Mitä häpesitte lapsuuden perheessä tai vanhemmissa?
Kerätäänpä tähän asioita, joita häpesitte lapsena liittyen perheeseenne. Lapsethan tuntevat häpeää joskus hassuistakin asioista, joita on aikuisena vaikea ymmärtää. Voi siis olla mitä vaan aiheita; hauskoja tai vähemmä hauskoja.
Itse häpesin meidän autoja, kun isä oli vanhojen autojen harrastaja ja autot olikin sitten aina viimeisen päälle laitettuja, joita ihmiset tulivat katsomaan kiinnostuneina ja kyselemään niistä. Itseä hävetti se, että ne oli vanhoja ja häiritsi se niiden herättämä huomio. Niin toivoin, että olisi ollut uusi ja tavallinen auto, niin kuin muilla. Aikuisena huvittanut tuo lapsuuden häpeän aihe, mutta silloin se tuntui todella vakavalta.
Kommentit (66)
Kodin sotkuisuus. Terassilla oli vielä juhannuksenakin sukset ja pulkat levällään
Kodin sotku ja kaoottisuus, köyhyys
Yleissivistyksen puute ja kaikki junttijutut tyylistä lähtien. En kehdannut ottaa vanhempia mukaan minnekään koulun juhliin tai muualle, niin paljon häpesin heitä. Häpeän edelleen, mutta nykyään se on siedettävää, koska itse on pystynyt ottamaan etäisyyttä eikä tarvitse enää esitellä heitä yhtään kenellekään.
Vanhempien kielitaidottomuutta, ovat niitä viimeisiä jotka eivät ole esimerkiksi opiskelleet koulussa englantia, käyneet kansakoulun. Eli heidän ikätovereistaan moni taas osasi edes vähän englantia.
Iskä joskus kulki kalsareissaan kun oli kavereita kylässä ja lauleskeli.
Äiti huusi kaupassa nimeltä.
Köyhyyttämme ja huonoja koulueväitämme. Muilla aina maitopullotkin.
Kaikkea. Ihan kaikkea.
Isällä oli aina puku päällä ja hänet haki joku autolla töihin. Äiti puhui kirjakieltä ja toi minulle ja siskolle tuliaisia ulkomailta. Meillä oli taloudenhoitaja, lapsenlikka ja au pair. Minä synnyin ulkomailla missä sisko aloitti koulun. Hän kävi ranskalais-suomalaisen koulun, minä tavallisen ala- ja yläasteen, missä en voinut kertoa juurikaan mitään meidän perheen elämästä, kun se oli niin outoa verrattuna muihin. Kasiluokan jälkeen pyysin parasta ystävääni meidän kanssa purjehtimaan Kreikan saaristoon, mutta sen vanhemmat ei päästäneet. Äiti vielä vakuutteli että ihan on turvallista kun meillä on huippupätevä crew : D ei vissiin mennyt ihan perille!
Isäni harrasti metsästystä ja kulki punainen metsästyspipo päässä. Tuota pipoa häpesin!
Sekakäyttö (reseptilääkkeet ja alkoholi), etenkin äiti saattoi vetää pään täyteen ihan vaikka keskellä kouluviikkoa ennen kello kahta. Minulla saattoi olla koulukaveri mukana tullut leikkimään ja äiti oli kiskonut Zanoria ja alkoa sekaisin. Olivat ihan työssäkäyviä ihmisiä. Äiti on vielä hengissäkin.
Niiden huutamista. Ne tosi usein huusi mulle ja haukkui mua (ja kotona joskus löivät). Pelkäsin, että ne huutaa mulle kavereiden (tai vieraiden ihmisten) edessä (ja sitten mun olisi pitänyt hävetä, koska olin nolo ja epäkelpo) ja en halunnut pyytää kavereita meille kylään.
Vähän sellainen uteliaisuus, toki salaa, mutta kun itseä ei kiinnostanut kuka tuli naapuriin kylään tai muuta sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Kodin sotku ja kaoottisuus, köyhyys
Sama.
Köyhyys, kurjuus ja hulluus. Tosin olin myös ylpeä joistakin asioista. Meillä oli jotain, mitä muilla ei ollut.
Köyhyyttä ja vanhoja kuluneita vaatteita ja kenkiä.
Autoa inhosin. Se oli ruman värinen ja mallinen.
Mulla on varmaan ollut ihan ok koti ja fiksut vanhemmat enkä hävennyt niitä edes teininä. Olen joutunut enemmän itseäni höpeämään, ehkä syystä, ehkä epävarmuudesta. En kyllä enää nykyään itseänikään.
Välillä vähän iskän kesä-autoja, vaikka nyt naurattaakin.
Köyhyys, ei ollut aina uusia vaatteita mitä laittaa päälle, jotain serkkujen vanhoja ja kerran vuodessa sai kouluun valita jonkun uuden paidan Anttilan kuvastosta.
Äidin alkoholismia.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea. Ihan kaikkea.
Isällä oli aina puku päällä ja hänet haki joku autolla töihin. Äiti puhui kirjakieltä ja toi minulle ja siskolle tuliaisia ulkomailta. Meillä oli taloudenhoitaja, lapsenlikka ja au pair. Minä synnyin ulkomailla missä sisko aloitti koulun. Hän kävi ranskalais-suomalaisen koulun, minä tavallisen ala- ja yläasteen, missä en voinut kertoa juurikaan mitään meidän perheen elämästä, kun se oli niin outoa verrattuna muihin. Kasiluokan jälkeen pyysin parasta ystävääni meidän kanssa purjehtimaan Kreikan saaristoon, mutta sen vanhemmat ei päästäneet. Äiti vielä vakuutteli että ihan on turvallista kun meillä on huippupätevä crew : D ei vissiin mennyt ihan perille!
Tää oli hauska.
Mutta kyllä joku on saattanut hyviä taustojakin kainostella.
Kaikki tuntui jotenkin nololta.