Lue keskustelun säännöt.
Mitä häpesitte lapsuuden perheessä tai vanhemmissa?
14.08.2026 |
Kerätäänpä tähän asioita, joita häpesitte lapsena liittyen perheeseenne. Lapsethan tuntevat häpeää joskus hassuistakin asioista, joita on aikuisena vaikea ymmärtää. Voi siis olla mitä vaan aiheita; hauskoja tai vähemmä hauskoja.
Itse häpesin meidän autoja, kun isä oli vanhojen autojen harrastaja ja autot olikin sitten aina viimeisen päälle laitettuja, joita ihmiset tulivat katsomaan kiinnostuneina ja kyselemään niistä. Itseä hävetti se, että ne oli vanhoja ja häiritsi se niiden herättämä huomio. Niin toivoin, että olisi ollut uusi ja tavallinen auto, niin kuin muilla. Aikuisena huvittanut tuo lapsuuden häpeän aihe, mutta silloin se tuntui todella vakavalta.
Kommentit (225)
Äitiäni eniten.
Hän oli jo alta nelikymppisenä rankasti ylipainoinen ja vanhan näköinen ja jo silloin alle kouluikäisenä häpesin häntä. Hän ei yhtään kiinnittänyt huomiota ulkonäköönsä. Ylipainoa oli siis niin paljon, että häpesin edes liikkua hänen kanssaan. Kotona ollessaan hän lähinnä istui aina yhdessä ja samassa paikassa ja huusi. Hän haukkui meitä kaikkia perheenjäseniämme ja kyseli niiltä harvoilta kavereilta, joita kotiin kehtasi tuoda, tungettelevia kysymyksiä ja toisaalta tykkäsi nolata minut ystävieni edessä. Tyyliin: onkos tää meidän Maija ollut koulussa nurkan takana pussailemassa jonkun pojan kanssa, heh heh heh ihan niin kuin joku siitä kiinnostuisi? Hän myös huusi kotiin tulleiden kavereideni edessä minulle, jos olin antanut heille jääkaapista syötävää. Niin ei olisi saanut tehdä. Hän myös huusi koko ajan, vaikka tiesi että kavereitani oli kylässä. Hän oli/on todella sivistymätön ja matalasti koulutettu eikä hänellä ollut yhtään sellaista sosiaalista silmää, että milloin kannattaa edes esittää, että tajuaisi ja ymmärtäisi jotakin. Hän saattoi alkaa vaikka inttää vastaan asiansa osaaville ihmisille (tyyliin vaikka lääkärille, kodinkoneliikkeen myyjälle yms.) ja haukkui heidät.
Sellainen junttius ja matala tulotaso, minkä vuoksi kuljin esim. liian pienissä vaatteissa. "Herraviha" ja avoin halveksunta kouluttautumista kohtaan. Ylioppilasjuhlissanikin lähinnä vanhempani naureskelivat inhottavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisen vanhemman alkoholismia, perheen köyhyyttä, köyhältä näyttänyttä kotia, perheen huonosti hoidettuja raha-asioita, myöhemmin vielä veljen jo teini-iässä alkanutta alkoholismia.
1980-luvulla kaupungin keskustassa oli viikonloppuisin maksuton pysäköinti. Isällä oli tapana ajaa perjantaisin suoraan töistä pubiin, ja auto jäi pubin eteen kadunvarsipaikalle. Lauantain vastaisena aamuyönä hän tuli sieltä taksilla kotiin. Isä ei polttanut, mutta siihen aikaan yleisesti vedettiin urakalla tupakkaa sisätiloissa. Niinpä äiti lauantaiaamuina herättyään aina ensimmäiseksi vei isän tupakalle haisevan takin ulos tuulettumaan. Sunnuntaisin äiti oli töissä ja me lapset isän kanssa kotona. Lounaan jälkeen oli rutiini kävellä isän mukana bussipysäkille ja siitä bussilla keskustaan autoa hakemaan, jotta hän pääsee sillä maanantaiaamuna töihin. Kerran bussipysäkillä odottaessa ennen bussia siihen pysähtyikin isän työkaveri, joka ihmetteli, mitä te nyt siinä seisotte ja bussilla kuljette. Joku hätävalhe siinä keksittiin. Mutta kertaakaan kun isän auto oli haettu kaupungilta, ei ajettu suoraan kotiin. Usein kierreltiin moikkaamassa hänen pubikavereitaan. Miehistä sai puhua äidille, naisista ei.
Sitä, että oltiin niin saakutin köyhiä. Mitään muuta en hävennyt.
90-luvulla legginsit ei ollut muotia todellakaan.
Meidän äiti laittoi legginsien päälle pitkävartiset kumisaappaat ja pyöräili keskustaan kauppaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1980-luvulla kaupungin keskustassa oli viikonloppuisin maksuton pysäköinti. Isällä oli tapana ajaa perjantaisin suoraan töistä pubiin, ja auto jäi pubin eteen kadunvarsipaikalle. Lauantain vastaisena aamuyönä hän tuli sieltä taksilla kotiin. Isä ei polttanut, mutta siihen aikaan yleisesti vedettiin urakalla tupakkaa sisätiloissa. Niinpä äiti lauantaiaamuina herättyään aina ensimmäiseksi vei isän tupakalle haisevan takin ulos tuulettumaan. Sunnuntaisin äiti oli töissä ja me lapset isän kanssa kotona. Lounaan jälkeen oli rutiini kävellä isän mukana bussipysäkille ja siitä bussilla keskustaan autoa hakemaan, jotta hän pääsee sillä maanantaiaamuna töihin. Kerran bussipysäkillä odottaessa ennen bussia siihen pysähtyikin isän työkaveri, joka ihmetteli, mitä te nyt siinä seisotte ja bussilla kuljette. Joku hätävalhe siinä keksittiin. Mutta kertaakaan kun isän auto oli haettu kaupungilta, ei ajettu suoraan kotiin. Usein kierreltiin moikkaamassa hänen pubikavereitaan. Miehistä sai puhua äidille, naisista ei.
Mun isä kävi Alkossa eräässä kunnassa naapurikunnan takana, koska ei kehdannut käydä oman kunnan Alkossa, koska oli ns. virassa. Kerran se ajoi sieltä ylinopeutta
poliisin tutkaan viinakauppareissulla.
Ai että mä häpesin meidän perheen autoa, joka oli Lada. Kaikilla muilla oli länsimaisia merkkejä, mutta meillä oli Lada.
Häpesin myös faijan alkoholismia, kun se saattoi sammua minne vain ja pelkäsin aina, että käverit näkee sen jossain sammuneena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häpesin 90-luvulla sitä, mihin sävyyn eri ihmisistä puhuttiin. Käytettiin niin kuvaavia nimityksiä, ettei sellaisia voi tänä päivänä sanoa ääneen, saati kirjoittaa mihinkään.
Häpesin isäni pitkiä hiuksia (vyötärölle ulottuvia). Kaikkien muiden isät kävivät parturissa. (1970-luku)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
90 luvulla alkoholismi oli todella yleistä. Mun isä oli kaappi juoppo duunari ja poltti paljon. Silti kaikessa köyhyydessä rahaa oli enemmän kuin minulla nyt.
Myös mun opettaja oli kylän tunnettu juoppo ja oikeastaan kaikkien kavereiden isät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meidän milleniaalien olisi aika ruveta saamaan hyvitystä.
Oikea kaltoinkohtelu erikseen. Mutta hiukan ärsyttää, kun omat X-sisarukseni jaksavat viisikymppisinä muistella kuinka eivät päässeet lapsena ulkomaille ja kuinka minä milleniaali sain kännykän ja CD-soittimen (oliko kasarilla, oliko!). Että joku raja katkeruudellakin.
Enpä tiedä onko katkeruutta pyytää työpaikkaa jolla voisi elää normaalia elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehohäpeä murrosiässä oli ikävä juttu, mutta minkäs teet? Kaikki eivät voi voittaa geenilotossa. Mutta ei se mitään, sillä mikä ei tapa, vahvistaa vain.
Tai tekee katkeraksi. Minua kiusattiin koulussa ihoni vuoksi. Häpesin itseäni muutenkin jo valmiiksi ja sitten se jatkuva kiusaaminen asian vuoksi. Vartaloltani olin missinmitoissa jo teininä. Iho parani aikanaan, voitin eräät missikisat, ei mitkään telkkarissa näytetyt, miehet kilpailivat huomiostani jne. Sisältä olin ja olen yhä ihan hajalla. Kostan jos tulee sopiva tilanne kohdalle. Vaikka olen saavuttanut elämässäni paljon ja menestynyt työelämässä en saa elämästä mitään irti.
Ihotautilääkäreitä tai hampaiden oikojia ei ole perinteisesti käytetty Suomessa tarpeeksi. Akne voi jättää elinikäiset arvet, sisäisesti ja ulkoisesti. Aiheuttaa tutkitusti jopa masennusta.
Tosiaan hampaita ei oiottu ennen nykyaikaa juurikaan. Luokallani oli yksi poika, jolla kaikki yläetuhampaat sojotti suoraan ulos suusta. Häntä haukuttiin torahampaaksi. Aina joskus näin hänen siskon ja vanhemmat ja kaikilla oli samanlaiset hampaat. Lapset ovat julmia. Nykyään tuollaiset oiotaan.
Vaikuttaa itsetuntoon, parisuhteisiin, töissä etenemiseen. Moneen asiaan elämässä pitkällä tähtäimellä.
Kyllä. Minulla on paljon luomia. Ei koskaan kiusattu niistä mutta jonakin päivänä minulla on rahaa niiden poistoon.
N42
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä ketju nyt yhtäkkiä muuttui sellaiseksi, missä kansakoulun käyneet kertovat missä kunnassa tuotiin eväitä ja maitoa kouluun?
Lukekaa otsikko, pliis
Boomerit haluaa kehua kuinka heillä oli omat eväät eikä koulun kumiperunoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea. Ihan kaikkea.
Isällä oli aina puku päällä ja hänet haki joku autolla töihin. Äiti puhui kirjakieltä ja toi minulle ja siskolle tuliaisia ulkomailta. Meillä oli taloudenhoitaja, lapsenlikka ja au pair. Minä synnyin ulkomailla missä sisko aloitti koulun. Hän kävi ranskalais-suomalaisen koulun, minä tavallisen ala- ja yläasteen, missä en voinut kertoa juurikaan mitään meidän perheen elämästä, kun se oli niin outoa verrattuna muihin. Kasiluokan jälkeen pyysin parasta ystävääni meidän kanssa purjehtimaan Kreikan saaristoon, mutta sen vanhemmat ei päästäneet. Äiti vielä vakuutteli että ihan on turvallista kun meillä on huippupätevä crew : D ei vissiin mennyt ihan perille!
Tää oli hauska.
Mutta kyllä joku on saattanut hyviä taustojakin kainostella.
Tottakai on kainostellut. Lapset ja varsinkin teinit kokevat aina, että juuri oma perhe ja omat vanhemmat ovat jotenkin "noloja" ja erilaisia kuin "kaikki muut". Ei se varallisuus ja niinsanottu hyvätaustaisuus ole mikään poikkeus tästä.
Toisaalta moni ei ymmärrä aikuisenakaan, mitä on oikea onnellisuus. Eikä sitä, että siihen ei liity muihin vertaileminen mitenkään.
Niin, tässä tullaan kateuden tunteisiin. Kateellisilla vanhemmilla on kateelliset lapset ja toisinpäin. Arvatkaas ketkä ovat onnellisia?
rikkaat seniilit.
Minua hävetti se, ettei ollut ovia. Olivat sellaiset kaarimalliset vain. En nyt tiedä mitä noloa tuossakaan oli oikeasti, varmaan se kun ei sitten saanut ovea kiinni jos kävi kavereita kylässä.
Häpesin köyhyyttämme, vielä 80-luvulla asuimme vanhassa omakotitalomörskässä, jossa oli ulkovessa. Asuimme pikkukaupungissa keskellä korpea kaukana kaikesta, kun melkein kaikki luokkakaverit taas asuivat toisessa kaupunginosassa uusissa rivitaloissa. En halunnut hakea lapsena häpeän vuoksi niitä vaateavustuslappuja (kai jotain maksusitoutumuksia), joita vähävaraisten perheiden lapsille myönnettiin kerran vuodessa koulun toimesta ja vanhempien hakemusta vastaan. Olisin varmaan muuten ottanut vastaan sen vaateavustuslapun, mutta en halunnut noutaa sitä luokan edestä opelta, niin kuin meidän luokassa oli tapana tehdä. Häpesin veljeäni, joka oli tarkkailuluokalla, ja kärsi selvästi jostain nepsy-jutusta. Vanhempia häpesin, koska äiti oli uskovainen ja isä juopotteli ajoittain, luulin koulukavereiden tietävän nämä asiat jotenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä ketju nyt yhtäkkiä muuttui sellaiseksi, missä kansakoulun käyneet kertovat missä kunnassa tuotiin eväitä ja maitoa kouluun?
Lukekaa otsikko, pliis
Sutä kutsutaan keskusteluksi.
Jep, keskusteluksi aiheen vierestä. Perusta oma ketju omalle aiheellesi, itseä ainakin kiinnostaisi lukea otsikonmukaisia muistoja kun taas teidän eväskeskustelunne on täysin epäkiinnostava.
Itse skippaan nuo. Helposti onnistuu ensimmäisen lauseen lukemisella. Ei tarvi stressata.
Joo, mutta kun sitten saa skipata jo monta sivua ja ketjusta tulee pelkkää epäkiinnostavaa ohista, niin ärsyttäähän se. Mikseivät voi vaan perustaa oma ketjua omalle aiheelleen? Se on ihan helppoa
Aiheen vierestä se on tämäkin🤪🤪🤪
Sinäkö sairas haluat kieli pitkällä lukea mitä ihmiset hävenneet? Häpeä itseäsi jos osaan pöljä... 😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä ketju nyt yhtäkkiä muuttui sellaiseksi, missä kansakoulun käyneet kertovat missä kunnassa tuotiin eväitä ja maitoa kouluun?
Lukekaa otsikko, pliis
Olet hyvin sairas. Haluat lukea ihmisten häpämisiä. Mitä hyödyt niistä? Häpeä!!!!!😵💫🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮
Aiheen vierestä se on tämäkin🤪🤪🤪