Lue keskustelun säännöt.
Yhteisöllisyyden puute on suurin syy ihmisten pahoinvointiin
19.08.2026 |
Ei ihme, että ihmiset voivat pahoin, ovat yksinäisiä ja onnettomia. Yhteisöllisyys on kadonnut yhteiskunnastamme lähes täysin. Jos sinulla on tuuri, sinulle on sattunut kohdalle yhteisöllinen perhe/suku/ystäväpiiri/naapurusto. Suurimmalla osalla näin ei kuitenkaan ole. Ei ole yhteisöllisyyttä, johon voisi tukeutua. Siinä missä ennen yhteisöllisinä aikoina pidettiin huolta yhteisistä asioista ja toisista, ei tätä enää juuri näe. Yhteen hiileen puhaltamisen sijaan keskitytään arvostelemaan toisia. Ajatellaan, että jokaisen tulisi pärjätä yksin, vaikka ihminen on laumaeläin, jota ei ole tarkoitettu selviämään itsekseen.
Yhteisöllisyyden puute näkyy siinäkin, miten kyläilykulttuuri on kuopattu. Ei haluta kutsua toisia kylään, ei matkustaa itse kyläilemään. Moni näkee juhlat rasitteena, eikä ilona. Ennen hoksattiin, että vaikka se kyläily vei aikaa ja väsytti, se myös usein virkisti mieltä. Yhteisöllisyydessä oli paljon hyvää: ihmiset saivat sosiaalisia kontakteja, opittiin uutta, toisia autettiin ja itse saatiin apua. Ei oletettu, että yksin pitäisi jaksaa. Ymmärrettiin, että yhdessä saadaan aikaiseksi enemmän ja kaikki hyötyvät, kun ollaan "tiimi".
Yhteisöllisyyden puutteessa surullista on sekin, ettei jakseta nähdä toisten eteen vaivaa, eikä auttaa. Jos joku pyytää apua, ei mennä avuksi. Tarvitseville ihmisille, kuten vaikka sairaille tai yksinäisille, käännetään selkä. Korkeintaan sanotaan sille tukea kaipaavalle pienen lapsen vanhemmalle/omaishoitajalle/yksinäiselle vanhukselle että kikkeliskokkelismitäsläksit ja pärjää itse. Ei ajatella, että se satunnainen lapsen perään katsominen/omaishoitajan päästäminen rauhassa uimahalliin/yksinäisen vanhuksen luo kylään meneminen voisi oikeasti olla toiselle iso asia ja tuoda myös itselle iloa.
Ja tämä yhteisöllisyyden puute koskee mielestäni ihan kaikenikäisiä. Jokaisella olisi peiliin katsomisen paikka, mitä voisi itse tehdä yhteisöllisyyden suhteen toisin. Ja kun joku kysyy minulta, mitä itse olen tehnyt, niin kuluneen vuoden ajan olen organisoinut asuinalueellemme lapsiperheiden verkostoa, jossa perheelliset pääsevät tutustumaan toisiinsa mukavan tekemisen parissa. Toimintaa on kiitelty kovasti ja sille on ollut tarve.
Kommentit (82)
"Yhteisöllisyyden puute" eli loisvasukkien elätys! Painukaa loisvasukit v-ttuun täältä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteisöllisyys on sosialismia. Sitä ei Suomeen tarvita. Jos haluaa seuralaisia, niin on oltava itse kilpailukykyinen seuralainen ja tahkottava rahaa, jolla voi vaikka ostaa ihan oman yhteisön. Omasta markkina-arvosta on huolehdittava.
Kylmäävää luettavaa nämä "en tarvitse mitään yhteisöä/ostat itsellesi kaikki palvelut, mitä tarvitset". Ihmistä ei ole luotu elämään yksin. Näkeehän tämän muista kulttuureista, joissa yhteisöllisyyttä on.
Tekisi myös mieli sanoa: näytä, mistä saat ostopalveluna pienen arkisen avun ostamiset joskus 2050-luvulla, kun eläkeläisiä on paljon ja työikäistä väestöä vähän?
Vierailija kirjoitti:
40- ja 50-luvuilla syntyneissä näkee paljon yhteisöllisyydestä luopuneita. Ei varsinkaan ole haluttu olla muille avuksi. Monia eläkeläisiä ei kiinnosta vapaaehtoistyö, eikä omien lastenlasten hoitaminen. Tulevina vuosina näkyy lehdissä yhä enemmän näitä "Pirjo, 80 v, avautuu: lapset ja lapsenlapset eivät ole apunani vanhuuden vaivoissa" -avautumisia, joista puuttuu se tarinan toinen puoli eli miten Pirjo jätti lapsensa yksin huolehtimaan lastenlapsista ja sanoi, että hän on jo omat lapsensa hoitanut ja keskittyy nyt nauttimaan elämästä.
Nämä 40- ja 50-luvulla syntyneet nauttivat itse sen yhteisöllisyyden hedelmistä. Isovanhemmat hoitivat heidän lapsiaan, saivat muutenkin yhteisöjen apua. Sitten kun olisi itse pitänyt ryhtyä myös antamaan jotakin itse muille, niin ilmoitettiin, että ajetaanpas tämä yhteisöllisyys alas. Itsekeskeisempää ikäpolvea saa hakea.
Vierailija kirjoitti:
Yhteisöllisyys voi toimia jos porukalla on joku tärkeä yhteinen intressi ja kiinnostuksenkohde. Esim. alueen koiranomistajat tai joku petankikerho. Pelkkä asuinalue harvoin on tällainen intohimo kellekään. Ilman tärkeää yhteistä kiinnostuksen kohdetta on aika posketonta vaatia jotain ihme yhteisöllisyyttä ihan random tuntemattomien, eri ikäluokkien ja eri tulotason tyyppien välillä.
Ennen se intohimo oli rauhallinen isänmaa. Nykyisin se ei tunnu kiinnostavan ketään, kun jokainen vain räyhää johonkin suuntaan. Helppo kohde vih.olliselle idästä, kun yhteisöllisyyttä ja tahtoa toimia yhdessä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vaan tykkää ihmisistä. Valitettavasti ajattelen itsekeskeisesti, mutta miksi hyppäisin auttamassa muita kun eivät hekään koskaan auta minua? Miksi kuuntelisin muiden huolia, eivät kuuntele minun huoliani? Yritin auttaa läheisiä. Siitä tuli joku itsestäänselvyysautomaatti että sitten autat aina. Sitten kuuntelet aina. Olet aina jonakin roskakorina ja tukikeppinä. Kun puuttuu vastavuoroisuus! Jos joku ei edes kysy miten minulla menee niin minkä hemmetin takia jaksaisin kuunnella toista tai jeesiä häntä tms. En tarkoita sairaita ihmisiä tai vanhuksia. Vaan ihan omaa lähipiiriä. NO THANK YOU!
Vierailija kirjoitti:
En vaan tykkää ihmisistä. Valitettavasti ajattelen itsekeskeisesti, mutta miksi hyppäisin auttamassa muita kun eivät hekään koskaan auta minua? Miksi kuuntelisin muiden huolia, eivät kuuntele minun huoliani? Yritin auttaa läheisiä. Siitä tuli joku itsestäänselvyysautomaatti että sitten autat aina. Sitten kuuntelet aina. Olet aina jonakin roskakorina ja tukikeppinä. Kun puuttuu vastavuoroisuus! Jos joku ei edes kysy miten minulla menee niin minkä hemmetin takia jaksaisin kuunnella toista tai jeesiä häntä tms. En tarkoita sairaita ihmisiä tai vanhuksia. Vaan ihan omaa lähipiiriä. NO THANK YOU!
Pointti onkin siinä, että yhteisöllisyys on vastavuoroista. Sinä autat serkkua laittamaan laiturin talviteloille, serkku auttaa sinua siinä missä apua tarvitset. Sinä autat ystävää kuuntelemalla hänen murheitaan ja ystävä kuuntelee sinun murheitasi.
Yhteisöllisyyden idea nimenomaan on se, että apu toimii molempiin suuntiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tykkään että prheen kanssa voisi olla enemmän yhdessä nyt kun olemme eläkkeellä mutta töiden ja etäisyyksien vuoksi ei aina ole mahdollista.
Ainakin kun tätä palstaa lukee, niin saa käsityksen, että suurin osa ei halua olla kenenkään kanssa tekemisissä ja suunnilleen vihaa jokaista vastaantulijaa. Suurin ongelma taitaa kuitenkin katsoa sieltä peilistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteisöllisyyden puute johtuu digimaailmasta. Teet ja selvität kaiken itse, palvelua ei saa. Työt lisääntyneet kaiken kirjaamisen ja kehittämisen sekä muutoksen vuoksi. Kokoajan pitäisi olla tavoitettavissa. Opiskellaan, tehdään töitä etänä. Ei vierailla toisten luona, hoidetaan sosiaaliset suhteet digimaailmassa. He, jotka tippuu tästä kelkasta, eivät hallitse tai halua olla mukana, ovat valtaosan mielestä tyhmiä ja pohjasakkaa. Kun valtaosa keskittyy vaan itseensä, kuten some opettaa, ei ole ymmärrystä toisenlaisista ihmisistä, elämäntavoista ja mielipiteistä. Polarisaatio kasvaa
Lapsena 60-70 -luvulla yhteisöllisyyttä vielä oli ja se oli helvettiä. Kaikkia kyläänpyrkiviä kylähulluja ei käännytetty ovelta. Iäkkäiden sukulaisten asiat hoidettiin, vaikka osa oli umpihulluja. Oma aika uhrattiin ja lapset kärsivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu varmaan asuinpaikasta, mutta ainakin pääkaupunkiseudulla on vaikka minkälaista hyväntekeväisyysjärjestöä ja yhdistystä, johon voi liittyä. Asun itse varsin yhteisöllisessä lähiössä ja jo täällä asukasyhdistys, seurakunta, paikallinen Lions Club ja Martat järjestää vaikka mitä tapahtua ympäri vuoden. Näin on toimittu jo muutama vuosikymmen ja ehkä sen vuoksi alueen asukkaista moni on tullut toisilleen vähintään naamatutuiksi. Kun puskaradio-ryhmässä joku tarvitsee porakonetta lainaksi tai sohvan kantoapua, niin ei mene kovin kauaa, kun joku jo ilmoittautuu vapaaehtoiseksi. Muistan maaliskuun 2020, kun ryhmässä alettiin kysellä, tarvitseeko joku apua kaupassakäyntiin tms. Päälle 70- vuotiaita kehotettiin pysymään kotona ja karanteenissa olvien tietysti piti pysyäkin kotona.
Sitten on toki myös SPR, MLL ja moni muu yhdistys, jossa voi olla avuksi muille ja joista voi saada apua silloin, kun itse tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
Olen isoäiti, mutta olen ollut todellakin tyytyväinen, etten ole joutunut lapsenlapseni vakituiseksi apuhoitajaksi. Rakastan kyllä lapsenlastani ja olen ollut kiinnostunut aikuisten lasteni elämänmenosta senkin jälkeen kun täältä kodistansa aikoinaan ylioppilasjuhlien jälkeen muuttivat kauas opiskelemaan yliopistoihin tulevia ammattejaan varten. Löysivät puolisonsa ja perustivat oman perheensä. Ja ennen kaikkea ovat terveitä työssä käyviä ihmisiä. He elävät omaa elämäänsä ja me isovanhemmat omaa elämäämme. Arki rullaa ja lasten ja lapsenlapsen lomaaikoina ja vapailla viikonlopuilla silloin tällöin käydään toinen toisillamme. Se riittää mulle. En edes haluaisi asua liian likellä aikuisia lapsiamme samalla paikkakunnalla. Se mahdollistaisi tietysti tiuhempan kanssakäymiseen. Mutta harvemmin kun tavataan, niin se on sitten todellakin intensiivistä laatuaikaa seurustellen heidän kanssaan. Näillä digitaalisilla laitteilla voi erittäin hyvin pitää yhteyksiään ja vaihtaa kuulumisia puolin ja toisin.
Kielipollarille korjaus sanasta: ..."loma-aikoina", josta oli jäänyt tavuviiva välistä pois kirjoituksestani nro 59/73 ja toinen sana oli ..."tiuhemman"...
t: kielitieteilijä;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhteisöllisyyden puute johtuu digimaailmasta. Teet ja selvität kaiken itse, palvelua ei saa. Työt lisääntyneet kaiken kirjaamisen ja kehittämisen sekä muutoksen vuoksi. Kokoajan pitäisi olla tavoitettavissa. Opiskellaan, tehdään töitä etänä. Ei vierailla toisten luona, hoidetaan sosiaaliset suhteet digimaailmassa. He, jotka tippuu tästä kelkasta, eivät hallitse tai halua olla mukana, ovat valtaosan mielestä tyhmiä ja pohjasakkaa. Kun valtaosa keskittyy vaan itseensä, kuten some opettaa, ei ole ymmärrystä toisenlaisista ihmisistä, elämäntavoista ja mielipiteistä. Polarisaatio kasvaa
Digimaailma myös tarjoaa yhteisöllisyyttä. On helppo pitää yhteyttä vaikkapa yhteisöön jonka jäsenet asuu ympäri maailmas. Etäisyydet ei ole este.
Yhteisöllisyyden perusidea ei ole auttaminen (ainakaan nykyisin) vaan se että vetetään aikaa yhdessä esim. yhteisen harrastuksen parissa tai jakaen kokemuksia kiinnostuksen kohteista jotka yhteisöä yhdistää.
Vierailija kirjoitti:
Tätä näkee varsinkin lapsiperheiden osalta. Vanhemmat on jätetty vastuunsa kanssa yksin. Sivusta korkeintaan irvaillaan, että miten ette jaksa omien lastenne kanssa. Ennen lapsia kasvatti koko kylä/yhteisö, enää ei. Aika pienenkin lapsen saattoi laittaa yksin ulos ulkoilemaan. Nykyisin moisesta napsahtaisi lasu.
Lapsiperheet nimenomaan ovat itse se pahin yhteisöllisyyden pilaaja ja vastustaja. Lapsille hoitajaksi ei kelpaa muut kuin isovanhemmat. Lapsiperheet lopettavat yhteydenpidon kavereihin ja ystäviin sillä tekosyyllä että heillä on perhe.
Pakkososialisoituminen on perseestä. Minä en ala yhteisölliseksi vaikka pakotettaisiin. Jos joskus joudun johonkin kommuuniin niin pilaan siellä yhteishengen ettei kenelläkään olisi yhteisöllisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteisöllisyyden puute johtuu digimaailmasta. Teet ja selvität kaiken itse, palvelua ei saa. Työt lisääntyneet kaiken kirjaamisen ja kehittämisen sekä muutoksen vuoksi. Kokoajan pitäisi olla tavoitettavissa. Opiskellaan, tehdään töitä etänä. Ei vierailla toisten luona, hoidetaan sosiaaliset suhteet digimaailmassa. He, jotka tippuu tästä kelkasta, eivät hallitse tai halua olla mukana, ovat valtaosan mielestä tyhmiä ja pohjasakkaa. Kun valtaosa keskittyy vaan itseensä, kuten some opettaa, ei ole ymmärrystä toisenlaisista ihmisistä, elämäntavoista ja mielipiteistä. Polarisaatio kasvaa
Digimaailma myös tarjoaa yhteisöllisyyttä. On helppo pitää yhteyttä vaikkapa yhteisöön jonka jäsenet asuu ympäri maailmas. Etäisyydet ei ole este.
Yhteisöllisyyden perusidea ei ole auttaminen (ainakaan nykyisin) vaan se että vetetään aikaa yhdessä esim. yhteisen harrastuksen parissa tai jakaen kokemuksia kiinnostuksen kohteista jotka yhteisöä yhdistää.
Mä tiedän parikin pariskuntaa, jotka ovat löytäneet toisensa pelimaailmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä näkee varsinkin lapsiperheiden osalta. Vanhemmat on jätetty vastuunsa kanssa yksin. Sivusta korkeintaan irvaillaan, että miten ette jaksa omien lastenne kanssa. Ennen lapsia kasvatti koko kylä/yhteisö, enää ei. Aika pienenkin lapsen saattoi laittaa yksin ulos ulkoilemaan. Nykyisin moisesta napsahtaisi lasu.
Lapsiperheet nimenomaan ovat itse se pahin yhteisöllisyyden pilaaja ja vastustaja. Lapsille hoitajaksi ei kelpaa muut kuin isovanhemmat. Lapsiperheet lopettavat yhteydenpidon kavereihin ja ystäviin sillä tekosyyllä että heillä on perhe.
Ei pidä omalla kohdallani paikkaansa. Sen sijaan useampikin kaveri lakkasi pitämästä yhteyttä, kun kerroin olevani raskaana. Pelkkä tieto raskaudestani riitti. Osa oli lapsettomia ja heille oli liikaa, kun kuulivat minun saavan lapsen. Osa totesi olevansa vannoutuneita veloja, jotka olivat pettyneitä päätökseeni lisääntyä ja eivät halunneet kenenkään lapsia elämäänsä. Perheellistypä tässä sitten, kun lapsettomille asia ei ollut ok.
Alle gegen allea on ajettu suomalaisten psyykkeeseen kuin käärmettä piippuun jo pitkän aikaa.
Voi kuule, sen verran näitä "yhteisöllisyyksiä" nähnyt että hiljaisimmat joutuvat AINA näiden sosiaalisten silmätikuiksi ja kaikenlaisen rajattoman käytöksen kohteeksi joka on muka huolenpitoa.