Lue keskustelun säännöt.
Mitä häpesitte lapsuuden perheessä tai vanhemmissa?
14.08.2026 |
Kerätäänpä tähän asioita, joita häpesitte lapsena liittyen perheeseenne. Lapsethan tuntevat häpeää joskus hassuistakin asioista, joita on aikuisena vaikea ymmärtää. Voi siis olla mitä vaan aiheita; hauskoja tai vähemmä hauskoja.
Itse häpesin meidän autoja, kun isä oli vanhojen autojen harrastaja ja autot olikin sitten aina viimeisen päälle laitettuja, joita ihmiset tulivat katsomaan kiinnostuneina ja kyselemään niistä. Itseä hävetti se, että ne oli vanhoja ja häiritsi se niiden herättämä huomio. Niin toivoin, että olisi ollut uusi ja tavallinen auto, niin kuin muilla. Aikuisena huvittanut tuo lapsuuden häpeän aihe, mutta silloin se tuntui todella vakavalta.
Kommentit (225)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meidän milleniaalien olisi aika ruveta saamaan hyvitystä.
Oikea kaltoinkohtelu erikseen. Mutta hiukan ärsyttää, kun omat X-sisarukseni jaksavat viisikymppisinä muistella kuinka eivät päässeet lapsena ulkomaille ja kuinka minä milleniaali sain kännykän ja CD-soittimen (oliko kasarilla, oliko!). Että joku raja katkeruudellakin.
Rohkaistun vastaaman, vaikka menee ohi aiheen. Kyllä 80- luvun alussa oli cd- soittimia, mutta ei kännyköitä. Sorry nyt tiukkapipot😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Köyhyyttä, joka näkyi kaikessa.
Vierailija kirjoitti:
'Köyhyyttämme ja huonoja koulueväitämme. Muilla aina maitopullotkin.
...
Milloin kävit koulut, kävitkö muualla kuin Suomessa? Eikö maksutomat kouluruokailut aloitettu 1948? '
Tätini on syntynyt 1941, ja ainakin hän on vienyt kouluun eväät. Entä tiedä, mille luokalle saakka. Onko mahdollista, että alkuaikoina koulu tarjosi velliä tms., ja oppilaat saattoi täydentää ruokaa eväillä? En tiedä.
Tässä on hävetty niitä eväitä, mutta sorry loukkaantuneille, jos jotkut ovat kommentoineet näitä viestejä.
Vierailija kirjoitti:
90-luvulla legginsit ei ollut muotia todellakaan.
Meidän äiti laittoi legginsien päälle pitkävartiset kumisaappaat ja pyöräili keskustaan kauppaan.
No olihan, ensin oli hiihtarimuoti.
Ostin kerran kolmet leggarit samalla kertaa, kun olivat tarjouksessa.
Hetken ne olivat poissa, nyt takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiintoinen ketju. Tuli mulle mieleen, että olisi vielä parempi jos kukin kertoisi vielä mikä ja millainen minusta sitten tuli, eli miten menee nykyään.
Häpesin vanhempieni köyhyyttä. Oli omakotitalo, kaksi autoa me lapset jne.
Nyt minulla ei ole mitään. En häpeä omaa köyhyyttä vaan puhun siitä kovalla äänellä. Moni järkyttyy miten suomessa joku voi olla köyhä, töissä, ei nisti tai juoppo tai peli ongelmainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en hävennyt vaikka ns. syitä olisi ollut paljonkin, jossain mielessä tuo häpeäminen on tiettyyn ikään ja kehitysvaiheeseen kuuluva reaktio millä nuori ottaa etäisyyttä lapsuuden perheeseen ja tulee yhä selkeämmin omaksi itsekseen.
Isäni oli ulkomaalainen, olin myös itse syntynyt muualla kuin Suomessa, olimme köyhempiä kuin ympäristössämme olevat muut ihmiset, joka näkyi mm. siinä, että meillä ei ollut oikein mitään kodinkoneita, telkkari oli vanha ja mustavalkoinen TV vielä pitkään kun muilla oli jo väri-tv:eet, sain serkuilta keski-Euroopasta käytettyjä vaatteita pari kertaa vuodessa kun muoti Suomessa kulki vielä selkeästi trendien perässä, tai trendit saattoivat olla hyvinkin erilaisia eri maissa ja vaatteeni olivat siten muihin verrattuna aika erikoisia, söimme kotona lähinnä vegetaarisesti ja äitini oli hyvin mielikuvituksellinen ja keksi hyvin erikoisia juttuja.
Vanhempani arvostelivat hyvinkin paljon toisia ihmisiä ja asettivat omat tapansa ja valintansa toisten tapojen yläpuolelle. Se ahdisti kyllä jossain vaiheessa ja valitsin tietoisesti paljon tasa-arvoisemman ja hyväksyvämmän katsannon muihin ihmisiin. Hieman vanhempana ymmärsin, että tuo kumpusi heidän omasta epävarmuudestaan vaikka lapsena näin varsinkin isäni hyvin itsevarmana. Ja hieman vanhempana tajusin myös, että se meidän ns. köyhyys oli isäni viisautta olla ottamatta lainaa. Vain talolaina oli hyväsyttävää, kaikkeen muuhun piti etukäteen säästää.
Mutta minulla kesti pitkälle aikuisuuteen ennen kuin osasin nähdä vanhempani realistisemmin, eikä minkään ihailun värittämien lasien läpi. Ei sekään ihan tervettä ole.
N52
Kavereiden vanhemmilla oli vhs-videokamerat, meillä ei. Isä ei myöskään halunnut viedä meitä lapsia elokuviin, koska hänen mielestään niistä sai epärealistisen käsityksen maailman menosta. Äidin kanssa joskus mentiin salaa leffaan sillä aikaa kun isä oli ryyppäämässä. 1980-1990-luvuilla miehet ei olleet kännissä, vaan oikein kunnolla juovuksissa. Kotiin tultiin vasta siinä vaiheessa kun jalat ei kantaneet ja rahat oli loppu. Silti seuraavana päivänä voitiin taas isännöidä päivälliskutsuja sukulaisille selvänä kuin raittiusseuran puuhamies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ollut telkkaria, koska viihde tuhoaa aivot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meidän milleniaalien olisi aika ruveta saamaan hyvitystä.
Oikea kaltoinkohtelu erikseen. Mutta hiukan ärsyttää, kun omat X-sisarukseni jaksavat viisikymppisinä muistella kuinka eivät päässeet lapsena ulkomaille ja kuinka minä milleniaali sain kännykän ja CD-soittimen (oliko kasarilla, oliko!). Että joku raja katkeruudellakin.
Rohkaistun vastaaman, vaikka menee ohi aiheen. Kyllä 80- luvun alussa oli cd- soittimia, mutta ei kännyköitä. Sorry nyt tiukkapipot😅
No heillä oli LP-soitin. Ei meidän leveysasteilla kellään ollu CD-soitinta ennen ysäriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isän alkoholismia ja sitä että muutimme jatkuvasti ja asuimme vuokra-asunnoissa. Äidin ja isän eron jälkeen äiti osti omakotitalon ja elämämme muutenkin rauhoittui.
Vierailija kirjoitti:
Isän alkoholismia ja sitä että muutimme jatkuvasti ja asuimme vuokra-asunnoissa. Äidin ja isän eron jälkeen äiti osti omakotitalon ja elämämme muutenkin rauhoittui.
No niiköööö.....kiitos tiedosta hömö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän alkoholismia ja sitä että muutimme jatkuvasti ja asuimme vuokra-asunnoissa. Äidin ja isän eron jälkeen äiti osti omakotitalon ja elämämme muutenkin rauhoittui.
No niiköööö.....kiitos tiedosta hömö
Ole hyvä vaan. Mielestäni vastasin ihan aiheena olevaan asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiintoinen ketju. Tuli mulle mieleen, että olisi vielä parempi jos kukin kertoisi vielä mikä ja millainen minusta sitten tuli, eli miten menee nykyään.
Ei ole ollenkaan mielenkiintoista lukea moukkien häpeämisiä tai mitä jostain tuntemattomasta tuli., ihan sairasta paskaa. 💩💩💩💩
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1980-luvulla kaupungin keskustassa oli viikonloppuisin maksuton pysäköinti. Isällä oli tapana ajaa perjantaisin suoraan töistä pubiin, ja auto jäi pubin eteen kadunvarsipaikalle. Lauantain vastaisena aamuyönä hän tuli sieltä taksilla kotiin. Isä ei polttanut, mutta siihen aikaan yleisesti vedettiin urakalla tupakkaa sisätiloissa. Niinpä äiti lauantaiaamuina herättyään aina ensimmäiseksi vei isän tupakalle haisevan takin ulos tuulettumaan. Sunnuntaisin äiti oli töissä ja me lapset isän kanssa kotona. Lounaan jälkeen oli rutiini kävellä isän mukana bussipysäkille ja siitä bussilla keskustaan autoa hakemaan, jotta hän pääsee sillä maanantaiaamuna töihin. Kerran bussipysäkillä odottaessa ennen bussia siihen pysähtyikin isän työkaveri, joka ihmetteli, mitä te nyt siinä seisotte ja bussilla kuljette. Joku hätävalhe siinä keksittiin. Mutta kertaakaan kun isän auto oli haettu kaupungilta, ei ajettu suoraan kotiin. Usein kierreltiin moikkaamassa hänen pubikavereitaan. Miehistä sai puhua äidille, naisista ei.
Mun isä kävi Alkossa eräässä kunnassa naapurikunnan takana, koska ei kehdannut käydä oman kunnan Alkossa, koska oli ns. virassa. Kerran se ajoi sieltä ylinopeutta
poliisin tutkaan viinakauppareissulla.
No niinkööö... voe kauheeetaaaaa?.. ja kamalaaaaa 🤭🤭🤭🤭🤭
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea. Ihan kaikkea.
Isällä oli aina puku päällä ja hänet haki joku autolla töihin. Äiti puhui kirjakieltä ja toi minulle ja siskolle tuliaisia ulkomailta. Meillä oli taloudenhoitaja, lapsenlikka ja au pair. Minä synnyin ulkomailla missä sisko aloitti koulun. Hän kävi ranskalais-suomalaisen koulun, minä tavallisen ala- ja yläasteen, missä en voinut kertoa juurikaan mitään meidän perheen elämästä, kun se oli niin outoa verrattuna muihin. Kasiluokan jälkeen pyysin parasta ystävääni meidän kanssa purjehtimaan Kreikan saaristoon, mutta sen vanhemmat ei päästäneet. Äiti vielä vakuutteli että ihan on turvallista kun meillä on huippupätevä crew : D ei vissiin mennyt ihan perille!
Tää oli hauska.
Mutta kyllä joku on saattanut hyviä taustojakin kainostella.
Tottakai on kainostellut. Lapset ja varsinkin teinit kokevat aina, että juuri oma perhe ja omat vanhemmat ovat jotenkin "noloja" ja erilaisia kuin "kaikki muut". Ei se varallisuus ja niinsanottu hyvätaustaisuus ole mikään poikkeus tästä.
Toisaalta moni ei ymmärrä aikuisenakaan, mitä on oikea onnellisuus. Eikä sitä, että siihen ei liity muihin vertaileminen mitenkään.
Niin, tässä tullaan kateuden tunteisiin. Kateellisilla vanhemmilla on kateelliset lapset ja toisinpäin. Arvatkaas ketkä ovat onnellisia?
Sinä. Paistaako siellä aurinko??
Vierailija kirjoitti:
Isä puhui seksijuttuja kavereille ja kommentoi tissejä. Kumma juttu, mutta teini-iässä kukaan ei enää halunnut tulla meille kylään. Isä pitää minua edelleen hölmönä, kun loukkaannun ihan normaaleista asioista.
Hölmöhän sinä olet vieläkin kun tommosta paskaa tänne kirjoittelet.
Vierailija kirjoitti:
Häpesin ala-asteella kun pihaamme ei oltu haravoitu toukokuun puolivälissä. Aloin sen seurauksena haravoimaan itse.
Onpa sulla ollut hävettävää...kiristikö lisäksi pipo ja pienet lapaset? Yyy
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiintoinen ketju. Tuli mulle mieleen, että olisi vielä parempi jos kukin kertoisi vielä mikä ja millainen minusta sitten tuli, eli miten menee nykyään.
Ei ole ollenkaan mielenkiintoista lukea moukkien häpeämisiä tai mitä jostain tuntemattomasta tuli., ihan sairasta paskaa. 💩💩💩💩
No miksi ihmeessä edes luet? Kukaan ei pakota sua lukee tätä keskustelua😝🤪
Vierailija kirjoitti:
Isäni harrasti metsästystä ja kulki punainen metsästyspipo päässä. Tuota pipoa häpesin!
Vieläkö punaiset pipot hävettää...
Ihan mielenkiintoinen ketju. Tuli mulle mieleen, että olisi vielä parempi jos kukin kertoisi vielä mikä ja millainen minusta sitten tuli, eli miten menee nykyään.