Lue keskustelun säännöt.
Onko sinusta ok pimittää suhteessa isot säästöt?
14.08.2026 |
Ajattele tilanne, että itse olet pieni/keskituoinen, perustatte perheen, hankitte asunnon, maksatte kaikki puoliksi. Ei paljoa varaa mihinkään ylimääräiseen, elelette suht vaatimattomasti. Ei matkoja, halpa auto. Lapsetkaan ei voi harrastaa mitään kallista.
Sitten selviää, että miehellä onkin iso perintö tms jemmassa, metsää josta tuloja jne
Olet koko ajan maksanut pienistä tuloistasi puolet kaikkeen. Olisiko huijattu olo? (mies ei ole halunnut naimisiin)
Kommentit (135)
"Mitä puhumista siinä on. Voidaan puhua esimerkiksi suunnitelmista ja suuremmista hankinnoista, mutta ei niissäkään tarvi varsinaisesti rahasta puhua. "
Suuremmissa hankinnoissa ei tarvitse puhua rahasta? Mitä ihmettä? On aika oleellista juuri isoissa hankinnoissa miettiä että miten iso riski ne ovat perheen taloudelle ja onko se kannattavaa ottaa. Ja on tosiaan väliä riskin kannalta että onko toisella kymppitonni jemmassa vai kymppitonni velkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se vähän riippuu onko. Se että toisella on jossain perintö jemmassa, ei välttämättä edes tarkoita sitä että kyseinen perintö olisi millään tavoin hyödynnettävissä.
Olin itse vuosia parisuhteessa miehen kanssa joka käytti minua taloudellisesti hyväkseen ja sai minut myös uskomaan että "meidän" rahat loppui aina kesken minun takiani. Minun saamat perinnöt tuhlaattiin toki alta aika yksikön. Ymmärsin jossain vaiheessa että on olemassa meidän rahat ja miehen rahat. Mies oli kaikenaikaa tuhlaillut siten etten asiaa huomannut ja lainaillut selkäni takana rahaa valehdellen myös lainaajille. Hänen lainaamat rahat meni sitten johonkin ihan muuhun kuin meidän perheen hyvin vointiin ja jouduin itsekin lainailemaan rahaa jotta lapset saisi ruokaa.
Kun ihmetteli miksi sitä rahaa kuluu niin paljon elämiseen, niin sain haukut päälle siitä etten ymmärrä että se rahaa menee ruokiin, bensoihin jne ja syytökset vielä siitä että olin ostanut niin paljon itselleni kaikkea turhaa. Tuo syytöskään ei pitänyt paikkaansa. Kulutin melko vähän itseeni ja todella harvoin ostin mitään vaatteita itselleni ja nekin yleensä kirpparilta.
Huomasin ettei itselläni mene bensoihin niin paljoa rahaa ja ettei ruokaankaan kulu niin suuria summia esim kun mies oli poissa. Hän ei syönyt mitenkään tavattoman paljon edes että se olisi selittänyt ruokiin menevän rahan ja puhuttiin kuitenkin lähinnä peruselintarvikkeista.
Aloin sitten itse jemmaa maan rahaa, jotta ei tarvitsisi lainata eikä stressata kun saako sitä edes lainattua. Mies yleensä sopivasti lähti pois kun rahat oli vähissä tai loppu tehden sen siten etten hoksannut mistä voisi olla kyse.
En oikein tiedä mitä sanoa sinun tilanteestasi. Kyllä sitä omaisuutta saa suojella etenkin jos kyse on omaisuudesta jolla ei ole mitään tekemistä sinun kanssasi. Itsekinhän menetin ns kaiken kun olin itse reilu ja avoin omaisuuteni suhteen jos ei tuota jemmaa "säästöä" suhteen loppu aikoina lasketa.
Täytyy ainakin ottaa kokonaisuus huomioon. Saatat itsekin olla taloudellisesti hyväksikäytetty..
Siinä ei välttämättä ole hirveästi merkitystä oletteko avo vai aviopari. Miehellä on oikeus suojata omaisuuttaan silloinkin kun olette aviossa, mutta jos olette riittävän pitkään eläneet avoliitossa niin se tuo hieman samoja oikeuksia ja velvoitteita kuin avioliitossakin ollessa.
Miksi minulla olisi huijattu olo siitä, että elätän itse itseni ja maksan puolet lasten kuluista? En ymmärrä, miten miehen rahavarat liittyvät minun elämääni, olen suomalainen itsenäinen nainen, joka pitää itsestäänselvyytenä sitä, että maksaa omat kulunsa ja elää omien varojensa mukaan.
Jos mies haluaa tarjota minulle hotelliviikonlopun tai loman Argentiinassa, niin ilolla otan sellaisen vastaan, mutta en todellakaan oleta miehen maksavan unelmiani vain siksi, että hänellä on säästöjä. Niillä kun on taipumus kadota, jos niitä käyttää turhuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan minkä asian tahansa pimittäminen on mielestäni outoa. Ei sen takia, että kaikesta olisi pakko kertoa, vaan sen takia, ettei suhteessa ole sellaista luottamusta että kaikesta voisi kertoa.
Miksi kaikesta pitäisi kertoa? Eikö suhteessa saa olla mitään yksityisyyttä?
Saa olla. Toisaalta, miksi juuri raha-asioiden pitäisi olla erityisen yksityisiä?
Minusta on normaalia, että en tiedä tarkalleen, paljonko puoliso tienaa tai kuluttaa, paljonko hänellä on osakkeita tai rahaa tilillä tai lainaa. Suunnilleen tiedän. Samoin tiedän suunnilleen mitä hän on perinyt.
Ne ovat hänen juttujaan.
Kai sitä jokainen saa määritellä itse mitkä asiat ovat yksityisiä. Jotkuthan jakavat puolisoidensa kanssa kaikki rasvaripulikohtauksetkin. Minulle riittää se, että puoliso hoitaa osuutensa pakollisista menoista ja osaa sanoa, että ei ole rahaa, jos ehdotan asiaa x.
Vierailija kirjoitti:
Itselläkin sijoituksia lähemmäs miljoonan edestä. Ei tulis mieleenkään kertoa niistä vaimolle. Sillä sekunnilla ne olis yhteisiä rahoja ja alkais ostettavaa löytyä.
Ja ollaan ihan keskituloisia (5500e ja 6800e) kk-palkat ettei missään köyhyydessä kärvistellä
Teillä on varmaankin avioehto? Toiseksi, eiköhän noilla tuloilla vaimosi voi ostaa omat juttunsa itsekin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se vähän riippuu onko. Se että toisella on jossain perintö jemmassa, ei välttämättä edes tarkoita sitä että kyseinen perintö olisi millään tavoin hyödynnettävissä.
Olin itse vuosia parisuhteessa miehen kanssa joka käytti minua taloudellisesti hyväkseen ja sai minut myös uskomaan että "meidän" rahat loppui aina kesken minun takiani. Minun saamat perinnöt tuhlaattiin toki alta aika yksikön. Ymmärsin jossain vaiheessa että on olemassa meidän rahat ja miehen rahat. Mies oli kaikenaikaa tuhlaillut siten etten asiaa huomannut ja lainaillut selkäni takana rahaa valehdellen myös lainaajille. Hänen lainaamat rahat meni sitten johonkin ihan muuhun kuin meidän perheen hyvin vointiin ja jouduin itsekin lainailemaan rahaa jotta lapset saisi ruokaa.
Kun ihmetteli miksi sitä rahaa kuluu niin paljon elämiseen, niin sain haukut päälle siitä etten ymmärrä että se rahaa menee ruokiin, bensoihin jne ja syytökset vielä siitä että olin ostanut niin paljon itselleni kaikkea turhaa. Tuo syytöskään ei pitänyt paikkaansa. Kulutin melko vähän itseeni ja todella harvoin ostin mitään vaatteita itselleni ja nekin yleensä kirpparilta.
Huomasin ettei itselläni mene bensoihin niin paljoa rahaa ja ettei ruokaankaan kulu niin suuria summia esim kun mies oli poissa. Hän ei syönyt mitenkään tavattoman paljon edes että se olisi selittänyt ruokiin menevän rahan ja puhuttiin kuitenkin lähinnä peruselintarvikkeista.
Aloin sitten itse jemmaa maan rahaa, jotta ei tarvitsisi lainata eikä stressata kun saako sitä edes lainattua. Mies yleensä sopivasti lähti pois kun rahat oli vähissä tai loppu tehden sen siten etten hoksannut mistä voisi olla kyse.
En oikein tiedä mitä sanoa sinun tilanteestasi. Kyllä sitä omaisuutta saa suojella etenkin jos kyse on omaisuudesta jolla ei ole mitään tekemistä sinun kanssasi. Itsekinhän menetin ns kaiken kun olin itse reilu ja avoin omaisuuteni suhteen jos ei tuota jemmaa "säästöä" suhteen loppu aikoina lasketa.
Täytyy ainakin ottaa kokonaisuus huomioon. Saatat itsekin olla taloudellisesti hyväksikäytetty..
Siinä ei välttämättä ole hirveästi merkitystä oletteko avo vai aviopari. Miehellä on oikeus suojata omaisuuttaan silloinkin kun olette aviossa, mutta jos olette riittävän pitkään eläneet avoliitossa niin se tuo hieman samoja oikeuksia ja velvoitteita kuin avioliitossakin ollessa.
Avoliitossa niitä oikeuksia toisen rahoihin voi ryhtyä penäämään samalla tavalla kuin avio-oikeuttakin eli vasta liiton päätyttyä. Siihen asti oma omaisuus on omaa, ei yhteistä, eikä siitä tarvitse luovuttaa puolisolle euroakaan.
Minulla oli nuorena avopuoliso, jonka mielestä minun säästöilläni kuuluu tehdä arjesta luksusta. Sitten kun säästöt loppui, käänsi hän kataeensa vanhempieni varallisuuteen. Siinä vaiheessa pistin touhun poikki ja lähdin pois suhteesta.
Mies oli aivan järkyttynyt, ja syytti minua että olin käyttänyt häntä hyväkseni. Siis tyyppi käytti ensin säästöni kaikkeen kivaan ja koki sitten itsensä uhriksi.
AP:n kysymyksestä tuli tämä eksä mieleen. En halua edes kuvitella millaista elämäni olisi jos olisin jäänyt yhteen sen ketkun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työvuosinamme mieheni tulot olivat reilusti isommat kuin minulla ja olin välillä kotiäitinäkin. Naimisiin mennessämme hän ei halunnut avioehtoa, vaikka olisin suostunut siihen hänen kertyneen omaisuutensa vuoksi. Käytännössä mitään ylim.ei jäänyt. Nyt eläkeikäisinä hän tasoittaa meidän tuloja laittamalla mol. säästötileille saman summan rahaa pahanpäivän varalle. Ja edelleen muut rahat yhteisessä käytössä. On mulla ihana mies. Kuulemma korvaa sitä , mitä olen rahallisesti menettänyt kotiäiti vuosinani.
Olisi hyvä kertoa. Siinä vaiheessa kun mies kuolee, ei ole kivaa jos tulee yllätyksenä isot perintöverot maksettavaksi, ennenkuin perintöä on edes saatu. Tämä varsinkin jos on metsää ja rahaa on vähemmän mitä perintöveroihin menee. Toinen yllätys tulee jos vanhaksi elätte ja miehen metsäomistus vaikuttaa hoivamaksujen suuruuteen yllättävän paljon korottavasti.
Toki yllätys voi olla mukavakin, jos mies on ajatellut asiaa teidän jälkeenjäävien kannalta, niin että rahaa on perintöveroihin riittävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on superluottamusdiili. Olemme sijoittaneet vain rakkaan vaimoni nimiin tietyin ehdoin. Mä määrään koska ja minkä verran nostetaan. Mutta kaikki vaimon nimissä. Minulla ei erossa mitään oikeuksia niihin!!
Molemmat tyytyväisiä tähän. Mä saan varmuuden, että varallisuus kertyy ja voidaan vähitellen kasvavin määrin auttaa lapsia ja nähdä maailmaa. Vaimo luultavasti tyytyväinen, kun mulla iso intressi käyttäytyä hyvin ja luotettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi minulla olisi huijattu olo siitä, että elätän itse itseni ja maksan puolet lasten kuluista? En ymmärrä, miten miehen rahavarat liittyvät minun elämääni, olen suomalainen itsenäinen nainen, joka pitää itsestäänselvyytenä sitä, että maksaa omat kulunsa ja elää omien varojensa mukaan.
Jos mies haluaa tarjota minulle hotelliviikonlopun tai loman Argentiinassa, niin ilolla otan sellaisen vastaan, mutta en todellakaan oleta miehen maksavan unelmiani vain siksi, että hänellä on säästöjä. Niillä kun on taipumus kadota, jos niitä käyttää turhuuteen.
No jos vaikka taloon pitää tehdä kattoremontti ja sitten maksat säästösi tyhjäksi ja liäsksi pienestä palkastasi siihen otetusta lainasta puolet, samalla kun mies olisi voinut kuitata tuon remontin säästöillään 10 kertaa. Tai kun pitää maksaa lapsen rippileiri, ajokortti tai ratsastusleiri. Sori, vanhemmilla nyt ei ole varaa, joten nämä jää tekemättä. Ja isällä oliskin ollut, mutta on pihi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niistä ei kertoisi puolisolle? Ei niitä säästöjä silti tarvitse käyttää, mutta avoimuus on hyväksi.
Yleensäkin rahasta keskusteleminen on vaivaannuttavaa ja banaalia. Hoitakaa asianne niin, että rahasta ei tarvi keskustella koska ei tarvi pelätä sen loppumista.
Pikemminkin niin, että kun rahasta ei ole pulaa niin se on vain puheenaihe muiden joukossa. Siis perheen sisällä, ei tietenkään vieraiden kanssa.
Mitä puhumista siinä on. Voidaan puhua esimerkiksi suunnitelmista ja suuremmista hankinnoista, mutta ei niissäkään tarvi varsinaisesti rahasta puhua. Voidaan sopia esimerkiksi siitä kuinka kukin osapuoli osallistuu ilman, että täytyy ynnätä kuinka paljon kummallakin on sijoituksia ja säästöjä. Jos ei jollekin osapuolelle sovi, niin sitten joko etsitään yhteisesti sopiva mekanismi tai luovutaan suunnitelmista.
Niin että jos ollaan ostamassa vaikka sijoitusasuntoa niin ei tarvitse sopia kuinka paljon kumpikin laittaa siihen rahaa tai mistä se raha tulee? Riippuen ajankohdasta voi olla fiksumpaa myydä metsää (puita) kuin rahastoja tai toisinpäin.
Luepas uudestaan kirjoitus johon vastasit. Ei se ole mielenkiintoista eikä oleellista mistä raha tulee, vaan se, että lähdetäänkö sijoitukseen vai ei - ja jos lähdetään, niin millä järjestelyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitähän riittää, että puoliso alkaa vaatia toisen perintöjä omiin turhiin ostoksiinsa. Eräs tuttava halusi matkustella vaimon perintörahoilla kaukomatkoja, ILMAN VAIMOA ! Tai puolison suku varallisuudesta kuultuaan alkaa pyytelemään rahaa "lainaksi" ilman takaisinmaksua. Tai suku olettaa perijän rahoittavan puolison suvun kesämökin remontin.
Puhuttamattakaan uusperheistä. Minullakin on perittyä varallisuutta. Jos olisin uusperheellinen, en haluaisi maksaa autoa/ matkaa / vuokraa puolison lapsille. Vain omilleni lapsilleni. Tämä voisi puolisoa kiukuttaa.
Raha saa ihmisistä esiin kummallisia vaatimuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläkin sijoituksia lähemmäs miljoonan edestä. Ei tulis mieleenkään kertoa niistä vaimolle. Sillä sekunnilla ne olis yhteisiä rahoja ja alkais ostettavaa löytyä.
Ja ollaan ihan keskituloisia (5500e ja 6800e) kk-palkat ettei missään köyhyydessä kärvistellä
Teillä on varmaankin avioehto? Toiseksi, eiköhän noilla tuloilla vaimosi voi ostaa omat juttunsa itsekin
Tottakai on. Totaalinen mutta voimassa vain eron sattuessa. Tämä takaa että liiton päättyessä eroon ei kumpikaan joudu maksumieheksi. Kuolemaan päättyessä saa sitten avioehdon alaisesta omaisuudesta puolet ilman veroja.
Jos puoliso kuolee äkillisesti,niin kuin meidän tapauksessa kävi, ja 30 vuoden kituuttamisen sekä jatkuvan pihistelyn jälkeen selviääkin puolison omaisuuden määrä, tuntui se aika väärältä. Koska olin käyttänyt omia rahojani, perintöäni,. meidän hyväksi reilusti ja ikään avioliiton yhteishengessä, olin leskenä täysin puolison sisaruksien armoilla heidän vaatiessaan omaa osuuttaan puolison sekä minun yhteisestä omaisuudesta. Koska meillä ei ollut avioehtoa, eikä puoliso korvamerkinnyt omaisuuttaan, tuntui epäreilulta joutua lähtemään yhteisestä kodista sekä menettää samalla kaikki se mitä itse olin sijoittanut kotimme kunnostukseen ja elämänlaatuun. Armoa ei rahan edessä leskeä kohtaan tunnettu. Meillä ei myöskään ollut lapsia, joten asemani oli todella huono.
Jos nyt joku viisastelee, että olisi pitänyt säilyttää kuitit ja vaatia puolisoa puhumaan totta, saa juosta itsensä mutkille. Parisuhteessa on välit perustuttava luottamukseen, eikä elämästä tulisi mitään epäilemällä toista koko ajan. Puolisoni oli "sairastunut" pihiyteen, se oli osa hänen luonnettaan ja äidinmaidosta imetty asenne. Siihen totuin ja maksoin.
En koe tulleeni sentään huijatuksi, mutta ap:lle sanoisin, että ota asia vakavasti puheeksi kenelle hän haluaa omaisuutensa periytyvän. Onko testamenttia, avioehtoa, mitään, jossa sinut otetaan myös huomioon?
Se miksi en itse halua omista säästöistäni ja sijoituksistani alkaa puhumaan on se, että JOSSAIN vaiheessa se kumppani ottaa asian esille, joko kärkkymällä itse rahaa johonkin yhteiseen tai sitten sitä käytetään riidan välineenä. "sullakun on sitä rahaa, hyvähän sun on olla, jaadijaa..". Itse olen omasta selkänahastani tehnyt säästöjä ja sijoituksia ja ne rahat on tarkoitettu vakavaa elämäntilannetta varten, ei yhtään mihinlään muuhun. Vakava elämäntilanne voisi olla vaikka se, että kumppani sairastuu ja rahallisesti mentäisiin tiukoille tai itse koen jotain joka syöksee talouden helposti ojaan esim. sairastuminen, ero, toisen kuolema jne..
Minä en myöskään halua tietää toisen sijoituksista, vain olemassa oleva velkataakka on se mikä kiinnostaa. Toivonkin, että kumppanilla on myös sukanvarressa rahallista pääomaa, jos elämässä tulee tiukkaa.
Jos kumppanilla olisi perintöä odottamassa tai tulossa, niin olisin vaan tyytyväinen!
Yhtä exää häiritsi se, että olen säästäväinen ja voi helvetti mitkä riidat se siitäkin kehitti, vaikka kyseessä on aivan omat rahani, kun hänen mielestään mun olisi pitänyt käyttää rahoja hövelisti häneen kun hän oli työtön. Jooei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niistä ei kertoisi puolisolle? Ei niitä säästöjä silti tarvitse käyttää, mutta avoimuus on hyväksi.
Yleensäkin rahasta keskusteleminen on vaivaannuttavaa ja banaalia. Hoitakaa asianne niin, että rahasta ei tarvi keskustella koska ei tarvi pelätä sen loppumista.
Pikemminkin niin, että kun rahasta ei ole pulaa niin se on vain puheenaihe muiden joukossa. Siis perheen sisällä, ei tietenkään vieraiden kanssa.
Mitä puhumista siinä on. Voidaan puhua esimerkiksi suunnitelmista ja suuremmista hankinnoista, mutta ei niissäkään tarvi varsinaisesti rahasta puhua. Voidaan sopia esimerkiksi siitä kuinka kukin osapuoli osallistuu ilman, että täytyy ynnätä kuinka paljon kummallakin on sijoituksia ja säästöjä. Jos ei jollekin osapuolelle sovi, niin sitten joko etsitään yhteisesti sopiva mekanismi tai luovutaan suunnitelmista.
Niin että jos ollaan ostamassa vaikka sijoitusasuntoa niin ei tarvitse sopia kuinka paljon kumpikin laittaa siihen rahaa tai mistä se raha tulee? Riippuen ajankohdasta voi olla fiksumpaa myydä metsää (puita) kuin rahastoja tai toisinpäin.
Puiden ja rahastojen omistaja miettii tuon itse. Jos toisella on vain rahastoja, hän ei voi myydä toisen perintöpuita.
En ala miehen kanssa perustamaan perhettä. Sairasta pervoilua sateenkaariperheet.
Niin että jos ollaan ostamassa vaikka sijoitusasuntoa niin ei tarvitse sopia kuinka paljon kumpikin laittaa siihen rahaa tai mistä se raha tulee? Riippuen ajankohdasta voi olla fiksumpaa myydä metsää (puita) kuin rahastoja tai toisinpäin.