Lue keskustelun säännöt.
Mitä häpesitte lapsuuden perheessä tai vanhemmissa?
14.08.2026 |
Kerätäänpä tähän asioita, joita häpesitte lapsena liittyen perheeseenne. Lapsethan tuntevat häpeää joskus hassuistakin asioista, joita on aikuisena vaikea ymmärtää. Voi siis olla mitä vaan aiheita; hauskoja tai vähemmä hauskoja.
Itse häpesin meidän autoja, kun isä oli vanhojen autojen harrastaja ja autot olikin sitten aina viimeisen päälle laitettuja, joita ihmiset tulivat katsomaan kiinnostuneina ja kyselemään niistä. Itseä hävetti se, että ne oli vanhoja ja häiritsi se niiden herättämä huomio. Niin toivoin, että olisi ollut uusi ja tavallinen auto, niin kuin muilla. Aikuisena huvittanut tuo lapsuuden häpeän aihe, mutta silloin se tuntui todella vakavalta.
Kommentit (141)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea. Ihan kaikkea.
Isällä oli aina puku päällä ja hänet haki joku autolla töihin. Äiti puhui kirjakieltä ja toi minulle ja siskolle tuliaisia ulkomailta. Meillä oli taloudenhoitaja, lapsenlikka ja au pair. Minä synnyin ulkomailla missä sisko aloitti koulun. Hän kävi ranskalais-suomalaisen koulun, minä tavallisen ala- ja yläasteen, missä en voinut kertoa juurikaan mitään meidän perheen elämästä, kun se oli niin outoa verrattuna muihin. Kasiluokan jälkeen pyysin parasta ystävääni meidän kanssa purjehtimaan Kreikan saaristoon, mutta sen vanhemmat ei päästäneet. Äiti vielä vakuutteli että ihan on turvallista kun meillä on huippupätevä crew : D ei vissiin mennyt ihan perille!
Tää oli hauska.
Mutta kyllä joku on saattanut hyviä taustojakin kainostella.
Tottakai on kainostellut. Lapset ja varsinkin teinit kokevat aina, että juuri oma perhe ja omat vanhemmat ovat jotenkin "noloja" ja erilaisia kuin "kaikki muut". Ei se varallisuus ja niinsanottu hyvätaustaisuus ole mikään poikkeus tästä.
Toisaalta moni ei ymmärrä aikuisenakaan, mitä on oikea onnellisuus. Eikä sitä, että siihen ei liity muihin vertaileminen mitenkään.
Sen verran sitäkin tarvitaan, että löytää motivaation ja inspiraation. Ihminen on viiden läheisimmät kontaktin yhtälö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä ketju nyt yhtäkkiä muuttui sellaiseksi, missä kansakoulun käyneet kertovat missä kunnassa tuotiin eväitä ja maitoa kouluun?
Lukekaa otsikko, pliis
No me ollaan tällaisia. Yritä kestää ;)
köyhillä oli maaseudulla komposti ulko huussi, rikkailla oli omat likavesi säiliöt jota tyhjentää.
Isäni oli ihme tinkijä. Jos johonkin paikkaan pääsi lastenlipulla alle 12-vuotias, niin minun piti esittää alle 12-vuotiasta vielä 19-vuotiaana.
Meillä oli kotona todella sekaista. Siis oikeasti todella sekaista. Sellaista kuin himohamstraajat ohjelman kodeissa. Äitini oli yksinhuoltaja ja tavaraa oli maasta kattoon. Mistään ei pystynyt luopumaan kun "voi vielä tarvita", ja jatkuvasti osti kaikkea uutta turhaa roinaa vaikka rahaakaan ei edes ollut. Kotona meni sellasia yksittäisiä "polkuja" romujen keskellä, mistä pääsi vielä jotenkuten kävelemään. Mitään kavereita ei voinut ikinä tuoda kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhyyttämme ja huonoja koulueväitämme. Muilla aina maitopullotkin.
Milloin kävit koulut, kävitkö muualla kuin Suomessa? Eikö maksutomat kouluruokailut aloitettu 1948?
Aloitin kansakoulun eka luokan 1968 ja koulussa sai vain jonkun puuron tai vellin tai laihan keittoruoan.Itseltä piti olla eväsleivät ja maito pullo ja ruokaliina joka levitettiin pulpetillele ruokailun ajaksi.Tämä ihan Keski-pohjanmaalla.
Outoa. Minä aloitin kansakoulun 56 ja meillä oli kyllä ruoka ja näkkäri ja maito. Ei kukaan vienyt mitään omia juttuja. Lymenlaaksossa tämä.
En nyt tiedä outoudesta mutta näin tosiaan oli.Asia oli varmaan erilailla kaupungeissa tai rikkaammissa maalaiskunnissa.
Mä olen aloittanut koulun 1967 ja meilläkin oli maidot ja leivät koulusta ja tietenkin ruokakin, mutta 40-luvun lopulla syntyneet isommat sisarukset olivat joutuneet viemään maidon ja leivät itse. Ja jo muutaman vuoden päästä siitä, kun olin aloittanut koulun meillä oli koulusta välipalakin, joten äkkiä asiat muuttuivat. Välipala oli yleensä jotkakin hyvää, kuten jugurttia, jäätelöpuikko, banaani tai omena ja kolmiojuusto. Muistan kun ope sanoi, että jäätelö ei ole sen takia, että se on hyvää vaan se on ihan terveellistäkin :D
Aloitin koulun samana vuonna kun sinä. Kaksi ekaa vuotta tuotiin maito ja leivät kotoa eikä välipaloja ollut ennen peruskoulun tuloa. Olin silloin oppikoulun viidennellä. Muistan ne kammottavat välipalat, joista piti vielä olla hyvin hyvin kiitollinen: sentti kertaa sentti pala juustoa tai omenan pala. Siitä oikeasti tuli vaan nälkä. Joskus tosin luokan keväällä saatiin pingviinipuikko. Oh yeah, mitkä välipalat!
Tämä Pohjanmaalla kaupungissa. No oikeasti oppikouluaikoina minulla ja useimmilla muilla oli omat rahat ja käytiin kadun toisella puolella kaupasta ostamassa jotain pientä. Nälkä oli iltapäivällä, jos ei kouluruoka ollut maistunut. Toisaalta piti olla hyvin hoikka ja niin kireät levikset päällä, että soi. Eihän sitä silloin voi oikein syödäkään.Ollaan varmaan saman ikäisiä, mutta minä asuin maalla ja näköjään meillä on ollut aika erilaiset elämät siihen aikaan. Meillä kaikki söi kouluruokaa ja se oli hyvää. Linjoista ei puhunut kukaan, eikä niitä vahdittu. Oltiinkin kyllä kaikki hoikkia siihen aikaan ja ne kireät farkut kyllä muistan, mutta ei meillä tainnut kellään mitään leviksiä olla.
Kaupungissa on kaikki ollut vähän hienompaa :D
Niin muuten ollaankin saman ikäisiä. Tosiaan kaupungissa oli erittäin tärkeää farkkujen merkki. Jotkut pukivat farkkunsa kosteina illalla päälle, että aamulla oli hienot farkut koulussa :D
Kyllä kaikki oli hoikkia muutenkin, mutta me tytöt silti laihdutettiin :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehohäpeä murrosiässä oli ikävä juttu, mutta minkäs teet? Kaikki eivät voi voittaa geenilotossa. Mutta ei se mitään, sillä mikä ei tapa, vahvistaa vain.
Tai tekee katkeraksi. Minua kiusattiin koulussa ihoni vuoksi. Häpesin itseäni muutenkin jo valmiiksi ja sitten se jatkuva kiusaaminen asian vuoksi. Vartaloltani olin missinmitoissa jo teininä. Iho parani aikanaan, voitin eräät missikisat, ei mitkään telkkarissa näytetyt, miehet kilpailivat huomiostani jne. Sisältä olin ja olen yhä ihan hajalla. Kostan jos tulee sopiva tilanne kohdalle. Vaikka olen saavuttanut elämässäni paljon ja menestynyt työelämässä en saa elämästä mitään irti.
Ihotautilääkäreitä tai hampaiden oikojia ei ole perinteisesti käytetty Suomessa tarpeeksi. Akne voi jättää elinikäiset arvet, sisäisesti ja ulkoisesti. Aiheuttaa tutkitusti jopa masennusta.
Aamen. Pääsin ihotautilääkärille vasta yliopistossa (vanhan hyvän ajan YTHS) ja olin aika ihmeissäni, että akneen sai hoitoa ja että se ei ollut mikään "kaikilla teineillä nyt finnejä on" -asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea. Ihan kaikkea.
Isällä oli aina puku päällä ja hänet haki joku autolla töihin. Äiti puhui kirjakieltä ja toi minulle ja siskolle tuliaisia ulkomailta. Meillä oli taloudenhoitaja, lapsenlikka ja au pair. Minä synnyin ulkomailla missä sisko aloitti koulun. Hän kävi ranskalais-suomalaisen koulun, minä tavallisen ala- ja yläasteen, missä en voinut kertoa juurikaan mitään meidän perheen elämästä, kun se oli niin outoa verrattuna muihin. Kasiluokan jälkeen pyysin parasta ystävääni meidän kanssa purjehtimaan Kreikan saaristoon, mutta sen vanhemmat ei päästäneet. Äiti vielä vakuutteli että ihan on turvallista kun meillä on huippupätevä crew : D ei vissiin mennyt ihan perille!
Tää oli hauska.
Mutta kyllä joku on saattanut hyviä taustojakin kainostella.
Tottakai on kainostellut. Lapset ja varsinkin teinit kokevat aina, että juuri oma perhe ja omat vanhemmat ovat jotenkin "noloja" ja erilaisia kuin "kaikki muut". Ei se varallisuus ja niinsanottu hyvätaustaisuus ole mikään poikkeus tästä.
Toisaalta moni ei ymmärrä aikuisenakaan, mitä on oikea onnellisuus. Eikä sitä, että siihen ei liity muihin vertaileminen mitenkään.
Niin, tässä tullaan kateuden tunteisiin. Kateellisilla vanhemmilla on kateelliset lapset ja toisinpäin. Arvatkaas ketkä ovat onnellisia?
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli kotona todella sekaista. Siis oikeasti todella sekaista. Sellaista kuin himohamstraajat ohjelman kodeissa. Äitini oli yksinhuoltaja ja tavaraa oli maasta kattoon. Mistään ei pystynyt luopumaan kun "voi vielä tarvita", ja jatkuvasti osti kaikkea uutta turhaa roinaa vaikka rahaakaan ei edes ollut. Kotona meni sellasia yksittäisiä "polkuja" romujen keskellä, mistä pääsi vielä jotenkuten kävelemään. Mitään kavereita ei voinut ikinä tuoda kotiin.
Mielenterveysongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
isä möläytteli ja tinki. oli kyllä hyväntahtoinen, mutta samalla äkkipikainen ja ne seurustelu/ keskustelutaidot puuttuivat täysin. ehkä kirjolla, ajattelin myöhemmin.
Iskän kaljottelua hävetti ja suututti, äiskä kyllä piti huolen taloudesta...Yksi hyvä auto meillä oli joka jäi mieleen, muistan vielä sen rekkarin. Se oli Toyota Carina, upean sininen väri.. 1970-luvulla.
N
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä haisi tupakka kotona, epäilen että itsekin lapsena haisin tupakalle. Sekä isä että äiti polttivat sisällä.
Meillä myös iskä poltti jatkuvasti sisällä, tuntui varsinkin talvella, että tukehtuu siihen savuun. Kesät oli ihania kun sai olla paljon ulkona. Minullekin yks pa...ka raittiushenkilö koulussa tuli sanomaan, että sinähän taidat polttaa tupakkaa. Kyllähän minulla suututti tää tyyppi. En ole polttanut koskaan tupakkaa, enkä polta, eikä myöskään mieheni. Valitsin sellaisen joka ei tupakoi. Äiti ei onneksi polttanut, eikä juonut olutta, kuten iskä teki.
Viinin nauttijana kysyn, mikä alkoholissa traumatisoi? En ole ikinä humalassa lasten aikana, saati suutu tai huuda. Mutta juon aika usein jonkun lasin kuitenkin iltaisin ruoan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä ketju nyt yhtäkkiä muuttui sellaiseksi, missä kansakoulun käyneet kertovat missä kunnassa tuotiin eväitä ja maitoa kouluun?
Lukekaa otsikko, pliis
Sutä kutsutaan keskusteluksi.
Jep, keskusteluksi aiheen vierestä. Perusta oma ketju omalle aiheellesi, itseä ainakin kiinnostaisi lukea otsikonmukaisia muistoja kun taas teidän eväskeskustelunne on täysin epäkiinnostava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä ketju nyt yhtäkkiä muuttui sellaiseksi, missä kansakoulun käyneet kertovat missä kunnassa tuotiin eväitä ja maitoa kouluun?
Lukekaa otsikko, pliis
Sutä kutsutaan keskusteluksi.
Jep, keskusteluksi aiheen vierestä. Perusta oma ketju omalle aiheellesi, itseä ainakin kiinnostaisi lukea otsikonmukaisia muistoja kun taas teidän eväskeskustelunne on täysin epäkiinnostava.
Itse skippaan nuo. Helposti onnistuu ensimmäisen lauseen lukemisella. Ei tarvi stressata.
Isä juoppo ja elämäntapa
työtön, kännissä huusi ja riehui ja rikkoi huonekaluja. Äidin se oli hakannut ja haukkunut ihan avuttomaksi hyytelöksi. Asuttiin kamalassa mörskässä ja oltiin köyhiä. Umpiköyhiä.
Hävettihän se.
Minä häpesin sitä, kun isä kesälomareissuilla saattoi suuttua jostakin pikkuasiasta, ja siitä alkoi usean päivän mykkäkoulu. Häpesin sitä, että entä jos joku ulkopuolinen huomaa, että nuo kävelee munankuorilla.
Muuten en lapsena tai nuorena perhettäni tai vanhempiani hävennyt. Meitä kasvatettiin vähän siihen suuntaan, että me ollaan parempia kuin muut, meillä on asiat paremmin kuin muilla. On siisti piha, hieno auto ym. Meni aika kauan, ennen kun aloin kyseenalaistaa tuota ajatusta.
Lähinnä häpesin itseäni, kun en osannut olla enkä pukeutua kuin muut yläkoulun tytöt. Lopulta totesin, että ei kait silloin auta muu kuin olla ja pukeutua kuten ite tykkään.
Isäni alkoholinkäyttö. Muilla perheillä näytti olevan paremmin, vähän taloudellisestikin - siis ainakin parilla naapurilla. Isä ei kuitenkaan mikään rapajuoppo ollut, vaan melko työkeskeinen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä ketju nyt yhtäkkiä muuttui sellaiseksi, missä kansakoulun käyneet kertovat missä kunnassa tuotiin eväitä ja maitoa kouluun?
Lukekaa otsikko, pliis
Sutä kutsutaan keskusteluksi.
Jep, keskusteluksi aiheen vierestä. Perusta oma ketju omalle aiheellesi, itseä ainakin kiinnostaisi lukea otsikonmukaisia muistoja kun taas teidän eväskeskustelunne on täysin epäkiinnostava.
Itse skippaan nuo. Helposti onnistuu ensimmäisen lauseen lukemisella. Ei tarvi stressata.
Joo, mutta kun sitten saa skipata jo monta sivua ja ketjusta tulee pelkkää epäkiinnostavaa ohista, niin ärsyttäähän se. Mikseivät voi vaan perustaa oma ketjua omalle aiheelleen? Se on ihan helppoa
Sutä kutsutaan keskusteluksi.