Miten kannustan miestä huolehtimaan itsestään paremmin
Ihana mies, mutta ei huolehdi terveydestään kunnolla. Syö miten sattuu eikä treenaa. Tästä seurauksena ylipainoa ja tosi huono ryhti, jotka varmasti tulevat johtamaan ongelmiin tulevaisuudessa, vaikka ollaankin vielä nuoria. On myös jatkuvasti väsynyt. Tekee osittain fyysistä työtä ja on vahva, mutta ei silti hyvässä kunnossa. Tämä ei ole mikään ulkonäköasia, vaan ihan aidosti olen huolissani hänen terveydestään. Itse tykkään liikunnasta ja syön terveellisesti, mutta ero meidän ruokavalioiden välillä aiheuttaa joskus erimielisyyksiä. Onko muilla kokemuksia tällaisesta tilanteesta ja vinkkejä?
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Mitään et voi jollei hän ole itse motivoitunut.
Näin kaikessa ja kaikilla.
Turha yrittää toisia muuttaa.
Hyväksy sellaisena kuin on tai tee omat ratkaisusi.
Samis. Olkaamme realisteja.
Otan jo lähtökohtaisesti
arvomaailmaani 5/5
mätsäävän miehen. En missään
nimessä lähde vaatimalla
muutosta vaatimaan. Ei se niin
toimi. Kukaan ei voi toista
pakottaa/painostaa yhtään
mihinkään. Yleensä melko
samantasoiset tyypit bondaavat.
Vaikea uskoa sohvapotaatin ja
fitin treenarin toisiaan valitsevan.
Fitin silmissä pullukampi ei edes ole
séksuaalisesti haluttava. Huono
seksuaalikemia, mikä pointti
koko suhteessa? -E-
Vierailija kirjoitti:
Eroamalla, toista ei voi muuttaa ja ottamalla jonkun kestopunnertajan. Tai selvittämällä onko toisella aikaa ja voimia kotisaliin, pikkupainot, vai viekö työ ajan. Tai kävely? Mikä laji on mistä pitää. Pyörätie tai rullistelu. Turvallinen alue liikkumiseen? Osa ihmisistä ei sairastu vakavasti tai syy muualla, vaikka on pieni paino.
Miksi ap:n pitäisi sitä ruveta selvittämään? Mies on aikuinen ihminen ja selvittää ihan itse tuollaiset asiat jos kiinnostaa. Ja vaikuttaa ettei kiinnosta.
Minulla oli ex, joka ei huolehtinut liikunnasta, hampaista, unenlaadusta, ruokavaliosta, sosiaalisista suhteista. Teininä tilanne vielä meni etenkin kun minun mukana likkkui kuitenkin lenkeillä aktiivisesti ja patistelin hammashygieniaa edes kun olimme yhdessä... parikymppisenä alamäki oli kuitenkin tosi kova ja 24v mies oli jo oikeasti hirveässä kunnossa, myös työtön siinä kohtaa. Erosimme oikeastaan muista syistä mitä nämäkin kyllä sivusivat.
En ikinä ajatellut, että minun pitäisi "huolehtia miehen terveydestä". En usko että kannettu vesi pysyy kaivossa. Kerran pakotin hänet hammaslääkäriin, koska yksi hammas oli niin mätä että se piti repiä irti ja se oli kyllä lopun alkua. En tiedä kumpi oli ensin, muna vai kana, mitä tulee hänen mielenterveyden ja kunnon ongelmiin.
Mutta eipä pidä enää tietäkään.
Olen nykyään kolmekymppinen ja asunut joitain vuosia avomieheni kanssa. Hän treenaa kovaa, harjaa ja lankaa hampaansa, syö hyvin ja on yleensäkin ahkera ja skarppi. En tosiaan kaivannut jotain sit en jo keski-iässä omaishoidettavaa kun olen itse aktiivinen.
Yhdessä alotatte uuden harrastuksen, kokkaat sille hyvää terveellistä ruokaa, pidät huolen että kannustat aina ja kehut.
Eiku siis, mies on se laiskimus tällä kertaa.
Eroa siitä narsisti siasta heti!!!
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä naisia aina huolettaa miesten pärjääminen ja se huolehtivatko nämä itsestään? Ongelma on naisilla, ei miehillä itsellään!
Jep.
Miehiä ei juuri stressaa säilyykö kumppani elossa vai ei ja jos säilyy, niin missä kunnossa.
Jos rapistuu niin ainahan voi vaihtaa (tai ainakin uhkailla sillä).
Naiset on vähän ressukoita kun haluavat kumppaninsa pysyvän terveenä.
Me ei olla enää nuoria, ja on kieltämättä vaikeaa löytää empatiaa ja ymmärrystä, kun mies taas kerran valittelee selkäänsä, johon on määrätty useat kerrat fysioterapiana yksinkertaisia jumppaliikkeitä, joita hän ei tee. Onneksi sentään syö sitä mitä minä tarjoan, niin veriarvot on hyvät, mutta lihakset prakaa, kun suurimman osan ajasta löhöää jossain ja sitten harvoin kun pitäisi töissä jotain nostaa tms, niin menee heti rikki. Neuvoja en osaa antaa, itselle tämä ei ole edes mikään arvomaailmaongelma, vaan toivoisin että pitäisi edes sen verran huolta, ettei tarvitsisi valittaa minulle kivuista.
Vierailija kirjoitti:
Ei voi mitään jos ei miestä kiinnosta liikkua.
Tämä. Lapsia kannustetaan.
Aikuisille mahdollistetaan asioita. Tässä tapauksessa mahdollistaminen tarkoittaa, että hänellä on myös omaa aikaa, jolloin voi treenata. Etenkin lapsiperheissä on tärkeää huolehtia, että molemmilla on aikaa itsestään huolehtimiseen.
Jos aikuinen ihminen ei halua liikkua tai syödä terveellisesti niin ei kukaan voi tehdä sitä hänen puolestaan. Kaikenlainen kannustaminen on kuin veden kantamista tyhjään kaivoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä naisia aina huolettaa miesten pärjääminen ja se huolehtivatko nämä itsestään? Ongelma on naisilla, ei miehillä itsellään!
Jep.
Miehiä ei juuri stressaa säilyykö kumppani elossa vai ei ja jos säilyy, niin missä kunnossa.
Jos rapistuu niin ainahan voi vaihtaa (tai ainakin uhkailla sillä).
Naiset on vähän ressukoita kun haluavat kumppaninsa pysyvän terveenä.
Kyllä miehiä kiinnostaa. Jos nainen paisuu, aktiviteetti makuuhuoneessa vähenee tai loppuu kokonaan.
Pillureikä ja persereikä pannaan kunnes malli muuttuu. Oppiipahan.
Naiset keksii mitä ihmeellisiempiä tekosyitä millä perustelee tuon himon miesten hallintaan ja kontrolliin. Miksi naisia ahdistaa jos mies hallitsee ja kontrolloi naisia kun sitä ihan samaa tekee jokainen nainen miehille?
Vierailija kirjoitti:
Me ei olla enää nuoria, ja on kieltämättä vaikeaa löytää empatiaa ja ymmärrystä, kun mies taas kerran valittelee selkäänsä, johon on määrätty useat kerrat fysioterapiana yksinkertaisia jumppaliikkeitä, joita hän ei tee. Onneksi sentään syö sitä mitä minä tarjoan, niin veriarvot on hyvät, mutta lihakset prakaa, kun suurimman osan ajasta löhöää jossain ja sitten harvoin kun pitäisi töissä jotain nostaa tms, niin menee heti rikki. Neuvoja en osaa antaa, itselle tämä ei ole edes mikään arvomaailmaongelma, vaan toivoisin että pitäisi edes sen verran huolta, ettei tarvitsisi valittaa minulle kivuista.
On se sillä tavalla arvomaailmaongelma, että hänen maailmassa tuollaiset asiat eivät ole tärkeitä. Jumppaliikkeet, itsestä huolehtiminen. Hän valitsee olla tekemättä niitä, koska ne ovat hänen arvoasteikolla alhaalla.
Vierailija kirjoitti:
No, meillä raskasta työtä tekevä mies yksinkertaisesti tarvitsee enemmän lepoa vapaa-ajalla kuin minä, joka taas istun työkseni ja tarvitsen raskasta liikuntaa vapaa-ajalla. Välillä on kitkaa, kun minulla olisi energiaa mennä ja tulla, mutta miehellä ei. Perhe-elämä ainakin tältä erää sujuu, kun minä menen lasten kanssa ja hän pitää huushollin pystyssä, käy kaupassa ja laittaa ruoat.
Totta kai toivoisin, että hän liikkuisi enemmän (ja jaksaisi paremmin), mutta en muuten hyvää miestä heivaa tämän takia. En toisaalta mitään sohvalla makaavaa lorvimatoa katselisikaan, pitäähän yhteisessä taloudessa mennä myös kotityöt tasan. Eli siinä menisi oma rajani.
Nyt alan ymmärtää mitä naiset tarkoittaa sillä että koti työt menee tasan. Niin kuin itsekin sanot että sinä menet milloin missäkin lasten kanssa ja mies huolehtii kotona kaiken ja sitten vielä sanot että kotityöt menee tasan
Vierailija kirjoitti:
Naiset keksii mitä ihmeellisiempiä tekosyitä millä perustelee tuon himon miesten hallintaan ja kontrolliin. Miksi naisia ahdistaa jos mies hallitsee ja kontrolloi naisia kun sitä ihan samaa tekee jokainen nainen miehille?
Ei siinä minusta ole kyse hallitsemisesta. Enemmänkin siitä, että on valittu vääränlainen kumppani, eikä ymmärretä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Pillureikä ja persereikä pannaan kunnes malli muuttuu. Oppiipahan.
Pannaanhan niitä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, meillä raskasta työtä tekevä mies yksinkertaisesti tarvitsee enemmän lepoa vapaa-ajalla kuin minä, joka taas istun työkseni ja tarvitsen raskasta liikuntaa vapaa-ajalla. Välillä on kitkaa, kun minulla olisi energiaa mennä ja tulla, mutta miehellä ei. Perhe-elämä ainakin tältä erää sujuu, kun minä menen lasten kanssa ja hän pitää huushollin pystyssä, käy kaupassa ja laittaa ruoat.
Totta kai toivoisin, että hän liikkuisi enemmän (ja jaksaisi paremmin), mutta en muuten hyvää miestä heivaa tämän takia. En toisaalta mitään sohvalla makaavaa lorvimatoa katselisikaan, pitäähän yhteisessä taloudessa mennä myös kotityöt tasan. Eli siinä menisi oma rajani.
Nyt alan ymmärtää mitä naiset tarkoittaa sillä että koti työt menee tasan. Niin kuin itsekin sanot että sinä menet milloin missäkin lasten kanssa ja mies huolehtii kotona kaiken ja sitten vielä sanot että kotityöt menee tasan
Heillä mies on itse valinnut, että ei mene lasten kanssa minnekään.
Fyysistä työtä tekevä mies ei jaksa enää treenata.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä naisia aina huolettaa miesten pärjääminen ja se huolehtivatko nämä itsestään? Ongelma on naisilla, ei miehillä itsellään!
Koska haluaisin köllätellä tämän nallekarhun kainalossa vielä yhdeksänkymppisinä. Ihan sellaisesta ilkeästi, itsekkäästä syystä naiset välittää rakkaista miehistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, meillä raskasta työtä tekevä mies yksinkertaisesti tarvitsee enemmän lepoa vapaa-ajalla kuin minä, joka taas istun työkseni ja tarvitsen raskasta liikuntaa vapaa-ajalla. Välillä on kitkaa, kun minulla olisi energiaa mennä ja tulla, mutta miehellä ei. Perhe-elämä ainakin tältä erää sujuu, kun minä menen lasten kanssa ja hän pitää huushollin pystyssä, käy kaupassa ja laittaa ruoat.
Totta kai toivoisin, että hän liikkuisi enemmän (ja jaksaisi paremmin), mutta en muuten hyvää miestä heivaa tämän takia. En toisaalta mitään sohvalla makaavaa lorvimatoa katselisikaan, pitäähän yhteisessä taloudessa mennä myös kotityöt tasan. Eli siinä menisi oma rajani.
Nyt alan ymmärtää mitä naiset tarkoittaa sillä että koti työt menee tasan. Niin kuin itsekin sanot että sinä menet milloin missäkin lasten kanssa ja mies huolehtii kotona kaiken ja sitten vielä sanot että kotityöt menee tasan
Kotityöt voi mennä tasan, vaikka osapuolet tekisivät eri asioita. Onko liian monimutkaista ymmärtää? Tarvitaanko rautalankaa?
Eri
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli ex, joka ei huolehtinut liikunnasta, hampaista, unenlaadusta, ruokavaliosta, sosiaalisista suhteista. Teininä tilanne vielä meni etenkin kun minun mukana likkkui kuitenkin lenkeillä aktiivisesti ja patistelin hammashygieniaa edes kun olimme yhdessä... parikymppisenä alamäki oli kuitenkin tosi kova ja 24v mies oli jo oikeasti hirveässä kunnossa, myös työtön siinä kohtaa. Erosimme oikeastaan muista syistä mitä nämäkin kyllä sivusivat.
En ikinä ajatellut, että minun pitäisi "huolehtia miehen terveydestä". En usko että kannettu vesi pysyy kaivossa. Kerran pakotin hänet hammaslääkäriin, koska yksi hammas oli niin mätä että se piti repiä irti ja se oli kyllä lopun alkua. En tiedä kumpi oli ensin, muna vai kana, mitä tulee hänen mielenterveyden ja kunnon ongelmiin.
Mutta eipä pidä enää tietäkään.
Olen nykyään kolmekymppinen ja asunut joitain vuosia avomieheni kanssa. Hän treenaa kovaa, harjaa ja lankaa hampaansa, syö hyvin ja on yleensäkin ahkera ja skarppi. En tosiaan kaivannut jotain sit en jo keski-iässä omaishoidettavaa kun olen itse aktiivinen.
Tämä juuri. Omasta terveydestä huolehtiminen on tärkeä osa elämänhallintaa.
Hyvä idea. Olen yhtä tuttavamiestä katsellut, nyt voinkin ehdottaa asiaa miehelleni.