Mitä häpesitte lapsuuden perheessä tai vanhemmissa?

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys. Meillä ei ollut minkäänlaista vessaa, ei edes ulkohuussia. Tarpeet tehtiin saaviin eteisessä. 

Ei ollut kaapeissa kuin makaronia. 

Talo oli täysin rapistunut ja katto vuoti. Lattialankkujen alla ei ollut mitään muuta kuin paperia ja tuuli viuhui niiden suurista raoista läpi. 

Ei ollut vaatteita kuin 2 vaatekertaa. Sukkia ei ollut, niitä varastin kavereilta.

Isäpuoli hakkasi.

Teininä soitin sossuun kun tajusin ettei tällainen ole normaalia. Sossut oli yhteydessä äitiini. Ainut asia mikä muuttui: isäpuoli ei enää hakannut.

Muutin omilleni 14-vuotiaana ja aloitin työnteon kylällä.

Ei, tämä ei ollut kertomus mistään 50-luvun Suomesta. Tämä alkoi 90-luvun lopulla jatkuen siitä pitkälle 2000-luvulle. 

Nyt on kaikki hyvin. Kiva työ, ihana omakotitalo ja oma rakas perhe. Kunnollinen, ihana mies. Vanhempiini en pidä yhteyttä. 

Kaiken onnen oot ansainnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämä ketju nyt yhtäkkiä muuttui sellaiseksi, missä kansakoulun käyneet kertovat missä kunnassa tuotiin eväitä ja maitoa kouluun?

Lukekaa otsikko, pliis

Boomerit haluaa kehua kuinka heillä oli omat eväät eikä koulun kumiperunoita.

Boomereiden on pakko päästä uhriutumaan joka asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Minua hävetti se, ettei ollut ovia. Olivat sellaiset kaarimalliset vain. En nyt tiedä mitä noloa tuossakaan oli oikeasti, varmaan se kun ei sitten saanut ovea kiinni jos kävi kavereita kylässä.

Avokonttoriasumista!

Narsistivanhemmat pyrkivät ihan aktiivisesti häpäisemään. Kerran isäni tuli tönöttämään/tuppaantui sellaiseen illanviettoon jossa olin ystävä/harrastusporukan kanssa viettämässä aikaa ja katkaisemaan ilonpidon :D on itse autistinen narsisti jolla ei mitään ihmissuhteita 

heidän moukkamaisuutta olen joskus miettinyt pitäisikö hävetä, mutta todennut että häpäisevät ihan itse itsensä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämä ketju nyt yhtäkkiä muuttui sellaiseksi, missä kansakoulun käyneet kertovat missä kunnassa tuotiin eväitä ja maitoa kouluun?

Lukekaa otsikko, pliis

Sutä kutsutaan keskusteluksi. 

Jep, keskusteluksi aiheen vierestä. Perusta oma ketju omalle aiheellesi, itseä ainakin kiinnostaisi lukea otsikonmukaisia muistoja kun taas teidän eväskeskustelunne on täysin epäkiinnostava.

Itse skippaan nuo. Helposti onnistuu ensimmäisen lauseen lukemisella. Ei tarvi stressata. 

Joo, mutta kun sitten saa skipata jo monta sivua ja ketjusta tulee pelkkää epäkiinnostavaa ohista, niin ärsyttäähän se. Mikseivät voi vaan perustaa oma ketjua omalle aiheelleen? Se on ihan helppoa

Aiheen vierestä se on tämäkin🤪🤪🤪

Sinäkö sairas haluat kieli pitkällä lukea  mitä ihmiset hävenneet?    Häpeä itseäsi jos osaan pöljä... 😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭

Oletko ikinä kuullut vertaistuesta? Ja hittoako sinä täällä teet, taidatkin ihan itse kieli pitkällä hekumoida ihmisten häpeänaiheita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämä ketju nyt yhtäkkiä muuttui sellaiseksi, missä kansakoulun käyneet kertovat missä kunnassa tuotiin eväitä ja maitoa kouluun?

Lukekaa otsikko, pliis

Olet hyvin sairas.   Haluat lukea ihmisten häpämisiä.    Mitä hyödyt niistä?    Häpeä!!!!!😵‍💫🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮

Tunnistaa aina boomeriksi nämä jotka komentavat muita häpeämään. Tyypillistä boomereiden häpeällä ja nolaamisella kasvattamista, jota vielä vanhoina soveltavat jopa tuntemattomiin ihmisiin.

Narsisti isän julkiset raivoamiset, meidät tahallaan nolaaminen luokka kavereiden edessä. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikkea. Ihan kaikkea.

Isällä oli aina puku päällä ja hänet haki joku autolla töihin. Äiti puhui kirjakieltä ja toi minulle ja siskolle tuliaisia ulkomailta. Meillä oli taloudenhoitaja, lapsenlikka ja au pair. Minä synnyin ulkomailla missä sisko aloitti koulun. Hän kävi ranskalais-suomalaisen koulun, minä tavallisen ala- ja yläasteen, missä en voinut kertoa juurikaan mitään meidän perheen elämästä, kun se oli niin outoa verrattuna muihin. Kasiluokan jälkeen pyysin parasta ystävääni meidän kanssa purjehtimaan Kreikan saaristoon, mutta sen vanhemmat ei päästäneet. Äiti vielä vakuutteli että ihan on turvallista kun meillä on huippupätevä crew : D ei vissiin mennyt ihan perille!

Minä häpesin teininä ja 2-kymppisenä ystävääni, joka leuhki aina kaikille tuollaisia perättömiä ja ihan älyttömiä lesoilu-juttuja. Hän oli siis mytomaani. Valehteli aina kaikille, jotka eivät tunteneet häntä, että hän on muka varakkaasta perheestä, opiskelee yliopistossa, hänellä on Porche ja isällään Cadillac, heillä on upea talo, ravintoloita ja hevosia ja lässynlää. Totuus oli että hänen lapsuudenkodissaan heilui työtön juoppo, likainen isänrahjus, joka oli joskus ollut vartijana jossain, sekä epäsiisti, työtön isoäiti. Äiti oli kuollut syöpään. Mamman auto oli Toyotanromu, ystävällä ei ollut edes korttia. Ratsastaa olisi aina halunnut, muttei saanut.

 Kun minä pääsin ratsutilalle töihin, hän oli melkein raivona kateudesta, ja julisti kaikille miten hän vihasi hevosia, ja miten karmean huonon työpaikan minä sain. Kesti pari vuotta ennenkuin tajusin millainen inhotus hän oikein on. Ensinnäkin olin hänen ainoa ystävänsä, plus hän ei ikinä tehnyt mitään järkevää tai mukavaa(töitä, opiskelua, urheilua, harrastuksia) vaan vain varasteli kaupoista. Sain selville myöhemmin, että hän väitti minun olevan varas. Kaiken muun valehtelun lisäksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehohäpeä murrosiässä oli ikävä juttu, mutta minkäs teet? Kaikki eivät voi voittaa geenilotossa. Mutta ei se mitään, sillä mikä ei tapa, vahvistaa vain.

Tai tekee katkeraksi. Minua kiusattiin koulussa ihoni vuoksi. Häpesin itseäni muutenkin jo valmiiksi ja sitten se jatkuva kiusaaminen asian vuoksi. Vartaloltani olin missinmitoissa jo teininä. Iho parani aikanaan, voitin eräät missikisat, ei mitkään telkkarissa näytetyt, miehet kilpailivat huomiostani jne. Sisältä olin ja olen yhä ihan hajalla. Kostan jos tulee sopiva tilanne kohdalle. Vaikka olen saavuttanut elämässäni paljon ja menestynyt työelämässä en saa elämästä mitään irti. 

Haista paska, mä olisin itse tehnyt mitä tahansa ett olisin ollut kaunis. T rumuudesta kiusattu. 

Vanhaa autoamme, koska oletin sen olevan köyhyyyden merkki. Tosiasiassa isäni vain halusi ostaa kaiken käteisellä eikä velalla, joten säästäminen vei hieman enemmän aikaa kuin uuden auton osto lainalla heti. 

En myöskään päässyt ystäväperheeni mukana ulkomaille, koska meillä ei mukamas ollut siihen varaa. Häpesin sitäkin. Minulle aikuisena sitten paljastettiin että vanhemmat eivät vaan halunneet kustantaa matkaani. 

Samoja häpeän aiheita löytyy minultakin kun muiltakin ketjusta. Äiti ja isäpuoli tupakoivat sisällä ja haisin aina koulussakin tupakalle niin kuin moni muukin. Häpesin kun meillä ei ollut sisävessaa. Minua hävetti ja inhotti kun isäpuolen siskon pojat oli meillä usein yöhoidossa ja he saivat katsella kun kouluikäisenäkin jouduin ennen nukkumaan menoa pissaamaan pottaan ja he näkivät mun pimpin.  He pissasivat seisten selkä minuun päin. Häpesin sitäkin kun olin saanut piiskaa äiti kertoi siitä muille aikuisille kavereideni kuullen. Olen syntynyt 1967.

Vierailija kirjoitti:

Isäni oli ihme tinkijä. Jos johonkin paikkaan pääsi lastenlipulla alle 12-vuotias, niin minun piti esittää alle 12-vuotiasta vielä 19-vuotiaana.

Tästä tuli mieleen, kun serkkuni oli kysynyt vastaavassa tilanteessa lipunmyyntiluukulla, että: "Äiti, minkä ikäinen mun piti olla?" 🙉😄

Vierailija kirjoitti:

Äitiäni eniten.

 

Hän oli jo alta nelikymppisenä rankasti ylipainoinen ja vanhan näköinen ja jo silloin alle kouluikäisenä häpesin häntä. Hän ei yhtään kiinnittänyt huomiota ulkonäköönsä. Ylipainoa oli siis niin paljon, että häpesin edes liikkua hänen kanssaan. Kotona ollessaan hän lähinnä istui aina yhdessä ja samassa paikassa ja huusi. Hän haukkui meitä kaikkia perheenjäseniämme ja kyseli niiltä harvoilta kavereilta, joita kotiin kehtasi tuoda, tungettelevia kysymyksiä ja toisaalta tykkäsi nolata minut ystävieni edessä. Tyyliin: onkos tää meidän Maija ollut koulussa nurkan takana pussailemassa jonkun pojan kanssa, heh heh heh ihan niin kuin joku siitä kiinnostuisi? Hän myös huusi kotiin tulleiden kavereideni edessä minulle, jos olin antanut heille jääkaapista syötävää. Niin ei olisi saanut tehdä. Hän myös huusi koko ajan, vaikka tiesi että kavereitani oli kylässä. Hän oli/on todella sivistymätön ja matalasti koulutettu eikä hänellä ollut yhtään sellaista sosiaalista silmää, että milloin kannattaa edes esittää, että tajuaisi ja ymmärtäisi jotakin. Hän saattoi alkaa vaikka inttää vastaan asiansa osaaville ihmisille (tyyliin vaikka lääkärille, kodinkoneliikkeen myyjälle yms.) ja haukkui heidät. 

 

Sellainen junttius ja matala tulotaso, minkä vuoksi kuljin esim. liian pienissä vaatteissa. "Herraviha" ja avoin halveksunta kouluttautumista kohtaan. Ylioppilasjuhlissanikin lähinnä vanhempani naureskelivat inhottavasti. 

Anteeksi, ei ole pakko vastata, mutta kysyä on, että: Oleko vielä tekemisissä äitisi kanssa, jos on elossa?

En mieti enää tuollaisia. Minulla oli hyvät vanhemmat vaikka vikojakin löytyi. Muistelen hyviä juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni harrasti metsästystä ja kulki punainen metsästyspipo päässä. Tuota pipoa häpesin!

Vieläkö punaiset pipot hävettää...  

Ne on vaihtuneet punaisiin lippiksiin 😉

Häpeän syvästi sitä että olen joskus hävennyt vanhempiani. Syyt olivat aivan naurettavia. Tekee mieli jystää päätä seinään kun ajatteleekin, joten en viitsi listata niitä typeryyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niiden huutamista. Ne tosi usein huusi mulle ja haukkui mua (ja kotona joskus löivät). Pelkäsin, että ne huutaa mulle kavereiden (tai vieraiden ihmisten) edessä (ja sitten mun olisi pitänyt hävetä, koska olin nolo ja epäkelpo) ja en halunnut pyytää kavereita meille kylään. 

Niiden huutamista. Ne tosi usein huusi mulle ja haukkui mua (ja kotona joskus löivät). Pelkäsin, että ne huutaa mulle kavereiden (tai vieraiden ihmisten) edessä (ja sitten mun olisi pitänyt hävetä, koska olin nolo ja epäkelpo) ja en halunnut pyytää kavereita meille kylään. 

 

Tänä sama mulla, se väkivalta vaan raaistui vuosien jälkeen ja lopulta en enää halunnut pyytää ketään kylään (ei kyllä kukaan ollut tulossakaan) koska pelkäsin että pahoinpitelevät minut muiden nähden tai pahoinpitelevät ehkä jopa sen vieraan. Meillä myös pieni ja sotkuinen koti, äiti ja isä vimpanpäälle elämämkolulaisia ja äiti varsinkin vihasi jos olen tekemisissä perheen ulkopuolisten kanssa, eli ihan tahallaan järjesti jonkun huutoshown jos jonkun kaverin saan kylään että ei tulisi toisten. 

parikymppisenä katkaisin välit täysin lapsuudenperheeseeni, nyt nelikymppisenä kerkesin saada elämäni siihen pisteeseen että sain oman lapsen, oman kodin, oman mökin ja nyt vielä lähdin opiskelemaan. Sain kaikki ne asiat mitä muutkin (paitsi sitä lapsuudenkotia), jouduin vain itse tekemään paljon töitä niiden eteen. 

🙏

Oikeaan osunut ilmaisu, että boomereiden kasvatus metodeihin kuului oleellisesti nolaaminen, häpeäkulttuuri ja suoranainen kiusaaminen ja lisänä vielä sotatraumat.

Vierailija kirjoitti:

Oikeaan osunut ilmaisu, että boomereiden kasvatus metodeihin kuului oleellisesti nolaaminen, häpeäkulttuuri ja suoranainen kiusaaminen ja lisänä vielä sotatraumat.

Sana boomer on lapsellinen ja typerä ilmaisu lisäksi oletus että kaikki vanhemmat sukupolvet ois pahoinpidellyt, nolannut, nöyryyttänyt ei pidä paikkaansa mulla oli ainakin rakastavat ja hyvät vanhemmat jotka kannusti eteenpäin elämässä samoin kuin mun tuttavilla ja luokkakavereilla

Meillä sotkuinen, likainen haiseva talo lisäksi täällä myös isä joka tykkäsi julkisesti nöyryyttää ja nolata, haastoi myös julkisesti riitaa kyläläisten kanssa elettiin siis pikkupaikkakunnalla jossa kaikki tunti kaikki olin maine mun isästä raivoäijä, siitä sai sitten kuulla koulussa ja joka paikassa mikä lisäsi myös isän hirveää,kamalaa käytöstä meitä lapsia, äitiä ja muita kyläläisiä kohtaan, kun lähdin pois yläasteen jälkeen muualle opiskelemaan pistin siihen välit poikki, 20 vuotta myöhemmin en ole pihaustakaan siitä äijästä kuullut ja toivottavasti en kuulemma, vaihdoin etu ja sukunimeni, samalla kyllä meni välit myös sisaruksiin ja äitiin kun halusin irtaantua menneisyydestä.