Kumman asuinpaikan valitsisit yli viisikymppisenä, jos faktat ovat nämä?
Nykyinen, pieni alle 50 m2 okt maalla. Ei rantaa lähellä, mutta kaunis maisema ja viihtyisä tontti. Vilkas tie lähellä, liikenteen äänet kuuluu ja naapureita muutama näköetäisyydellä. Mutta remontoitu täysin mieleiseksi, velaton ja erittäin edullinen asumiskuluiltaan, vain 120€/kk.
Tai 100 m2 hyväkuntoinen talo meren rannassa. Yksi naapuri näköetäisyydellä, mutta harvoin paikalla. Tontti metsää ja kallioita, eli marjametsät ja kalavedet vieressä, ja rantasauna. Todella rauhallinen paikka. Mutta velkaa pitäisi ottaa ja lyhennys+kulut olisi kuukaudessa noin 800-1000€ kohtuuajalla.
Kaipaan näkökulmia omaan pohdintaan.
Kommentit (83)
Ei kait 50 v mikään vanhus ole jonka täytyy vielä miettiä palveluita sun muita.. jos on auto niin sillä pääsee palveluiden lähelle. Voit sairastua ja olla haudassa puolen vuoden kuluttua, koskaan ei tiedä niin mikset elä tässä hetkessä? Ota se merenranta kämppä. Itse en voisi millään asua kaukana merestä, onnekseni saan asua Hgin keskustan tuntumassa ja parvekkeelta pilkottaa meri. Kuka ihmeessä elää vain säästääkseen vanhuutta varten kun ei edes tiedä elääkö vanhaksi? Elä tässä ja nyt.
Luonnossaliikkujana ja koti-ihmisenä ottaisin ehdottomasti merenrantatalon, jos elämäntilanne sen vain suinkin sallisi (eli minulla olisi realistinen mahdollisuus sitä maksella). 50-vuotias ei todellakaan ole vanha. Itse elän nyt 54-vuotiaana elämäni parasta aikaa, kun lasten aikuistuttua on aikaa liikkua luonnoissa, hoitaa puutarhaa, urheilla ja tehdä vaikkapa käsitöitä. Vapaa-ajan asuntoni metsän keskellä, kaukana palveluista on minulla kovassa käytössä, ja haaveilen muuttavani sinne kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu kuinka pitkä työmatka ja kuinka lähellä palvelut. Asunnon sijainti on itselleni yksi tärkeimmistä kriteereistä kodin valinnassa. Työmatka saa olla max. 30min julkisilla
Ok. Tässä tapauksessa etätyö ja palvelut molemmissa yhtä kaukana, eli lähin isompi market, terveyskeskus ym palvelut ovat puolen tunnin päässä ja isompaan kaupunkiin keskus/yliopistosairaaloineen tunnin matka.
Puoli tuntia kauppaan? Jaa. Minä valitsen, kävelenkö Cittariin vai Prismaan 10 min. Tai johonkin muuhun viidestä kaupasta. Mutta ihan miten haluat elämäsi elää.
Aika ikävää, jos ainoa kriteeri asunnolle on se, kuinka monta kauppaa on lähellä. Ymmärrän tuon vielä vanhalle ja kortittomalle, mutta en nuorelle ja ajokortin omaavalle ihmiselle. Itse olen onnellisempi , kun saan asua kaukana kaupoista, mutta talo on ihana ja elämä siellä lasten kanssa helppoa. Kaupassa ollaan kuitenkin vain pieni hetki elämässä ja se oikea elämä on siellä kotona.
Olen siis asunut myös ihan kaupungin keskustassa, lähellä kaikkia palveluja, mutta kaikki oma rauha ja piha puuttui. Kauppaan kyllä käveli parissa minuutissa, mutta en viihdy kaupoissa, kuin sen pakollisen ajan, että saa ruokaa ostettua.
Punkit, sinilevä, lokit, hanhet, koirien räksytys, ihmisten örvellys, vesijetit, veneet, jne.
Pienempi on parempi ja halvempi. Ei ole viisasta ottaa lainaa 50v, kun epävarmuus työelämässä ja muussakin muistetaan. Ja vielä laitettu oman mielen mukaan. Työmatka on tärkeä vielä työelämässä ollessa. Oletkohan eläkkeellä vielä marjastajakunnossa? Voit vuokrata mökkiä marjamaitten läheltä?
Jos rahatilanne antaa periksi, eli palkka on niin hyvä, että rahasta ei tulisi pulaa, vaikka tuon tonnin kuussa laittaisin asuntoon, niin ilman muuta merenranta jos siinäkin talo on mieluinen. Itse rakastan vettä olipa se sitten meressä tai järvessä (paljukin riittää, jos muuhun ei ole varaa)niin siksi tuo talo, joka on meren rannalla.
Ja oletko ap ihminen, joka viihtyy yksin ja ei pelota vaikka tietää, että naapureita ei ole lähellä? Talvella on pimeää, kun ei edes naapurin valoja näy.
Jatkaisin nykyisessä. Säästöt poikimaan korkeakorkoiselle tilille.
Vierailija kirjoitti:
Ekan, tokaan mulla ei ole varaa
Mutta jos olisi varaa, olisiko valinta silloin sama?
Nyt kannattaa kulut laittaa niin alas kuin mahdollista. Mikään ei enää tule olemaan niin halpaa kuin tänään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekan, tokaan mulla ei ole varaa
Mutta jos olisi varaa, olisiko valinta silloin sama?
Jos minulla olisi varaa valintani ei olisi merenranta kiinteistö Suomessa.
Mä ottaisin sen merenrantapaikan. Mutta se johtuu lähinnä siitä, että saaristossa syntyneenä rakastan merta. Jos sinulle ei ole asia niin tärkeä, se voi muuttaa paljonkin tilannetta.
Itselleni myös usein mainittu palvelujen läheisyys ei olisi ollenkaan tärkeä. Autoilen, tykkään autoilla, enkä halua asua liian lähellä muita ihmisiä.
- n. 51 v
Kiitos tuosta Kaken biisi-linkistä .... Bestis "analysoi" sen:: Camus & Sartren eskapismiä - pakoa todellisuudesta.
Merenranta on mielikuvissa idyllinen, mutta onko se sitä oikeasti. Jos on suojainen paikka, niin levän löyhkä kuumina kesinä voi olla sietämätön. Joka asiassa on hyvät ja huonot puolensa. Tärkeintä on pohtia, mikä itselle on tärkeintä ja mitä asioita itse arvostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempana alkaa arvostaa että palvelut ja terveydenhoito on lähellä. Rantaan pääsee kyllä aina kun tarvitsee jollain kyydillä.
Oiko tämä tilanne sitten joskus lähempänä 80v ikää? Moni ihminen elää terveenä vielä vanhempanakin, eikä se tk:n läheisyys ole asumisperuste.
Ja rannalla käyminen on ihan eri juttu, kuin rannalla/rannassa asuminen.
Ainahan sinne tk:honkin jollakin pääsee, taksilla vaikka jos ei muuten. Mukavampi asua siellä missä haluaa, kuin asua varalta tk:n lähellä asunnossa jossa ei viihdy ja sitten käykin niin, ettei sitä tk:ta tarvii ollenkaan tai pari kertaa koko elämänsä aikana.
Asuin merenranta tilakeskusta 47 vuotta ja myin sen juuri viime hetkillä ennen koronaa. Velaton kiva pikkutalo taajamassa, jossa on huomattavasti rauhallisempaa kuin edellisessä paikassa. Ja katuvalot, se pimeys ja oman tien auraaminen, lanaaminen, yms. kävi jo toisesta päivätyöstä se paikka, kun edessä näki lähinnä rahan menoa ja jokainen sentti meni aikaa myöten siiheen paikkaa, arki on arkea merenrannallakin nurmikkoa myöden. Arvostan näin vanhempana helppoutta, mulla ei ole neliötäkään nurmikkoa.
Myisin molemmat talot ja muuttaisin jonnekin ihmisten ilmoille kerrostaloon. Ehkä jopa vuokralle, että saan vapautettua taloon sidotun pääoman sijoituksiin/käyttöön.
Näistä valitsisin nykyisen. Jälkimmäinen talo ei tuo mitään lisäarvoa, joten olisi turhaa laittaa siihen ylimääräistä rahaa.
En osaa sanoa, kun olen keskimaan tallaaja (savolainen).
Joskus, aiemmin mietin sitä, miksi meillä, maalla jotkut (mekin) talo oli rakennettu ylämäkeen, kahden järven väliin, vähän niinkuin kannakselle. Ei kaikilla ollut, vaan heti maantien vieressä.
Jotain viisautta siinä lie ollut - tulee joku "tsunami"; "vihollisen" näkee jo etäältä? En tiedä.
Niin tuo Kaakonkulman suunnalla..