Onko sinusta ok pimittää suhteessa isot säästöt?
Ajattele tilanne, että itse olet pieni/keskituoinen, perustatte perheen, hankitte asunnon, maksatte kaikki puoliksi. Ei paljoa varaa mihinkään ylimääräiseen, elelette suht vaatimattomasti. Ei matkoja, halpa auto. Lapsetkaan ei voi harrastaa mitään kallista.
Sitten selviää, että miehellä onkin iso perintö tms jemmassa, metsää josta tuloja jne
Olet koko ajan maksanut pienistä tuloistasi puolet kaikkeen. Olisiko huijattu olo? (mies ei ole halunnut naimisiin)
Kommentit (245)
Vierailija kirjoitti:
"on miehellä elämänarvot keturallaan kun ei laiteta rahoja haisemaan."
Tahallasiko ymmärrät väärin, vai etkö oikeasti ymmärrä että tuosta ei ollut kyse?
Asian salaamisen oli se huono juttu. Saa säästää ja olla osakkeita, metsää, mitä tahansa. Mut jos näkee, että asia pitää salata rakkaimmaltaan, niin en ymmärrä arvojaan.
Juuri tämä! Ihan turha sanoa, että raha-asiat ovat omia eikä kuulu toiselle.
Ihan samalla periaatteella sitten voisi pimittää puolisolta vaikka lapsen toisen kanssa, koska se on oma asia. Tai ihan minkä muun asian tahansa. Ja kuinka moni hyväksyisi sitten sellaisen? Tuskin kukaan.
Ja jos perhe elää vaatimattomasti hankkimatta koskaan mitään isompaa ja tämä toinen puoliso on pienituloinen, niin tällä "tietämättään köyhemmällä" voi olla jatkuvasti pieni pelko toimeentulosta esim.sairastumisen varalta tai jos tiedossa on jotain isompaa hankintaa. Toinen sitten elelee stressittömästi tietäen, että varallisuutta on, jos jotain sattuu.
Itselläni on työmatkaa reippaasti ja meillä on vaatimaton auto. Aina on pieni ajatus takaraivossa, että mitäs jos autoon tulee jotain isompaa, millä rahalla korjataan ja millä pääsisin töihin.
Kyllä minä ainakin loukkaantuisin ja luottamus menisi, jos selviäsi, että miehellä olisi ollut koko ajan varallisuutta ja olisi "stressivapaa" tälläisistä seikoista
Eihän se, että puoliso tietää toisen varallisuuden tarkoita aina sitä, että ne varat pitäisi ottaa heti käyttöön, mutta kuten sanoin, kyllä se varallisuuden olemassaolon tiedostaminen lievittää monia rahalla ratkaistavia huolia ja ongelmia.
Aapeen tapauksessakin kyllä tulee eittämättä mieleen, että miehen tarkoitus on ollut turvata vain oma elämänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"On ihmisiä, jotka eivät pysty elämään ns. normaalisti, jos he tietävät että jollain on säästöjä. Raha on heidän mielestään tuhlattavaksi ei säästettäväksi. "
Väkisinkö he sen rahan vievät vai mikä tässä on ongelma?
Kokeile asua päihdeongelmaisen kanssa.
Tai shoppailuhullun.
Sovitaan hei että laitetaan tuolle yhteiselle tilille kumpikin tonni kuukaudessa niin maksetaan sieltä kaikki yhteiset laskut, vuokrat ja vakuutukset. Mitenkäs kun vain toinen laittaa sinne tonnin ja toinen parhaimmillaan muutaman satasen ( ja välillä tyhjentää sieltä omaan käyttöönsä)
Sitten aletaan keskustella erosta.
Avioliitto on avioliittolain mukaan ihan puhtaasti taloudellinen sopimus, ei mitään muuta.
Jos ette ole naimisissa, niin on täysin miehen oma asia mitä hän kertoo sinulle raha-asioistaan ja mitä jättää kertomatta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi niistä ei kertoisi puolisolle? Ei niitä säästöjä silti tarvitse käyttää, mutta avoimuus on hyväksi.
Oliko kyse säästöistä vai veloista? Tämä jäi auki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienet tulot olisivat ihan omaa syytäni enkä haluaisi olla missään SDP-perheessä. Yhteiset menot pistetään puoliksi.
Miehellä olisi ihan yhtä suuret/pienet tulot kuin sinullakin + ne perinnöt
Lapset sen jemmatun perinnön aikanaan sitten saa.
Suu säkkiä myöden, kyllä mun pitää omilla tuloilla pystyä elämään itse ja elättämään lapsiani puoliksi.
Kuka sanoo että perinnöt odottaa miehen kuolemaa?
Vierailija kirjoitti:
"Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Varakkaamman tulee osallistua perheen elatukseen 150% eli maksaa kaikki ja tehdä kotitöistä puolet, varattomampi osallistuu vain 50% osuudella, koska eihän hänellä voi olla enempää velvollisuuksia kuin toisella on! "
Kotitöillä ja rahalla ei ole kyllä juurikaan tekemistä toistensa kanssa. Raha on elämistä varten, kotityöt sitä varten että se arkinen elo sujuu. Eli on ihan luonnollista että kotitöitä tehdään saman verran jos toinen ei ole töissä huomattavasti pidempiä aikoja kuin toinen.
Niin, ja olen mies mutta silti ajattelen näin.
Mun mies itse markkinoi ajatusta että korvaa rahaa työllä. Mikäs siinä, säästänhän mä siinä pitkän pennin itsekin kun ei tarvi taloremppaa ja autohuoltoja ulkopuolisella teettää. Toisaalta näin 26 vuoden jälkeen kaipaan seuraa sohvalle istumaan, mutta ei tuo osaa istua aloillaan, aina pitää olla väkertämässä jotain, vaikka jotain täysin turhaa. Oon ajatellut ehdottaa että maksan ulkopuoliselle seuralaiselle, ehkä tuo sitten haluaa hoitaa asian itse 🤣
Salailu tai valehtelu ei ole ikinä ok. Toki jos molemmat olisi sitä mieltä, että raha asiat pidetään suhteessa erillään niin eipä se muille kuulu.
No, kyllähän siinä aika huijattu olo tulisi, jos nyt kun avioliittoa on yli vuosikymmen takana ja talous on ollut jo kauan yhteinen selviäisi, että puoliso istuu salaisen rahakirstun päällä. Varsinkin, kun minä olen enemmän kannatellut talouttamme ja tehnyt sen ihan mielelläni kun kaikki on kerran yhteistä.
Jos taas olisi "omat rahat" periaate, niin yllättyisin, että on asian salannut mutta ei se sitten olisi niin iso juttu. Toki se voisi harmittaa, jos lapset eivät olisi voineet jotain harrastaa, koska ei ole ollut varaa vaikka tosiasiassa olisikin, mutta ei ole halunnut sitä mahdollistaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lasten saamiseen liittyvät kulut ja tulonmenetykset ovat menneet täysin tasan ja kummankin perhevapaita on kohdeltu täysin samoin taloudellisesti (esim ruokakauppamenojen suhteen), niin voi ehkä vielä puolustaa jotenkin miehen ajattelua.
Yleensä kuitenkin mies hoidattaa lapsensa suurelta osin puolisollaan. Silloin miehen pitää kompensoida tulonmenetys, koska hän voi käydä töissä enemmän puolison työpanoksen ansiota. Tulo on silloin yhteistä, nainen osallistui miehen työtulon hankintaan hoitamalla lapsia miehen vuorolla. Nainen menetti tämän takia omaa työtuloaan.
Usein mies ei kompensoi naiselle tätä, koska nuoressa perheessä ei ole ylimääräistä rahaa semmoiseen. Miehen palkalla ei makseta molempien asuntoilainoja esimerkiksi. Nyt on kuitenkin toisin ja miehen tulisi kantaa vastuuta.Kampaaja naimisisssa DI:n kanssa.
Niin mitä tulonmenetyksiä kompensoidaankaan?
Voi olla ja usein onkin vaikka kaksi ekonomia tai kaksi juristia tai lääkäri ja DI.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"On ihmisiä, jotka eivät pysty elämään ns. normaalisti, jos he tietävät että jollain on säästöjä. Raha on heidän mielestään tuhlattavaksi ei säästettäväksi. "
Väkisinkö he sen rahan vievät vai mikä tässä on ongelma?
Kokeile asua päihdeongelmaisen kanssa.
Tai shoppailuhullun.
Sovitaan hei että laitetaan tuolle yhteiselle tilille kumpikin tonni kuukaudessa niin maksetaan sieltä kaikki yhteiset laskut, vuokrat ja vakuutukset. Mitenkäs kun vain toinen laittaa sinne tonnin ja toinen parhaimmillaan muutaman satasen ( ja välillä tyhjentää sieltä omaan käyttöönsä)
On oma valinta asua ja elää päihdeongelmaisen tai shoppailuhullun kanssa. Jos jo suhteen alussa tietää, että toinen on tällainen ja siksi salaa omaisuutensa, niin mikä saa perustamaan perheenkin vielä??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"on miehellä elämänarvot keturallaan kun ei laiteta rahoja haisemaan."
Tahallasiko ymmärrät väärin, vai etkö oikeasti ymmärrä että tuosta ei ollut kyse?
Asian salaamisen oli se huono juttu. Saa säästää ja olla osakkeita, metsää, mitä tahansa. Mut jos näkee, että asia pitää salata rakkaimmaltaan, niin en ymmärrä arvojaan.
Juuri tämä! Ihan turha sanoa, että raha-asiat ovat omia eikä kuulu toiselle.
Ihan samalla periaatteella sitten voisi pimittää puolisolta vaikka lapsen toisen kanssa, koska se on oma asia. Tai ihan minkä muun asian tahansa. Ja kuinka moni hyväksyisi sitten sellaisen? Tuskin kukaan.
Ja jos perhe elää vaatimattomasti hankkimatta koskaan mitään isompaa ja tämä toinen puoliso on pienituloinen, niin tällä "tietämättään köyhemmällä" voi olla jatkuvasti pieni pelko toimeentulosta esim.sairastumisen varalta tai jos tiedossa on jotain isompaa hankintaa. Toinen sitten elelee stressittömästi tietäen, että varallisuutta on, jos jotain sattuu.
Itselläni on työmatkaa reippaasti ja meillä on vaatimaton auto. Aina on pieni ajatus takaraivossa, että mitäs jos autoon tulee jotain isompaa, millä rahalla korjataan ja millä pääsisin töihin.
Kyllä minä ainakin loukkaantuisin ja luottamus menisi, jos selviäsi, että miehellä olisi ollut koko ajan varallisuutta ja olisi "stressivapaa" tälläisistä seikoista
Eihän se, että puoliso tietää toisen varallisuuden tarkoita aina sitä, että ne varat pitäisi ottaa heti käyttöön, mutta kuten sanoin, kyllä se varallisuuden olemassaolon tiedostaminen lievittää monia rahalla ratkaistavia huolia ja ongelmia.
Aapeen tapauksessakin kyllä tulee eittämättä mieleen, että miehen tarkoitus on ollut turvata vain oma elämänsä.
No jos siinä on kyse mun työmatkasta ja elannosta, niin säästäisin varakassan autoa varten. Eihän siihen varautumiseen tarvi kuin parin päivän taksimatkat ja rahaa leimattuun tonnin pommiin.
Vierailija kirjoitti:
Ei, mutta ongelma olisi se pimittäminen, ei itse raha.
Juuri tämä.
Parisuhteita on erilaisia, riippuen siitä asutaanko yhdessä, onko lapsia jne. Molemmat antaa sopivasti rahaa talouteen ja omat säästöt voi olla.
Terveessä parisuhteessa ollaan avoimia asioista. Ei ole asioiden peittelyä tai piilottelua.
Jos ei ole luottamusta ei ole hyvää parisuhdetta.
Eihän sitä varallisuutta tarvitse ruveta syömään pois, mutta jos osakin siitä on tuottavaa omaisutta, niin tuotoista voi lohkaista maltillisen osan arjen parantamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienet tulot olisivat ihan omaa syytäni enkä haluaisi olla missään SDP-perheessä. Yhteiset menot pistetään puoliksi.
Miehellä olisi ihan yhtä suuret/pienet tulot kuin sinullakin + ne perinnöt
Lapset sen jemmatun perinnön aikanaan sitten saa.
Suu säkkiä myöden, kyllä mun pitää omilla tuloilla pystyä elämään itse ja elättämään lapsiani puoliksi.
Kuka sanoo että perinnöt odottaa miehen kuolemaa?
Usein niille piheille käy just niin.
No.. Sellaista elämää eletään johon elintaso riittää.
Mutta tuollainen skenaario kertoisi kuitenkin kumppanin olevan hieman erikoinen ns. arvoiltaan ja elintavoiltaan, jos ei ole ns. hyödyntänyt omaisuuttaan nostaakseen omaa ja perheensä elintasoa. Jos siis tiedossa on, että perhe voisi haluta jotain extraakin välillä. Viittaisi periaatteelliseen nuukailuun jos se on pitänyt jopa salassa pitää, jolloin ollaan jo aika usein ns. vaikeita tyyppejä kumppaneina.
Hienoa kuitenkin että kumppanilla olisi selusta turvattuna jos syystä x kakkaa osuu liikaa tuulettimeen. Moni mies ei sitä tee koska periaate on että Perheen eteen pistetään kaikki peliin. Omat ja lainatut. Ja jos korttitalo kaatuu syystä x, menee ihan kaikki. Siis kaikki. Jopa henki. Ei hyvä sekään.
M44
Säästöt ei kuulu kumppanille. Mullakin oli perintörahaa. Eksä halusi erota koska jouduin työttömäksi. En kertonut perinnöstä sille koska se kulutti omat rahat turhaan krääsään muutenkin. En ala elättää ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On, mies on itse säästänyt tai saanut perinnön johon sinulla ei ole mitään oikeutta.
Se ei ollut pointti. Vaan se, eikö lapsilla ole oikeutta isänsä varoihin esim. harrastuksen muodossa.
Vakava tunnevamma, jos kokee lapsensa loisiksi.
Ja koko yhteiskunnan tasolla: eikö köyhien perheiden lapsilla ole oikeutta rikkaampien perheiden rahoihin esim. harrastuksen muodossa,
Vakava tunnevamma, jos kokee toisten perheiden lapset loisiksi.
Vi är alla socialister när vi dör.
Juuri siksi meillä Suomessa on kova verotus, että kukaan lapsi ei joutuisi liikaa kärsimään vanhempiensa vähävaraisuudesta.
Samaa mieltä, hirveän kylmää jos kokee muiden perheiden lapset loisiksi!
Rakastetaan kaikkia, koko kylä kasvattaa ja huolehtii <3
Meillä on varallisuutta, asuntoja ja kiinteistöjä molemmilla. Ollaan aina vastattu molemmat omista omistuksistamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan ok. Jos molemmat elävät suht vaatimatonta elintasoa ja ovat siihen tyytyväisiä, niin eipä tuolla pitäisi olla mitään merkitystä. Hieno juttu vain, että on olemassa puskuria.
En kyllä ymmärrä, että miksi tuota pimittää. Ihan rauhassa voi kertoa, että näin on, ja jatkaa elämäänsä normaalisti.
On ihmisiä, jotka eivät pysty elämään ns. normaalisti, jos he tietävät että jollain on säästöjä. Raha on heidän mielestään tuhlattavaksi ei säästettäväksi.
Miksi alkaa suhteeseen sellaisen kanssa, jos arvot ei kohtaa?
Ja koko yhteiskunnan tasolla: eikö köyhien perheiden lapsilla ole oikeutta rikkaampien perheiden rahoihin esim. harrastuksen muodossa,
Vakava tunnevamma, jos kokee toisten perheiden lapset loisiksi.
Vi är alla socialister när vi dör.