Millä tavalla me 80-90-luvun vanhemmat kasvatettiin aivan väärin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon piti huolehtia omista vanhemmista jo nuorella iällä, ja pärjätä omillaan. Tyypillinen skenaario tavallisena arki-iltana: olet mennyt harrastukseen tai kaverin kanssa jonnekin kaupungille, etukäteen sovittu vanhempien kanssa että tulevat hakemaan siihen ja siihen aikaan. Tämä ei lopulta onnistunut, koska vanhemmat olivat päättäneet juoda "pari kaljaa" illan aikana, eivätkä voineet siis ajaa autoa. Jos bussi ei kulkenut, piti kävellä useita kilometrejä tai pyytää kyytiä, joskus liftaten. Vanhempia ei juurikaan kiinnostanut, että heidän lapsensa on pummannut kyytiä tuntemattomilta. Vähän sellaista lintukotoajattelua, ettei mitään pahaa kuitenkaan sattuisi. No, onneksi ei sattunut.

Myös vanhempien järjestämät ryyppäjäiset kavereilleen oli tavallisia. Totuin siihen, että näitä kavereita hengasi kotonani pitkään yöhön huudattamassa musiikkia niin, etten voinut nukkua. Usein kuului tappelemisen ääniä. Kun tuli hiljaisuus, mielen valtasi rauha. Aamulla heräsin aikaisemmin kuin vanhempani siivoamaan keittiötä, jossa haisi viina ja kalja. Vähän vanhempana pääsin yökylään kavereille viikonlopuksi, niin ei tarvinnut katsoa tuota. Olin kateellinen, koska kavereiden perheessä saunottiin, syötiin ja katsottiin telkkaria yhdessä.

Aamulla heräsin aikaisemmin kuin vanhempani siivoamaan keittiötä, jossa haisi viina ja kalja. Vähän vanhempana pääsin yökylään kavereille viikonlopuksi, niin ei tarvinnut katsoa tuota. Olin kateellinen, koska kavereiden perheessä saunottiin, syötiin ja katsottiin telkkaria yhdessä.

Miten tämä viina ja kalja kelpaa esimerkiksi 90-lukulaisesta kasvatuksesta, kun kaverin perheessä saunottiin ja syötiin yhdessä. Kumpi näistä edustaa 90-luvun vanhempia?

Tuo viina ja kalja olivat vakio. Nuo yhteistä aikaa viettävät perheet olivat hyvätuloisia eliittiperheitä, mutta vähemmistössä. Ja tästä on vielä varsinaiset alkoholistiperheet erikseen, joissa oikeasti asiat olivat huonosti.

Ei tässä keskustelussa ole mitään järkeä kun alkkisten lapset tulee tänne esittämään omaa kieltämättä traagista perhehistoriaansa yleisenä totuutena. Alkkisten perheet ovat kärsineet jokaikisenä vuosikymmeninä maailman alusta maailman tappiin.

Tämä kertoo vain siitä, kuinka yleistä alkoholismi oli. Muiden luonnevikojen ohella. Älkää boomerit yhtään selitelkö. 

Jos elää juoppoympäristössä tai juopposuvussa ei tietysti tunne yhtään asioistansa huolehtinutta raitista"boomeria.: 

Tietysti ongelmansa yleistäminen sitten  jotenkin helpottaa.

Auki on 2014 aloitettu keskustelu boomereiden huonoudesta vanhempina. Samat ihmiset samoja tarinoitaan kirjoittavat vielä tänä vuonna. 

Omat lapset syntyi 90-luvun alussa ja minäkin luin huolella kaikki Kaksplussat heti raskauden alettua. Luin myös muuta lasten kasvatukseen liittyvää kirjallisuutta. Koetin tehdä eri tavalla ne asiat, jotka omasta mielestä oli väärin omassa lapsuudessa. Ihan varmasti on jotain, jota en itse osannut ajatella ja joka on omien lasten mielestä väärin tehty.

Minä kuulin tänä kesänä yli kolmekymppiseltä lapseltani, miten hän inhosi kesäleiriä ja ihmetteli, miksi hänen oli pakko sinne mennä. Eihän ekaluokalta päässyttä voinut jättää työpäivien ajasi yksin kotiin, luulin myös, että siellä on kavereita ja kivaa tekemistä. Toivottavasti lapsi ei saanut kovin pahaa traumaa.

Olen syntynyt -78. Minulla vanhemmat ovat valittaneet 1kg painonnoususta ja 'kuinka ei voi syödä kun lihoo'. Tätä kuulin koko lapsuuden. Myös ainoa oikea sää oli hellesää ja ampiaisia ei saanut pelätä. Myöskin toisten painoa kommentoitiin. Kaikkia arvosteltiin ja tuntemattomille ihmisille piti olla aina ystävällinen. Jos oven takana oli joku myyjä niin suorastaan juoksetteen avaamaan ja ohjeena oli kun nuorena 14-20v lähdin bilettään että "ole sitten varovainen,ei saa puhua mitään jos joku tulee puhumaan. Siirtyy vaan pois". "On väärin haastaa tuollaisissa tilanteissa riitaa"

Jokainen sukupolvi tekee omat virheensä. Kun jotakin varoo tekemästä, pukkaa tekemään uusia virheitä. Jos luulee olevansa virheetön, ei ole vielä oppinut tuntemaan itseään. Ihmisen sydän on pimein paikka maailmassa. 

Aika paljon itsekseen sai olla, sisarukset ja serkut katsoivat toistensa perään. Yläasteella muistan että saatoin olla viikonkin yksin kotona joskus 14-vuotiaana, kun vahemmat lähtivät yhtäkkiä ulkomaille kahdestaan. Kyllä sitä pärjäsi, nykyään hyvä jos tuon ikäinen pääsee edes yökylään kavereille viikonloppuna.

Vierailija kirjoitti:

Me milleniaalit kärsimme omien vanhempiemme mukana tuomasta sota-ajan traumoista isovanhemmilta perittynä. Näin minä näen sen... Eikä elämä ole ollut helppoa kun olemme tavallaan eläneet montakin murrosvaihetta tässä oman elämämme aikana.

Näin on, suomalaisia kuormittavat yhä sodan traumat. Myös 1920-luvun laman vaikutukset ovat saattanut kulkea neljänteen polveen: isoisoisä teki konkurssin ja ilmeisesti itsemurhan, isoisä alkoholisoitui, isä oli väkivaltainen ja myös pojasta tuli väkivaltainen.

1982 syntynyt. Ei puhuttu vaikeista asioista eikä tunteista ja alkoholia käytettiin, nämä pahimmat. Aikuisena harmittanut todella paljon, että ei myöskään tarjottu mahdollisuutta johonkin harrastukseen, jossa olisi ollut muitakin lapsia, esim. partio tai 4H olisi ollut huippu mutta enpä niistä tiennyt.

Lasten kasvatuksessa on kokoajan lisääntynyt lasten pumpulissa kasvattaminen.. Mitään pahaa ei voi lapselle sattua, ei saa olla mitään ikävää jne.. Tietysti poikkeuksia on kasvatuksessa, mutta tähän suuntaan ollaan kokoajan menossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuisilla oli aina oletus, että asiat pitäisi vain osata ilman opettamista. Jos ei osannut tai tiennyt, nolattiin ja haukuttiin. Muistan, miten oikein koko suku päivitteli ja naureskeli ruokapöydässä, kun en pikkulapsena tiennyt mikä ohjelma tiskikoneessa kuului laittaa päälle. Mutta äitini ei koskaan ollut tätä minulle näyttänyt, olisin varmasti tiennyt jos olisi. Jos taas menin ominpäin tekemään jotain, tuli huudot koska olin tehnyt asioita väärin. Kaikki asiat siis opittiin näin erehdyksen kautta.

Edelleen työelämässä minulla on vaikeuksia kysyä neuvoa, koska en ole varma, pitäisikö minun vai tietää jokin asia perehdyttämättä. Yritän siis pärjätä mahdollisimman paljon itse, ilman apua.

Muistan varmaan kuolemaani saakka kun kysyin että miksi Toyota lausutaan "tojota" eikä "toyota". Voi sitä naurua! Hahahha hhahah! HAHAHAH! AIjai. Kukaan ei kerro. Mutta tämä kysymykseni kyllä kerrotaan. Moneen otteeseen ja vaikka missä. Oli siinä 4-5v lapsella aika hankala tulla nolatuksi jostain tosi pahasti, mitä ei mitenkään ymmärtänyt. 

 

Nykyään pidän tarkkaan huolta, että vastaan jokaiseen lapsen kysymykseen kunnioittavasti. 

Tämä. Lasten tietämättömyydelle (yritykselle oppia ja ottaa selvää) naurettiin. Telkkarissakin oli joku ohjelma, missä naurettiin lasten sanomille asioille.

 

Myös lasten ulkonäölle naurettiin. Muistan, kun serkullani oli sellainen ihan kauhea pottamallin paksu etutukka, jonka hänen äitinsä pakolla leikkasi keittiösaksilla ihan vinoon ja sitten sukulaiset nauroivat sille porukalla ääneen. Myös lasten kehoja ja painoa kommentoitiin ihan kamalalla tavalla.

 

Monella 80-luvulla syntyneellä kaverillani (naisilla) on myös kokemuksia siitä, että kun menivät kertomaan äidilleen alkaneista kuukautisista, niin reaktio oli kiukkuinen "saat sitten itse pestä pikkarisi ja ostaa itse siteesi". Tällaista kokemusta oli myös sellaisilla naisilla, jotka kokivat äitinsä muutoin ihan järkeviksi ja pääosin turvallisiksi vanhemmiksi.

Tämä ja päti myös rintsikoiden hankintaan.

Mulla oli hyvä perhe ja äiti, mutta en saanut siteitä enkä rintsikoita. Vasta sitten, kun naapurinsetä sanoi äidille kahvipöydässä, että sen pitäis ostaa mulle rintsikoita, niin äiti kaivoi jostain kaapin periltä jotain mummon vanhoja, jotka oli ihan väärän kokosia ja kauheita. Vihaisena heitti ne päin näköä ja tiuski; no siinä on nyt sitte!

Ihan hiton noloa, mutta kiitos silti naapurinsedälle, koska muuten en olisi saanut niitäkään.

Minä en huomioinut lastani tarpeeksi, olin masentunut ja lääkitsin itseäni alkoholilla ja bentsoilla, siispä ei ole mitään yhteistä ny poikani kanssa. Harmittaa näin jälkikäteen mutta olin nuori ja tyhmä ja väärä mies, joka aiheutti masennustilanteeni.