangen tyypillistä. Ovat kovin ylipainoisiakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillä tekemisellä on näytetty oma arvo aikoinaan. "Katsokaa kuinka ahkera ja tarpeellinen olen".

Verhot piti avata aamuviideltä, vaikka meni sen jälkeen takas nukkumaan. Ettei naapurit vaan ajattele että onpas laiskaa porukkaa kun myöhään nukkuu.

Meillä oli tämä sama. Verhot auki ja valot päälle, ”etteivät ajattele, että Virtasilla sitä vaan nukutaan.” Veikkaan, että samasta syystä myös vietiin siivouspäivänä mattoja ulos ja pyykkejä narulle kuivumaan, ettei vaan naapurit laiskaksi ajattele. 

Kotona aikoinaan ainakin ajateltiin, että se on hyvä tapa puhdistaa matot. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillä tekemisellä on näytetty oma arvo aikoinaan. "Katsokaa kuinka ahkera ja tarpeellinen olen".

Verhot piti avata aamuviideltä, vaikka meni sen jälkeen takas nukkumaan. Ettei naapurit vaan ajattele että onpas laiskaa porukkaa kun myöhään nukkuu.

Meillä oli myös tämä! Tai viimeistään klo 7 piti olla auki. Jos jäi kiinni että ne verhot oli omassa huoneessa kiinni, alkoi huuto ”mitä koko kylä meistä ajattelee olet häpeäksi koko suvulle!!!!!!”

Aina sanotaan että nämä oudot tavat ja väkivalta ovat ”ylisukupolvista traumaa”. Jostain syystä itse olen aivan pienestä pitäen pitänyt näitä typerinä ja haitallisina toimintamalleina, katkaissut kierteen. Olen jopa uskaltanut sanoa vanhemmille vastaan, pelkäämättä sitä reaktiota. En voi ymmärtää näitä ihmisiä jotka toistavat näitä itselleen ja lapsilleen haitallisia juttuja. Jo ajatus siitä, että koko ajan pitäisi tehdä töitä, nukkua mahd. vähän ja sivuuttaa kehon viestit väsymyksestä, on järkyttävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillä tekemisellä on näytetty oma arvo aikoinaan. "Katsokaa kuinka ahkera ja tarpeellinen olen".

Verhot piti avata aamuviideltä, vaikka meni sen jälkeen takas nukkumaan. Ettei naapurit vaan ajattele että onpas laiskaa porukkaa kun myöhään nukkuu.

Meillä oli myös tämä! Tai viimeistään klo 7 piti olla auki. Jos jäi kiinni että ne verhot oli omassa huoneessa kiinni, alkoi huuto ”mitä koko kylä meistä ajattelee olet häpeäksi koko suvulle!!!!!!”

Aina sanotaan että nämä oudot tavat ja väkivalta ovat ”ylisukupolvista traumaa”. Jostain syystä itse olen aivan pienestä pitäen pitänyt näitä typerinä ja haitallisina toimintamalleina, katkaissut kierteen. Olen jopa uskaltanut sanoa vanhemmille vastaan, pelkäämättä sitä reaktiota. En voi ymmärtää näitä ihmisiä jotka toistavat näitä itselleen ja lapsilleen haitallisia juttuja. Jo ajatus siitä, että koko ajan pitäisi tehdä töitä, nukkua mahd. vähän ja sivuuttaa kehon viestit väsymyksestä, on järkyttävä.

Maaseudulla ihmisiä kiinnostaa muiden elämä erityisen paljon. Tuo ei ole vain ikäpolvien välinen asia, vaan elämä maaseudulla on just niin ankeeta että naapurin tekemisiä seurataan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen maalta kotoisin, mutta ei tarvinnut osallistua kuin viikkosiivoukseen. Rento lapsuus oli. 

Maalla erityisesti nuorison löysäily on sangen tyypillistä. Ovat kovin ylipainoisiakin.

Ei kyllä oltu ylipainoisia. Syötiin hyvin ja liikuttiin paljon. Oltiin aina ulkona leikkimässä jotain. 

Äidillä oli todella kamala tapa herättää kesälomilla niin, että hän luetteli noin viisi juttua, mitkä odotti tekemistä. Olisi vaikka herättänyt kahville mutta ei

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun 88-v äiti soittaa pari kertaa viikossa. Kyselee mitä olen tehnyt ja vaikka vastaukseni olisi etten mitään, niin täytyy kertoa, että olen pessyt pyykkiä ja ripustanut ne kuivumaan, vaikka pyykkäys kuuluu mielestäni ryhmään "ei mitään", mutta koska äiti ilostuu kovin, niin kerron sen hänelle. En saa istua sohvalla lepäämässä edellisen päivän koettelemuksista vaan jotain on keksittävä äidin iloksi.

Ihan satavarmasti SAISIT istua lepäämässä edellisen päivän koettelemuksista, jos sanoisit äidillesi niin. Mutta öitisi hakuaa tietää, että sullaon asia kunnossa, ja jaksat, osaat ja oystyt hoitamaan arjen haasteet. Että se ”mitään ei kuulu ja ihan ok menee” väitteen taakse ei piiloudu masennusta, traumaa tai laiskuutta, joka saisi elämäsi kaaokseen ja asuntosi paskaiseksi lääväksi. Että elämäni on normaalia. Että et tarvitse apua. Tai jos tarviit, niin millaista. Sen se äiti haluaa tietää. 

Tuo kyseisen kommentoijan äiti haluaa toisinsanoen sun mielestä sellasen sopivan version lapsestaan, eikä tuntea sitä aitoa lasta.

Todella surullista jos pitää äitiä miellyttääkseen keksiä jotakin askareita mitä on tehnyt.

Mun eilinen lauantai esim. olin koneella, kirjottelin tänne ja katsoin youtubevideoita, käytin koirat lenkillä. Askareen askaretta en tehnyt, vaikka asunto ole edes tiptop. En kyllä lähtisi äidilleni valehtelemaan: Joo hän on sitä samaa sukupolvea, että kokee etten tehnyt mitään eilen, mutta mitä väliä sillä on? Siinäpä kokekoon.

Ja nuo spekulaatiot jostakin masennuksesta, hohhoijjaa ja hyi, todella ahdistava ajatus että löytyy ihmisiä jotka painostaa aikuisia lapsiaan koko ajan suorittamaan vain siksi ettei vanhemman tarvitse ajatella että onkohan tuo masentunut. Itse pitäisin enemmän etäisyyttä tuollaiseen vanhempaan, joka "huolestuu" tavallisista asioista.

Oliko myös marjahulluus? Pitäis olla joka puskassa kyykkimässä marjojen perässä tai ole kunnon ihminen.

Sitten valittavat että selkä ja polvet kipeänä.

Aivan oma rotunsa nämä boomerit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdollistettu luterilaisuus. Yhtään ei saa istua, koko ajan pitää olla puuhastelemassa jotain. Boomerisukupolvella ja heidän vanhemmillaan on tuo. 

Kierosti se sama on kyllä meissäkin. Mutta vielä myrkyllisemmässä muodossa. Tekevä ihminen sentään on aiheestakin ylpeä saadessaan asioita aikaan, ja voi tulla uudelleen aika, jolloin puuhaat herkeämättä kuin majava tai lapsesi kärsivät taidottomuutesi seuraukset ihan tosissaan. 

 

Mutta me sijoitamme saman päättömän puuhaamisen itsemme miellyttämiseen ja viihdyttämiseen. Pitää pystyä hankkimaan järjettömän kalliisti turhanaikaisia asioita, jotta kokisi olevansa hyvä ja arvokas. Etsimme elämän merkitystä omasta navasta ja kaivelemme sen rikki ja ruokimme väärää ylpeyttä, mutta pakonomainen viihtyminen ei sekään johda hyvään. Ihminen voi rikkoa itsensä fyysisesti liialla työllä, mutta yhtä helposti se onnistuu liian vähällä työllä. Syömme itsemme sairaiksi, emme osaa edes ajatella että meidän pitäisi jättää maailmaan muunlainen jälki itsestämme kuin vana paskaa. Sen sijaan että jättäisimme lapsillemme paremman maailman, emme viitsi edes hankkia niitä. Muiden lapset taas eivät kiinnosta. Kulttuuri ei kiinnosta, eikä itse asiassa millään ole oikein mitään kunnollista mieltä eikä tarkoitusta. Mitä väliä on silloin millään muullakaan. Voisimme vetää huippuhuumeita kaiket päivät ja kuolla ehkä väärässä mutta onnellisena. 

 

Ei ole tällä tarkoitus mitätöidä niiden tuskia, joiden keinottomat tai luonnevikaiset vanhemmat ovat tehneet elämästä kidutusta, mutta tekeminen itsessään on arvokas asia, ja siihen kannattaisi luoda ihan oma suhde ja pyristellä irti vanhempien aiheuttamasta puolustautumistarpeesta, sikäli kun sitä ei enää koko ajan tarvitse pitää aktiivisena. Jonkun arvon voisi yrittää antaa sillekin maailmalle, jota he yrittivät edustaa. 

Jaa, en tunnista tuosta ollenkaan itseäni. Olen minimalisti ja yritän elää mahdollisimman ympäristöystävällisesti. Harrastan kulttuuria eri muodoissaan. 

Eikö se ole lopulta hiukan nihilististä kapinointia? Minimoitko myös lapsiluvun? 

Ja harrastatko kulttuurin seuraamista penkkiurheilupohjalta vai menetkö myös henkisesti lenkille? Ajatteletko, että taidot ovat sitä varten, että niitä voi hankkia, ylläpitää, jakaa ja kehittää? En yritä todistaa että olisit viallinen, vaan puhun yleisellä tasolla. Se sopii eri ihmisiin eri asteisesti, hyvä jos olet keskimääräistä vapaampi henkisesti ja pystyt suuntaamaan energiaasi tehokkaasti sinne missä siitä olisi paras hyöty. Tekemään maailmasta kelvollisempaa.

 

Tästäkin keskustelusta huomaa, että ihmiset ovat kaupunkilaistuneet hyvällä tavalla siinä, että sellaisista vaikeista asioista pystytään puhumaan, joista aiemmin itkettiin hiljaa ja ilman sanoja. On kieli asioille ja ilmiöille, joita aiemmin ei ole pystytty nimeämään. Mutta se kriittinen katse ei käänny sisäänpäin, koska kaikki viisaus löytyy jo sieltä. Olemme yllättävän sokeita teini-iän venymiselle eläkeikään. Olemme ehkä monella tapaa ikävämpiäkin ihmisiä kuin tekevät sukupolvet ovat suoraviivaisuudessaan olleet. Osaamme mekin paheksua, ja paljon monipuolisemmin ja vielä repivämmin kuin laiskurikammoiset vanhempamme. Heidän maailmassaan sentään riitti, että laiskuri nousee suorittamaan. Sen jälkeen oli jo riittävän hyvä ihminen noin suunnilleen kunhan asenne oli oikea. Vaikka tietysti omia lapsia kohtaan oli paljon syvempiä aggressioita mukana, mutta teoriassa suorittamalla saattoi ostaa hyväksyntää, vaikka se ehdollista ja viallista olikin. Pidän silti yhtä vammauttavana sitä, että lapsilta ei odoteta oikein mitään. He eivät silloin myöskään kuulu mihinkään. 

Anna muiden ihmisten olla sellaisia kuin ovat ja elää sellaista elämää kuin haluavat. Ihmisillä voi olla eri käsitys siitä mikä on hyvä elämä, sinä jotenkin tuossa kirjoituksessa yleistät sinun käsitykseksi joksikin absoluuttiseksi totuudeksi hyvästä elämästä ja sitten yleistät sen koskemaan kaikkia ihmisiä. Ja saat niin ajatella, ei siinä, mutta epäilen, että en itse viihtyisi kovin kauaa seurassasi, ajattelutapasi tuntuu mielestäni aika raskaalta.

Itse mieluummin olen utelias muiden tavasta elää vaikka se poikkeaakin omastani. Ja mielestäni ihmisen ei tarvitse olla koko ajan tekemässä jotakin vanhassa mielessä "tarpeellista" tai "tekemässä maailmasta parempaa paikkaa".

Vierailija kirjoitti:

Minä taas en voi sietää laiskottelevia ihmiä, jotka odottaa että muut passaa

Persut on sellaisia. Ne pitäis lopettaa. Lakkauttaa.

Ap voi alkaa etsiä kämppää. Vanhemmat ei loputtomiin elätä joutilasta turhaveetiä, miesvauvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillä tekemisellä on näytetty oma arvo aikoinaan. "Katsokaa kuinka ahkera ja tarpeellinen olen".

Juuri näin. Ainoat kehut mitä ovat vanhemmiltaan ikinä saaneet on kun on suorittanut jotain. Ja nyt vanhana kalastelevat niitä kehuja edelleen luettelemalla tekemisiään,

Jännää on, että tää jatkuva tekeminen oikeasti vieläpä syö heidän toimintakykyään. Esim. töissä eivät osaa tehdä työtehtäviä mitkä ei ole jotain fyysistä tekemistä. Ja kun on esim. päiväkodissa töissä, työssä on aika paljonkin sellaista mikä ei ole fyysistä tekemistä. Nämä sitten joiden mielestä tekeminen on vaan sitä kun juokset paikasta toiseen, kanniskelet tavaroita tai heiluttelet jotain kodinhoidollista välinettä: He eivät keskity siihen varsinaiseen työhönsä.

Aika paradoksaalista. Sen lisäksi he turhautuvat kun muut eivät jaa samaa halua koko ajan tehdä jotain muuta kuin esim. istua lasten keskellä ja osallistua heidän leikkeihin/keskustella lasten kanssa jne. Sitten he touhuaa ja tekee kaikkea ekstraa ja samalla katkeroituu siitä, kun muut eivät koe sitä yhtä tarpeelliseksi tai ehkä toisinaan jopa ärsyyntyy siitä kun toinen ei vaan ISTU ALAS edes hetkeksi.

Tuo on myös työkavereita kohtaan aika raskasta välillä, koska se tarkoittaa sitä, että ryhmässä voi olla yksi työntekijä vähemmän, kun yksi on jynssäämässä jotain varaston hyllyjä tms. todella tarpeellista.

Boomerivanhemmat melkein vaativat sitä työtä. Hyvä poika ja tyttö on ennenkaikkea ahkera ja raataa jatkuvasti, ja tuo oli osuva, tuo verhojen avaus aamukuudelta. Naapureitten takia. Koko ajan pitää raataa ja kesämökilläkin pitää raataa ja tehdä rahaa vaikka marjoista jos ei muuta, muuten ei ole hyvä ihminen.

Tuolla asenteella kun kasvattaa lapsen, lapsi joko katkaisee/viilentää välit jossain vaiheessa tai tulee raivopäiseksi puolustaessaan omaa arvoaan täysin järjettömiä ihmisarvon mittareita kohtaan. Varsinkin kun boomereilla on vielä käynyt flaksi työelämässä, eivät tajua, että ihmisellä voi olla kolme tutkintoa, ja hän on silti saanut niillä kymmenissä vuosissa vain yhden hetken ajan kestäneen koulutusta vastanneen työn.

Vierailija kirjoitti:

Boomerivanhemmat melkein vaativat sitä työtä. Hyvä poika ja tyttö on ennenkaikkea ahkera ja raataa jatkuvasti, ja tuo oli osuva, tuo verhojen avaus aamukuudelta. Naapureitten takia. Koko ajan pitää raataa ja kesämökilläkin pitää raataa ja tehdä rahaa vaikka marjoista jos ei muuta, muuten ei ole hyvä ihminen.

Tuolla asenteella kun kasvattaa lapsen, lapsi joko katkaisee/viilentää välit jossain vaiheessa tai tulee raivopäiseksi puolustaessaan omaa arvoaan täysin järjettömiä ihmisarvon mittareita kohtaan. Varsinkin kun boomereilla on vielä käynyt flaksi työelämässä, eivät tajua, että ihmisellä voi olla kolme tutkintoa, ja hän on silti saanut niillä kymmenissä vuosissa vain yhden hetken ajan kestäneen koulutusta vastanneen työn.

Eikö boomereiden lapset ole jo niin vanhoja että voivat ihan itse päättää mitä tekevät, milloin nousevat ylös ja ettei heidän lastensa tarvitse tehdä yhtään mitään kuin huvitella?

Joo niin täälläkin nuorempi sukupolvi ottaa vaan rennosti ja tekee pakolliset hommat jos sattuu joskus makoilultaan "ehtimään". Molemmat jo reilusti aikuisia ja vielä vaan kotona köllöttelevät ja odottavat täyshoitoa. Meikäläinen yksin käy töissä että saisi asunnon, ruuat, sähköt ym. maksettua, ja näille vielä puhelimet, niitäkään ei itse saa, kun toinen ei viitsi edes toimeentulotukea hakea. Tietenkään mitkään kotihommat ei myöskään ole heille "pakollisia", siivous, pyykkäys, tiskaus tms. kunhan vaan käyvät hakemassa valmista ruokaa niin siinä se. Koiran sentään joskus ulkoiluttavat päivällä kun olen töissä, jos sattuvat "ehtimään" ja "jaksamaan" herätä jo puolen päivän aikaan.

Ja minä siis olen hullu jos yritän näitä vötkyjä patistella tekemään edes jotain?

Lastensuojelu on jo myöhäistä mutta teenkö kohta itse näistä jonkun huoli-ilmoituksen sossuille?

Olen boomeri. En osaa olla tekemättä mitään. Nytkin luen ja tämä kännykkä vieressä.

Eikö ole aika tylsämielistä jos ei koko ajan tee mitään?  Istuu, makaa, tuijottaa tyhjää?  Katsokaa lapsia , vireä lapsi tekee koka ajan jotakin ja keksii uusia juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillä tekemisellä on näytetty oma arvo aikoinaan. "Katsokaa kuinka ahkera ja tarpeellinen olen".

Verhot piti avata aamuviideltä, vaikka meni sen jälkeen takas nukkumaan. Ettei naapurit vaan ajattele että onpas laiskaa porukkaa kun myöhään nukkuu.

Meillä oli tämä sama. Verhot auki ja valot päälle, ”etteivät ajattele, että Virtasilla sitä vaan nukutaan.” Veikkaan, että samasta syystä myös vietiin siivouspäivänä mattoja ulos ja pyykkejä narulle kuivumaan, ettei vaan naapurit laiskaksi ajattele. 

Kotona aikoinaan ainakin ajateltiin, että se on hyvä tapa puhdistaa matot. 

Tuulettaminen on hyvä tapa varsinkin petivaatteille joita ei pestä viikoittain (peitot, tyynyt) mutta en ole nähnyt kenenkään koskaan tuulettavan mattoja viikoittain. Nykyään kun kaikilla on imurit, ei ole juuri maton tamppaajiakaan pihalla näkynyt. 

Minkälainen ihminen tykkää vain makoilla tuijitellen kattoa? Mun on vaikea ymmärtää. 

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen ihminen tykkää vain makoilla tuijitellen kattoa? Mun on vaikea ymmärtää. 

No ehkä kattoakin jos siellä on joku näyttö, muuten tuijotellaan kännykkää.

Onpas ahdistavia kokemuksia monella. Itselleni on jäänyt mielikuvaksi vanhemmista ihmisistä, että tekivät paljon, mutta pitivät myös (kahvi)taukoja ja tahti oli leppoisampi. Minun on itseni vaikea viettää päivää "tekemättä mitään", koko päivän vetelehtiminen ei rentouta yhtään. Mutta vastaavasti inhoan ajatusta koko päivän raadannasta ilman mitään lepohetkiä. Käytännössä tuntuu siltä, että kodissa ja pihassa on sen verran paljon hommaa, että joka päivä täytyy tehdä jonkin verran, muuten on väkisinkin edessä suursiivouksia ym. Mutta toki jotkut taas tykkää niistä.

Tuntuu, että sellainen pikku puuhailu on pois arvostaan. Jotkut perheiden wa-ryhmät sisältää kuvia massiivisista pihaurakoista, joiden tekijää muut kehuvat, mutta ei sinne kukaan kerro kuinka kitkin kasvimaata puoli tuntia, ripustin pyykit, korjasin yhdet housut ja laitoin lounaan. Tekemisen pitää olla Suuri Urakka. Ehkä tässä on osasyy joidenkin ihan räjähtäneisiin huusholleihin. Ei viitsitä toimittaa niitä pikku askareita.