Lue keskustelun säännöt.
Mitä häpesitte lapsuuden perheessä tai vanhemmissa?
14.08.2026 |
Kerätäänpä tähän asioita, joita häpesitte lapsena liittyen perheeseenne. Lapsethan tuntevat häpeää joskus hassuistakin asioista, joita on aikuisena vaikea ymmärtää. Voi siis olla mitä vaan aiheita; hauskoja tai vähemmä hauskoja.
Itse häpesin meidän autoja, kun isä oli vanhojen autojen harrastaja ja autot olikin sitten aina viimeisen päälle laitettuja, joita ihmiset tulivat katsomaan kiinnostuneina ja kyselemään niistä. Itseä hävetti se, että ne oli vanhoja ja häiritsi se niiden herättämä huomio. Niin toivoin, että olisi ollut uusi ja tavallinen auto, niin kuin muilla. Aikuisena huvittanut tuo lapsuuden häpeän aihe, mutta silloin se tuntui todella vakavalta.
Kommentit (106)
Pientä halpaa autoa kun muilla oli isoja Volvoja.
Sisällä tupakointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä että meillä oli niin paljon lapsia. Sitä että äiti oli aina vihainen kun kaveri oli käymässä ja tuli syyttelemään asioista niin kuin ne olisi kaverin syy.
En sitten tuonut ketään enää kylään ja sekin oli väärin.
Isot perheet on hirveitä
Epäsiisti koti. Ei se nyt niin älyttömän epäsiisti ollut kun jälkeenpäin mietin, mutta kavereilla oli siivoushulluja äitejä joihin tietenkin vertasin kotiamme. Vanhempieni epäsiistejä vaatteita häpesin. Yleensä liikkuivat harrastusvaatteissa eikä heitä muutenkaan kiinnosta vaatteet. Rahasta ei ole kysymys, sitä kyllä on. Isää etenkin ei kiinnosta laittaa rahaa vaatteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vanhoja vanhempiani. Koulukaverit kutsuivat äitiä minun mummoksi ja isää ukiksi. Äiti oli jo 50 kun minä olin kymmenen.
Tuon takia en suosittele vanhoja ihmisiä - yli 37v - enää haaveilemaan saati tekemään lapsia.
Vanhemmilla ei ollut koskaan varaa ostaa kallista autoa tai paremminkin, eivät halunneet pröystäillä autolla, vaikka olisi ollut varaa. Sama juttu esim vaatteiden kanssa. Ei ollut koskaan mitään merkkivaatteita.
Nyt myöhemmin olen ymmärtänyt, miten viisaita he olivat koska eivät pröystäilleet ja miten kovaa ja raskasta työtä he tekivät koko elämänsä. Melkein tulee itku... en koskaan kiittänyt heitä mistään. Meidän perheessä oli hyvin asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mitään. Minut opetettiin häpeämään vain itseäni. Kotona kaikki oli täydellisesti ja jos oli jotain mikä ei minusta täydelliseltä tuntunut niin se oli minun syyni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhoja vanhempiani. Koulukaverit kutsuivat äitiä minun mummoksi ja isää ukiksi. Äiti oli jo 50 kun minä olin kymmenen.
Tuon takia en suosittele vanhoja ihmisiä - yli 37v - enää haaveilemaan saati tekemään lapsia.
Mä olin vuoden nuorempi. Nyt lapsen (eka) luokalla kaikki vanhemmat vähintään neljänkympin hujakoilla. Joku isä paljon vanhempikin. Ajat on muuttunut, ihan voit katsoa tilastoja tueksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Köyhyys. Meillä ei ollut minkäänlaista vessaa, ei edes ulkohuussia. Tarpeet tehtiin saaviin eteisessä.
Ei ollut kaapeissa kuin makaronia.
Talo oli täysin rapistunut ja katto vuoti. Lattialankkujen alla ei ollut mitään muuta kuin paperia ja tuuli viuhui niiden suurista raoista läpi.
Ei ollut vaatteita kuin 2 vaatekertaa. Sukkia ei ollut, niitä varastin kavereilta.
Isäpuoli hakkasi.
Teininä soitin sossuun kun tajusin ettei tällainen ole normaalia. Sossut oli yhteydessä äitiini. Ainut asia mikä muuttui: isäpuoli ei enää hakannut.
Muutin omilleni 14-vuotiaana ja aloitin työnteon kylällä.
Ei, tämä ei ollut kertomus mistään 50-luvun Suomesta. Tämä alkoi 90-luvun lopulla jatkuen siitä pitkälle 2000-luvulle.
Nyt on kaikki hyvin. Kiva työ, ihana omakotitalo ja oma rakas perhe. Kunnollinen, ihana mies. Vanhempiini en pidä yhteyttä.
en voinut mennä kaverien synttäreille, kun ei ollut lahjoihin varaa. äiti sanoi että itse tehty kortti on kiva. ei varmasti ole 8veen mielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä, että he puhuivat suomea, eikä ruotsia äidinkielenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä haisi tupakka kotona, epäilen että itsekin lapsena haisin tupakalle. Sekä isä että äiti polttivat sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhoja vanhempiani. Koulukaverit kutsuivat äitiä minun mummoksi ja isää ukiksi. Äiti oli jo 50 kun minä olin kymmenen.
Tuon takia en suosittele vanhoja ihmisiä - yli 37v - enää haaveilemaan saati tekemään lapsia.
Jaa, siis joidenkin muiden lasten huonokäytöksisyyden vuoksi? Noille huomauttajillehan tossa kasvatusta pitäisi antaa eikä kenenkään pelätä lasten tekemistä ikänsä vuoksi.
Olen isovanhempieni kasvattama, minulla oli siis alakoulussa kuusikymppiset huoltajat menossa mukana. Ikinä kukaan huomautellut asiasta. Äitini tehdessä iltatähtensä reilusti nelikymppisenä, ei sitäkään kukaan pitänyt omituisena. Olen itse syntynyt 1980, pikkusisko 1998. Kumpaakaan ei siis kiusattu. En hävennyt asiaa.
Häpesin oikeastaan vain toista nimeäni. Sitä en suotunut kertomaan kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Köyhyyttämme ja huonoja koulueväitämme. Muilla aina maitopullotkin.
Milloin kävit koulut, kävitkö muualla kuin Suomessa? Eikö maksutomat kouluruokailut aloitettu 1948?
Aloin miettiä tätä ja tajusin, että kaikki muka häpeän aiheet olivat sellaisia, joista koulussa kiusattiin, vaikka itse olisin ollut ihan tyytyväinen. Asuttiin syrjemmässä vanhassa rintamamiestalossa, käytettiin äidin itse tekemiä vaatteita, syötiin muiden mielestä kummallisia karjalaisia perinneruokia, matkustettiin asuntovaunulla, oltiin kiinnostuneita historiasta, harrastettiin paljon lukemista jne.
Ehkä eniten oikeasti hävetti, kun joutui kieltäytymään menoista sen takia, ettei yksinkertaisesti ollut varaa.
Vanhempien suurta ikäeroa. Se oli epätavallista siihen aikaan. Isän alkoholismia ja vanhempien viinaan menevää ja tupakoivaa tuttavapiiriä.
Vierailija kirjoitti:
Köyhyys. Meillä ei ollut minkäänlaista vessaa, ei edes ulkohuussia. Tarpeet tehtiin saaviin eteisessä.
Ei ollut kaapeissa kuin makaronia.
Talo oli täysin rapistunut ja katto vuoti. Lattialankkujen alla ei ollut mitään muuta kuin paperia ja tuuli viuhui niiden suurista raoista läpi.
Ei ollut vaatteita kuin 2 vaatekertaa. Sukkia ei ollut, niitä varastin kavereilta.
Isäpuoli hakkasi.
Teininä soitin sossuun kun tajusin ettei tällainen ole normaalia. Sossut oli yhteydessä äitiini. Ainut asia mikä muuttui: isäpuoli ei enää hakannut.
Muutin omilleni 14-vuotiaana ja aloitin työnteon kylällä.
Ei, tämä ei ollut kertomus mistään 50-luvun Suomesta. Tämä alkoi 90-luvun lopulla jatkuen siitä pitkälle 2000-luvulle.
Nyt on kaikki hyvin. Kiva työ, ihana omakotitalo ja oma rakas perhe. Kunnollinen, ihana mies. Vanhempiini en pidä yhteyttä.
I feel you...
Olen kokenut vastaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmilla ei ollut koskaan varaa ostaa kallista autoa tai paremminkin, eivät halunneet pröystäillä autolla, vaikka olisi ollut varaa. Sama juttu esim vaatteiden kanssa. Ei ollut koskaan mitään merkkivaatteita.
Nyt myöhemmin olen ymmärtänyt, miten viisaita he olivat koska eivät pröystäilleet ja miten kovaa ja raskasta työtä he tekivät koko elämänsä. Melkein tulee itku... en koskaan kiittänyt heitä mistään. Meidän perheessä oli hyvin asiat.
Häpesit vanhempiasi ja teillä oli hyvin asiat? Doesn’t compute.
Köyhyyttä, työttömyyttä, äidin mielenterveysongelmia. Ei voinut tuoda kavereita kylään, kun en tiennyt koska se taas räjähtää.