Äitipuolena olen tahattomasti vedetty erityislapsen hoitokaruselliin. En tiedä jaksanko

Vierailija kirjoitti:

Ap ei ole mikään äitipuoli edes. Hän on lapsen isän puoliso. Lapsella on äitipuoli tai isäpuoli vain silloin, kun biologista vanhempaa ei ole ja vanhemmalla on uusi puoliso. 

Valitettavasti suomen kielen sana on äitipuoli. Minun miehelläni on lapsia ja minä olen kuulemma äitipuoli. Vaikka en ole lasten kanssa missään tekemisissä.

Siihenhän ne uusperheet kaamatuvat, kun sysätään vastuu sille uudelle puolisolle. Seurusteluaika menee hyvin ja kaikki tulee toimeen, kunnes se toinen alkaa siirtämään omaa vastuutaan sille uudelle puolisolle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei ole mikään äitipuoli edes. Hän on lapsen isän puoliso. Lapsella on äitipuoli tai isäpuoli vain silloin, kun biologista vanhempaa ei ole ja vanhemmalla on uusi puoliso. 

Valitettavasti suomen kielen sana on äitipuoli. Minun miehelläni on lapsia ja minä olen kuulemma äitipuoli. Vaikka en ole lasten kanssa missään tekemisissä.

Et ole äitipuoli. Olet isän uusi puoliso. Tämän voi korjata väärin sanojille. 

Jos et ole huoltaja, sinulla ei ole mitään velvollisuutta osallistua näihin palavereihin. Eri asia tietysti jos itse haluat, mutta näin ei ilmeisesti ole. Pidä puolesi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli samantyylinen tilanne. Ei ole enää, koska lapset kasvoi aikuisiksi. Tein selväksi miehelle ja tämän exälle, etten ole heidän lastenhoitajansa. Että hoidan omat lapseni ja sillä hyvä. Ruokaa toki teen koko porukalle ja joskus harvoin voin kuskata, mutta vain jos muut vaihtoehdot on katsottu. Miehellä on jonkin verran työmatkoja. Kerroin myös suoraan, että silloin lapsen tulee olla äidillään, koska en ole lapsen huoltaja. Miehen exällä on myös adhd ja sitä myöten kaikki unohtelu ja säätö on valitettavan tuttua. Sanoin suoraan sekä tälle exälle, että miehelleni, että jos he ei hoida jotain  niin se on voi voi, asia ei silti ole minun vastuullani. En siis muistutellut vaikka muistin. Miehen työmatkojen aikaan lapsi harvemmin pääsi harrastukseensa.

Tarinan opetus: Kukaan muu kuin sinä ei huolehdi jaksamisestasi. Sun pitää itse asettaa rajasi ja kertoa me selvästi. Olen monta kertaa tuntenut huonoa omaatuntoa siitä etren muistuttanut tai hoitanut, kun asiat jäi hoitamatta. Mutta silloin aina muistutan itseäni, että bonuslapsella on kaksi vanhempaa. Minun ensisijainen velvollisuuteni on omia lapsiani kohtaan. He tarvitsevat energiani. Miehen ex toki loukkaantui rajoistani. Silloin kannattaa muistaa vanha totuus: Jos joku loukkaantuu kun asetat rajasi, hän oli se joka hyötyi rajattomuudestasi.

tuo viimeinen lause on hieno!!

Perheessä ei pitäisi olla minun ja sinun lapsia, vaan niihin aikuisiin pitäisi aikuisten suhtautua yhteisinä lapsina jos ne yhteisessä kodissa aikaa viettävät. Nyt sitä ei omaa lasta rangaistiin hänen vanhempiensa takia.

Muistakaa, ette valitse vain puolisoa vaan siinä on koko paketti. Näin miehille toitotetaan kun niiden pitäisi treffailla porsinutta naarasta.

Kuulostaa aivan painajaiselta. En koskaan lähtisi tuollaiseen, en halua edes omia lapsia enkä todellakaan toisten lapsia elämääni. Miehesi taitaa pitää sinua vain varaäitinä, vaikka lapsen asiat eivät kuulu sinulle mitenkään. Suosittelen suhteesta lähtemistä, ei tuosta tule mitään ja tulevaisuudessa sinua vastuutetaan aina vain enemmän. 

Eli, jos muuttaa perheellinen kanssa yhteen, niin olettaa saavansa vain sen yhden aikuisen? Lapset ja ex heivataan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätä menemättä jos ei kiinnosta. Pahin seuraus on lasu ja huostaanotto. Mutta jossei lapsen asiat kiinnosta niin sehän on sinulle vapauttava tuomio.

Eihän ap:n vastuulla ole mikään lastensuojelu. Ap on vieras. 

Lapsi kasvaa ap:n kotona.

Mutta hän ei ole huoltaja. Ei hänellä ole oikeuksia tai velvollisuuksia. 

Lastensuojelu kertoo, minkälainen kodin pitää olla, miten monta ja minkälaisia aterioita lapselle pitää tarjota, mikä on lastensuojelun edellyttämä siisteystandardi, lapsen vaatteiden ja varusteiden minimitaso, jne. Äitipuoli alistuu tähän tai muuttaa pois.

Täh? Vanhemmat hoitavat lapsen tarpeet. 

Eli biologinen äiti tulee isän kotiin tekemään iltapalat ja -pesut, vaihtaa lakanat, pesee pyykkiä, tulee hoitamaan kun yöllä nousee kuume tai tulee vatsatauti ja kaikki on oksennuksesta?

Ei tule, vaan isä hoitaa nuo mainitsemasi asiat.

Millä vuosisadalla/-tuhannella sä elät?

Lasten asioiden hoito kuuluu hänen vanhemmilleen. Ottaisin asian puheeksi. Ei ole aloittajan tehtävä uuvuttaa itseään tuolla asialla, vaikka kyseessä on puolison lapsi. 
Eikä vanhempi voi vastuusta vetäytyä vaikka olisi ADHD. 
Toisaalta voi ottaa yhteyttä sosiaaliviranomaisiin ja kysyä apua ja neuvoja. 

Toisten ihmisten mukuloiden -vielä päästään sairaiden sellaisten - asioiden hoitaminen ei kuulu sinulle lainkaan, ap. Pidä puolesi.

En tiedä uusperhekuvioista omakohtaisesti mitään, mutta kuvittelisin, että lapselle olisi parasta se, että hänen lähipiirissään olevat aikuiset välittävät hänestä ja ovat kartalla, mitä tapahtuu. Tuntuu kovin kylmältä ja välinpitämättömältä tuo, että ei ole sinun lapsesi, ei kuulu sinulle, et hoida toisten lapsia. Oikeasti? Kuka haluaa elää sellaisessa perheessä, jossa toimitaan noin? Lapset kasvavat ja etääntyvät, jos kokevat, että he ovat vain heittopusseja ja riidan välikappaleita..

Sinuna ottaisin osaa niihin palavereihin, mutta olisin kuitenkin tiukkana vanhempien suuntaan, että turhanpäiväisen riitelyn ja säätämisen on kerta kaikkiaan  loputtava. Heidän on saatava asiat sovittua keskenään, vaikka kuinka tekisi mieli haukkua ja panetella, koska se kaikki kääntyy heitä vastaan lopulta. Sinun roolisi olisi olla yksi turvallinen aikuinen lisää lapsen elämässä, ei mikään kaiken aikaa saatavilla oleva vastuunkantaja, joka huolehtii kaikesta molempien vanhempien puolesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli samantyylinen tilanne. Ei ole enää, koska lapset kasvoi aikuisiksi. Tein selväksi miehelle ja tämän exälle, etten ole heidän lastenhoitajansa. Että hoidan omat lapseni ja sillä hyvä. Ruokaa toki teen koko porukalle ja joskus harvoin voin kuskata, mutta vain jos muut vaihtoehdot on katsottu. Miehellä on jonkin verran työmatkoja. Kerroin myös suoraan, että silloin lapsen tulee olla äidillään, koska en ole lapsen huoltaja. Miehen exällä on myös adhd ja sitä myöten kaikki unohtelu ja säätö on valitettavan tuttua. Sanoin suoraan sekä tälle exälle, että miehelleni, että jos he ei hoida jotain  niin se on voi voi, asia ei silti ole minun vastuullani. En siis muistutellut vaikka muistin. Miehen työmatkojen aikaan lapsi harvemmin pääsi harrastukseensa.

Tarinan opetus: Kukaan muu kuin sinä ei huolehdi jaksamisestasi. Sun pitää itse asettaa rajasi ja kertoa me selvästi. Olen monta kertaa tuntenut huonoa omaatuntoa siitä etren muistuttanut tai hoitanut, kun asiat jäi hoitamatta. Mutta silloin aina muistutan itseäni, että bonuslapsella on kaksi vanhempaa. Minun ensisijainen velvollisuuteni on omia lapsiani kohtaan. He tarvitsevat energiani. Miehen ex toki loukkaantui rajoistani. Silloin kannattaa muistaa vanha totuus: Jos joku loukkaantuu kun asetat rajasi, hän oli se joka hyötyi rajattomuudestasi.

tuo viimeinen lause on hieno!!

Perheessä ei pitäisi olla minun ja sinun lapsia, vaan niihin aikuisiin pitäisi aikuisten suhtautua yhteisinä lapsina jos ne yhteisessä kodissa aikaa viettävät. Nyt sitä ei omaa lasta rangaistiin hänen vanhempiensa takia.

Miksi alapeukut? Kyllä lapsi huomaa sen, että häntä kohdellaan eri tavalla kuin perheen muita lapsia. Ei se ole hyväksyttävä perustelu aikuiselta, ettei lapsi ole omaa lihaa ja verta. Lapset ovat lapsia. Jos ei ole valmis kohtelemaan heitä kuin omiaan, ei pitäisi perheellisen kanssa mennä yksiin.

Vierailija kirjoitti:

Älkää koskaan sekaantuko toisten ihmisten perheisiin, joissa on pieniä lapsia.

Pienten lasten isän kanssa ei ryhdytä panemaan.

Sellaista ei yksinkertaisesti tehdä.

Täytyy olla joko itsetuhoinen tai äärimmäisen sinisilmäinen että lähtee tuollaiseen. 

Sillä lapsella tai äidillä ei ole ADHD vaan 90% tapauksista traumoja ja epävakautta. Onnea jatkoon.

Jos olet lapsen palavereissa ja eri tapaamisissa, kuten lääkärissä, terapeuteilla jne. mukana, niin mitä kirjauksia sinusta siellä kirjataan? 
Henkilö joka ei ole lapsen vanhempi, ei voi tuosta vain osallistua lapsen yksityisiin terveysasioihin. Eihän se ole lain mukaista.

Ei voida myöskään olettaa, että hän osallistuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli samantyylinen tilanne. Ei ole enää, koska lapset kasvoi aikuisiksi. Tein selväksi miehelle ja tämän exälle, etten ole heidän lastenhoitajansa. Että hoidan omat lapseni ja sillä hyvä. Ruokaa toki teen koko porukalle ja joskus harvoin voin kuskata, mutta vain jos muut vaihtoehdot on katsottu. Miehellä on jonkin verran työmatkoja. Kerroin myös suoraan, että silloin lapsen tulee olla äidillään, koska en ole lapsen huoltaja. Miehen exällä on myös adhd ja sitä myöten kaikki unohtelu ja säätö on valitettavan tuttua. Sanoin suoraan sekä tälle exälle, että miehelleni, että jos he ei hoida jotain  niin se on voi voi, asia ei silti ole minun vastuullani. En siis muistutellut vaikka muistin. Miehen työmatkojen aikaan lapsi harvemmin pääsi harrastukseensa.

Tarinan opetus: Kukaan muu kuin sinä ei huolehdi jaksamisestasi. Sun pitää itse asettaa rajasi ja kertoa me selvästi. Olen monta kertaa tuntenut huonoa omaatuntoa siitä etren muistuttanut tai hoitanut, kun asiat jäi hoitamatta. Mutta silloin aina muistutan itseäni, että bonuslapsella on kaksi vanhempaa. Minun ensisijainen velvollisuuteni on omia lapsiani kohtaan. He tarvitsevat energiani. Miehen ex toki loukkaantui rajoistani. Silloin kannattaa muistaa vanha totuus: Jos joku loukkaantuu kun asetat rajasi, hän oli se joka hyötyi rajattomuudestasi.

tuo viimeinen lause on hieno!!

Perheessä ei pitäisi olla minun ja sinun lapsia, vaan niihin aikuisiin pitäisi aikuisten suhtautua yhteisinä lapsina jos ne yhteisessä kodissa aikaa viettävät. Nyt sitä ei omaa lasta rangaistiin hänen vanhempiensa takia.

Miksi alapeukut? Kyllä lapsi huomaa sen, että häntä kohdellaan eri tavalla kuin perheen muita lapsia. Ei se ole hyväksyttävä perustelu aikuiselta, ettei lapsi ole omaa lihaa ja verta. Lapset ovat lapsia. Jos ei ole valmis kohtelemaan heitä kuin omiaan, ei pitäisi perheellisen kanssa mennä yksiin.

Mä kannatan yleisestikin sitä, että ei perusteta mitään uusperhettä, mutta jos tilanne on esim. se, että lapsipuoli oireilee niin voimakkaasti, että sekä isän että äitipuolen lähes kaikki aika ja jaksaminen menee hänen hoitamiseen ja kuntouttamiseen (tuon sinun ideasi perusteella, jossa ei yhtään välitetä siitä, kuka on kenenkin lapsi), että äitipuoli ei ehdi omiensa kanssa jutella, leikkiä, viedä harrastuksiin tms. niin on täysin epärealistista olettaa, että ihminen ryhtyisi tuohon. Ja mielestäni myös epäreilua niitä äitipuolen biolapsia kohtaan. Tuo tasapuolisuuden idea toimii niin kauan kuin yhdelläkään lapsella ei ole poikkeuksellisen vahvoja erityistarpeita.

Onko lapsen isä, eli sun miehesi kumminkin normaali? Kuulostaa kyllä aika asiattomalta, että sun täytyy osallistua lapsesta huolehtimiseen, muuten kuin kohtaamalla hänet ystävällisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Jos olet lapsen palavereissa ja eri tapaamisissa, kuten lääkärissä, terapeuteilla jne. mukana, niin mitä kirjauksia sinusta siellä kirjataan? 
Henkilö joka ei ole lapsen vanhempi, ei voi tuosta vain osallistua lapsen yksityisiin terveysasioihin. Eihän se ole lain mukaista.

Ei voida myöskään olettaa, että hän osallistuu.

Kyllä vain odotetaan että vanhempi järjestää asiat niin, että lapsi pääsee sovituille käynneillä. Kun me emme päässeet, niin isovanhempi vei eikä ollut suinkaan ainoa isovanhempi vastaanotolla. Jos olisi vienyt viikoittain, niin eiköhän olisi nähty hyväksi kutsua häntäkin neuvotteluihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli samantyylinen tilanne. Ei ole enää, koska lapset kasvoi aikuisiksi. Tein selväksi miehelle ja tämän exälle, etten ole heidän lastenhoitajansa. Että hoidan omat lapseni ja sillä hyvä. Ruokaa toki teen koko porukalle ja joskus harvoin voin kuskata, mutta vain jos muut vaihtoehdot on katsottu. Miehellä on jonkin verran työmatkoja. Kerroin myös suoraan, että silloin lapsen tulee olla äidillään, koska en ole lapsen huoltaja. Miehen exällä on myös adhd ja sitä myöten kaikki unohtelu ja säätö on valitettavan tuttua. Sanoin suoraan sekä tälle exälle, että miehelleni, että jos he ei hoida jotain  niin se on voi voi, asia ei silti ole minun vastuullani. En siis muistutellut vaikka muistin. Miehen työmatkojen aikaan lapsi harvemmin pääsi harrastukseensa.

Tarinan opetus: Kukaan muu kuin sinä ei huolehdi jaksamisestasi. Sun pitää itse asettaa rajasi ja kertoa me selvästi. Olen monta kertaa tuntenut huonoa omaatuntoa siitä etren muistuttanut tai hoitanut, kun asiat jäi hoitamatta. Mutta silloin aina muistutan itseäni, että bonuslapsella on kaksi vanhempaa. Minun ensisijainen velvollisuuteni on omia lapsiani kohtaan. He tarvitsevat energiani. Miehen ex toki loukkaantui rajoistani. Silloin kannattaa muistaa vanha totuus: Jos joku loukkaantuu kun asetat rajasi, hän oli se joka hyötyi rajattomuudestasi.

tuo viimeinen lause on hieno!!

Perheessä ei pitäisi olla minun ja sinun lapsia, vaan niihin aikuisiin pitäisi aikuisten suhtautua yhteisinä lapsina jos ne yhteisessä kodissa aikaa viettävät. Nyt sitä ei omaa lasta rangaistiin hänen vanhempiensa takia.

Miksi alapeukut? Kyllä lapsi huomaa sen, että häntä kohdellaan eri tavalla kuin perheen muita lapsia. Ei se ole hyväksyttävä perustelu aikuiselta, ettei lapsi ole omaa lihaa ja verta. Lapset ovat lapsia. Jos ei ole valmis kohtelemaan heitä kuin omiaan, ei pitäisi perheellisen kanssa mennä yksiin.

Mä kannatan yleisestikin sitä, että ei perusteta mitään uusperhettä, mutta jos tilanne on esim. se, että lapsipuoli oireilee niin voimakkaasti, että sekä isän että äitipuolen lähes kaikki aika ja jaksaminen menee hänen hoitamiseen ja kuntouttamiseen (tuon sinun ideasi perusteella, jossa ei yhtään välitetä siitä, kuka on kenenkin lapsi), että äitipuoli ei ehdi omiensa kanssa jutella, leikkiä, viedä harrastuksiin tms. niin on täysin epärealistista olettaa, että ihminen ryhtyisi tuohon. Ja mielestäni myös epäreilua niitä äitipuolen biolapsia kohtaan. Tuo tasapuolisuuden idea toimii niin kauan kuin yhdelläkään lapsella ei ole poikkeuksellisen vahvoja erityistarpeita.

Kukaan ei pakota menemään perheellisen kanssa yksiin. On väärin kohdella perheessä lapsia eri tavoin. Ei tällaista ihmistä pitäisi päästää lasten elämään.