Työllisyyden hoitoa tehdään jotenkin täysin nurinkurisesti

Kävinpä taas työkkärissä pitkästä aikaa. Koko käynti keskittyi siihen että mitä minä voisin tehdä ja miten voisin tulla eri keinoin huipputaitavaksi työnhakijaksi. Että miten voisin mennä vaikka juttelemaan työnhakuvalmentajalle ja ammatinvalintapsykologille, tai miettiä sitä ja tätä ja tuota (yhteiskunnalle kallista) valmennusta ja kurssia. 

Mutta kun ongelma ei ole minussa. On tutkintoa, pätevyyttä ja työkokemusta. Kukaan ei vaan ole kiinnostunut palkkaamaan minua. Enkä toki ole ainoa tässä tilanteessa. Minä voin toki laittaa cv:n täyteen perhosia ja kukkaniittyjä ja animoituja pomppivia possuja. Voin opetella vaikka seisomaan päälläni rekrytoijien edessä ja tanssia samalla irlantilaista kansantanssia. Mutta miten se auttaa ketään? Paitsi ehkä sitä yksityistä firmaa joka näitä työnhakukoulutuksia ja -palveluja tarjoaa. 

Ongelma on työpaikkojen puute, ei työnhakjoiden puutteet. Kuitenkin kaikkialla keskitytään vain työttömän rooliin, ihan kuin ratkaisuna kaikkeen olisi työttömän työnhakutaidot. Jos on työtön, on huono hakija.