Millaisia asioita paheksut 'salaa' lasten kasvattamisessa?

Vierailija kirjoitti:

Hei sinä, joka halveksut ystäväsi lapsia, hänen elämänsä kalleimpia aarteita. Kuka helvetti kuvittelet olevasi, jotta tuollaisen "ystävyyden" menetys olisi joku juttu hänelle?

Se on tietysti Karen. Hänellä oli yksi ystävä ja nyt harmittaa kun hänet joutuu jakamaan.

Pidän junttina kaikkia niitä, jotka paheksuvat isomman, sanotaanko 2,5 + -> ikäisen lapsen kuljettamista rattailla esim päiväkotiin. Valtaosa tuo lapsensa autolla, lapsi istuu passiivisena kyydissä. Miksi lapsi ei saisi istua rattaissa ulkoilmassa, matkalla ehditään jutella enemmän yhdessä kuin automatkalla? 

Minä en ole priorisoinut päiväkotimatkaan perheen yhteistä aikaa, joten kuljetan lapseni rattailla ja hän kävelee vain sen osan, mikä häntä huvittaa kunnolla kävellä. Jos menee haahuiluksi, pyydän kyytiin. Usein aamulla istuu kyydissä koko matkan. Matka on 1,5 km ja jos menemme lapseni tahtiin, niin meillä menee menomatkaan vähintään 40 min. Minun vauhdilla meno-paluu ja päiväkodilla oloon menee yhteensä tuo sama aika. 

Paheksun ettei lapsen tulevaisuutta ajatella kauaskantoisesti. Koulu, tunneäly, liikunta, terveellinen ruokavalio, etiketit, yleistieto, hygienia ja itsestää huolehtiminen, perinteet, käytöstavat, esiintymistaito jne. 

Kun perusasiat on hallussa ja koulu hoidettu kunnolla, on myöhemmin varaa valita ja rohkeutta tehdä mitä vaan. 

Mua ei oikeastaan kiinnosta jos joku paheksuu rattaita :D siinähän käyttää energiaansa asiaan joka ei tule muuttumaan 

Yksi paheksunta tulee mieleen. Naapurilla on rajaton lapsi joka puhua pälpättää koko ajan ja utelee sopimattomia. Vanhemmat eivät koskaan vuosien varrella ole antaneet hänelle siitä kertaakaan palautetta, vaikka sanoneet että Milla-Petteri, ei ole kohteliasta kysellä naapurilta minkä väristä kakkaa häneltä tulee pyllystä. Eikä Milla-Petteri muutu, vaikka hänelle vastaa sataan kysymykseen että tuollaista ei sovi toiselta kysyä. Varmaan jokin ideologia tuossakin taustalla. Pohdin onko lapsi jotenkin älyltään vajaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi on iltavirkku. En uhraa tunteja kuluttamiseen, nukutan vasta siihen aikaan kun nukahtaa helposti. Sanon piutpaut keskivertolapsen mukaan tehdyille ohjeille.

Miksi lapsi ylipäänsä pitää nukuttaa? Kyllä sen pitäisi riittää että luetaan pieni ltasatu ja sanotaan hyvää yötä, nuku hyvin.

Kts. kommentti yllä: tunnista lapseton kommentoija.

Sä kuvittelet näköjään olevasi joku keittiöpsykologi? Mä olen kolmen lapsen äiti. Jos jokainen niistä olisi ollut erityisherkkä lumihiutale, niin mut olisi saanut hyvin pian kärrätä suljetulle hoitoon. Mä en usko näihin erityisherkkyyksiin, vaan pidän sitä vain huonon kasvatuksen tuloksena.

Jos sun eka tai toka lapsi olisivat olleet erityisherkkiä lumihiutaleita niin sulla olis jäänyt tekemättä se kolmas lapsi ja ehkä toinenkin....

Jaksoit ehkä tehdä monta lasta kun sulla oli keskimääräistä helpommat lapset. Voi asia niinkin olla. (Ja tietenkin vaikuttaa jos sulla on hyvä jaksamistaso ja hyvä osallistuva puoliso ja muu tukiverkosto ja ei mitään traumataakkaa mitä pitää aikuisena selvitellä jne)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekö äitityypin joka mäkättää ja ohjaa ja nalkuttaa lapselleen koko ajan. -Aatu, älä juokse, Aatu, nyt rauhallisesti, ei saa hyppiä, Aatuu, suorista selkä kun kävelet, Aatuu, kuuntele äitiä.. tuota koko ajan. Lapsiriepu kuuntelee tuota nonstoppina koko valveillaoloajan. 85% ajasta valitetaan tympeällä äänellä lapselle. Näitä on yllättävän paljon.

Monenko lapsen elämää seuraat oikeasti koko valveillaoloajan? :O Ei kuulosta uskottavalta.

Hyvähän se on ryhtiä ohjata. Juoksemisen ja hyppimisen rajoittamista en ymmärrä.

 

 

Ei tarvitse kuin käydä kaupassa niin hyvin todennäköisesti kohtaa tuollaisen mäkättävän äidin. Jakuvasti negatiivista "älä sitä ja älä tätä" puhetta. Ei kertaakaan lämmintä ja kannustavaa sanaa. 

No nyt taas hei. Jos kohtaat kauppareissulla jonkun "älä sitä ja tätä" -äidin, niin et voi vetää siitä johtopäätöstä lapsen koko valveillaoloaikaan etkä 85 % aikaan. 

Minulle sattui mammakaveriksi tuollainen mäkättäjä. Kyllä se oli oikeasti tuollainen koko ajan, sen tyyli puhua lapsille oli vaan nalkuttaa käytöksestä tai olemisesta. En huomannut mitään lämpöä koskaan puheissa lasta kohtaan. Ja oltiin tiiviisti tekemisissä pari kolme vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi on iltavirkku. En uhraa tunteja kuluttamiseen, nukutan vasta siihen aikaan kun nukahtaa helposti. Sanon piutpaut keskivertolapsen mukaan tehdyille ohjeille.

Miksi lapsi ylipäänsä pitää nukuttaa? Kyllä sen pitäisi riittää että luetaan pieni ltasatu ja sanotaan hyvää yötä, nuku hyvin.

Kts. kommentti yllä: tunnista lapseton kommentoija.

Sä kuvittelet näköjään olevasi joku keittiöpsykologi? Mä olen kolmen lapsen äiti. Jos jokainen niistä olisi ollut erityisherkkä lumihiutale, niin mut olisi saanut hyvin pian kärrätä suljetulle hoitoon. Mä en usko näihin erityisherkkyyksiin, vaan pidän sitä vain huonon kasvatuksen tuloksena.

Jos sun eka tai toka lapsi olisivat olleet erityisherkkiä lumihiutaleita niin sulla olis jäänyt tekemättä se kolmas lapsi ja ehkä toinenkin....

Jaksoit ehkä tehdä monta lasta kun sulla oli keskimääräistä helpommat lapset. Voi asia niinkin olla. (Ja tietenkin vaikuttaa jos sulla on hyvä jaksamistaso ja hyvä osallistuva puoliso ja muu tukiverkosto ja ei mitään traumataakkaa mitä pitää aikuisena selvitellä jne)

Olen samaa mieltä ison osan viestistä kanssa mutta hei me ollaan Suomessa. Joka helvetin ihmisellä on traumataakkaa.

Kannattaa huomioida ne tilanteet, joissa lapsella on toiminnanohjauksessa puutteita. Silloin vanhemmalla on velvollisuus kuntoutuksen näkökulmasta toimia lapsen ulkoisena toiminnanohjaajana ja ehkäistä vaarallisia tilanteita. Se näyttäytyy ulkopuoliselle juuri noin, että älä juokse sinne parkkipaikalle ja tässä kuljetaan kävellen, ei saa pompata marjapensaaseen.

Vierailija kirjoitti:

Pidän junttina kaikkia niitä, jotka paheksuvat isomman, sanotaanko 2,5 + -> ikäisen lapsen kuljettamista rattailla esim päiväkotiin. Valtaosa tuo lapsensa autolla, lapsi istuu passiivisena kyydissä. Miksi lapsi ei saisi istua rattaissa ulkoilmassa, matkalla ehditään jutella enemmän yhdessä kuin automatkalla? 

 

Minä en ole priorisoinut päiväkotimatkaan perheen yhteistä aikaa, joten kuljetan lapseni rattailla ja hän kävelee vain sen osan, mikä häntä huvittaa kunnolla kävellä. Jos menee haahuiluksi, pyydän kyytiin. Usein aamulla istuu kyydissä koko matkan. Matka on 1,5 km ja jos menemme lapseni tahtiin, niin meillä menee menomatkaan vähintään 40 min. Minun vauhdilla meno-paluu ja päiväkodilla oloon menee yhteensä tuo sama aika. 

Olinkin unohtanut tämän, kun lapsi on jo koululainen. Itsellä ei ole ikinä ollut autoa, kuljetaan julkisilla tai jalan. Itse myös haluan kunnon takia käydä kymppitonnin kävelyillä joka päivä. Totta Mooses oli rattaat käytössä vielä neljä vuotiaana ja lapsi mukana. Nyt potkulautailee vieressä. 

Jaksoin lukea ekan sivun, mutta kuvio on selvä: joku jossakin ihan varmasti paheksuu juuri sinunkin kasvatustekemisiäsi.

Perhe-elämän jakaminen someen ja lapsuuden kaupallistaminen. paheksun 10000000000000000000000

Taaperon vieminen päiväkotiin ja vanhempi itse jää kotiin vauvan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Tabletin / puhelimen antaminen lapselle viihdykkeeksi

Saman aikaisesti ihmiset arvostelevat puheliasta lasta, jolle ei anneta viihdykettä, kun aikuiset keskustelevat. Lapsen pitäisi osata istua hiljaa rattaissa kun äippä touhuaa.

Eli pelolla kasvattaminen hiljaiseksi ja näkymättömäksi.

Maailma ei ole tosiaankaan mustavalkoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi on iltavirkku. En uhraa tunteja kuluttamiseen, nukutan vasta siihen aikaan kun nukahtaa helposti. Sanon piutpaut keskivertolapsen mukaan tehdyille ohjeille.

Miksi lapsi ylipäänsä pitää nukuttaa? Kyllä sen pitäisi riittää että luetaan pieni ltasatu ja sanotaan hyvää yötä, nuku hyvin.

Kts. kommentti yllä: tunnista lapseton kommentoija.

Sä kuvittelet näköjään olevasi joku keittiöpsykologi? Mä olen kolmen lapsen äiti. Jos jokainen niistä olisi ollut erityisherkkä lumihiutale, niin mut olisi saanut hyvin pian kärrätä suljetulle hoitoon. Mä en usko näihin erityisherkkyyksiin, vaan pidän sitä vain huonon kasvatuksen tuloksena.

Jos sun eka tai toka lapsi olisivat olleet erityisherkkiä lumihiutaleita niin sulla olis jäänyt tekemättä se kolmas lapsi ja ehkä toinenkin....

Jaksoit ehkä tehdä monta lasta kun sulla oli keskimääräistä helpommat lapset. Voi asia niinkin olla. (Ja tietenkin vaikuttaa jos sulla on hyvä jaksamistaso ja hyvä osallistuva puoliso ja muu tukiverkosto ja ei mitään traumataakkaa mitä pitää aikuisena selvitellä jne)

Olen samaa mieltä ison osan viestistä kanssa mutta hei me ollaan Suomessa. Joka helvetin ihmisellä on traumataakkaa.

Kaikilla on varmasti jonkinlaisia traumoja, mutta eivät kaikki ole yhtä traumatisoituneita.

Vierailija kirjoitti:

Taaperon vieminen päiväkotiin ja vanhempi itse jää kotiin vauvan kanssa.

Minulla oli ongelmia mielenterveyden ja jaksamisen kanssa. Ihan sama jos joku ratkaisua kritisoi, näin meidän perheessä selvittiin kriisien yli.

Yllättävän moni on hyvinkin traumatisoitunut. Asut Suomessa, ystävä hyvä. Toivon että helpottaa, mutta älä käytä traumoja syynä käytöksellesi.

Käsienpesu tai lähinnä sen puutos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Kulta, äiti laittaa hatun päähän, kulta äiti antaa jäätelön, kulta tulisitko pesulle, kulta tule syömään......."

Mikä tässä sitten oli ongelma? Pitäisi puhutella vaippaikäistä Herra Esko Miettiseksi?

Lapsella on nimi. Kulta-sana menettää merkityksensä.

Joissain kulttuureissa puhutaan perheen kesken hellittelynimillä koko ajan. Pitäisikö puhua virallisesti kotona. Outoa, että rakkaudellisuus ärsyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi on iltavirkku. En uhraa tunteja kuluttamiseen, nukutan vasta siihen aikaan kun nukahtaa helposti. Sanon piutpaut keskivertolapsen mukaan tehdyille ohjeille.

Miksi lapsi ylipäänsä pitää nukuttaa? Kyllä sen pitäisi riittää että luetaan pieni ltasatu ja sanotaan hyvää yötä, nuku hyvin.

Kts. kommentti yllä: tunnista lapseton kommentoija.

Sä kuvittelet näköjään olevasi joku keittiöpsykologi? Mä olen kolmen lapsen äiti. Jos jokainen niistä olisi ollut erityisherkkä lumihiutale, niin mut olisi saanut hyvin pian kärrätä suljetulle hoitoon. Mä en usko näihin erityisherkkyyksiin, vaan pidän sitä vain huonon kasvatuksen tuloksena.

Jos sun eka tai toka lapsi olisivat olleet erityisherkkiä lumihiutaleita niin sulla olis jäänyt tekemättä se kolmas lapsi ja ehkä toinenkin....

Jaksoit ehkä tehdä monta lasta kun sulla oli keskimääräistä helpommat lapset. Voi asia niinkin olla. (Ja tietenkin vaikuttaa jos sulla on hyvä jaksamistaso ja hyvä osallistuva puoliso ja muu tukiverkosto ja ei mitään traumataakkaa mitä pitää aikuisena selvitellä jne)

Olen samaa mieltä ison osan viestistä kanssa mutta hei me ollaan Suomessa. Joka helvetin ihmisellä on traumataakkaa.

Juu varmasti on suurimmalla osalla. Mut joillain on enemmän traumataakka ja joillain on vähemmän. Joku on saanut paremmin tukea traumojen työstöön tai löytänyt itseään auttavia apukeinoja paremmin kuin joku toinen. Nekin vaikuttaa.