Lue keskustelun säännöt.
Turvallisissa ympäristöissä kasvaneet olettavat, että ihmiset käyttäytyvät ymmärtäväisemmin, jos kertoo traumoistaan
24.08.2026 |
Traumatisoitunut ihminen sen sijaan tietää, että ikävät ihmiset ottavat ne traumaattiset kokemukset lyömäaseekseen, jos niistä erehtyy jotain mainitsemaan. Sen jälkeen kaikki selitetäänkin, sillä että joku on traumatisoitunut.
"Ei oteta sitä mukaan kun se on raskasta seuraa. Ai nyt se suuttui ulossulkemisesta? Johtuu varmaan siitä kun se on traumatisoitunut, ei suinkaan siitä että suljimme sen ulos yhteisistä jutuista."
Yleensä avoimuus johtaa vain uudelleen traumatisoitumiseen, tämä on iso riski myös terveydenhuollossa kun ammatillinen osaaminen traumoista on heikkoa.
Kommentit (494)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on ihan helvetin sama mitä se mielestäsi kertoo, kunhan saan tehdä työni rauhassa. En ole töissä poseeraamassa sinulle.
Aika ikävältä vaikutat työkaverina reagointisi perusteella, yleensä noin aggressiiviset ihmiset puolustuskannalla ovat niitä vaikeita ihmisiä. Mutta jos alallasi siitä on hyötyä niin mikäs siinä, toivottavasti kukaan ei tosiaan tule sulle avautumaan mistään asioistaan.
Toivottavasti tosiaan. Sinulle taitaa olla aika vaikea pala ettei jokainen työkaveri halua avautumistasi. Minulle on ihan positiivinen asia jos pidät minua pelottavana ja pidät etäisyyttä.
Ei ole vaikea pala ja olen elämäni aikana oppinut pysymään kaukana kaltaisistasi, usko pois. Pelottava on vähän huono sana, pikemminkin luotaantyöntävä sopisi.
Olet ihminen joka valitsee kutsua tuntemattomia luotaantyöntäviksi jos he eivät halua toimia terapeuttinasi työaikana. Onnea valitsemallasi tiellä. Todella harmi ettei noin herttaisen tapauksen kanssa pääse kuulemaan hänen traumakokemuksiaan työajalla, kyllähän tässä itsekin joutuu itkua pidättelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikeassa tilanteessa yksi suurin tukeni oli eräs kollega. Mutta en tietenkään olettanut mitään sellaista, työkaverilla ei ole mitään velvollisuutta tukea minua. Puhuin hänelle vain koska hän itse aktiivisesti rohkaisi siihen ja järjesti ajan ja paikan toimiston ulkopuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko ikävät ihmiset kaikki turvattomassa ympäristössä kasvaneita?
Oletko sinä?
Kasvuympäristöni ei ollut turvaton ja minulla on normaali, hyvä itsetunto, joten minulla ei ole tarvetta olla ilkeä kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on ihan helvetin sama mitä se mielestäsi kertoo, kunhan saan tehdä työni rauhassa. En ole töissä poseeraamassa sinulle.
Aika ikävältä vaikutat työkaverina reagointisi perusteella, yleensä noin aggressiiviset ihmiset puolustuskannalla ovat niitä vaikeita ihmisiä. Mutta jos alallasi siitä on hyötyä niin mikäs siinä, toivottavasti kukaan ei tosiaan tule sulle avautumaan mistään asioistaan.
Toivottavasti tosiaan. Sinulle taitaa olla aika vaikea pala ettei jokainen työkaveri halua avautumistasi. Minulle on ihan positiivinen asia jos pidät minua pelottavana ja pidät etäisyyttä.
Ei ole vaikea pala ja olen elämäni aikana oppinut pysymään kaukana kaltaisistasi, usko pois. Pelottava on vähän huono sana, pikemminkin luotaantyöntävä sopisi.
Olet ihminen joka valitsee kutsua tuntemattomia luotaantyöntäviksi jos he eivät halua toimia terapeuttinasi työaikana. Onnea valitsemallasi tiellä. Todella harmi ettei noin herttaisen tapauksen kanssa pääse kuulemaan hänen traumakokemuksiaan työajalla, kyllähän tässä itsekin joutuu itkua pidättelemään.
Niin, se on sinun näkökulmasi. Niinkuin sanoin, tunnen kaltaisesi ja en ole yllättynyt kommentistasi.
Vierailija kirjoitti:
Vaikeassa tilanteessa yksi suurin tukeni oli eräs kollega. Mutta en tietenkään olettanut mitään sellaista, työkaverilla ei ole mitään velvollisuutta tukea minua. Puhuin hänelle vain koska hän itse aktiivisesti rohkaisi siihen ja järjesti ajan ja paikan toimiston ulkopuolelle.
Todella hienosti toimittu häneltä, kyllä jotkut työkaverit haluavat että kollegatkin kokee olonsa turvalliseksi töissä ja yksin ei tarvitse pärjätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on ihan helvetin sama mitä se mielestäsi kertoo, kunhan saan tehdä työni rauhassa. En ole töissä poseeraamassa sinulle.
Aika ikävältä vaikutat työkaverina reagointisi perusteella, yleensä noin aggressiiviset ihmiset puolustuskannalla ovat niitä vaikeita ihmisiä. Mutta jos alallasi siitä on hyötyä niin mikäs siinä, toivottavasti kukaan ei tosiaan tule sulle avautumaan mistään asioistaan.
Toivottavasti tosiaan. Sinulle taitaa olla aika vaikea pala ettei jokainen työkaveri halua avautumistasi. Minulle on ihan positiivinen asia jos pidät minua pelottavana ja pidät etäisyyttä.
Ei ole vaikea pala ja olen elämäni aikana oppinut pysymään kaukana kaltaisistasi, usko pois. Pelottava on vähän huono sana, pikemminkin luotaantyöntävä sopisi.
Olet ihminen joka valitsee kutsua tuntemattomia luotaantyöntäviksi jos he eivät halua toimia terapeuttinasi työaikana. Onnea valitsemallasi tiellä. Todella harmi ettei noin herttaisen tapauksen kanssa pääse kuulemaan hänen traumakokemuksiaan työajalla, kyllähän tässä itsekin joutuu itkua pidättelemään.
Niin, se on sinun näkökulmasi. Niinkuin sanoin, tunnen kaltaisesi ja en ole yllättynyt kommentistasi.
Voit toki kutsua näkökulmaksi sitä kun toinen kertoo mitä juuri teit ja et pidä kuulemastasi. Siitä vaan työkaverille itkemään uutta traumaasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on ihan helvetin sama mitä se mielestäsi kertoo, kunhan saan tehdä työni rauhassa. En ole töissä poseeraamassa sinulle.
Aika ikävältä vaikutat työkaverina reagointisi perusteella, yleensä noin aggressiiviset ihmiset puolustuskannalla ovat niitä vaikeita ihmisiä. Mutta jos alallasi siitä on hyötyä niin mikäs siinä, toivottavasti kukaan ei tosiaan tule sulle avautumaan mistään asioistaan.
Toivottavasti tosiaan. Sinulle taitaa olla aika vaikea pala ettei jokainen työkaveri halua avautumistasi. Minulle on ihan positiivinen asia jos pidät minua pelottavana ja pidät etäisyyttä.
Ei ole vaikea pala ja olen elämäni aikana oppinut pysymään kaukana kaltaisistasi, usko pois. Pelottava on vähän huono sana, pikemminkin luotaantyöntävä sopisi.
Olet ihminen joka valitsee kutsua tuntemattomia luotaantyöntäviksi jos he eivät halua toimia terapeuttinasi työaikana. Onnea valitsemallasi tiellä. Todella harmi ettei noin herttaisen tapauksen kanssa pääse kuulemaan hänen traumakokemuksiaan työajalla, kyllähän tässä itsekin joutuu itkua pidättelemään.
Ihmeellinen into sinulla on hakeutua kallisarvoisena aikanasi vauvapalstalle, vaikka niin paljon tuntemattomien ongelmat ärsyttävät.
Miksi? Nautitko jotenkin kuitenkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työpaikalla on tarkoitus keskittyä työntekoon. Työnantajaa kiinnostaa, että työntekijät saavat tulosta aikaan. Silloin yritys menestyy ja siellä työskentelevillä on työtä jatkossakin.
Työntekijöissä on erilaisia ihmisiä. Se pitää vaan hyväksyä. Kenenkään kanssa ei tarvi olla sydänystävä, mutta yhteistyön on hyvä sujua. Kannattaa luovia ja välttää riitaa ja keskittyä työhön. Työyhteisössä pitää käyttää pelisilmää. Se ei ole terapiakeskus, jossa ryhdytään omia ongelmia ratkomaan. Apu täytyy löytyä muualta. Kaikissa yhteisöissä on sosiaalisia paineita ja kiusaamista. Sitä joutuu ehkä vaan kestämään. Sekin voi olla osa toipumista, että siihen opettelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeassa tilanteessa yksi suurin tukeni oli eräs kollega. Mutta en tietenkään olettanut mitään sellaista, työkaverilla ei ole mitään velvollisuutta tukea minua. Puhuin hänelle vain koska hän itse aktiivisesti rohkaisi siihen ja järjesti ajan ja paikan toimiston ulkopuolelle.
Todella hienosti toimittu häneltä, kyllä jotkut työkaverit haluavat että kollegatkin kokee olonsa turvalliseksi töissä ja yksin ei tarvitse pärjätä.
Sinä muotoilet asian kummallisesti. Hän toimi kaikkien odotusten yli ja saat kuulostamaan kuin pitäisi uhriutua siitä jos joku toimii toisella tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on ihan helvetin sama mitä se mielestäsi kertoo, kunhan saan tehdä työni rauhassa. En ole töissä poseeraamassa sinulle.
Aika ikävältä vaikutat työkaverina reagointisi perusteella, yleensä noin aggressiiviset ihmiset puolustuskannalla ovat niitä vaikeita ihmisiä. Mutta jos alallasi siitä on hyötyä niin mikäs siinä, toivottavasti kukaan ei tosiaan tule sulle avautumaan mistään asioistaan.
Toivottavasti tosiaan. Sinulle taitaa olla aika vaikea pala ettei jokainen työkaveri halua avautumistasi. Minulle on ihan positiivinen asia jos pidät minua pelottavana ja pidät etäisyyttä.
Ei ole vaikea pala ja olen elämäni aikana oppinut pysymään kaukana kaltaisistasi, usko pois. Pelottava on vähän huono sana, pikemminkin luotaantyöntävä sopisi.
Olet ihminen joka valitsee kutsua tuntemattomia luotaantyöntäviksi jos he eivät halua toimia terapeuttinasi työaikana. Onnea valitsemallasi tiellä. Todella harmi ettei noin herttaisen tapauksen kanssa pääse kuulemaan hänen traumakokemuksiaan työajalla, kyllähän tässä itsekin joutuu itkua pidättelemään.
Ihmeellinen into sinulla on hakeutua kallisarvoisena aikanasi vauvapalstalle, vaikka niin paljon tuntemattomien ongelmat ärsyttävät.
Miksi? Nautitko jotenkin kuitenkin?
Kuvitteletko raasu että täällä keskustelee yksi ihminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on ihan helvetin sama mitä se mielestäsi kertoo, kunhan saan tehdä työni rauhassa. En ole töissä poseeraamassa sinulle.
Aika ikävältä vaikutat työkaverina reagointisi perusteella, yleensä noin aggressiiviset ihmiset puolustuskannalla ovat niitä vaikeita ihmisiä. Mutta jos alallasi siitä on hyötyä niin mikäs siinä, toivottavasti kukaan ei tosiaan tule sulle avautumaan mistään asioistaan.
Toivottavasti tosiaan. Sinulle taitaa olla aika vaikea pala ettei jokainen työkaveri halua avautumistasi. Minulle on ihan positiivinen asia jos pidät minua pelottavana ja pidät etäisyyttä.
Ei ole vaikea pala ja olen elämäni aikana oppinut pysymään kaukana kaltaisistasi, usko pois. Pelottava on vähän huono sana, pikemminkin luotaantyöntävä sopisi.
Olet ihminen joka valitsee kutsua tuntemattomia luotaantyöntäviksi jos he eivät halua toimia terapeuttinasi työaikana. Onnea valitsemallasi tiellä. Todella harmi ettei noin herttaisen tapauksen kanssa pääse kuulemaan hänen traumakokemuksiaan työajalla, kyllähän tässä itsekin joutuu itkua pidättelemään.
Niin, se on sinun näkökulmasi. Niinkuin sanoin, tunnen kaltaisesi ja en ole yllättynyt kommentistasi.
Voit toki kutsua näkökulmaksi sitä kun toinen kertoo mitä juuri teit ja et pidä kuulemastasi. Siitä vaan työkaverille itkemään uutta traumaasi.
Jatkat vielä? No, se on sinun näkökulmasi terapeuttina olosta jos ei voi vain olla... ymmärtäväinen kollega ja ihminen toiselle paikassa, jossa vietetään kuitenkin puolet päivästä. Mutta kuten sanoin, ei jokaisen tarvitsekaan haluta kuulla yhtään mitään, kaikki ei vain heti tunnista tällaisia ihmisiä kenelle ei kannattaisi puhua mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle kävi ihan hiljattain niin, että olin harrastuskavereiden seurassa kun oli ollut raskas viikko takana. Eräs tilanne tuntui todella pahalta ja henkilökohtaiselta- ylireagoin siihen loukkaantumalla asiasta vaikka en usko harrastuskaverin tarkoittaneen sitä.
Pyysin harrastuskaverilta anteeksi ja taustoitin asiaa avaamalla lyhyesti miksi olin siinä tunnetilassa. Huomasin että tuo kaveri oli niin järkyttynyt kuulemastaan ettei hän halunnut kuulla lisää. Tuon jälkeen ei puhuttu asiasta ja lopulta odotin vain pääseväni yksin johonkin itkemään.
Tällä nyt avaan sitä, että joskus joku tilanne vaatii hiukan taustaa ja olisi ollut typerää jättää kertomatta. Kerroin kuitenkin vain pintapuolisesti ja toinen osapuoli oli silti hyvin järkyttynyt.
Muut seurueessa huomasivat minun olevan ehkä vaan vaisu, joka ei ole minulle tyypillistä.
Koetko siis taustojen avaamisen parantaneen tilannetta? Vaikuttiko se jotenkin toisen suhtautumiseen seuraavilla harrastuskerroilla?
En avaa tässä mutta silloinen tilanne todellakin vaati hiukan avaamista enkä kertonut muuta kuin välttämättömän noin parissa minuutissa. Tuon henkilön osalta asiasta mielestäni oli apua mutta kerron tämän siksi, että oma puhumisen tarpeeni olisi ollut suurempi ja laajempi mutta halusin säästää tuota henkilöä ja jätin kertomisen sikseen.
Varmasti fiksua olla avautumatta kovin laajasti jos näkee jonkun olevan kuulemastaan järkyttynyt.
Tässä oli kysymyksessä harrastuskaveri. Mutta mitä pitää tehdä silloin jos kuulemastaan järkyttynyt henkilö onkin anmattiauttaja?
Pitääkö asiakkaan silloin lopettaa puhuminen ja alkaa lohduttaa itkevää psykoterapeuttia vai voiko ajatella että kerron nyt tämän silti reaktiosta huolimatta, ammattilaisella varmaan on välineet jälkikäteen työstää kuulemaansa?
Aina tällaisissa tilanteissa ammattiauttaja ei välttämättä kykene pysymään roolissaan, jos jotain omia kipeitä muistoja vaikuttaa tulevan mieleen.
Mutta ei se ole asiakkaallekaan mikään helppo tilanne, jos terapeutti alkaa esimerkiksi udella asiattomasti vaikean kokemuksen yksityiskohdista helpottaakseen omaa oloaan.
Kerran sivuutin hoitajan kyyneleet, kun olin hämmentynyt. Vaikutti että hänellä oli ajatukset jossain omissa ongelmissaan. En tiedä olisiko pitänyt alkaa lohduttaa, mutta en toisaalta halunnut alleviivata sitä, että olen huomannut tilanteen menneen asiakkaan näkökulmasta erikoiseen suuntaan.
Taisin sitten vaihtaa vain johonkin kevyempään aiheeseen ja vähän ajan päästä hoitajan käytös muuttui normaalimmaksi. Ehkä oli tyly, mutta ei tällaisen varalle asiakkaita etukäteen ohjeisteta mitenkään.
Tämä ei liittynyt mitenkään tuohon jossa alunperin kerroin nopeasti avanneeni harrastuskaverille tilannettani välttämättömän verran. Pidetään nämä ketjut erillään toisistaan, kun joku jo ehti ymmärtää väärin, että harrastuskaverini olisi ollut joku ammattiauttaja. Ei siis ole ja puhutaan nyt kahdesta eri tapauksesta sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeassa tilanteessa yksi suurin tukeni oli eräs kollega. Mutta en tietenkään olettanut mitään sellaista, työkaverilla ei ole mitään velvollisuutta tukea minua. Puhuin hänelle vain koska hän itse aktiivisesti rohkaisi siihen ja järjesti ajan ja paikan toimiston ulkopuolelle.
Todella hienosti toimittu häneltä, kyllä jotkut työkaverit haluavat että kollegatkin kokee olonsa turvalliseksi töissä ja yksin ei tarvitse pärjätä.
Sinä muotoilet asian kummallisesti. Hän toimi kaikkien odotusten yli ja saat kuulostamaan kuin pitäisi uhriutua siitä jos joku toimii toisella tavalla.
Sinun tulkinnassasi ja muotoilussa ei olekaan mitään outoa ei....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on ihan helvetin sama mitä se mielestäsi kertoo, kunhan saan tehdä työni rauhassa. En ole töissä poseeraamassa sinulle.
Aika ikävältä vaikutat työkaverina reagointisi perusteella, yleensä noin aggressiiviset ihmiset puolustuskannalla ovat niitä vaikeita ihmisiä. Mutta jos alallasi siitä on hyötyä niin mikäs siinä, toivottavasti kukaan ei tosiaan tule sulle avautumaan mistään asioistaan.
Toivottavasti tosiaan. Sinulle taitaa olla aika vaikea pala ettei jokainen työkaveri halua avautumistasi. Minulle on ihan positiivinen asia jos pidät minua pelottavana ja pidät etäisyyttä.
Ei ole vaikea pala ja olen elämäni aikana oppinut pysymään kaukana kaltaisistasi, usko pois. Pelottava on vähän huono sana, pikemminkin luotaantyöntävä sopisi.
Olet ihminen joka valitsee kutsua tuntemattomia luotaantyöntäviksi jos he eivät halua toimia terapeuttinasi työaikana. Onnea valitsemallasi tiellä. Todella harmi ettei noin herttaisen tapauksen kanssa pääse kuulemaan hänen traumakokemuksiaan työajalla, kyllähän tässä itsekin joutuu itkua pidättelemään.
Niin, se on sinun näkökulmasi. Niinkuin sanoin, tunnen kaltaisesi ja en ole yllättynyt kommentistasi.
Voit toki kutsua näkökulmaksi sitä kun toinen kertoo mitä juuri teit ja et pidä kuulemastasi. Siitä vaan työkaverille itkemään uutta traumaasi.
Jatkat vielä? No, se on sinun näkökulmasi terapeuttina olosta jos ei voi vain olla... ymmärtäväinen kollega ja ihminen toiselle paikassa, jossa vietetään kuitenkin puolet päivästä. Mutta kuten sanoin, ei jokaisen tarvitsekaan haluta kuulla yhtään mitään, kaikki ei vain heti tunnista tällaisia ihmisiä kenelle ei kannattaisi puhua mitään.
Kuulostat todella raskaalta työkaverilta. Mistähän tuollainen tarve uhriutumiseen kumpuaa?
Olen itse traumataustainen henkilö ja olen sitä mieltä, että se on trauman jatkamista, jos helposti kaikille puhuu taustastaan. Silloin ihminen itse ei osaa vielä suojella itseään ihmisiltä, joka vain jatkaa ongelmaa. Eli liian nopea avautuminen, ihmiselle jota et aidosti tunne on trauman toistamista.
Jos sitä ei ole vielä hyväksynyt, ettei kaikkille sovi asiaa kertoa, on huono juttu. Toiset ovat sellaisia, että ne käyttää asiaa hyväkseen. Tosin siihen en usko, että he ovat niitä, jotka ovat hyvistä taustoista, vaan jotain trauman nekin käytöksellään purkavat. Mua jopa suututtaa jos mulle avaudutaan liian nopeasti, ihan siksi, että mun tekisi mieli huutaa sille ihmiselle, että suojaa nyt itsesi, et tunne vielä minua! Koskaan en tosin vastaan traumoja käyttäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko ikävät ihmiset kaikki turvattomassa ympäristössä kasvaneita?
Oletko sinä?
Kasvuympäristöni ei ollut turvaton ja minulla on normaali, hyvä itsetunto, joten minulla ei ole tarvetta olla ilkeä kenellekään.
Ikävä ihminen ja ilkeys eivät ole synonyymejä. Voit kokea ikäväksi vaikkapa hyvin erilaiset arvot omaavan ihmisen ilman että hän on varsinaisesti ilkeä. Sivusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle kävi ihan hiljattain niin, että olin harrastuskavereiden seurassa kun oli ollut raskas viikko takana. Eräs tilanne tuntui todella pahalta ja henkilökohtaiselta- ylireagoin siihen loukkaantumalla asiasta vaikka en usko harrastuskaverin tarkoittaneen sitä.
Pyysin harrastuskaverilta anteeksi ja taustoitin asiaa avaamalla lyhyesti miksi olin siinä tunnetilassa. Huomasin että tuo kaveri oli niin järkyttynyt kuulemastaan ettei hän halunnut kuulla lisää. Tuon jälkeen ei puhuttu asiasta ja lopulta odotin vain pääseväni yksin johonkin itkemään.
Tällä nyt avaan sitä, että joskus joku tilanne vaatii hiukan taustaa ja olisi ollut typerää jättää kertomatta. Kerroin kuitenkin vain pintapuolisesti ja toinen osapuoli oli silti hyvin järkyttynyt.
Muut seurueessa huomasivat minun olevan ehkä vaan vaisu, joka ei ole minulle tyypillistä.
Koetko siis taustojen avaamisen parantaneen tilannetta? Vaikuttiko se jotenkin toisen suhtautumiseen seuraavilla harrastuskerroilla?
En avaa tässä mutta silloinen tilanne todellakin vaati hiukan avaamista enkä kertonut muuta kuin välttämättömän noin parissa minuutissa. Tuon henkilön osalta asiasta mielestäni oli apua mutta kerron tämän siksi, että oma puhumisen tarpeeni olisi ollut suurempi ja laajempi mutta halusin säästää tuota henkilöä ja jätin kertomisen sikseen.
Varmasti fiksua olla avautumatta kovin laajasti jos näkee jonkun olevan kuulemastaan järkyttynyt.
Tässä oli kysymyksessä harrastuskaveri. Mutta mitä pitää tehdä silloin jos kuulemastaan järkyttynyt henkilö onkin anmattiauttaja?
Pitääkö asiakkaan silloin lopettaa puhuminen ja alkaa lohduttaa itkevää psykoterapeuttia vai voiko ajatella että kerron nyt tämän silti reaktiosta huolimatta, ammattilaisella varmaan on välineet jälkikäteen työstää kuulemaansa?
Aina tällaisissa tilanteissa ammattiauttaja ei välttämättä kykene pysymään roolissaan, jos jotain omia kipeitä muistoja vaikuttaa tulevan mieleen.
Mutta ei se ole asiakkaallekaan mikään helppo tilanne, jos terapeutti alkaa esimerkiksi udella asiattomasti vaikean kokemuksen yksityiskohdista helpottaakseen omaa oloaan.
Kerran sivuutin hoitajan kyyneleet, kun olin hämmentynyt. Vaikutti että hänellä oli ajatukset jossain omissa ongelmissaan. En tiedä olisiko pitänyt alkaa lohduttaa, mutta en toisaalta halunnut alleviivata sitä, että olen huomannut tilanteen menneen asiakkaan näkökulmasta erikoiseen suuntaan.
Taisin sitten vaihtaa vain johonkin kevyempään aiheeseen ja vähän ajan päästä hoitajan käytös muuttui normaalimmaksi. Ehkä oli tyly, mutta ei tällaisen varalle asiakkaita etukäteen ohjeisteta mitenkään.
Tämä ei liittynyt mitenkään tuohon jossa alunperin kerroin nopeasti avanneeni harrastuskaverille tilannettani välttämättömän verran. Pidetään nämä ketjut erillään toisistaan, kun joku jo ehti ymmärtää väärin, että harrastuskaverini olisi ollut joku ammattiauttaja. Ei siis ole ja puhutaan nyt kahdesta eri tapauksesta sekaisin.
Täällä keskustelu on samanlaista kuin tosielämässä. Asiat menevät sekaisin ja moni luulee suurimman osan kommenteista olevan ap:n. Ei tuo vain toimi niin että jonkun ketjun tai sen langan voisi jotenkin varata tietylle aiheelle. Kaikki on pelkkää raakamateriaalia, josta voi kehittyä ihan mitä vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on ihan helvetin sama mitä se mielestäsi kertoo, kunhan saan tehdä työni rauhassa. En ole töissä poseeraamassa sinulle.
Aika ikävältä vaikutat työkaverina reagointisi perusteella, yleensä noin aggressiiviset ihmiset puolustuskannalla ovat niitä vaikeita ihmisiä. Mutta jos alallasi siitä on hyötyä niin mikäs siinä, toivottavasti kukaan ei tosiaan tule sulle avautumaan mistään asioistaan.
Toivottavasti tosiaan. Sinulle taitaa olla aika vaikea pala ettei jokainen työkaveri halua avautumistasi. Minulle on ihan positiivinen asia jos pidät minua pelottavana ja pidät etäisyyttä.
Ei ole vaikea pala ja olen elämäni aikana oppinut pysymään kaukana kaltaisistasi, usko pois. Pelottava on vähän huono sana, pikemminkin luotaantyöntävä sopisi.
Olet ihminen joka valitsee kutsua tuntemattomia luotaantyöntäviksi jos he eivät halua toimia terapeuttinasi työaikana. Onnea valitsemallasi tiellä. Todella harmi ettei noin herttaisen tapauksen kanssa pääse kuulemaan hänen traumakokemuksiaan työajalla, kyllähän tässä itsekin joutuu itkua pidättelemään.
Niin, se on sinun näkökulmasi. Niinkuin sanoin, tunnen kaltaisesi ja en ole yllättynyt kommentistasi.
Voit toki kutsua näkökulmaksi sitä kun toinen kertoo mitä juuri teit ja et pidä kuulemastasi. Siitä vaan työkaverille itkemään uutta traumaasi.
Jatkat vielä? No, se on sinun näkökulmasi terapeuttina olosta jos ei voi vain olla... ymmärtäväinen kollega ja ihminen toiselle paikassa, jossa vietetään kuitenkin puolet päivästä. Mutta kuten sanoin, ei jokaisen tarvitsekaan haluta kuulla yhtään mitään, kaikki ei vain heti tunnista tällaisia ihmisiä kenelle ei kannattaisi puhua mitään.
Kuulostat todella raskaalta työkaverilta. Mistähän tuollainen tarve uhriutumiseen kumpuaa?
Et ole pelottava vaikka kuinka yrität kiusata. Kuten sanoin, tunnen kaltaisesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeassa tilanteessa yksi suurin tukeni oli eräs kollega. Mutta en tietenkään olettanut mitään sellaista, työkaverilla ei ole mitään velvollisuutta tukea minua. Puhuin hänelle vain koska hän itse aktiivisesti rohkaisi siihen ja järjesti ajan ja paikan toimiston ulkopuolelle.
Todella hienosti toimittu häneltä, kyllä jotkut työkaverit haluavat että kollegatkin kokee olonsa turvalliseksi töissä ja yksin ei tarvitse pärjätä.
Kaveri järjesti paikan kuunnella työpaikan ulkopuolella.
Miten se siis liittyy työpaikalla työaikana parkumiseen ja työkavereiden pitämiseen roskatunkiona
Ei ole vaikea pala ja olen elämäni aikana oppinut pysymään kaukana kaltaisistasi, usko pois. Pelottava on vähän huono sana, pikemminkin luotaantyöntävä sopisi.