Lue keskustelun säännöt.
Mitä häpesitte lapsuuden perheessä tai vanhemmissa?
14.08.2026 |
Kerätäänpä tähän asioita, joita häpesitte lapsena liittyen perheeseenne. Lapsethan tuntevat häpeää joskus hassuistakin asioista, joita on aikuisena vaikea ymmärtää. Voi siis olla mitä vaan aiheita; hauskoja tai vähemmä hauskoja.
Itse häpesin meidän autoja, kun isä oli vanhojen autojen harrastaja ja autot olikin sitten aina viimeisen päälle laitettuja, joita ihmiset tulivat katsomaan kiinnostuneina ja kyselemään niistä. Itseä hävetti se, että ne oli vanhoja ja häiritsi se niiden herättämä huomio. Niin toivoin, että olisi ollut uusi ja tavallinen auto, niin kuin muilla. Aikuisena huvittanut tuo lapsuuden häpeän aihe, mutta silloin se tuntui todella vakavalta.
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Kehohäpeä murrosiässä oli ikävä juttu, mutta minkäs teet? Kaikki eivät voi voittaa geenilotossa. Mutta ei se mitään, sillä mikä ei tapa, vahvistaa vain.
Tai tekee katkeraksi. Minua kiusattiin koulussa ihoni vuoksi. Häpesin itseäni muutenkin jo valmiiksi ja sitten se jatkuva kiusaaminen asian vuoksi. Vartaloltani olin missinmitoissa jo teininä. Iho parani aikanaan, voitin eräät missikisat, ei mitkään telkkarissa näytetyt, miehet kilpailivat huomiostani jne. Sisältä olin ja olen yhä ihan hajalla. Kostan jos tulee sopiva tilanne kohdalle. Vaikka olen saavuttanut elämässäni paljon ja menestynyt työelämässä en saa elämästä mitään irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhyys. Meillä ei ollut minkäänlaista vessaa, ei edes ulkohuussia. Tarpeet tehtiin saaviin eteisessä.
Ei ollut kaapeissa kuin makaronia.
Talo oli täysin rapistunut ja katto vuoti. Lattialankkujen alla ei ollut mitään muuta kuin paperia ja tuuli viuhui niiden suurista raoista läpi.
Ei ollut vaatteita kuin 2 vaatekertaa. Sukkia ei ollut, niitä varastin kavereilta.
Isäpuoli hakkasi.
Teininä soitin sossuun kun tajusin ettei tällainen ole normaalia. Sossut oli yhteydessä äitiini. Ainut asia mikä muuttui: isäpuoli ei enää hakannut.
Muutin omilleni 14-vuotiaana ja aloitin työnteon kylällä.
Ei, tämä ei ollut kertomus mistään 50-luvun Suomesta. Tämä alkoi 90-luvun lopulla jatkuen siitä pitkälle 2000-luvulle.
Nyt on kaikki hyvin. Kiva työ, ihana omakotitalo ja oma rakas perhe. Kunnollinen, ihana mies. Vanhempiini en pidä yhteyttä.
I feel you...
Olen kokenut vastaavaa.
Mutta syyhän ei missään tapauksessa ollut teidän vanhempien :D
Justjoo
Häpesin ala-asteella kun pihaamme ei oltu haravoitu toukokuun puolivälissä. Aloin sen seurauksena haravoimaan itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehohäpeä murrosiässä oli ikävä juttu, mutta minkäs teet? Kaikki eivät voi voittaa geenilotossa. Mutta ei se mitään, sillä mikä ei tapa, vahvistaa vain.
Tai tekee katkeraksi. Minua kiusattiin koulussa ihoni vuoksi. Häpesin itseäni muutenkin jo valmiiksi ja sitten se jatkuva kiusaaminen asian vuoksi. Vartaloltani olin missinmitoissa jo teininä. Iho parani aikanaan, voitin eräät missikisat, ei mitkään telkkarissa näytetyt, miehet kilpailivat huomiostani jne. Sisältä olin ja olen yhä ihan hajalla. Kostan jos tulee sopiva tilanne kohdalle. Vaikka olen saavuttanut elämässäni paljon ja menestynyt työelämässä en saa elämästä mitään irti.
Ihotautilääkäreitä tai hampaiden oikojia ei ole perinteisesti käytetty Suomessa tarpeeksi. Akne voi jättää elinikäiset arvet, sisäisesti ja ulkoisesti. Aiheuttaa tutkitusti jopa masennusta.
Häpesin vanhempieni kommunismia. Vielä 1990-luvulla he uskoivat, että Neuvostoliitto oli paratiisi jonka paha Amerikka tuhosi. Kaikki jotka pärjäsivät elämässään olivat lahtareita ja opettajat, lääkärit, seurakuntasisar joka toi meille ruokaa olivat herroja tai niiden kätyreitä. Vanhemmat elivät muiden siivellä ja haukkuivat veronmaksajia ahneiksi kapitalisteiksi.
Onneksi pääsin pois sieltä lukion alkaessa ja menestyin elämässäni huolimatta tästä kauheasta perinnöstä. Vanhempiini en ole pitänyt yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhyys. Meillä ei ollut minkäänlaista vessaa, ei edes ulkohuussia. Tarpeet tehtiin saaviin eteisessä.
Ei ollut kaapeissa kuin makaronia.
Talo oli täysin rapistunut ja katto vuoti. Lattialankkujen alla ei ollut mitään muuta kuin paperia ja tuuli viuhui niiden suurista raoista läpi.
Ei ollut vaatteita kuin 2 vaatekertaa. Sukkia ei ollut, niitä varastin kavereilta.
Isäpuoli hakkasi.
Teininä soitin sossuun kun tajusin ettei tällainen ole normaalia. Sossut oli yhteydessä äitiini. Ainut asia mikä muuttui: isäpuoli ei enää hakannut.
Muutin omilleni 14-vuotiaana ja aloitin työnteon kylällä.
Ei, tämä ei ollut kertomus mistään 50-luvun Suomesta. Tämä alkoi 90-luvun lopulla jatkuen siitä pitkälle 2000-luvulle.
Nyt on kaikki hyvin. Kiva työ, ihana omakotitalo ja oma rakas perhe. Kunnollinen, ihana mies. Vanhempiini en pidä yhteyttä.
I feel you...
Olen kokenut vastaavaa.
Mutta syyhän ei missään tapauksessa ollut teidän vanhempien :D
Justjoo
Tämä. Kauheeta katsoa miten lapset puolustaa niiden luuserivanhempia.
Häpesin omia mokiani, mutta en muista tunteneeni häpeää perheestä tai vanhemmista. En olisi hoksannut sitä ilman kysymystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ei ikinä päästy Sveitsin Alpeille lasketteleen hiihtolomalla niinkuin meidän kaikki kaverit. Me jouduttiin jonnekin Faluniin tai rahavaan kaa jonnekin hikiselle Syötteelle. YÄK ! Ja kerran yhtenä keväänä äiti ei tuonut Londonista uusia trendikuteita. Ai että hävetti olla missä vaan. Kaikki katso. :(
Ei ole ihme ollenkaa, että piti palkata meille nuorisoterapeutit.
En soisi yhdellekään nuorelle tuollaisia kamaluuksia.
'Köyhyyttämme ja huonoja koulueväitämme. Muilla aina maitopullotkin.
...
Milloin kävit koulut, kävitkö muualla kuin Suomessa? Eikö maksutomat kouluruokailut aloitettu 1948? '
Tätini on syntynyt 1941, ja ainakin hän on vienyt kouluun eväät. Entä tiedä, mille luokalle saakka. Onko mahdollista, että alkuaikoina koulu tarjosi velliä tms., ja oppilaat saattoi täydentää ruokaa eväillä? En tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Häpesin vanhempieni kommunismia. Vielä 1990-luvulla he uskoivat, että Neuvostoliitto oli paratiisi jonka paha Amerikka tuhosi. Kaikki jotka pärjäsivät elämässään olivat lahtareita ja opettajat, lääkärit, seurakuntasisar joka toi meille ruokaa olivat herroja tai niiden kätyreitä. Vanhemmat elivät muiden siivellä ja haukkuivat veronmaksajia ahneiksi kapitalisteiksi.
Onneksi pääsin pois sieltä lukion alkaessa ja menestyin elämässäni huolimatta tästä kauheasta perinnöstä. Vanhempiini en ole pitänyt yhteyttä.
Oikein! Ei lasten tehtävä ole valifioida vanhempiensa hölmöyttä. Kukaan normaali järjellä varustettu ei ollut kommari 1990-luvun Suomessa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhyyttämme ja huonoja koulueväitämme. Muilla aina maitopullotkin.
Milloin kävit koulut, kävitkö muualla kuin Suomessa? Eikö maksutomat kouluruokailut aloitettu 1948?
Aloitin kansakoulun eka luokan 1968 ja koulussa sai vain jonkun puuron tai vellin tai laihan keittoruoan.Itseltä piti olla eväsleivät ja maito pullo ja ruokaliina joka levitettiin pulpetillele ruokailun ajaksi.Tämä ihan Keski-pohjanmaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Netti sanoo, että kouluruokailussa oppilaat saattoivat tuoda leivän ja maidon mukanaan kodista koululle 1960-luvulle saakka.
Äitini oli lähes 40 v, kun synnyin ja silloin kaikkien äidit olivat paljon nuorempia. Opparin alussa muiden äidit olivat n35 v mun äiti melkein 50 v.
Hävetti, että oma äiti näytti muiden mummoilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehohäpeä murrosiässä oli ikävä juttu, mutta minkäs teet? Kaikki eivät voi voittaa geenilotossa. Mutta ei se mitään, sillä mikä ei tapa, vahvistaa vain.
Tai tekee katkeraksi. Minua kiusattiin koulussa ihoni vuoksi. Häpesin itseäni muutenkin jo valmiiksi ja sitten se jatkuva kiusaaminen asian vuoksi. Vartaloltani olin missinmitoissa jo teininä. Iho parani aikanaan, voitin eräät missikisat, ei mitkään telkkarissa näytetyt, miehet kilpailivat huomiostani jne. Sisältä olin ja olen yhä ihan hajalla. Kostan jos tulee sopiva tilanne kohdalle. Vaikka olen saavuttanut elämässäni paljon ja menestynyt työelämässä en saa elämästä mitään irti.
Ihotautilääkäreitä tai hampaiden oikojia ei ole perinteisesti käytetty Suomessa tarpeeksi. Akne voi jättää elinikäiset arvet, sisäisesti ja ulkoisesti. Aiheuttaa tutkitusti jopa masennusta.
Niin aiheuttaa. Kamalinta oli kun oma perhekin kiusasi ja pilkkasi minua aknen vuoksi. Vanhemmat eivät tajunneet että perin sen heiltä. Katselin jokin aika sitten valokuvia niiltä ajoilta, hymyilen ja näytän iloiselta, mutta muistan miten kuvien oton aikaan mietin päivittäin itseni ta**amista. Nyt nuo ajatukset ovat jääneet ja itseeni kohdistuvan vihan olen jotenkin taltuttanut.
K a i k k e a !
Aivan kaikkea.
Ei ollut yhtäkään asiaa meidän kodissa/perheessä , mitä en olisi hävennyt.
Puhun nyt -60 luvun maaseudun ajoista.
Kenelläkään ei ollut, niin pieni mökki,
vain yksi huone, kuin meillä oli.
Ei sähköjä.
Häpesin hirveästi kotiani.
Olen kuopus.
Vanhin siskoni oli minusta lähes 20v vanhempi ja hän oli henkisesti sairas.
Kaksi veljeäni olivat alkoholisteja.
Toisen siskoni kanssa en ole tekemisissä, hänen ilkeytensä ja valehtelujen takia.
Vanhempani olivat jo aika vanhoja kun minä synnyin...äiti 42v ja isä yli 50v.
Häpesin teininä iäkkäitä vanhempiani, kun muilla oli paljon nuoremmat vanhemmat.
Muistan lapsuudestani , miten pelkäsin paljon psyykkisesti sairasta siskoani ja juoppoja veljiäni.
Traumoja ja vaikeuksia oli lapsuuteni.
Nykyään ei tuollaisissa oloissa lapsen tarvitsisi kasvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhyyttämme ja huonoja koulueväitämme. Muilla aina maitopullotkin.
Milloin kävit koulut, kävitkö muualla kuin Suomessa? Eikö maksutomat kouluruokailut aloitettu 1948?
Aloitin kansakoulun eka luokan 1968 ja koulussa sai vain jonkun puuron tai vellin tai laihan keittoruoan.Itseltä piti olla eväsleivät ja maito pullo ja ruokaliina joka levitettiin pulpetillele ruokailun ajaksi.Tämä ihan Keski-pohjanmaalla.
Outoa. Minä aloitin kansakoulun 56 ja meillä oli kyllä ruoka ja näkkäri ja maito. Ei kukaan vienyt mitään omia juttuja. Lymenlaaksossa tämä.
Vierailija kirjoitti:
Häpesin vanhempieni kommunismia. Vielä 1990-luvulla he uskoivat, että Neuvostoliitto oli paratiisi jonka paha Amerikka tuhosi. Kaikki jotka pärjäsivät elämässään olivat lahtareita ja opettajat, lääkärit, seurakuntasisar joka toi meille ruokaa olivat herroja tai niiden kätyreitä. Vanhemmat elivät muiden siivellä ja haukkuivat veronmaksajia ahneiksi kapitalisteiksi.
Onneksi pääsin pois sieltä lukion alkaessa ja menestyin elämässäni huolimatta tästä kauheasta perinnöstä. Vanhempiini en ole pitänyt yhteyttä.
Et kertonut että perstroika tapahtui jo 80- luvun puolivälissä?
Isälläni oli aina joku aivan risa auto, jota piti työntää käyntiin tai startata alamäessä. Hävetti
Minulla oli aina kahden vanhemman veljeni pieneksi jääneitä vaatteita, vaikka toivoin saavani puheutua muiden tyttöjen tavoin punaisiin paitoihin ja joskus hameisiin tai mekkoihin. Ei kuulemma ollut varaa. Sain ensimmäisen hameeni 9-vuotiaana naapurin likalta.
Osaatko kuvitella miten hävettävää on että meillä ei ollut autoa ollenkaan?