Mikä on sinun näkemyksesi omasta kohtalostasi?
Oletko koskaan miettinyt, miksi elämäsi on mennyt niin kuin se meni?
Mikä on henkilökohtainen näkemyksesi?
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Tähän asti on ollut sekoitus sattumaa, omaa valintaa, huono tuuria, lisää huonoa tuuria, syytä ja seurausta sekä karman lakia. Jos tässä miettisi Jumalan tahtoa, niin menisi vielä oudommaksi.
Minä en ole löytänyt mitään logiikkaa siihen, että elämäni olisi mennyt Jumalan tahdon mukaan. Jos olisi, se olisi erittäin outoa.
Vaikka uskon Jumalaan
..
Ajattelen niin, että jos ihmisellä elämä menee suhteellisen hyvin tai erinomaisesti, hänen on helppoa väittää, että hänen elämänsä meni Jumalan tahdon mukaan.
Väitän, että hän ei ole pohtinut tarpeeksi syyn ja seurauksen lakia.
Vierailija kirjoitti:
Uskon Jumalaan. Mutta niin suuri ja mahtava ihminen en ole, että voisin väittää, että elämäni meni Jumalan tahdon mukaan.
Ei kukaan voi tietää mikä on Jumalan tahto omassa elämässä.
Kylmä totuus asiasta on, että kaikki meni syyn ja seurauksen mukaan = omien valintojen mukaan.
Eli ihminen ei voi syyttää Jumalaa eikä muita.
Ihminen on itse vastuussa kaikesta.
Ap
Millä perusteella ihmisen valinnat olis jotenkin ihmisen itsensä tuottamia kun et voi valita sun ajatuksia etkä sun perimää joka osaltaan vaikuttaa siihen millaisia ajatuksia sulla tulee ja mitä valitset. Ei ole olemassa mitään olosuhteista irrallista "itseä". Kaikki on olosuhteiden sanelemaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä mikä itseäni kiinnostaa, on:
Joku äänesti, että hänen elämänsä meni Jumalan tahdon mukaan. Mistä ikinä sen voi tietää?
Eihän ihminen voi tietää mikä on Jumalan tahto.
en ole tuo, joka noin on valinnut, mutta jos ihminen uskoo kaikkivalotiaaseen tai kaikkivoipaiseen jumalaan, niin looginen päåätelmähän on, että tämän jumalan tahto toteutuu aina. Niinpä toteutunut elämä - oli se sitten mitä tahansa - on aina jumalan tahdon mukainen. Jos se EI olisi jumalan tahto, se ei koskaan tapahtuisi. Sitä sanotaan predestinaatioksi. Voit luulla tekeväsi valintoja, mutta oikeasti Jumala on jo päättänyt puolestasi.
Olen miettinyt tuotakin todella paljon.
Minusta tuo asia on hyvin pelottava.
..
Mutta jos ihminen uskoo täydelliseen ennaltamääräämiseen, eikö hän silloin sysää oman vastuunsa Jumalalle?
Minusta se ei ole oikein.
Ihminen on joka hetki vastuussa.
Ei sysää vaan tekee voitavansa koska se on järkevämpää kuin heittäytyä passiiviseksi. Miksi ihminen tieten tahtoen lisäisi omaa kärsimystään? Itsehän olen deterministi.
Tätä koetan selvittää. Elämäni ei vielä mennyt.
Nuo kaikki muut aloituksen vaihtoehdot paitsi karman laki. Osittain on mennyt Jumalan tahdon mukaan (esim. se että tulin uskoon), osittain olen tehnyt tietoisia valintoja (myös Jumalan tahdon vastaisia eli syntejä) ja elänyt läpi niiden seurauksia, ja sattumallakin lienee oma osansa.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Uskon Jumalaan. Mutta niin suuri ja mahtava ihminen en ole, että voisin väittää, että elämäni meni Jumalan tahdon mukaan.
Ei kukaan voi tietää mikä on Jumalan tahto omassa elämässä.
Kylmä totuus asiasta on, että kaikki meni syyn ja seurauksen mukaan = omien valintojen mukaan.
Eli ihminen ei voi syyttää Jumalaa eikä muita.
Ihminen on itse vastuussa kaikesta.
Ap
Kyllä minua ohjaili ympäristö ja perhetausta yli 50% aikuiseksi asti.
Mitä nuorena teki, heijastui myöhempään elämään. Esim. lapsen syntymä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon Jumalaan. Mutta niin suuri ja mahtava ihminen en ole, että voisin väittää, että elämäni meni Jumalan tahdon mukaan.
Ei kukaan voi tietää mikä on Jumalan tahto omassa elämässä.
Kylmä totuus asiasta on, että kaikki meni syyn ja seurauksen mukaan = omien valintojen mukaan.
Eli ihminen ei voi syyttää Jumalaa eikä muita.
Ihminen on itse vastuussa kaikesta.
Ap
Millä perusteella ihmisen valinnat olis jotenkin ihmisen itsensä tuottamia kun et voi valita sun ajatuksia etkä sun perimää joka osaltaan vaikuttaa siihen millaisia ajatuksia sulla tulee ja mitä valitset. Ei ole olemassa mitään olosuhteista irrallista "itseä". Kaikki on olosuhteiden sanelemaa.
Kiitos. Tämä on mielenkiintoinen näkemys. Tuota täytyy pohtia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon Jumalaan. Mutta niin suuri ja mahtava ihminen en ole, että voisin väittää, että elämäni meni Jumalan tahdon mukaan.
Ei kukaan voi tietää mikä on Jumalan tahto omassa elämässä.
Kylmä totuus asiasta on, että kaikki meni syyn ja seurauksen mukaan = omien valintojen mukaan.
Eli ihminen ei voi syyttää Jumalaa eikä muita.
Ihminen on itse vastuussa kaikesta.
Ap
Millä perusteella ihmisen valinnat olis jotenkin ihmisen itsensä tuottamia kun et voi valita sun ajatuksia etkä sun perimää joka osaltaan vaikuttaa siihen millaisia ajatuksia sulla tulee ja mitä valitset. Ei ole olemassa mitään olosuhteista irrallista "itseä". Kaikki on olosuhteiden sanelemaa.
Joka tapauksessa - myös kaikissa noissa tapauksissa pätee syyn ja seurauksen laki.
Sopivaa vaihtoehtoa ei ole tarjolla.
Sain vasta 66-vuotiaana autismi-diagnoosin.
Tämä on syy, miksi elämäni meni kuten meni.
Ei niinkään johdu autismista, vaan siitä että en tiennyt olevani autisti, ja elin/toimin sen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon Jumalaan. Mutta niin suuri ja mahtava ihminen en ole, että voisin väittää, että elämäni meni Jumalan tahdon mukaan.
Ei kukaan voi tietää mikä on Jumalan tahto omassa elämässä.
Kylmä totuus asiasta on, että kaikki meni syyn ja seurauksen mukaan = omien valintojen mukaan.
Eli ihminen ei voi syyttää Jumalaa eikä muita.
Ihminen on itse vastuussa kaikesta.
Ap
Millä perusteella ihmisen valinnat olis jotenkin ihmisen itsensä tuottamia kun et voi valita sun ajatuksia etkä sun perimää joka osaltaan vaikuttaa siihen millaisia ajatuksia sulla tulee ja mitä valitset. Ei ole olemassa mitään olosuhteista irrallista "itseä". Kaikki on olosuhteiden sanelemaa.
Joka tapauksessa - myös kaikissa noissa tapauksissa pätee syyn ja seurauksen laki.
Niin pätee ja se tekeekin juuri sen keskeisen eron determinismin ja fatalismin välille. Sinun teoilla on merkitystä vaikka sinulla ei olisi vapaata tahtoa.
Vierailija kirjoitti:
Sopivaa vaihtoehtoa ei ole tarjolla.
Sain vasta 66-vuotiaana autismi-diagnoosin.
Tämä on syy, miksi elämäni meni kuten meni.
Ei niinkään johdu autismista, vaan siitä että en tiennyt olevani autisti, ja elin/toimin sen mukaan.
Kiitos tästäkin. Tämä herättää myös paljon pohdittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon Jumalaan. Mutta niin suuri ja mahtava ihminen en ole, että voisin väittää, että elämäni meni Jumalan tahdon mukaan.
Ei kukaan voi tietää mikä on Jumalan tahto omassa elämässä.
Kylmä totuus asiasta on, että kaikki meni syyn ja seurauksen mukaan = omien valintojen mukaan.
Eli ihminen ei voi syyttää Jumalaa eikä muita.
Ihminen on itse vastuussa kaikesta.
Ap
Millä perusteella ihmisen valinnat olis jotenkin ihmisen itsensä tuottamia kun et voi valita sun ajatuksia etkä sun perimää joka osaltaan vaikuttaa siihen millaisia ajatuksia sulla tulee ja mitä valitset. Ei ole olemassa mitään olosuhteista irrallista "itseä". Kaikki on olosuhteiden sanelemaa.
Joka tapauksessa - myös kaikissa noissa tapauksissa pätee syyn ja seurauksen laki.
Niin pätee ja se tekeekin juuri sen keskeisen eron determinismin ja fatalismin välille. Sinun teoilla on merkitystä vaikka sinulla ei olisi vapaata tahtoa.
Kiitos myös tästä. Jatkakaa. Kaikki näkemykset tässä ketjussa herättävät paljon pohdittavaa
Vierailija kirjoitti:
Sopivaa vaihtoehtoa ei ole tarjolla.
Sain vasta 66-vuotiaana autismi-diagnoosin.
Tämä on syy, miksi elämäni meni kuten meni.
Ei niinkään johdu autismista, vaan siitä että en tiennyt olevani autisti, ja elin/toimin sen mukaan.
Minä näen tuossa myös syyn ja seurauksen lain.
Johon ikävä kyllä et itse voinut vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Uskon Jumalaan. Mutta niin suuri ja mahtava ihminen en ole, että voisin väittää, että elämäni meni Jumalan tahdon mukaan.
Ei kukaan voi tietää mikä on Jumalan tahto omassa elämässä.
Kylmä totuus asiasta on, että kaikki meni syyn ja seurauksen mukaan = omien valintojen mukaan.
Eli ihminen ei voi syyttää Jumalaa eikä muita.
Ihminen on itse vastuussa kaikesta.
Ap
Ai jos sairastuu eikä pysty elämään niin kuin haluaisi, niin se on oma syy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon Jumalaan. Mutta niin suuri ja mahtava ihminen en ole, että voisin väittää, että elämäni meni Jumalan tahdon mukaan.
Ei kukaan voi tietää mikä on Jumalan tahto omassa elämässä.
Kylmä totuus asiasta on, että kaikki meni syyn ja seurauksen mukaan = omien valintojen mukaan.
Eli ihminen ei voi syyttää Jumalaa eikä muita.
Ihminen on itse vastuussa kaikesta.
Ap
Ai jos sairastuu eikä pysty elämään niin kuin haluaisi, niin se on oma syy?
Minä sairastuin vakavaan fyysiseen sairauteen.
Olen sitä mieltä, että se johtui pitkäaikaisesta erittäin rankasta stressistä. Joka taas olisi ollut estettävissä eri valinnoilla. Joten vastuussa olin minä. Syyn ja seurauksen laki.
..
Sinun tilanteesi on kokonaan toinen. Et ole vastuussa etkä syyllinen siihen, että sait diagnoosin niin myöhään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon Jumalaan. Mutta niin suuri ja mahtava ihminen en ole, että voisin väittää, että elämäni meni Jumalan tahdon mukaan.
Ei kukaan voi tietää mikä on Jumalan tahto omassa elämässä.
Kylmä totuus asiasta on, että kaikki meni syyn ja seurauksen mukaan = omien valintojen mukaan.
Eli ihminen ei voi syyttää Jumalaa eikä muita.
Ihminen on itse vastuussa kaikesta.
Ap
Kyllä minua ohjaili ympäristö ja perhetausta yli 50% aikuiseksi asti.
Mitä nuorena teki, heijastui myöhempään elämään. Esim. lapsen syntymä.
Tuossakin on ollut vääjäämätön syyn ja seurauksen laki.
Tähän asti on ollut sekoitus sattumaa, omaa valintaa, huono tuuria, lisää huonoa tuuria, syytä ja seurausta sekä karman lakia. Jos tässä miettisi Jumalan tahtoa, niin menisi vielä oudommaksi.