Lue keskustelun säännöt.
Oikein havahduin miettimään kuinka tyhjää elämän täytyy olla kun on ikää 50--> ja on lapseton
15.08.2026 |
Koska siinä vaiheessa kun alkaa ikää tulla ja kremppoja, reissutkaan enää kiinnosta samalla tavalla, ystävyyssuhteita ei saa luotua yhtä helposti kuin nuorempana ja elämä kutistuu yhä enemmän kotiin ja ei ole ketään jos ei ole puolisoakaan. Aika yksin alkaa olla siinä vaiheessa. Silloin se katkeruus helposti valtaa mielen. Enkä sano tätä pilkatakseen lapsettomia, vaan enemmän vain on pohdiskelun tulos. Koska lastenlapset tuovat niin paljon iloa elämään ja tuntuisi elämä tyhjältä ilman heitä.
Kommentit (331)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
meneepä veloilla taas tunteisiin
Ei taida ne lapset ja lastenlapset sittenkään elämästä niin autuasta tehdä, jos heistä huolimatta on tarve käydä naureskelemassa muille tai pilkkaamassa muita vauva-palstalla.
Tämäpä juuri.
Kyllä ihmetyttää nämä ns. niin kovin onnelliset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä lapseton 50v olet saavuttanut elämässäsi?
No mulla on nää harrastukset niinku.
Voisiko ap tai joku toinen samoin ajatteleva kertoa ihan selkeästi miksi ne lapset/lapsenlapset ovat saavutus elämässä ja miksi niillä pitää päteä?
Apkin kun kertoo niiden olevan vain väline oman yksinäisyyden tunteen poistoon. Toiset eivät tarvitse siihen jälkeläisiä niin ovat jotenkin epäonnistuneita?
Elämän suola, kuten jo mainittiin. Jos minua ei olisi astutettu niin olisin varmaan joutunut veronmaksajaksi venymään yläpäästä. Nyt jouduin venymään vain alapäästä 👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
meneepä veloilla taas tunteisiin
Niinkö? Luepa ketju uudelleen. Asiallisia ja perusteltuja kommentteja ovat kirjoittaneet, lapselliset (ei kaikki) sen sijaan sulkevat korvansa lällätellen ja jankuttavat omaa mantraansa.
Jankuttajat vaan yrittää hokemalla vakuutella itselleen olevansa onnellisia perhehelveteissään.
Huomaatte varmaan ainoot ketä selittelee on velat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain mammanpojat soittelee kotiin ja käyvät jatkuvasti kylässä.
Moni käy kotona syömässä äidin/mummon lihapatojen ääressä, helppoa kun ei tarvitse itse kokata ja voi mennä valmiiseen pöytään. Säästyy rahaa, ja vielä parempi jos rahaakin tyrkytetään vielä aterian päälle.
Kuulostaa joltain myöhäisteinin elämältä, ei aikuisen.
Kuulostaa mun mieheni sisaruksilta, ikää 40-50 :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kaksi aikuista tytärtä. Heillä on oma elämänsä ystäviensä ja työkavereiden kanssa. Vaikka asutaan Helsingissä, nähdään lähinnä jouluna. Nykyisin ei höpötetä kuulumisia puhelimessa vaan jotain viestiä vaan.
Minusta on kamalaa, kun jotkut äidit muuttavat lähelle lapsiaan. Ei sopisi meille.
Mieskin on ollut koko kesän mökillä, kun siellä on mukavuudet kaikki. En todellakaan kärsi yksinolosta ja pian alkavat harrastuksetkin. Toiset menevät kriisiin jo siitä, että joutuvat eläkkeelle.
Onko sinulla monta rakastajaa?
Kaikki aggressiiviset kommentit tulee juuri veloilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Koska siinä vaiheessa kun alkaa ikää tulla ja kremppoja, reissutkaan enää kiinnosta samalla tavalla, ystävyyssuhteita ei saa luotua yhtä helposti kuin nuorempana ja elämä kutistuu yhä enemmän kotiin ja ei ole ketään jos ei ole puolisoakaan."
Tämä kertoo AP:n yksinkertaisuudesta, rajoittuneisuudesta ja läheisriippuvuudesta enemmän kuin mistään muusta. Tiedäthän, että noin voi käydä, vaikka lapsia ja lapsenlapsia olisikin? Ehkä AP on 50+ kroppa hajalla, saamaton ja täysin mielikuvitukseton. Mutta suurin osa meistä ei ole, edes niistä perheellisistä.
AP kuulostaa todella raskaalta äidiltä/mummolta, roikkuu läheisissään.
On sellainen vaikutelma että ne tervepäiset vanhemmat (ja isovanhemmat) ovat lapsistaan ja lapsenlapsistaan onnellisia mutta eivät hehkuta niitä muille, elämä ei pyöri lasten ympärillä, ovat aina pitäneet huolta ihmis- ja ystävyyssuhteistaan, elämässä on paljon muutakin kuin lapset eikä heitä ole tehty ajatellen että heidän velvollisuutensa on tulevaisuudessa huolehtia omista vanhemmistaan/isovanhemmistaan. Jos välit ovat hyvät niin noin (olosuhteiden salliessa) niin käy, jos ei niin ei ne lapset ole pyyhkimässä pyllyä ja kantamassa kauppakasseja.
Menestyksenä ja saavutuksena lapsia tuntuvat pitävän juuri ne joilla ei ole oikein mitään, ei koulutusta, ei kiinnosusta mihinkään kulttuuriin, ei oikein mitään. Eikä se oma parisuhdekaan välttämättä ole mitä onnellisin.
utta on kuitenkin ne lapset ja kruunu loistaa kirkkaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpsis.
Eipä olekaan. Jos oikein kunnolla mietit, niin se on juurikin noin. Päivät yksin, ei lapsia, ei lastenlapsia, vain yksin. Mahdollisilla ystävillä omat perheet, lastenlapset jne.
omituinen elämä jos istuu kotona päivät viisikymppisenä yksin. se ei ole ihan normia on sitten lapsia tai ei.
Onpa outo aloitus ja oletus! 50v:na on ura siinä vaiheessa, että tulot riittävät jo ihan mukavaan elämään. Äitiysloma ei heikentänyt urakehitystä. Terveys on onneksi pysynyt hyvänä, ehkä koska ei ollut vuosien yövalvomisia pikkulapsiarjessa. On mahtavia muistoja viime vuosikymmenien matkoista ja ystäviä useissa maissa.
Aion nyt rakentaa resilienssiä mahdollisen tulevan työttömyyden tai sairauksien varalle.
Ihanaa on myös se, että lapsia hankkineilla ystävillä VIIMEIN on aikaa tavata minua ja muita ystäviään!!!
En ole I K I N Å katunut sitä, etten tehnyt lapsia. Etenkin ku. seuraan uutisointia nuorten ahdistuneisuudesta, kännykkäriippuvuudesta yms. En varmasti empaattisena ihmisenä jaksaisi arjessa seurata, että rakkaalla läheisellä olisi elämä tuommoista, vaikka kaikki perusasiat on hyvin elämässä.
Kirjoitin tämän tahallani yhtä provosoivasti kuin ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomaatte varmaan ainoot ketä selittelee on velat.
Mitä selittelee? Tarkennapa vähän millä perustelet vastaukset selittelyksi, ei selitykseksi.
Tosin trollille eli sinulle ei kannattaisi vastata. Haluat vain ylläpitää jankutusta.
Velat ei kykene kantamaan vastuuta. Sen huomaa ihan työelämässäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku puhui, että pitäisi tehdä lapsia että on vanhainkodissa joku vaihtamassa p#skavaippoja. On tämäkin syy, tulevaisuudessa voi olla, että joku robotti hoitaa tämän eikä siihen tarvitse enää ihmistyövoimaa. Haluatko, että oma lapsesi käyttää elämänsä vanhusten pskavaippojen vaihtoon? Jonkun muun lapsen tämä pitäisi kuitenkin tehdä, mutta ei tietenkään oman kullannupun.
Hyvä pointti.
Jatkossa AI/robottiteknologia
hoitaa leikiten korkean prosentin
vanhushoivan pskahommista. I bet.
Neurokirurgian osaajat käyttävät aivoimplantteja muistisairauksien
hoitoon. Lääketieteen innovaatiot
rynnivät neuroskeneen.
Parkinson, Alzheimer,
Levyn_kappale_tauti, MS
(hermomyeliinikato),
muu seniili degeneroituminen
eivät enää jatkossa sido sen
viisi/kuusikymppisen tyttären
loppuelämää muistisairaaseen
75-95 känkkä-vanhempaansa.
Tätähän me kaikki pelkäämme.
Laitoshoivan kustannukset:
6000-8000 e kuussa + paikat ovat
kiven alla. Hiljainen vaatimus
hoitaa ikääntynyt omainen perheen
voimin stressaa keski-ikäistä
tavattomasti. Ehkä rappeutuvan
puolisonsa kukin
aikanaan hoivaa, mutta ei
sentään omaa isäänsä..
E/toinen kommentti
Vierailija kirjoitti:
Onpa outo aloitus ja oletus! 50v:na on ura siinä vaiheessa, että tulot riittävät jo ihan mukavaan elämään. Äitiysloma ei heikentänyt urakehitystä. Terveys on onneksi pysynyt hyvänä, ehkä koska ei ollut vuosien yövalvomisia pikkulapsiarjessa. On mahtavia muistoja viime vuosikymmenien matkoista ja ystäviä useissa maissa.
Aion nyt rakentaa resilienssiä mahdollisen tulevan työttömyyden tai sairauksien varalle.
Ihanaa on myös se, että lapsia hankkineilla ystävillä VIIMEIN on aikaa tavata minua ja muita ystäviään!!!
En ole I K I N Å katunut sitä, etten tehnyt lapsia. Etenkin ku. seuraan uutisointia nuorten ahdistuneisuudesta, kännykkäriippuvuudesta yms. En varmasti empaattisena ihmisenä jaksaisi arjessa seurata, että rakkaalla läheisellä olisi elämä tuommoista, vaikka kaikki perusasiat on hyvin elämässä.
Kirjoitin tämän tahallani yhtä provosoivasti kuin ap.
kovaa selittelyä taas
Vierailija kirjoitti:
Kaikki aggressiiviset kommentit tulee juuri veloilta.
Typerään aloitukseen ja alentuviin kommentteihin vastataan juuri sillä asenteella ja mitalla kuin ne ansaitsevat, kulta pieni.
Mun käy sääliksi naiset jotka on terveytensä pulannut pitämällä huolta vain muista eikä itsestään.
Vitsi vitsi, ei käy! Koska säälittely on musta todella epäkunnioittaavaa. Ei helvetti kuulu muiden arvostella ja keksiä mielikuvitusvisioita siitä miten kauheeta niillä täytyy olla.
AP sulla on ruma sielu. Arvosta edes vähän muitaki ku ittees ja omia valintojas.
Vierailija kirjoitti:
Se on juuri näin. Elämän sisältö pitää etsiä asioista, mitä pystyy tekemään..
Viisikymppisenä on hyväksyttävä se fakta, että jäi lapsettomaksi, vaikka olisi halunnut oman perheen.
Sivusta on saanut seurata, miten toiset löysivät kumppanin ja saivat lapsia. Ei heidänkään elämä ole helppoa ollut. Mutta heidän elämällä on merkitys, lapsettoman ihmisen elämä on täysin merkityksetöntä. Kunhan nyt teet duunia, maksat laskut ja verot ja yrität olla onnellinen.
Miksi lapset saisivat olla ainoa elämän merkitys? MItä tää nyt taas on? Silloinkin kun perhenormi oli vahva oli perheettömiä eikä heitä dissattu, ja pilkattu ainakaan noin typerästi. Moni oli valinnut lapsettomuuden eikä valittanut siitä, mitä säälimistä tuollaisessa silloin on? Yksi kumppaneistani ei missään nimessä halunnut lapsia ja minullekin se sopi. Tämä on nykyään paaljon yleisempää kuin ennen. Ihmisistä ei voi suoraan päätellä mitään siksi ettei heillä ole lasta. Ei myöskään heidän onnellisuuttaan.
Vierailija kirjoitti:
Se on juuri näin. Elämän sisältö pitää etsiä asioista, mitä pystyy tekemään..
Viisikymppisenä on hyväksyttävä se fakta, että jäi lapsettomaksi, vaikka olisi halunnut oman perheen.
Sivusta on saanut seurata, miten toiset löysivät kumppanin ja saivat lapsia. Ei heidänkään elämä ole helppoa ollut. Mutta heidän elämällä on merkitys, lapsettoman ihmisen elämä on täysin merkityksetöntä. Kunhan nyt teet duunia, maksat laskut ja verot ja yrität olla onnellinen.
Miten voi ihmisellä olla elämä niin tyhjää, että ainoa merkitys tulee lapsista.
Rakas kanssaihminen, tee enemmän itsellesi hyvää tuottavia ja tärkeitä asioita arjessa! Kuulostat lähes masentuneelta. Juttele asiasta ystävillesi tai jopa ammattilaiselle.
Kun ystävien lapset ovat muuttaneet omilleen, on heillä aikaa taas tehdä kaikenlaista kivaa. Elämäntilanteet lapsellisten ja lapsettomien välillä eivät eroa enää niin paljon toisistaan, kuin vielä ns. ruuhkavuosien aikana.