Miten kannustan miestä huolehtimaan itsestään paremmin
Ihana mies, mutta ei huolehdi terveydestään kunnolla. Syö miten sattuu eikä treenaa. Tästä seurauksena ylipainoa ja tosi huono ryhti, jotka varmasti tulevat johtamaan ongelmiin tulevaisuudessa, vaikka ollaankin vielä nuoria. On myös jatkuvasti väsynyt. Tekee osittain fyysistä työtä ja on vahva, mutta ei silti hyvässä kunnossa. Tämä ei ole mikään ulkonäköasia, vaan ihan aidosti olen huolissani hänen terveydestään. Itse tykkään liikunnasta ja syön terveellisesti, mutta ero meidän ruokavalioiden välillä aiheuttaa joskus erimielisyyksiä. Onko muilla kokemuksia tällaisesta tilanteesta ja vinkkejä?
Kommentit (10)
Ei voi mitään jos ei miestä kiinnosta liikkua.
Miksi ihmeessä naisia aina huolettaa miesten pärjääminen ja se huolehtivatko nämä itsestään? Ongelma on naisilla, ei miehillä itsellään!
Ottaisin asian vakavasti puheeksi. Jos mies syö huonosti eikä liiku, susta tulee omaishoitaja ennemmin tai myöhemmin. Jätin parikymppisenä silloisen avopuolison, koska hän ei kertakaikkiaan suostunut muuttamaan elintapojaan terveellisimmiksi. Todella surkeeta ährätä tasapainoinen illallinen salaatteineen molemmille kun toinen lyllertää laittamaan pakastepitsan uuniin. Näin exäni tässä taannoin ohimennen 20 vuoden takaa, ja kiitän itseäni nyt siitä että nykyinen aviomieheni on liikunnallinen ja reipas.
Naisen on helppo motivoida miestä palkitsemalla pillulla. Se on niin pienestä kiinni.
Lupaat kusta suuhun , jos alkaa treenata.
Itse en pystyisi olemaan yhdessä sellaisen kumppanin kanssa, joka viis veisaa omasta terveydestään. Kokisin, että siinä on jo liian suuri ero arvomaailmassa. Myös yhteiset ruokahetket olisivat haastavia, jos mikään terveellinen ruoka ei käy eikä yhdessä voisi harrastaa mitään aktiivista. Etenkin siinä vaiheessa, kun on lapsia, haluan, että mies on heille esimerkkinä terveellisistä elämäntavoista.
Vierailija kirjoitti:
Itse en pystyisi olemaan yhdessä sellaisen kumppanin kanssa, joka viis veisaa omasta terveydestään. Kokisin, että siinä on jo liian suuri ero arvomaailmassa. Myös yhteiset ruokahetket olisivat haastavia, jos mikään terveellinen ruoka ei käy eikä yhdessä voisi harrastaa mitään aktiivista. Etenkin siinä vaiheessa, kun on lapsia, haluan, että mies on heille esimerkkinä terveellisistä elämäntavoista.
Erityisesti jos lapset ovat haaveena, sohvaperuna on syytä unohtaa. Pikkulapsiarki on aika haastavaa, ja jos kunto on huono niin eihän siitä mitään tule. Lisäksi passiivinen vanhempi on todella huono esimerkki lapselle.
No, meillä raskasta työtä tekevä mies yksinkertaisesti tarvitsee enemmän lepoa vapaa-ajalla kuin minä, joka taas istun työkseni ja tarvitsen raskasta liikuntaa vapaa-ajalla. Välillä on kitkaa, kun minulla olisi energiaa mennä ja tulla, mutta miehellä ei. Perhe-elämä ainakin tältä erää sujuu, kun minä menen lasten kanssa ja hän pitää huushollin pystyssä, käy kaupassa ja laittaa ruoat.
Totta kai toivoisin, että hän liikkuisi enemmän (ja jaksaisi paremmin), mutta en muuten hyvää miestä heivaa tämän takia. En toisaalta mitään sohvalla makaavaa lorvimatoa katselisikaan, pitäähän yhteisessä taloudessa mennä myös kotityöt tasan. Eli siinä menisi oma rajani.
Kerrot ettei tule persettä, jollei kondis parane.