Turvallisissa ympäristöissä kasvaneet olettavat, että ihmiset käyttäytyvät ymmärtäväisemmin, jos kertoo traumoistaan

Vierailija kirjoitti:

Olen itse traumataustainen henkilö ja olen sitä mieltä, että se on trauman jatkamista, jos helposti kaikille puhuu taustastaan. Silloin ihminen itse ei osaa vielä suojella itseään ihmisiltä, joka vain jatkaa ongelmaa. Eli liian nopea avautuminen, ihmiselle jota et aidosti tunne on trauman toistamista. 

 

Jos sitä ei ole vielä hyväksynyt, ettei kaikkille sovi asiaa kertoa, on huono juttu. Toiset ovat sellaisia, että ne käyttää asiaa hyväkseen. Tosin siihen en usko, että he ovat niitä, jotka ovat hyvistä taustoista, vaan jotain trauman nekin käytöksellään purkavat. Mua jopa suututtaa jos mulle avaudutaan liian nopeasti, ihan siksi, että mun tekisi mieli huutaa sille ihmiselle, että suojaa nyt itsesi, et tunne vielä minua! Koskaan en tosin vastaan traumoja käyttäisi. 

Minä ymmärrän että pahoinvoiva henkilö etsii apua kaikin keinoin myös, vääristäkin paikoista. Mutta sitä en ymmärrä että media menee tekemään näitä juttuja millaista on Kauhavalla asuvan Minna-Antin elämä monipersoonahäiriöisenä. Vaikka henkilö haluaisi itse olla avoin, ei hän tällaisen artikkelin vaikutuksia pitkällä aikavälillä elämäänsä kovin hyvin osaa luultavasti arvioida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on ihan helvetin sama mitä se mielestäsi kertoo, kunhan saan tehdä työni rauhassa. En ole töissä poseeraamassa sinulle.

 

Aika ikävältä vaikutat työkaverina reagointisi perusteella, yleensä noin aggressiiviset ihmiset puolustuskannalla ovat niitä vaikeita ihmisiä. Mutta jos alallasi siitä on hyötyä niin mikäs siinä, toivottavasti kukaan ei tosiaan tule sulle avautumaan mistään asioistaan. 

Toivottavasti tosiaan. Sinulle taitaa olla aika vaikea pala ettei jokainen työkaveri halua avautumistasi. Minulle on ihan positiivinen asia jos pidät minua pelottavana ja pidät etäisyyttä.

Ei ole vaikea pala ja olen elämäni aikana oppinut pysymään kaukana kaltaisistasi, usko pois. Pelottava on vähän huono sana, pikemminkin luotaantyöntävä sopisi.

Olet ihminen joka valitsee kutsua tuntemattomia luotaantyöntäviksi jos he eivät halua toimia terapeuttinasi työaikana. Onnea valitsemallasi tiellä. Todella harmi ettei noin herttaisen tapauksen kanssa pääse kuulemaan hänen traumakokemuksiaan työajalla, kyllähän tässä itsekin joutuu itkua pidättelemään.

Niin, se on sinun näkökulmasi. Niinkuin sanoin, tunnen kaltaisesi ja en ole yllättynyt kommentistasi.

Voit toki kutsua näkökulmaksi sitä kun toinen kertoo mitä juuri teit ja et pidä kuulemastasi. Siitä vaan työkaverille itkemään uutta traumaasi.

Jatkat vielä? No, se on sinun näkökulmasi terapeuttina olosta jos ei voi vain olla... ymmärtäväinen kollega ja ihminen toiselle paikassa, jossa vietetään kuitenkin puolet päivästä. Mutta kuten sanoin, ei jokaisen tarvitsekaan haluta kuulla yhtään mitään, kaikki ei vain heti tunnista tällaisia ihmisiä kenelle ei kannattaisi puhua mitään. 

Kuulostat todella raskaalta työkaverilta. Mistähän tuollainen tarve uhriutumiseen kumpuaa?

Et ole pelottava vaikka kuinka yrität kiusata. Kuten sanoin, tunnen kaltaisesi.

Joo, anna kun arvaan. Eri mieltä olevat ihmiset jotka laittavat sinulle rajoja ovat kiusaajia. Hohhoijaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeassa tilanteessa yksi suurin tukeni oli eräs kollega. Mutta en tietenkään olettanut mitään sellaista, työkaverilla ei ole mitään velvollisuutta tukea minua. Puhuin hänelle vain koska hän itse aktiivisesti rohkaisi siihen ja järjesti ajan ja paikan toimiston ulkopuolelle.

Todella hienosti toimittu häneltä, kyllä jotkut työkaverit haluavat että kollegatkin kokee olonsa turvalliseksi töissä ja yksin ei tarvitse pärjätä. 

Kaveri järjesti paikan kuunnella työpaikan ulkopuolella. 

Miten se siis liittyy työpaikalla työaikana parkumiseen ja työkavereiden pitämiseen roskatunkiona 

Sen oli tarkoitus olla esimerkki siitä että joskus voi tehdä näinkin mutta se ei ole odotus ja se ei tapahdu (yleensä) toimistossa. 

Joo, anna kun arvaan. Eri mieltä olevat ihmiset jotka laittavat sinulle rajoja ovat kiusaajia. Hohhoijaa.

Käsitä miten käsität, ei mun tarvitse avautua miten tiedän. Vai haluatko kuulla traumoistani?

Niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovatko ikävät ihmiset kaikki turvattomassa ympäristössä kasvaneita?

Oletko sinä?

Kasvuympäristöni ei ollut turvaton ja minulla on normaali, hyvä itsetunto, joten minulla ei ole tarvetta olla ilkeä kenellekään. 

Ikävä ihminen ja ilkeys eivät ole synonyymejä. Voit kokea ikäväksi vaikkapa hyvin erilaiset arvot omaavan ihmisen ilman että hän on varsinaisesti ilkeä. Sivusta 

Nykyaikana unohdettu viisaus :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeassa tilanteessa yksi suurin tukeni oli eräs kollega. Mutta en tietenkään olettanut mitään sellaista, työkaverilla ei ole mitään velvollisuutta tukea minua. Puhuin hänelle vain koska hän itse aktiivisesti rohkaisi siihen ja järjesti ajan ja paikan toimiston ulkopuolelle.

Todella hienosti toimittu häneltä, kyllä jotkut työkaverit haluavat että kollegatkin kokee olonsa turvalliseksi töissä ja yksin ei tarvitse pärjätä. 

Kaveri järjesti paikan kuunnella työpaikan ulkopuolella. 

Miten se siis liittyy työpaikalla työaikana parkumiseen ja työkavereiden pitämiseen roskatunkiona 

Hui.

Vierailija kirjoitti:

Joo, anna kun arvaan. Eri mieltä olevat ihmiset jotka laittavat sinulle rajoja ovat kiusaajia. Hohhoijaa.

 

Käsitä miten käsität, ei mun tarvitse avautua miten tiedän. Vai haluatko kuulla traumoistani?

 

 

Niin.

Vellot tunteissani ja kuvittelet sen olevan tietoa. Ulospäin erittäin selkeä kuvio, hyvin yleinen uhriutuvaisilla henkilöillä. 

Maria Veitola on sen tyyppinen ja oloinen henkilö että en pihahtaisi omasta elämästäni mitään sille. En yhtään. Mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, anna kun arvaan. Eri mieltä olevat ihmiset jotka laittavat sinulle rajoja ovat kiusaajia. Hohhoijaa.

 

Käsitä miten käsität, ei mun tarvitse avautua miten tiedän. Vai haluatko kuulla traumoistani?

 

 

Niin.

Vellot tunteissani ja kuvittelet sen olevan tietoa. Ulospäin erittäin selkeä kuvio, hyvin yleinen uhriutuvaisilla henkilöillä. 

Varo ettet lipsahda ihan reunalta, alkaa mennä jo taivaan maalaamiseksi päätelmäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, anna kun arvaan. Eri mieltä olevat ihmiset jotka laittavat sinulle rajoja ovat kiusaajia. Hohhoijaa.

 

Käsitä miten käsität, ei mun tarvitse avautua miten tiedän. Vai haluatko kuulla traumoistani?

 

 

Niin.

Vellot tunteissani ja kuvittelet sen olevan tietoa. Ulospäin erittäin selkeä kuvio, hyvin yleinen uhriutuvaisilla henkilöillä. 

Varo ettet lipsahda ihan reunalta, alkaa mennä jo taivaan maalaamiseksi päätelmäsi.

Sori mutta olet hyvin läpinäkyvä. 

Ihmiset ovat kuin susia, jos joku haistaa veren muut kerääntyvät ympärillesi vaanimaan. Heikoin poistetaan aina. Ettekö ole katsoneet katastrofi/ kauhuelokuvia? Niin se vain menee. Älkää kertoko koskaan mitään, kenellekään. Vahva ja onnellinen saa seuraa ja hänestä tykätään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus työkaveri on itkenyt töissä. Olen vaan kysynyt "pystytkö tehdä töitä vai lähdetkö kotiin" ja sitten hoitanut työasiat hänen kanssaan ihan normaalisti. 

Ja siis huomasin että hän varmaan odotti halausta ja lohdutusta, mutta en halua sitä roolia.

Olisit vain palkinnut hänet tuosta itkemisestä, niin olisiko se muka joskus loppunut? Mielestäni teit ihan oikein. Pääasia, että puhuit asiallisesti ja autoit kaveriasi paljon enemmän sillä, että sureva joutui laittamaan surunsa hetkeksi syrjään  

Jännä ajattelutapa, että itkemisestä voidaan "palkita". Harva luultavasti haluaa itkeä töissä. Tunteet eivät vain jää sinne vapaa-ajalle. Kuormitus voi mennä ihan jokaisella joskus yli, mutta ei jokin yksittäinen surullinen hetki ole syy lähettää ihmistä kuukausiksi pois töistä, jos keskittyminen muuten töihin riittää.

Kyllä se on näin. Ihmisiin pätee sama palkitsemisjärjestelmä kuin kaikkiin muihinkin eläimiin. Jos palkitset huonon käytöksen, niin se ei lopu, vaan itkijä hakee sitä hyvää oloa jatkamalla itkemistä. Jos siitä ei palkita, niin itkeminen kyllä lakkaa nopeasti 

Jos ei lakkaa, niin sitten on sairasloman paikka. Koko työyhteisöä ei voi rasittaa yhden henkilön itkuilla  

Ei itkeminen ole mikään huono käytös, se on luontainen reaktio stressiin ja jopa suotavaakin. Mitä enemmän pidättelee itkua niin jokainen on varmaan kohdannut sen päivän kun padot aukeaa, ja siihen ei tarvita kuin pienen pieni sysäys joka ei välttämättä edes liity asiaan miksi itkee. Itkemisen kieltäminen ja paheksuminen ajaa pahoinvointia kun sillä ymmärryksellä ja tuella (pienelläkin) se itku kyllä hiljenee, eikä kyse ole "palkinnostaa" vaan tunteesta että joku ymmärtää.

Kyllä se on, eikä se lopu sillä että siitä palkitsee. Kuten alkuperäinen kommentoija jo kertoi, että riitti kun itkijälle sanoi, että jos et pysty olemaan itkemättä niin sitten menet töistä kotiin. Kas kummaa kun itku loppui ja unohtui 

Eihän se unohdu. Ihminen pinnistelee tahdonvoimalla juuri ja juuri sen työpäivän ajan ja sitten kotona sitä pahaa oloa ei enää pysty pidättelemään. 

Tarvittaisiin vain muutama ystävällinen sana, niin se toisen paha olo ehkä väistyisi siltä erää kokonaan.

Mutta parempi olla sanomatta mitään silloin, jos ei ole mitään järkevää sanottavaa.

Ihmettelen näitä, joiden mielestä itku on huonoa käytöstä.

Minulle se on hallitsematon tunnereaktio, jolle en voi mitään. En osaa itkeä tahdosta, vaan se tulee kun on tullakseen. Tosin en halua kenenkään näkevän sitä, koetan mennä piiloon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, anna kun arvaan. Eri mieltä olevat ihmiset jotka laittavat sinulle rajoja ovat kiusaajia. Hohhoijaa.

 

Käsitä miten käsität, ei mun tarvitse avautua miten tiedän. Vai haluatko kuulla traumoistani?

 

 

Niin.

Vellot tunteissani ja kuvittelet sen olevan tietoa. Ulospäin erittäin selkeä kuvio, hyvin yleinen uhriutuvaisilla henkilöillä. 

Varo ettet lipsahda ihan reunalta, alkaa mennä jo taivaan maalaamiseksi päätelmäsi.

Sori mutta olet hyvin läpinäkyvä. 

Ei mitään, ei ole mitään salattavaa. Ikävää se läpinäkyvyys on ihmiselle joka yrittää kiusata muita, mutta ei vaan uppoa. Sori.

Äärimmäisenä esimerkkinä tulee mieleen eräs dokumentti, jossa opettajat itkivät liikutuksesta koulunsa kevätjuhlassa. Siis huonoa käytöstä opettajilta?

Vierailija kirjoitti:

Äärimmäisenä esimerkkinä tulee mieleen eräs dokumentti, jossa opettajat itkivät liikutuksesta koulunsa kevätjuhlassa. Siis huonoa käytöstä opettajilta?

Miten kevätjuhlassa liikuttuminen ja traumojen dumppaus työkavereiden niskaan liittyvät toisiinsa?

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ovat kuin susia, jos joku haistaa veren muut kerääntyvät ympärillesi vaanimaan. Heikoin poistetaan aina. Ettekö ole katsoneet katastrofi/ kauhuelokuvia? Niin se vain menee. Älkää kertoko koskaan mitään, kenellekään. Vahva ja onnellinen saa seuraa ja hänestä tykätään. 

Sellainen joka ei koskaan osoita omaa haavoittuvuuttaan ei pitkällä tähtäimellä pärjää. Pinnallisia ihmissuhteita ja jossain kohtaa lempataan kuitenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ovat kuin susia, jos joku haistaa veren muut kerääntyvät ympärillesi vaanimaan. Heikoin poistetaan aina. Ettekö ole katsoneet katastrofi/ kauhuelokuvia? Niin se vain menee. Älkää kertoko koskaan mitään, kenellekään. Vahva ja onnellinen saa seuraa ja hänestä tykätään. 

Ei se ole noin yksinkertaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äärimmäisenä esimerkkinä tulee mieleen eräs dokumentti, jossa opettajat itkivät liikutuksesta koulunsa kevätjuhlassa. Siis huonoa käytöstä opettajilta?

Miten kevätjuhlassa liikuttuminen ja traumojen dumppaus työkavereiden niskaan liittyvät toisiinsa?

Joku oli sitä mieltä, että itkeminen on huonoa käytöstä. Sillä tavalla. Jos ei saa itkeä niin ei siis saa liikuttuakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äärimmäisenä esimerkkinä tulee mieleen eräs dokumentti, jossa opettajat itkivät liikutuksesta koulunsa kevätjuhlassa. Siis huonoa käytöstä opettajilta?

Miten kevätjuhlassa liikuttuminen ja traumojen dumppaus työkavereiden niskaan liittyvät toisiinsa?

Joku oli sitä mieltä, että itkeminen on huonoa käytöstä. Sillä tavalla. Jos ei saa itkeä niin ei siis saa liikuttuakaan.

Koulu onopettajan työpaikka, ja jos töissä ei saa itkeä, niin silloinhan tuo on huonoa käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äärimmäisenä esimerkkinä tulee mieleen eräs dokumentti, jossa opettajat itkivät liikutuksesta koulunsa kevätjuhlassa. Siis huonoa käytöstä opettajilta?

Miten kevätjuhlassa liikuttuminen ja traumojen dumppaus työkavereiden niskaan liittyvät toisiinsa?

Joku oli sitä mieltä, että itkeminen on huonoa käytöstä. Sillä tavalla. Jos ei saa itkeä niin ei siis saa liikuttuakaan.

Tätä keskustelua lukiessa olen ymmärtänyt kontekstin vähän eri tavalla. Töissä pitää vähän hillitä itkujaan, emmehän elä Muumilaaksossa. Ketään tuskin pieni liikuttuminen kiinnostaa.