Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yhteisöllisyyden puute on suurin syy ihmisten pahoinvointiin
19.08.2026 |
Ei ihme, että ihmiset voivat pahoin, ovat yksinäisiä ja onnettomia. Yhteisöllisyys on kadonnut yhteiskunnastamme lähes täysin. Jos sinulla on tuuri, sinulle on sattunut kohdalle yhteisöllinen perhe/suku/ystäväpiiri/naapurusto. Suurimmalla osalla näin ei kuitenkaan ole. Ei ole yhteisöllisyyttä, johon voisi tukeutua. Siinä missä ennen yhteisöllisinä aikoina pidettiin huolta yhteisistä asioista ja toisista, ei tätä enää juuri näe. Yhteen hiileen puhaltamisen sijaan keskitytään arvostelemaan toisia. Ajatellaan, että jokaisen tulisi pärjätä yksin, vaikka ihminen on laumaeläin, jota ei ole tarkoitettu selviämään itsekseen.
Yhteisöllisyyden puute näkyy siinäkin, miten kyläilykulttuuri on kuopattu. Ei haluta kutsua toisia kylään, ei matkustaa itse kyläilemään. Moni näkee juhlat rasitteena, eikä ilona. Ennen hoksattiin, että vaikka se kyläily vei aikaa ja väsytti, se myös usein virkisti mieltä. Yhteisöllisyydessä oli paljon hyvää: ihmiset saivat sosiaalisia kontakteja, opittiin uutta, toisia autettiin ja itse saatiin apua. Ei oletettu, että yksin pitäisi jaksaa. Ymmärrettiin, että yhdessä saadaan aikaiseksi enemmän ja kaikki hyötyvät, kun ollaan "tiimi".
Yhteisöllisyyden puutteessa surullista on sekin, ettei jakseta nähdä toisten eteen vaivaa, eikä auttaa. Jos joku pyytää apua, ei mennä avuksi. Tarvitseville ihmisille, kuten vaikka sairaille tai yksinäisille, käännetään selkä. Korkeintaan sanotaan sille tukea kaipaavalle pienen lapsen vanhemmalle/omaishoitajalle/yksinäiselle vanhukselle että kikkeliskokkelismitäsläksit ja pärjää itse. Ei ajatella, että se satunnainen lapsen perään katsominen/omaishoitajan päästäminen rauhassa uimahalliin/yksinäisen vanhuksen luo kylään meneminen voisi oikeasti olla toiselle iso asia ja tuoda myös itselle iloa.
Ja tämä yhteisöllisyyden puute koskee mielestäni ihan kaikenikäisiä. Jokaisella olisi peiliin katsomisen paikka, mitä voisi itse tehdä yhteisöllisyyden suhteen toisin. Ja kun joku kysyy minulta, mitä itse olen tehnyt, niin kuluneen vuoden ajan olen organisoinut asuinalueellemme lapsiperheiden verkostoa, jossa perheelliset pääsevät tutustumaan toisiinsa mukavan tekemisen parissa. Toimintaa on kiitelty kovasti ja sille on ollut tarve.
Kommentit (62)
Enää yhteisöllisyys ei ole elinehto. Jostain syystähän tämä yhteiskuntakin muodostunut sellaiseksi ettei tarvitse olla riippuvainen muista, yksinkin pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin suomalaisena huolissani siitä, mitä yhteisöllisyyden puute tekee maanpuolustustahdolle ja isänmaallisuudelle. Nämä olivat jotain ihan toista 30- ja 40-luvuilla, vaikka ei ollut helppoja aikoja millään tavalla.
Kaikki ei voi olla militarismia. Naisille yksilöllisyys ja koti tärkeää.
The people around you are either your circle or your cage.
Sinne vaan maahan muuttajien sekaan sosialisoimaan, ota oma kaapu mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin suomalaisena huolissani siitä, mitä yhteisöllisyyden puute tekee maanpuolustustahdolle ja isänmaallisuudelle. Nämä olivat jotain ihan toista 30- ja 40-luvuilla, vaikka ei ollut helppoja aikoja millään tavalla.
Se vasta olisikin, kun kuolisi maata puolustaessa, mutta kukaan ei tulisi hautajaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä näkee varsinkin lapsiperheiden osalta. Vanhemmat on jätetty vastuunsa kanssa yksin. Sivusta korkeintaan irvaillaan, että miten ette jaksa omien lastenne kanssa. Ennen lapsia kasvatti koko kylä/yhteisö, enää ei. Aika pienenkin lapsen saattoi laittaa yksin ulos ulkoilemaan. Nykyisin moisesta napsahtaisi lasu.
Ihan kuin nykyvanhemmat antaisi "kylän" kasvattaa. Mitään ei saisi sanoa, eikä varsinkaan ojentaa.
Vierailija kirjoitti:
Enää yhteisöllisyys ei ole elinehto. Jostain syystähän tämä yhteiskuntakin muodostunut sellaiseksi ettei tarvitse olla riippuvainen muista, yksinkin pärjää.
Kukaan ei pärjää yksin. Jos sinulta menisi kyky käyttää puhelinta/tietokonetta ja olisit jalka paketissa, miten pärjäisit yksin kotonasi? Miten saisit kotiin ruokaa? Miten pääsisit lääkäriin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin suomalaisena huolissani siitä, mitä yhteisöllisyyden puute tekee maanpuolustustahdolle ja isänmaallisuudelle. Nämä olivat jotain ihan toista 30- ja 40-luvuilla, vaikka ei ollut helppoja aikoja millään tavalla.
Täytyy sanoa, että so.dan syttyessä itseäni pelottaisi eniten se, että enää ei voisi luottaa yhteisöllisyyden voimaan. Todennäköisesti jokainen keskittyisi vain auttamaan itseään, eikä muista piitattaisi.
Ei täällä ole teikäläisten tapoja.
Silloin autetaan eikä keskitytä pelkän pazkan puhumiseen.
Yhteisöllisyys on kadonnut juuri tuohon asenteeseen että siitä pitäisi jotenkin hyötyä ja muiden ottaa vastuuta minusta (toisista). Ja siihen että se ei ole aidosti vastavuoroista vaan joku tai muutamat tekee ja muut nauttii palveluksusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on yhteisöllinen suku, mutta olen introvertti ja mulle se on hiukan haastavaa nähdä vaikka kerran kuussakaan suvun kesken. Menee sosiaalinen paristo ihan tyhjäksi. Viihdyn kyllä kahdestaan esim. isovanhempieni tai tätini kanssa rauhassa, mutta sellainen eteläeurooppalainen hulabaloo mikä meillä yleensä on ei sovi mulle. Moni on sanonut kadehtivansa meidän sukua kun vietetään aikuistenkin syntymäpäiviä yhdessä jne. Ja onhan se toisaalta niinkin. Mutta mikä oli mun idea tässä jutussa on se, että kaikki ei saa energiaa sosiaalisuudesta vaan tarvii paljon yksin olemista ja silloin voi hyvin ja on tasapainossa itsensä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enää yhteisöllisyys ei ole elinehto. Jostain syystähän tämä yhteiskuntakin muodostunut sellaiseksi ettei tarvitse olla riippuvainen muista, yksinkin pärjää.
Kukaan ei pärjää yksin. Jos sinulta menisi kyky käyttää puhelinta/tietokonetta ja olisit jalka paketissa, miten pärjäisit yksin kotonasi? Miten saisit kotiin ruokaa? Miten pääsisit lääkäriin?
En mitenkään. Kuka sen jalan olisi pakettiin laittanut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minua kiinnosta olla jatkuvasti juoksemassa apuna tai kylässä jollain naapurilla/sukulaisella/tuttavalla. Muuta ehtisi tehdäkään, jos siihen ryhtyisi. Sain yhteisöllisyydestä tarpeekseni alaikäisenä, kun piti oman tilan töiden päälle rynnätä vielä naapuriinkin heinäpellolle rättiväsyneenä ja nälkäisenä.
Koulussa on otettu käyttöön itseohjautuvuus ja poistettu luokka käsitteenä kokonaan. Ihmisellä on vastuu omasta itsestään lapsesta pitäen joten helposti käy niin että ei koe kuuluvansa mihinkään porukkaan. Ei ole enää koululuokkaa, harrastusryhmää tai muutakaan johon yksittäinen ihminen voisi tuntea kuuluvansa.
Jokaisen kannattaisi kuitenkin löytää se oma porukka missä viihtyy niin ei tarvitse jäädä yksin. Hankkia ystväiä koulukavereista tai jotain. Yhteiskunta tuskin tulee vielä järjestämään ystäviä lakisääteisenä velvollisuutena. Ei ole ihme että mielenterveysongelmat ovat raketoineet nuorten parissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteisöllisyys on vain ylisosiaalisten vallankäyttäjien juoni päästä päättämään/ vaikuttamaan toisten asioihin. Myös vastenmielinen ilmaistyö josta joku muu kuitenkin kerää hillot/hyödyn on osa yhteisöllisyyttä. En kannata yhteisöllisyyttä ja viihdyn yksin ilman mitään passattavia ja vahdittavia lapsia ja mummoja. Kiitos!
Suomessa on sellainen kateellinen ja kyräilevä meininki, herkästi vaan haukutaan, jos joku tarvii apua. Puhutaan pahaa selän takana ja vertaillaan, jotta voitaisiin nostaa itseä muiden kustannuksella. Sossun pitäisi kaikki apua tarvitsevat luuserit hoitaa jotain pakkotyövelvoitetta vastaan. Ja jos apua tarjotaan, urkitaan samalla naapurin tai ystävän asioista irti kaikki negatiivinen, jota voisi käyttää lyömäaseena, leimakirveenä tai ainakin paheksua muille sellaista heikkoa uhriutujaa.
Onhan se niin ettei kaikille sovi sama formaatti johon pitää mahtua kaikkien. Osa haluaa elää omaistensa, läheistensä ja muuten pitämiensä ihmisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enää yhteisöllisyys ei ole elinehto. Jostain syystähän tämä yhteiskuntakin muodostunut sellaiseksi ettei tarvitse olla riippuvainen muista, yksinkin pärjää.
Kukaan ei pärjää yksin. Jos sinulta menisi kyky käyttää puhelinta/tietokonetta ja olisit jalka paketissa, miten pärjäisit yksin kotonasi? Miten saisit kotiin ruokaa? Miten pääsisit lääkäriin?
Kyllä niitä palveluja edelleen on mitä rahalla saa. Se että saa tilattua ruokaa kotiin tai että ottaa taksin lääkäriin ei ole yhteisöllisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on sellainen kateellinen ja kyräilevä meininki, herkästi vaan haukutaan, jos joku tarvii apua. Puhutaan pahaa selän takana ja vertaillaan, jotta voitaisiin nostaa itseä muiden kustannuksella. Sossun pitäisi kaikki apua tarvitsevat luuserit hoitaa jotain pakkotyövelvoitetta vastaan. Ja jos apua tarjotaan, urkitaan samalla naapurin tai ystävän asioista irti kaikki negatiivinen, jota voisi käyttää lyömäaseena, leimakirveenä tai ainakin paheksua muille sellaista heikkoa uhriutujaa.
Jos yhteisöllisyys on vain toisten auttamista onko tuo jotenkin ihme että se häviää.
Yhteisöllisyys voi toimia jos porukalla on joku tärkeä yhteinen intressi ja kiinnostuksenkohde. Esim. alueen koiranomistajat tai joku petankikerho. Pelkkä asuinalue harvoin on tällainen intohimo kellekään. Ilman tärkeää yhteistä kiinnostuksen kohdetta on aika posketonta vaatia jotain ihme yhteisöllisyyttä ihan random tuntemattomien, eri ikäluokkien ja eri tulotason tyyppien välillä.
Alue: Aihe vapaa
Nämä "minulle riittää yhteisöksi kaksi ihmistä" tapaukset eivät käsitä, kuinka pulassa ovat jos ne kaksi ihmistä vaikka sairastuvat vakavasti, kuolevat tai katkaisevat välit. Sitten ei ole kukaan auttamassa, tukena tai jakamassa iloja.
Ihminen tarvitsee enemmän ihmisiä ympärilleen.